Niin kun juuri se naapuriin meno on se ongelma. Mä en ole siitä sopinut vaan mies. Oikeastaan kysymättä multa. En jaksaisi painia myrkytetyllä nurmikolla kun lapsilla ei ole ohjelmaa ja se on niin arkinen paikkakin. Mä just nimenomaan tykkään mennä. Johan me tuolla naapurissa käydään joka toinen päivä muutenkin. Ite tykkään raahata ne mukaani kyllä. Oli se sitten korkeasaari tai maailma kylässä. Niissä on paljon helpompaa olla pienten kanssa kuin liian tutuissa paikoissa missä niillä ei ole mitään uutta nähtävää. Ja tuo piha on oikeasti aika haasteellinen kun oleskelualue on täynnä soraa. Tai sepeliä. Semmoista mikä mahtuu suuhun, mutta yksivuotiaat siihen tukehtuu jos koittaa niellä. Ja sen missiona on nuolla joka ikinen. Hiekka on ihan jees. Sitähän kuuluukin syödä.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26509231:Jostain käsittämättömästä syystä ne riittääkinMutta ihan oikeasti: älä ota stressiä juhannuksesta vaan ota lapsesi mukaan ja hölmöilkää vaikka umpiväsyneinä ja sokerihumalassa yhdessä. Ei lapset kaihoten muista niitä hetkiä, kun syötiin terveellisesti ja mentiin tietyllä kellonlyömällä nukkumaan. Lapset muistavat ne hetket, kun oli jotain arjesta poikkeavaa.
Vähän kauempana olis isommat juhannusjuhlatkin, mutta eihän tota nyt enää kehtaa kokonaan perua. Ens vuonna vähän tarkkuutta sitten sopimisiin...
Nyt vasta tajusin, että lapset ei olleet tässä se ongelma vaan se, että olisit mieluummin juhannuksen muualla - vaikka sitten kotona - kuin naapurissa. Mutta onko siitä nyt mitään haittaa, jos miehesi menee sinne lasten kanssa? Saisit ainakin omaa aikaa itsellesi.