Pitäskö tehdä vielä vauva miehen kans vaikka ero ehkä edessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tara"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tara"

Vieras
Meillä miehen kans jonkin verran ongelmallinen suhde ja eroa olen miettinyt päivä päivältä enemmän. Mitään varmaa ei ole, mutta tällä hetkellä ei kovin hyvin mene, siis minun mielestäni. Mieheni varmaan kuvittelee että kaikki ok.
Ollaan suunniteltu kolmatta lasta. Siis silloin kun vielä minunkin mielestä kaikki oli hyvin. Tässä syksyn mittaan oli tarkoitus jättää ehkäisy pois. Nyt mietin että voinko tehdä lapsen miehen kanssa vielä vaikka eroa mietinkin. Minulla kova vauvakuume ja lapsen haluaisin joka tapauksessa, ja tiedän että pärjäisin lasten kanssa yksinkin.
En ole kaunis, ylipainoakin on yms. Aika hankalaa olis löytää uutta miestä ja ikääkin jo sen verran että lasten teon suhteen alkaa tulla kiire. Luultavasti siis jäisin ilman sitä kovasti kaipaamaani kolmatta lasta jos en sitä tämän miehen kanssa tee. Mutta onko silti ihan järjetöntä? Anteeks sekava sepustus
 
Minusta sinun hinkusi kolmanteen lapseen on itsekästä tuossa tilanteessa. Ensinnä sekä mies että jo olemassaolevat lapset luulevat kaiken olevan ok, kun kerran kaipaat perheenlisäystäkin. Toisekseen, vaikka selviäisitkin lasten kanssa, ero on kuitenkin shokki lapsille. Miksi siinä pitäisi olla kolmaskin lapsi samassa veneessä? Entä mies, hän olisi erossa kahden sijaan kolmesta lapsesta, viimeisin jäisi tuntemattomimmaksi, vaikka tapaisivatkin viikonloppuisin. Samoin nuorin ei välttämättä tulisi kunnolla tuntemaan isää, eikä hän eläisi arkea tämän kanssa. Minusta sinun pitäisi ajatella asiaa nyt lasten kantilta ja lääkitä sitä vauvakuumettasi jollain muulla tavalla.
 
Eihän lapset välttämättä sulle jää :(. Nykyään monet miehet saa lapset vuoroviikoin, mikä sinänsä on ihan hyvä. Mutta ei se mies välttämättä lapsistaan luovu.
 
Onhan se itsekästä,eihän sitä voi kieltää, mutta ymmärrän sua kuitenkin. :)

Itsekin aikanaan tiesin eroavani, mutta koska halusin esikoiselle sisaruksen, "annoin anteeksi" miehen suhteen ja saimme toisen lapsen.
Olin jo pienenä ajatellut, että minulla tulee olemaan neljä lasta ja olinkin jo valmis kolmanteenkin lapseen petturimieheni kanssa. Kolmatta ei kuitenkaan tullut ja erokin tuli.

Tavallaan itsekkäistä syistä toisen lapsen "tein" ja samasta syystä kolmannenkin olisin tehnyt...
Ja varmaan neljännenkin. Mutta elämä kuljetti toisin.
 
Minusta et voi tehdä!! Aattelet siis vain itseäsi, oliskohan aika vaikka mennä pariterapiaan?
Ei eroaminen ole mikään ratkaisu! ja on se pirun rankkaa lapsillekin! sitä paitsi mistä edes tiedät tuletko enään raskaaksi?

Kokemusta omaava eronnut pienen lapsen äiti ja uudessa suhteessa lapsettomuutta takana 2 vuotta.

Sun on aika herätä tähän maailmaan!
 
Viimeksi muokattu:
Mulla MIES halusi neljännen lapsen ja ylipuhui mut hommaan, vaikkei edes halunnut mua tai lasta. Meitä on moneen junaan. Mies lähti kun raskaus varmistui, ja lapsi on yksi parhaista asioista elämässäni <3
On jo aikuinen, että kaikki on jo koettu..
 
Mikä ettei, jos sä itse jaksat ja haluat, ja jos miehesi siihen suostuu. Mielummin ehkä noin, kuin uusperhekuvioita...
Mutta mun mielestä miehesi pitää ehdottomasti tietää, ettet ole tyytyväinen ja pohdit/suunnittelet eroa, kun (jos) perheenlisäystä alatte tekemään. Ei saa antaa miehen elää siinä uskossa että kaikki on ok.
 
Jos eroa miettii, niin mahtaa olla rankkaa olla parisuhteessa? Tuskin kukaan huvin vuoksi eroaisi... Vai? Miten jaksaisit samalla olla raskaana ja huonossa parisuhteessa? Ei kyllä ole minusta yhtään järkeä tuossa.
 
[QUOTE="vieras";27110742]Jos teillä on kohtuullisen hyvä yhdessä, niin älä ala erota. Anna ajan kulua ja ala panostaa teidän suhteeseen.[/QUOTE]

Ja lopeta eron miettiminen.
Mieti miten parannat suhteenne laatua.
Ottakaa yhteistä aikaa.
Uusi vauva voi pelastaa suhteen.
 
musta kanssa toi että suunniiteleta lasta miehelle josta aiot ottaa ehkä eron on todella typerää jo senkin kannalta että miehes se joutu tod.näk maksamaan ne elarit..onko sulla oikeus tehdä sellanen temppu varsinkin kun miehesi kuvittelee et kaikkion ok....maksa yksin sitten sen pennun kulutkin ettei tarvitse yhteiskunnan ja miehesi sitä tehdä ..
 
Joo, hyviä pointteja tuossa on jo aikaisemmin tullut, mutta mulla kyllä herää kysymys että miksi olet harkinnut eroa? Oletettavasti viime talven / kevään aikana kaikki on ollut hyvin kun olette kolmatta lasta ruvenneet suunnittelemaan? Ja miehesi luulee kaiken olevan hyvin? Mitä siis on tapahtunut? Jos kyse on oman elämän kriisistä kannattaa se tutkailla ja tuoda esiin ja miettiä parantaako se ero oman elämäsi sisältöä?

Mut sinuna harkitsisin kyllä lapsen tekoa jos nyt jo suunnittelet eroa. Myös lapsellasi on oikeuksia, samoin miehelläsi etkä saisi tietoisesti tehdä ratkaisuja jotka niitä oikeuksia polkee. Mutta lapsi ei saa olla suhteenpelastaja, turhan iso taakka pienelle.
 
[QUOTE="Vieras";27111085]Ja lopeta eron miettiminen.
Mieti miten parannat suhteenne laatua.
Ottakaa yhteistä aikaa.
Uusi vauva voi pelastaa suhteen.[/QUOTE]

Ja sä taidat olla vielä tosissas :O
 
[QUOTE="Vieras";27111085]Ja lopeta eron miettiminen.
Mieti miten parannat suhteenne laatua.
Ottakaa yhteistä aikaa.
Uusi vauva voi pelastaa suhteen.[/QUOTE]

Varsinainen Dr Phil. Toivottavasti et ole tosissasi.
 
Minusta et voi tehdä!! Aattelet siis vain itseäsi, oliskohan aika vaikka mennä pariterapiaan?
Ei eroaminen ole mikään ratkaisu! ja on se pirun rankkaa lapsillekin! sitä paitsi mistä edes tiedät tuletko enään raskaaksi?

Kokemusta omaava eronnut pienen lapsen äiti ja uudessa suhteessa lapsettomuutta takana 2 vuotta.

Sun on aika herätä tähän maailmaan!
Jotenkin ristiriitaista, kun eronnut nainen sanoo, ettei eroaminen ole mikään ratkaisu.

Saa ap erota, jos sitä haluaa. Saithan sinäkin.
 
Ilmeisesti nämä joilla menee itsellä hyvin suhteessa tai lapset ikäänkuin automaationa yhdistyy siihen parisuhteeseen sanoo Ei.
Ymmärrän varsin hyvin ajatuskuviota. Itse en ole akuutisti eroamassa mutta rehellisesti sanoen asiaa olen miettinyt enemmän kuin tarpeeksi. Samaan aikaan kuitenkin kauhea vauvakuume/yritystä. Ikää todellakin sen verran paljon, että todella kiire tulisi uutta miestä etsiä. Toisaalta uutta miestä en nimenomaan haluaisi, jos tämä suhde joskus loppuu niin miestä en enää vaivoikseni ota. Lapset sen sijaan, niin, lapset ovat elämäni keskipiste, äitiys on parasta maailmassa vaikka töissäkäyvä äiti olenkin. Ja mieheni, hän on erinomainen isä.
 
Jos itse olisin samassa tilanteessa niin lapsen tekisin. Lapset olisi sitten kaikki samalle isälle eikä tulisi uusperhekuvioita joissa vanhemmat muksut lähtee isälle ja nuorempi toiselle isälle viikonlopuksi.
Sitten olisi lapset tehty ja ei tarvitsisi ottaa miestä vaan saadakseen lapsen sen kanssa kun ikä tulee vastaan, vaan voi ottaa miehen ihan itselleen :D

Ja ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ties vaikka teidän välit paranisivat kun olisi yhteinen projekti taas ja aika kuluu ja huomaa ettei elämä tämän miehen kanssa olekaan yhtään hassumpaa. (siis jos miehessä ei perustavaalaatua olevaa vikaa kuten väkivaltaisuus, alkoholismi, uskottomuus tms. ole)
 
juurikin näin Ellu. Se miksen ole eronnut johtuu siitä ettei noita kolmea painavaa syytä ole, on paljon muuta korjaamatonta mutta olen päättänyt tässä elellä ja olella.
 
[QUOTE="Ellu";27112209]Jos itse olisin samassa tilanteessa niin lapsen tekisin. Lapset olisi sitten kaikki samalle isälle eikä tulisi uusperhekuvioita joissa vanhemmat muksut lähtee isälle ja nuorempi toiselle isälle viikonlopuksi.
Sitten olisi lapset tehty ja ei tarvitsisi ottaa miestä vaan saadakseen lapsen sen kanssa kun ikä tulee vastaan, vaan voi ottaa miehen ihan itselleen :D

Ja ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ties vaikka teidän välit paranisivat kun olisi yhteinen projekti taas ja aika kuluu ja huomaa ettei elämä tämän miehen kanssa olekaan yhtään hassumpaa. (siis jos miehessä ei perustavaalaatua olevaa vikaa kuten väkivaltaisuus, alkoholismi, uskottomuus tms. ole)[/QUOTE]
Allekirjoitan tuon täysin.

Tietysti miehen pitää olla hyvä isä, kuten oma mieheni on. Millekään väkivaltaiselle alkkis-tyhjäntoimittajalle en tekisi lisälapsia (tai en edes ensimmäistä, sen puoleen).

Ja kai joka suhteessa tulee sellaisia kausia, kun se toinen ei vaan niin kamalasti nappaa. Kun alkaa miettiä, että haluaako sittenkään syödä just tuota kaurapuuroa aamiaiseksi joka ikinen päivä loppuelämänsä ajan. Käsitin, että ap:n suhteessa ei olisi mitään sen suurempaa kriisiä kuitenkaan, tyyliin väkivaltaisuus, eikä heillä ole erosta puhuttu yhdessä tai päätetty että ero tulee.

Ihan jokaisellahan meistä ero voi olla ehkä edessä. Ei sitä voi tietää, koskaan, jos aletaan hiuksia oikein halkomaan.
 

Yhteistyössä