Pitäisikö silloin erota, kun ei ole enää seksiä tai seksuaalisia haluja kumppaniaan kohtaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Totta kai kaikissa parisuhteissa on kuivia kausia, mutta tuntuu, että tämä ei ole enää normaalia. En halua miestäni. En pysty ajattelemaan häntä kiihottavana tai seksuaalisena enkä halua seksiä hänen kanssaan. Hän on minulle kaveri tai kämppis tai veli, ei kumppani, jonka kanssa voisi harrastaa seksiä. Olen 26-vuotias ja pelkään, että elämä mieheni kanssa tulisi olemaan aina seksitöntä ja liian kaverillista.
 
Usein varmaan se seksi ei ole ainoa asia mikä suhteessa kaihertaa vaan yksi osa-alue tai oire enemmänkin? Mutta jos et ole parisuhteessa onnellinen, niin miksi jatkaa?

Kannattaa kuitenkin miettiä vaihtoehtoja, auttaisiko esim terapia vielä? Oletan, että olet joskus kokenut kumpoanisi seksikkäänä, mitä tässä välissä on tapahtunut että niin ei enää ole? Voiko sille asialle tehdä jotain?
 
  • Tykkää
Reactions: *mur-mur*
Sehän riippuu ihan parisuhteesta onko tuo "hyvä" syy erota. Muitakin mahdollisuuksia jos halua jatkaa suhdetta molemmilla kuitenkin on seksittömyydestä huolimatta.
 
No haluatko muita miehiä? Tai siis seksiä ylipäänsä, mutta et oman miehen kanssa? Jos vastaus on kyllä, niin luultavasti eroaisin sun tilanteessa. Jos vastaus on ei niin kannattaisi selvittää mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä.
 
Usein varmaan se seksi ei ole ainoa asia mikä suhteessa kaihertaa vaan yksi osa-alue tai oire enemmänkin? Mutta jos et ole parisuhteessa onnellinen, niin miksi jatkaa?

Kannattaa kuitenkin miettiä vaihtoehtoja, auttaisiko esim terapia vielä? Oletan, että olet joskus kokenut kumpoanisi seksikkäänä, mitä tässä välissä on tapahtunut että niin ei enää ole? Voiko sille asialle tehdä jotain?

Alussa toki seksiä oli, mutta pikkuhiljaa tutustuessamme toisiimme esiin nousin sellaisia seikkoja, että seksihalut vain vähenivät ja lopulta kuolivat. Seikat ovat sinänsä harmittomia, mutta eivät sovi minun käsitykseeni haluttavasta ja seksikkäästä kumppanista. Riitelemme paljon, mikä osaltaan on tietysti syynä seksittömyyteen. Olemme temperamenteiltamme niin erilaisia, että henkinen ja fyysinen yhteytemme on äärimmäisen rajoittunut.
 
Siis teillä ei ole henkistä eikä fyysistä yhteyttä, ei mitään läheisyyttä ja riitelette paljon. Kyllä mä näen tuossa aika paljon muitakin syitä eroon kuin vain seksin puutteen...?
 
[QUOTE="vieras";28314319]Alussa toki seksiä oli, mutta pikkuhiljaa tutustuessamme toisiimme esiin nousin sellaisia seikkoja, että seksihalut vain vähenivät ja lopulta kuolivat. Seikat ovat sinänsä harmittomia, mutta eivät sovi minun käsitykseeni haluttavasta ja seksikkäästä kumppanista. Riitelemme paljon, mikä osaltaan on tietysti syynä seksittömyyteen. Olemme temperamenteiltamme niin erilaisia, että henkinen ja fyysinen yhteytemme on äärimmäisen rajoittunut.[/QUOTE]

no miltä tämä oma tekstisi sinusta kuulostaa? Minusta kuulostaa, ettei teillä ole paljoakaan yhteistä eikä mies nyt vaan ole sinulle "se oikea" ja kannattaisi jatkaa matkaa, mutta itse tiedät kaikki asiat vaakakupissa kaikista parhaiten.
 
Sehän riippuu ihan parisuhteesta onko tuo "hyvä" syy erota. Muitakin mahdollisuuksia jos halua jatkaa suhdetta molemmilla kuitenkin on seksittömyydestä huolimatta.

Seksi edustaa minulle yhtä parisuhteen olennaisinta osa-aluetta. Lähtökohtaisesti kuitenkin muillakin suhteen osa-alueilla on vaikeuksia, eikä meillä ole kovinkaan suurta intoa jatkaa suhdettamme. Tiedän, että nuo muut vaikeudet kyllä olisi voitettavissa kovalla tahdolla ja työllä, mutta en tiedä, kannattaako se. Kannattaako tätä edes yrittää saada toimimaan... Ei sillä, että luovuttaminen olisi mikään hyvä vaihtoehto, mutta vaikka saisimme suhteen muuten kuntoon, en usko haluavani seksiä siltikään. Enkä tiedä, olenko todella valmis elämään seksittömässä suhteessa..
 
no miltä tämä oma tekstisi sinusta kuulostaa? Minusta kuulostaa, ettei teillä ole paljoakaan yhteistä eikä mies nyt vaan ole sinulle "se oikea" ja kannattaisi jatkaa matkaa, mutta itse tiedät kaikki asiat vaakakupissa kaikista parhaiten.

Jep, tiedän kyllä että ero on väistämätön. Jotenkin haen vain päätökselle hyväksyntää. Meillä ei tosiaan ole mitään yhteistä, emmekä tee mitään yhdessä, koska se tuntuu hyvin väkinäiseltä ja teennäiseltä (kun luonnostaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole). Kaipaan me-henkeä ja yhteistä tekemistä.
 
[QUOTE="eee";28314330]Siis teillä ei ole henkistä eikä fyysistä yhteyttä, ei mitään läheisyyttä ja riitelette paljon. Kyllä mä näen tuossa aika paljon muitakin syitä eroon kuin vain seksin puutteen...?[/QUOTE]

Totta, loppujen lopuksi seksittömyys on ehkä ongelmista pienin...
 
[QUOTE="vieras";28314261]Totta kai kaikissa parisuhteissa on kuivia kausia, mutta tuntuu, että tämä ei ole enää normaalia. En halua miestäni. En pysty ajattelemaan häntä kiihottavana tai seksuaalisena enkä halua seksiä hänen kanssaan. Hän on minulle kaveri tai kämppis tai veli, ei kumppani, jonka kanssa voisi harrastaa seksiä. Olen 26-vuotias ja pelkään, että elämä mieheni kanssa tulisi olemaan aina seksitöntä ja liian kaverillista.[/QUOTE]

sä saatat löytää itsesi tuosta tilanteesta uudenkin miehen kanssa.

Ensinnäkin oletko sitä aloittanut vaikka uudet pilllerit/ajoittuuko tuo haluttomuutesi e-pillereiden aloitusajankohtaan? jos ei, niin oletko aloittanut samoihin aikoihin jonkin muun lääkityksen?

Hormonit vaikuttaa, onko sinulla muita tyypillisiä matalan estrogeenin oireita? limakalvokuivuutta yms?

sitten jos ongelma ei ole sinun lääkityksessä/hormoneissa.. niin sitten se voi olla parisuhteessa oleva kielteinen kehä,kommunikaatio ongelma/t tms?

Ensin lääkäriin ja sitten pariterapiaan! se intohimo löytyy takaisin jos tahtoa on!

Mutta se ei löydy sillä että nama norsun piipillä vääntää.. vaan puhtaasta tahtosta.

onko kiva satuttaa miestä ensin haluttomuudella ja sitten vielä eroajatuksilla ja mahd jättämisellä??
 
[QUOTE="vieras";28314360]Jep, tiedän kyllä että ero on väistämätön. Jotenkin haen vain päätökselle hyväksyntää. Meillä ei tosiaan ole mitään yhteistä, emmekä tee mitään yhdessä, koska se tuntuu hyvin väkinäiseltä ja teennäiseltä (kun luonnostaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole). Kaipaan me-henkeä ja yhteistä tekemistä.[/QUOTE]

eikä ole! se on tahto asia että miksikä suhde tuosta muokkautuu! pariterapiaan.

keskustelin just tänään psykopariterapeutin kanssa ja 50% siellä asioivista asiakkaista on siellä juuri siksi että parisuhteessa on kielteinen kehä(joka yleensä johtuu puutteellisesta kommunikaatiosta, toinen tai molemmat vetäytyy).

Kuulemma sitten jos molemmilla on tapana vähän vetäytyä,niin kuulemma sellaiset pari päätyy yleensä yhteisymmärryksessä eroon,kun ei ole muka mitään yhteistä.

lueppas huvikses katkenneista yhteyksistä väestöliitolta..

ja kirkolta löytyy perheasianneuvottelukeskuksesta ammattitaitoisia terapeutteja.

He ymmärtää miten nämä ns.kielteiset kehät syntyy...
 
Minusta on kiva, että ehdotat taistelua parisuhteen puolesta, mutta ihan rehellisyyden nimissä... Onko sekään aina se paras ratkaisu?

Kuten sanottu, olemme hyvin erilaisia persoonia: toinen vetäytyvä, toinen ulospäinsuuntautunut. On puhuttu ja puitu asioita jo kuukausia. Mies on yhtä lailla haluton. Ja mies on se, joka eroa on aktiivisemmin ehdottanut. Tiedän, että saisimme tekohengitettyä suhdettamme vielä vähän aikaa lisää, mutta tiedän myös, että mieheni on ihminen, jota en tule haluamaan seksuaalisesti. Olen totta kai pohtinut myös sitä, tuleeko tästä ongelma kaikkien miesten kanssa, mutta kun vertaan miesihannettani tai aikaisempia pitkäaikaisia kumppaneita niin ongelmaa ei ole ollut. Miehessä pitää olla tiettyjä ominaisuuksia, jotta mielenkiintoni säilyy, ja omassa miehessäni näitä piirteitä ei ole. En voinut suhteen alussa tietää, että "erilainen" miesvalinta johtaisi tähän. Olin avoin ja halusin todella pysyä yhdessä ja rakastaa, mutta mutta... Äh, tulipa tekstiä vähän tajunnanvirtamaisesti, toivottavasti siitä saa edes jotain selvää!
 
[QUOTE="vieras";28314528]Minusta on kiva, että ehdotat taistelua parisuhteen puolesta, mutta ihan rehellisyyden nimissä... Onko sekään aina se paras ratkaisu?

Kuten sanottu, olemme hyvin erilaisia persoonia: toinen vetäytyvä, toinen ulospäinsuuntautunut. On puhuttu ja puitu asioita jo kuukausia. Mies on yhtä lailla haluton. Ja mies on se, joka eroa on aktiivisemmin ehdottanut. Tiedän, että saisimme tekohengitettyä suhdettamme vielä vähän aikaa lisää, mutta tiedän myös, että mieheni on ihminen, jota en tule haluamaan seksuaalisesti. Olen totta kai pohtinut myös sitä, tuleeko tästä ongelma kaikkien miesten kanssa, mutta kun vertaan miesihannettani tai aikaisempia pitkäaikaisia kumppaneita niin ongelmaa ei ole ollut. Miehessä pitää olla tiettyjä ominaisuuksia, jotta mielenkiintoni säilyy, ja omassa miehessäni näitä piirteitä ei ole. En voinut suhteen alussa tietää, että "erilainen" miesvalinta johtaisi tähän. Olin avoin ja halusin todella pysyä yhdessä ja rakastaa, mutta mutta... Äh, tulipa tekstiä vähän tajunnanvirtamaisesti, toivottavasti siitä saa edes jotain selvää![/QUOTE]


No kyllähän sä oot suhteen alussa tiennyt asian, jos mies oli vastoin sinun ihanteitasi,niin miksi jäit roikkumaan hänessä? Eikä kyse ole mistään tekohengityksestä, vaan siitä sitoutuuko suhteeseen,vai ei! jos ei sitoudu on ero edessä vaikka olisitte kuinka samanlaisia. Itseasiassa juuri tänään paripsykoterapeutti sanoi että 50% pareista käy siellä siksi että parisuhteesa on kielteinen ekhä että toinen vetäytyy ja toinen puhuu.. siitä voi päätellä että se on todennäköisesti edessä uudessakin suhteessa... jos taas löydät itsesi kaltaisen,sitten tappelette hulluna... eikä siinäkään ole järkeä!

Miheltänikin kesti jonnin aikaa tajuta että jos hän ei lopeta sitä että vetäytyy kun on ongelma,niin hän löytää itsensä muutaman vuoden päästä luultavasti samasta tilanteesta..

Mutta joo eroa...ja tuu 5vuoden päästä palstalla uudelleen kun seuraava suhde on kriisissä! onnea vaan sille tielle..toivottavasti ei oo lapsia jotka joutuu sitten maksajiksi!
 
[QUOTE="vieras";28314721]Tuollaiset asiat tuntee kyllä sydämessään. (Ainakin omasta kokemuksesta voin näin sanoa.)[/QUOTE]

ja tunteet tulee ja menee! :) Sehän on kuin heittäytys tuulen mukaan..

kun mennään naimisiin kysytään tahdotko rakastaa,ei kysytä rakastatko. Tiedätkö miksi? koska välillä se on kyse pelkästä tahdosta,ei aina siitä suuresta tunteesta,mutta se voi silti löytyä uudelleen ja uudelleen..

Minäkin olen joskus lakannut rakastamasta miestäni,tunsi vaan ärtymystä... vaan nytpä rakastan,niin että en malttais erossa ollakkaan ;) <3
 
[QUOTE="Helmi";28314994]ja tunteet tulee ja menee! :) Sehän on kuin heittäytys tuulen mukaan..

kun mennään naimisiin kysytään tahdotko rakastaa,ei kysytä rakastatko. Tiedätkö miksi? koska välillä se on kyse pelkästä tahdosta,ei aina siitä suuresta tunteesta,mutta se voi silti löytyä uudelleen ja uudelleen..

Minäkin olen joskus lakannut rakastamasta miestäni,tunsi vaan ärtymystä... vaan nytpä rakastan,niin että en malttais erossa ollakkaan ;) <3[/QUOTE]

Miksi olet niin aggressiivinen kommenteissasi? Ymmärrän kantasi, mutta viestisi vaikuttavat suorastaan vihamielisiltä.
 
[QUOTE="Helmi";28314983]No kyllähän sä oot suhteen alussa tiennyt asian, jos mies oli vastoin sinun ihanteitasi,niin miksi jäit roikkumaan hänessä? Eikä kyse ole mistään tekohengityksestä, vaan siitä sitoutuuko suhteeseen,vai ei! jos ei sitoudu on ero edessä vaikka olisitte kuinka samanlaisia. Itseasiassa juuri tänään paripsykoterapeutti sanoi että 50% pareista käy siellä siksi että parisuhteesa on kielteinen ekhä että toinen vetäytyy ja toinen puhuu.. siitä voi päätellä että se on todennäköisesti edessä uudessakin suhteessa... jos taas löydät itsesi kaltaisen,sitten tappelette hulluna... eikä siinäkään ole järkeä!

Miheltänikin kesti jonnin aikaa tajuta että jos hän ei lopeta sitä että vetäytyy kun on ongelma,niin hän löytää itsensä muutaman vuoden päästä luultavasti samasta tilanteesta..

Mutta joo eroa...ja tuu 5vuoden päästä palstalla uudelleen kun seuraava suhde on kriisissä! onnea vaan sille tielle..toivottavasti ei oo lapsia jotka joutuu sitten maksajiksi![/QUOTE]

Jäin roikkumaan, koska ajattelin, että kukaan ei ole täydellinen ja että tiettyjen ominaisuuksien vuoksi mies tulee olemaan hyvä kumppani. Hyvä hän kyllä on, mutta ei minulle. Sen ymmärtämiseen ja huomaamiseen meni näköjään aikansa.
 
Ja siis edelleen, vaikka saisimmekin sotkut selvitettyä, mistä taikoa seksuaalista halua häntä kohtaan? Ilman sitä tuskin mikään suhde toimii. Olin haluton häntä kohtaan jo silloin, kun välimme eivät olleet missään määrin tulehtuneet (alkuhuuman jälkeen).
 

Yhteistyössä