Pohdintaa vertaistuen kehittämisestä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos hyvin silputetusta perushöpötekeräyksestä!

Samoin ajatuksin olen, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Osaatko sanoa, mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä?
Jos meinaat että miehesi narsistisesti käyttäytyy, niin kipeätähän sellainen tekee. Voisi lähteä vaikka karkuun. Monenlaisia keinoja on. Mitä lähinnä haluaisit tehdä?
 
Viimeksi muokattu:
Jos meinaat että miehesi narsistisesti käyttäytyy, niin kipeätähän sellainen tekee. Voisi lähteä vaikka karkuun. Monenlaisia keinoja on. Mitä lähinnä haluaisit tehdä?

Siinäpä se. Miten tällaisesta narsusuhteesta sitten voisi karata turvallisesti? Fyysisesti minun ei tarvitse pelätä, vaan itselleni henkinen turvallisuus on tärkeintä tässäkin. Koska oma suhde on henkisesti jo niin turvaton, niin lisää tätä "kakkua" en haluaisi lusikoida.
 
Viimeksi muokattu:
Siinäpä se. Miten tällaisesta narsusuhteesta sitten voisi karata turvallisesti?
Joku koukku siinä on, mutta minkälainen? Yksi asia olisi tärkeää selvittää. Onko niin että olet (yhä vuosien jälkeen) edelleen rakastunut häneen? Auttaisiko tilanteen saaminen omaan hallintaasi? Että voisit vaikuttaa siihen millä mielellä mies on ja saada tuntumaa siihen mitä kulloinkin voi odottaa?

Fyysisesti minun ei tarvitse pelätä, vaan itselleni henkinen turvallisuus on tärkeintä tässäkin. Koska oma suhde on henkisesti jo niin turvaton, niin lisää tätä "kakkua" en haluaisi lusikoida.
Löytäisikö tähän toimivaa logiikkaa; että turvattomuudesta ei voi karata kuin turvallisesti?

Tunnetko olevasi fyysisesti turvassa? Kun olet hänen lähellään, niin tulee jotenkin turvallinen olo? Ehkä henkisesti tyhjä, mitäänsanomaton olo, mutta tunnet olevasi suojassa joltain uhkalta, turvassa joltain vielä pahemmalta vaaralta?

Eron ajatteleminen pelottaa? Eron toteuttaminen kauhistuttaa? Epävarmuus estää täydellisesti omista asioista päättämisen?
Jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että miehesi on narsku, niin Sinun asemassasi olevan ihmisen on oikeasti vaikea tunnistaa tunteitaan, mikä ei tarkoita varsinaisesti aleksitymiaa, vaan on narskun kanssa elämiseen sopeutumisen seuraus. Tiedätkö selvemmin mitä miehesi haluaa kuin sen mitä itse haluat tai tarvitset?
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos osuvista kysymyksistä!

Joku koukku siinä on, mutta minkälainen? Yksi asia olisi tärkeää selvittää. Onko niin että olet (yhä vuosien jälkeen) edelleen rakastunut häneen? Auttaisiko tilanteen saaminen omaan hallintaasi? Että voisit vaikuttaa siihen millä mielellä mies on ja saada tuntumaa siihen mitä kulloinkin voi odottaa?

Ehkä muu kuin ongenkoukku kuitenkin. Olen kyllä kiintynyt mieheeni, mutta en ole kokenut rakkautta häneen enää vuosiin. Hän on torjunnalla ja kylmyydellään kuollettanut rakkauden tunteeni. Auttaisi jo paljon, jos hän olisi edes kiinnostunut siitä, rakastanko häntä.

Mieheni reagoinnissa vaikuttimiini ei ole mitään logiikkaa. Tuntuu, ettei hän reagoi niihin millään tavalla. Toki hän viihtyy kun huusholli on siivottu, mutta ei hän tätä viihtymistään osoita mitenkään. Ei halaa, ei pussaa, eikä helli, edes silloin, kun tätä hänelle tekisin, mitä olen kokeillut "miljoonat" kerrat. Vaikka teen ja hoidan asiat miten mainiosti tai yrittän toimia vaikuttaen siihen, että miehelläni olisi hyvä olla, niin vastakaikua ei tähän tule. Joskus hän kyllä tokaisee, että kiva kun siivosit. Mutta se, että suunnitelisin tai tekisin asioita, jotta voisin jotakin odottaa, on aivan "out". Olipa kyseessä kotiaskareet, gourmet-ruuat tai timmi vaimo kauniina odottamassa kotona, niin lehdellä jään soittamaan. Ei hän ole kiinnostunut siitä, miltä minusta tuntuu. Kysyessäni häneltä palautetta hän saattaa jotakin tokaista, mutta mitään muuta huomiota ei tule. Kun kysyn, eikö hän välitä, miltä minusta tuntuu, niin hän ei osaa vastata, tai jos vastaa niin saan "kylmää suihkua siitä", mitä olen jättänyt tekemättä tai mikä on muka vialla minun syystäni.

Löytäisikö tähän toimivaa logiikkaa; että turvattomuudesta ei voi karata kuin turvallisesti?

En näe ulospääsyyn muuta vaihtoehtoa kuin turvallisuus. Jos aistin siinä uhkia, niin vetäydyn itseeni - en tiedä mistä voisin löytää lisää rohkeutta. Olen taituri kyllä keksimään syitä ja selityksiä perusteeksi, että pakitan tilanteesta. Ehkä kuitenkin parempi niin, kuin "soitellen sotaan".

Tunnetko olevasi fyysisesti turvassa? Kun olet hänen lähellään, niin tulee jotenkin turvallinen olo? Ehkä henkisesti tyhjä, mitäänsanomaton olo, mutta tunnet olevasi suojassa joltain uhkalta, turvassa joltain vielä pahemmalta vaaralta?

Toisen fyysinen läheisyys tuo jonkilaista turvaa, kuten sanoit. Fyysinen läheisyys ehkä korvaa sitä puuttuvaa henkistä. Mutta todellakin henkinen olo on tässä tyhjä. Siis henkisesti yksin, mutta fyysisesti yhdessä. Toisen fyysistä läsnäoloa en tarvinne meteoriiteilta suojautumiseen, mutta tunnistan, että ainoana suhteena se on myös ainoa pakopaikka / suoja, kun omat askeleet tuntuvat turvattomilta. Tällöin se on kylläkin enemmän taantumapaikka omassa kehitysprosessissa, mutta relapsit lienee luonnollisia joka prosessissa.

Eron ajatteleminen pelottaa? Eron toteuttaminen kauhistuttaa? Epävarmuus estää täydellisesti omista asioista päättämisen?

Kyllä. Eron ajatteleminen pelottaa ja eron toteuttaminen tuntuu mahdottomalta asialta. Tiedän, että ero olisi tässä varmasti paras ratkaisu loppuelämääni ajatellen (narsua ei voi rakastaa ei-narsuksi) tai vaihtoehtona on oma henkinen sairastuminen tai ainakin tunne-elämän tyrehtyminen.

Kun tilanne ei ole itsellä hallinnassa, niin epävarmuus estää omista asioista päättämisen. Näin on. Narsupuolison kanssa eläminen itse asiassa on jatkuvaa henkistä tuvattomuutta ja siten kroonista henkistä hallitsemattomuuden tunnetta. Tässä mielessä narsu huolehtii kiitettävästi kumppanistaan. Siis pitää kumppanin olon turvattomana ja epävarmana, jotta voi pyörittää ja hallita omaa kuviotaan. Kun kaikki tapahtuu hänen ehdoillaan, niin asiat ovat ok (narsun mielestä). Jos jossakin on vika, niin syyllinen löytyy aina muualta kuin itse narsusta. Samoin ongelmalle jokin ulkokohtainen ratkaisu, ei siis ratkaisuna ongelman yhdessä pohtinminen ja toteuttaminen molempien tuntemuksia kuunnellen ja huomioon ottaen.

Jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että miehesi on narsku, niin Sinun asemassasi olevan ihmisen on oikeasti vaikea tunnistaa tunteitaan, mikä ei tarkoita varsinaisesti aleksitymiaa, vaan on narskun kanssa elämiseen sopeutumisen seuraus. Tiedätkö selvemmin mitä miehesi haluaa kuin sen mitä itse haluat tai tarvitset?

Hyvinpä tunnistit ilmiön. Narsusuhteessa oppii kantapään kautta sen, että omilla tunteilla ei ole mitään merkitystä tai arvoa toisen silmissä. Jos / kun niistä toiselle kertoo, on kuin antaisi toiselle kirveen kiljotiiniksi oman pään teloitusta varten. Narsupuoliso käyttää toisen tunteita lyömäaseena, eli toisen hallinnan välineenä, eikä toisen tunteiden hellän huomioinnin välineenä. Siispä omien tunteiden ilmaisemisesta ei ole hyötyä, vaan harmia. Näin omassa avioliitossani. Tämä opin luotsaamana pitäisi sitten kehittää itseä ja parisuhdetta tuvallisin mielin...?

Minun on siis hyvin vaikea kokea aitoa tunnetason yhteyttä mieheni kanssa. Tunne-elämämme eivät toimi toistemme peilinä. Mieheni kanssa minun on lähes mahdotonta saada kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun puoliso osaa huomioida ja vastata teoillaan tunteisiini. En koe, että mieneni tässä mielessä rakastaa minua, vaikka kysyttäessä myöntääkin "kait rakastavansa". Tämä rajoittaa minun ja myös mieheni tunne-elämää ja sen kehittymistä, sekä yhteistä kumppanuuden kehittymistä, mikä tulisi olla tärkein suhde ja voimavara elämässä.

Antaisin vaikka "kuun taivaalta", jos mieheni olisi kiinnostunut siitä, mitä haluan tai tarvitsen, ja vastaisi näihin teoillaan. Kun olen omat tunteeni ja tarpeeni hänelle tuhannesti kertonut, niin hän ei noteeraa näitä millään tavalla; ei keskity näitä kuuntelenaan tai asia siirtyy muiden asoiden tekemisiin tai tekemättäjättämisiin. Minun pitäisi vain olla tyytyväinen jsiihen "näkymättömään hyvään", mitä hän oletuksena luulee minulle tarjoavan kaiken autuutena, vaan mitään ei näy, ei kuulu, ei tunnu.

Kun kysyn mieheltäni, mitä HÄN haluaa, en saa vastaukseksi koskaan mitään henkilökohtaista itseeni liittyvää hyvää ja arvokasta, mitä voisin hänelle ihmisenä ja naisena tarjota. Se, mitä hän minulta haluaa on aineellista tai milloin mitäkin suoritusta, jota voisi tehdä kuka tahansa, kuten kodinhoitoasioita. Kuvaukseni voi tuntua itsekkäälle, mutta tiedän kyllä hyvin, mitä tarvitsen. Mitä tämän tietoni kanssa voisin tehdä? Mutta en todellakaan tiedä tai pysy kärryllä, mitä mieheni tunnetasolla oikeasti tarvitsee, koska hän ei niitä pysty itse loogisesti kertomaan. En siten tavoita hänen tunteitaan.

Rakkaudetta jääminen elämässä on surullista - ihan sääli ja altistaa sairastumiselle - niin että ihan itkettää! Mutta kun itsesääli ei ole terveydeksi, niin lähden tästä kuivattelemaan kyyneleitäni ulos. Onneksi on lämmin tuuli ja ilta-aurinko paistaa!
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä muu kuin ongenkoukku kuitenkin.
Kuulostaa onnenongenkoukulta. Lukitaan vastaus "narsku", toistaiseksi.

Mieheni reagoinnissa vaikuttimiini ei ole mitään logiikkaa.
Täytyy olla, et olisi muuten n. 100% kontrollissa. Vaikka tuntuu ettei tunnu, hän reagoi niihin tavalla mitä et osaa odottaa ja tulkita tietoisesti. Esim. tiedät että hän viihtyy kun huusholli on siivottu, vaikka mielestäsi hän ei osoita viihtymistään mitenkään.

En näe ulospääsyyn muuta vaihtoehtoa kuin turvallisuus. Jos aistin siinä uhkia, niin vetäydyn itseeni - en tiedä mistä voisin löytää lisää rohkeutta. Olen taituri kyllä keksimään syitä ja selityksiä perusteeksi, että pakitan tilanteesta.
Siis ilmeisesti mitäänsanomaton olo, merkitsee että tunnet olevasi suojassa ja jos 'yrität jotain kiellettyä' tulee outo uhkaava tunne ja pakitat takaisin turvaan, henkiseen tyhjiöön rauhoittumaan? Luultavasti olet oppinut tekemään niin, sopeutunut. Selität sitten omien askelten turvattomuden miten parhaiten taidat, niinkuin ihmisellä on tapana.

Antaisin vaikka "kuun taivaalta", jos mieheni olisi kiinnostunut siitä, mitä haluan tai tarvitsen, ja vastaisi näihin teoillaan.
Sitä voidaan uskoakseni hyvinkin järjestää, siis sitä mitä haluat, kunhan se ei vain ole sitä mitä eniten tarvitset. Jos haluat kokeilla, voin tuupata englanniksi tai suomentaa joitain ohjeita. Pitäisi toimia, mutta edellyttää vähän opiskelua ja että mies on tosiaan narsku.

Kuvaukseni voi tuntua itsekkäälle, mutta tiedän kyllä hyvin, mitä tarvitsen. Mitä tämän tietoni kanssa voisin tehdä? Mutta en todellakaan tiedä tai pysy kärryllä, mitä mieheni tunnetasolla oikeasti tarvitsee, koska hän ei niitä pysty itse loogisesti kertomaan. En siten tavoita hänen tunteitaan.
Noh! Tarvitset selkeästi itsekkäämmän asenteen tulevaisuuteen, sillä emotionaalista tukea et mieheltäsi saa ja yksin on selvittävä joka stressistä. Turha kai mieheltä kysyäkään, kun ne tunnetasot jo tiedetään (yksinkertaisen loogista ja helppotajuista). Käytännöllisen tiedon ja menetelmän avulla saat lisättyä itseluottamusta sekä vähennettyä ahdistusta ja pelkoa (aviostressiä).

Ei halaa, ei pussaa, eikä helli, edes silloin, kun tätä hänelle tekisin, mitä olen kokeillut "miljoonat" kerrat. Vaikka teen ja hoidan asiat miten mainiosti tai yrittän toimia vaikuttaen siihen, että miehelläni olisi hyvä olla, niin vastakaikua ei tähän tule.
Joskus aikojen aamuna oli virkeämpi meininki? Voisiko sanoa alkuhuuma? Ehkä lyhyehkö mutta jollaintapaa hyvällä otteella toimiva? Senkin tietojeni mukaan voisit saada takaisin mieheesi, mutta et varmaan loppujenlopuksi haluakaan, ironista kyllä.

Hyvä asia kuitenkin jos vielä pystyy itkemään.
 
Viimeksi muokattu:
Lukitaan vastaus "narsku", toistaiseksi.

Narsku lukittu. Parempi se, kun ei noista diagnooseista niin tietoa itsen ja toisten suhteen... Kun avioliitto oikein ahdistaa, niin hyväähän ei tahdo näkyä missään. Ja kaikki on "narsku nirskua", oli se sitten mitä oli. Omaa pollaahan tässä vain jäsentää, ehkä enemmän ja toisin, kuin on tarpeen, mutta onneksi tämä on vertaistukiketju.

Täytyy olla, et olisi muuten n. 100% kontrollissa
Siis ilmeisesti mitäänsanomaton olo, merkitsee että tunnet olevasi suojassa ja jos 'yrität jotain kiellettyä' tulee outo uhkaava tunne ja pakitat takaisin turvaan, henkiseen tyhjiöön rauhoittumaan? Luultavasti olet oppinut tekemään niin, sopeutunut. Selität sitten omien askelten turvattomuden miten parhaiten taidat, niinkuin ihmisellä on tapana.

Jotenkin näin se taitaa mennä. Harmi, että tuo kielletty on juuri sitä, mistä minun pitäisi taistella elämässäni. Olen kyllä nostanut kissaa pöydällemme niin ja näin päin, mutta tässä taistossa ne enegiat sitten kuluvat laihoin tuloksin, mutta rimaa hipoen, jotta suhde voi jatkua. Turha pelko pistää pakittamaan, kun vaihtoehtojen turvallisuudesta ei ole takeita. En pelkää miestäni fyysisesti enkä henkisesti ja uskon, että elämässäni pärjäisin ilman häntäkin. Eron tullessa, mikään merkittävä välillämme ei muuttuisi, kun sude on lattea muutoinkin.

Joskus kyllä tuntuu, etten ole missään kontrollissa, kun puolisolleni on yhdentekevää mitä teen.

Sitä voidaan uskoakseni hyvinkin järjestää, siis sitä mitä haluat, kunhan se ei vain ole sitä mitä eniten tarvitset. Jos haluat kokeilla, voin tuupata englanniksi tai suomentaa joitain ohjeita. Pitäisi toimia, mutta edellyttää vähän opiskelua ja että mies on tosiaan narsku.

Jos sellaista tietoa on olemassa, millä voisin saada edes ripauksen sitä, mitä haluan, niin kauniit kiitokset tietotuuppauksesta jo etukäteen! Voisipa olla avuksi jollekulle toisellekin vertaiselle.

Tarvitset selkeästi itsekkäämmän asenteen tulevaisuuteen, sillä emotionaalista tukea et mieheltäsi saa ja yksin on selvittävä joka stressistä.

Näin on. Kyllä tunnistan tämän, kuten sinäkin. Yritän tsempata itseäni ja selvitä stressistä. Oman onnen seppiähän tässä ollaan!

Joskus aikojen aamuna oli virkeämpi meininki? Voisiko sanoa alkuhuuma? Ehkä lyhyehkö mutta jollaintapaa hyvällä otteella toimiva? Senkin tietojeni mukaan voisit saada takaisin mieheesi, mutta et varmaan loppujenlopuksi haluakaan, ironista kyllä..

No eipä oikeastaan ole ollut virkeämpää meininkiä edes aikojen alussa - ehkä alkuhuumaa lukuunottamatta. Mutta kun oli muuten mukavaa ja samansieluutta, niin rakkauden tunne oli alkuun voimakas. Mutta kun rakkauden teot vähenivät, niin väheni myös rakkauden tunne. Yhteiselo jatkuu kuitenkin, kun "rutiinit" jotenkin toimii ja elämänraamit muutoin ok. Kyllä meillä ihan hauskaakin välillä on, mutta muutoin kuin intiimimmässä muodossa.

Ihan kamalia nämä omat valitukset. Mutta kyllä tunteiden purku helpottaa tälläkin tavalla, vaikka tiedän, miten hankalaa voi olla vastata yrittäen löytää höpötteistä sitä punaista lankaa, mikä on itselläkin hukassa. Toisen vastauksessa se voi piirtyä kuitenkin terävämpänä, eli;

Sinulle kiitokset ymmärryksestä ja olon kevennykestä!
 
Viimeksi muokattu:
Kun avioliitto oikein ahdistaa, niin hyväähän ei tahdo näkyä missään. Omaa pollaahan tässä vain jäsentää, ehkä enemmän ja toisin, kuin on tarpeen, mutta onneksi tämä on vertaistukiketju.
Asiantuntija ja vertainen samassa persoonassa:

In case you wish to read about methods I used to teach my mind to let go of my "addiction" to my narcissistic spouse, please visit. If you are in relationship with a narcissistic mental abuser, you find useful information from this website that will help you to heal. I have a background in neuroscience and behavioral sciences and I am currently doing brain research related to these topics in university in my home country - Maria
http://www.searchforbalance.org/Home/
http://www.searchforbalance.org/Home/brain-and-emotions.html

Vapaasti suomennettuja paloja:

Syy siihen miksi narsistiin rakastutaan on, että hänet näkee erityisenä, mielenkiintoisena ja hurmaavana. Tuntuu onnekkaalta löytää joku niin ainutlaatuinen, jolta saa "vastarakkautta".

Asenteesi muuttuu kun alat nähdä hänen tunne-elämänsä kypsymättömyyden, kuin lapsella. Ilmeneekin että hänen lapsellisuutensa herättää enemmän sääliä kuin sydänsuruja.

Narsisti ei ole sadisti vaan tunnevammainen. Sisimmässään hän ei tarkoita pahaa, häneltä puuttuvat vain välttämättömät työkalut ymmärtää toisten tunteita eri tilanteissa. Narsisti ajattelee olevansa itse kaikkivoipa ja erehtymätön. Vikaa on vain toisissa.

Joskus kyllä tuntuu, etten ole missään kontrollissa, kun puolisolleni on yhdentekevää mitä teen.
Eniten narsisti pelkää kontrollin menettämistä. Jos annat narsistin luulla että hän kontrolloi, voit vedellä naruista ja narsisti tekee mitä haluat. Se antaa sinulle voimaa ja parantaa itsetuntoasi, eikä päinvastoin niinkuin tavallisesti.

Jos opettelet manipuloimaan narsistia on helpompaa toipua, alat nähdä hänet sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Kun ymmärrät mistä narsismissa on kysymys on helppo manipuloida narsisti tekemään mitä haluat. Kaikkein eniten narsisti hakee ihailua, se on huomattavan tehokas työkalu.

Jos sellaista tietoa on olemassa, millä voisin saada edes ripauksen sitä, mitä haluan, niin kauniit kiitokset tietotuuppauksesta jo etukäteen! Voisipa olla avuksi jollekulle toisellekin vertaiselle.
Nimenomaan, ole hyvä! Jos haluat narsistilta jotain:

Avaimet: ylistys, ihailu, rakkaus ilman ehtoja. Kun narsisti uskoo saavansa ne sinulta, hän sokeutuu kaikelle muulle.

Kokeile ja huomaat kuinka hyvin se toimii. Vaikka "rakkautesi" fraasit olisivat kenen tahansa täysjärkisen mielestä täysin läpinäkyviä, narsisti ostaa silmää räpäyttämättä aivan kaiken.

Sunusta alkaa tuntua paremmalta kun hän on hallinnassasi. Hän on kuin pieni lapsi jonka vanhempi olet. Tarjoat hänelle hallinnan tunteen, mutta sinä tiedät mitä teet.

Alat nähdä ettei hän lopulta olekaan niin jännittävän hurmaava ja mielenkiintoinen, siitä lähtien kun hän reagoi kuin lapsi karkin toivossa.

Harmi, että tuo kielletty on juuri sitä, mistä minun pitäisi taistella elämässäni.
Älä anna narsistin särkeä sydäntäsi! Tee mieluummin mitä haluat eli lopeta kärsiminen ja lähde! Anna narsistille illuusio siitä mitä hän haluaa, että yhä epätoivoisesti rakastat häntä. Voit esimerkiksi lähettää sähköpostia missä kerrot "syvistä tunteistasi" häntä kohtaan, vaikka hän olisi juuri kohdellut sinua kaltoin.

Turha pelko pistää pakittamaan, kun vaihtoehtojen turvallisuudesta ei ole takeita. En pelkää miestäni fyysisesti enkä henkisesti ja uskon, että elämässäni pärjäisin ilman häntäkin. Eron tullessa, mikään merkittävä välillämme ei muuttuisi, kun sude on lattea muutoinkin.
Älä koskaan kosta narsistille mitään! Jos yrität päästä tasoihin on varauduttava armottomaan vastarintaan ja säälimättömään kostoon. Narsistille et merkitse enää mitään, suhde on päättynyt ja olet pelkkä harmillinen pikkuitikka, silmittömän raivon maalitaulu. Sellaiseksi et halua. Älä ota riskiä!

No eipä oikeastaan ole ollut virkeämpää meininkiä edes aikojen alussa - ehkä alkuhuumaa lukuunottamatta.
Pätkä esimerkkistooria:
We spent a heady year and a half together before things started to go wrong. He was always a little critical of me sexually, although at first I took it as a joke. I continually asked him what he expected from our sexual relationship, but he was always unable to verbalize his needs. He slowly withdrew his attentions towards me until his periods of coldness and detachment became regular.*
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos nettilinkeistä!
Löytipä lähteistä hyviä konkreettisia vinkkejä "pärjätä" narsistisesti käyttäytyvän puolison kanssa. Ko. linkkejä en ollutkaan käyttänyt aiemmin - kiitos siis intuitiivisesta oivalluksesta! Lisäksi hyvä, että sivuston asiantuntijavetäjä on itse asiaa kokenut henkilö ja puhuu siten kokemuksen rintaäänellä.

Itse aloin epäillä mieheni mahdollista narsisimia avioliiton alkuvuosina, kun hänen käytöksessään ei oikein ollut logiikkaa pienemmissä eikä isommissa kuvioissa, mm. yhteisistä tekemisistä ei alkanut tulla mitään. Minä jouduin joka asiassa altavastaajaksi, nöyryytetyksi ja syntipukiksi. Kun sain aikoinani tietoa ja perehdyin narsismiin, niin asia vain vahvistui entisestään itselleni.

Miehelläni ei ole diagnosoitua narsismia (ei halua hoitoon), joten näkökulma asiaan on sen mukainen, enkä voi siten miestäni narsistiksi sanoa. Puhutaan sitten edelleen narskusta erotukseksi hampaiden narskumiseen, mitä ei ole miehelläni. Muut narsismin piirteet kuten käyttäytymisen ennakoimattomuus ja mielialan muutokset heiluvat kuin heinänkorsi tuulessa. Onneksi hänen narsismimainen käytös ei ole pahimmasta päästä, esim. että hän huutaisi, räyhäisi (jatkuvasti) tai kävisi vieraissa... Sitä hän ei ole. Pääsääntöisesti hän on varsin hyvätuulinen ja erittäin sosiaalinen, omalla tavallaan humoristinenkin, mutta vain omasta näkökulmastaan ja sillä ehdolla, että hän saa tehdä vain ja ainoastaan, mitä HÄN haluaa.

Minun puolison toiveita tai tuneita hän ei kykene ottamaan huomioon milään tavalla. Niillä ei ole hänelle merkitystä, mutta mitä hän ei itsekään oivalla. Koska hän ei tätä ymmärrä, ei hän myöstää tajua, että minä kärsin. Hänen mielestään avioliittomme on ihan ok. Jos sanon, että ei ole ok, niin hän alkaa heti syyttämään minua. Hän ei ole koskaan ottanut itse esille, että avioliitossamme olisi jotakin vikaa. Aloite tulee aina minulta ja vikakin on sitten minussa...

Naarsismi ilmenee hänessä myös siten, että mitään yhteisiä toimintoja, menoja tms. en voi laskea hänen varaan, koska niihin tulee todennäköisesti muutoksia hänen toimesta (=kootut ihmeelliset selitykset). Jos sopisimme yhteisen kyläreisun, minun täytyisi etukäteen rehellisesti ilmoittaa, että tulemme, jos mieheni ei ala temppuilemaan lähtöhetkellä - Kuten hän yleensä tekee. Olen siten nöyryytettynä joutunut perumaan kyläilyt viimehetkellä, vaikka kyläilypaikassa odotettaisiin pöytä katettuna perhettämme. Mieheni vaati, että minä perun lähdöt, esim. soittan kyläpaikkaan. Hän oikein nauttii tästä ja pyytää, että minun on kerrottava myös peruuntumisen syy (eli hänen keksimä jokin minuun liittyvä syy tai vika). Syyksi en näitä ole suorilta ilmoittanut, muuta kuin "valkoista valhetta". Kun en tätä temppuilua enää jaksanut liitossamme tehdä, niin lopetin kyläilyjen sopimisen. Jos nykyisin lähipiirissämme niitä sovimme, niin sanon suoraan, että tulemme jos mies ei "vedä herneitä nenään" viime hetkellä. Helpottaa toki, kun lähipiiri tietää "mistä tuulee".

Syy siihen miksi narsistiin rakastutaan on, että hänet näkee erityisenä, mielenkiintoisena ja hurmaavana. Tuntuu onnekkaalta löytää joku niin ainutlaatuinen, jolta saa "vastarakkautta"..*

Kyllä puolisossa toki johonkin hurmaantuu, kun suhde alkaa. Mutta tunnustan, että tämä peitti alleen sen, että luulin, että tämä hurmaavaisuus oli jotenkin minun ansiotani tai minulle tarkoitettua, vaikka näin ei ollut.

Asenteesi muuttuu kun alat nähdä hänen tunne-elämänsä kypsymättömyyden, kuin lapsella. Ilmeneekin että hänen lapsellisuutensa herättää enemmän sääliä kuin sydänsuruja."

Näin alkoi pikkuhiljaa käydä muutaman avioliittovuoden jälkeen. Huomasin, että hänen tunne-elämänsä ei ole kehittynyt; hän ei tuunista tunteita toisissa, ei minussa eikä jälkikasvussa. En ole koskaan kokenut hänen kanssaan keskustelevan "meistä" kuin aikuiseksi kehittyneet mies ja nainen - tasa-arvoisesti yhdessä tosia kuunnellen. Toki puhumme paljon, mutta tunnetasolle keskustelu ei koskaan mene. Eli tunnetasolla joudun häntä kohtelemaan kuin lapsi, jolla mieliala vaihtelee sen mukaan "saako namia vai ei".

Narsisti ei ole sadisti vaan tunnevammainen. Sisimmässään hän ei tarkoita pahaa, häneltä puuttuvat vain välttämättömät työkalut ymmärtää toisten tunteita eri tilanteissa. Narsisti ajattelee olevansa itse kaikkivoipa ja erehtymätön. Vikaa on vain toisissa.."

Kyllä näin on. Mieheni ei tarkoita pahaa, eikä ole pitkävihainen. Hän ei huomaa, että aiheuttaa toiselle ikäviä tuntoja. Hän saattaa töksäyttää vieraallekin ihmiselle jotakin hermostuksissaan tai innostuksissaankin huumorimielessä tajuamatta mitä tunnemerkityksiä saa aikaan ihmisessä. On mieheni joutunut pyytämään anteeksikin vieraalta, mutta sen hän on sitten tehnyt ihan asiallisesti. Kumma kyllä. Mieheni on kyllä erehtymätön - omasta mielestään. Anteeksi en ole hänen kuullut koskaan pyytävän (ainakaan minulta).

Eniten narsisti pelkää kontrollin menettämistä. Jos annat narsistin luulla että hän kontrolloi, voit vedellä naruista ja narsisti tekee mitä haluat. Se antaa sinulle voimaa ja parantaa itsetuntoasi, eikä päinvastoin niinkuin tavallisesti..."

Lähettämistäsi linkeista sai tähän hyviä vinkkejä. Olen jo kokeillut, ja kertaakaan ei ole epäonnistunut. Sitä ihmettelen, miten aikuiseen mieheen voi mennä läpi niin lapsellinen ja läpinäkyvä nenästäveto. Kyllä se tuntuu omaa energiaa vapauttavan, kun ei oikesti jää(kään) kahleisiin kiinni, vaan voi keskittyä siihen mikä on itselle tärkeintä, jotta voisi edetä asiassa eteenpäin. Toisaalta harmi sinänsä, että puolison kanssa pärjää vain "näyttelemisellä". Siten täältä löytyisi yksi ehdokas Narsku-pysti -gaalaan.

Avaimet: ylistys, ihailu, rakkaus ilman ehtoja. Kun narsisti uskoo saavansa ne sinulta, hän sokeutuu kaikelle muulle...."

Näillä siis aloitin tämän "esityskauteni" ja hyvin sujuu. Vielä en ole saanut vastaavaa osakseni, mutta eipä tule yllätyksenä... Näin aion jatkaa tulpa eteen mitä tuli.

Tästäpä tuli pitkän puuduttava kuvaus asiasta tänne nettisfääreihin. Nelisen vuotta sitten ostin hyvän kirjan aiheesta: Naimisisa narsistin kanssa. Kirjassa on paljon ytimekästä ja käytännönläheistä tietoa niille, jotka elävät narsistin kanssa. Sen yhteenvedon olen tehnyt, että parantuminen narsismista on harvinaista ja terpaia voi jopa pahentaa tilannetta. Narsistin puoliso on lähes aina uupunut ja pitkässä suhteessa hänkin avun tarpeessa lähinnä uupumisensa vuoksi. Osa narsku-suhteista kestää koko elämämän ja osa kariutuu kun toinen ei enää jaksa.

En toivota hyvin narskuvaa viikonloppua, vaan niiaan hyödyttävistä lähteistä ja jäsentelyavustasi!
 
Viimeksi muokattu:
Miten eheyttää itsensä, kun on vuosikausia ollut narsistin vaikutuspiirissä, suhteessa,ja lopulta saanut itsensä repäistyä irti suhteesta.

Vaikka et minulle esittänyt kysymystäsi niin vastaan omalta osaltani.

Hae elämässä sitä, minkä olet menettänyt. Niin, on se typerästi sanottu, koska on menettänyt niin paljon, mutta jostakin on aloitettava.
Minusta narsistin uhri on menettänyt itsetuntonsa, itseluottamuksensa, rohkeuden ja elämänilon.

Narsistin uhri on jo ennen uhriksi joutumistaan heikompi ja haavoittuvaisempi persoona tai sitten hän on kiltti, hyvää tahtova ja auktoriteetti perheen lapsi. Eli lähtökohta on jo narsistille otollinen. Narsisti tunnistaa ihmisen, joka sopii uhrikseen. Narsisti ei koskaan hyväksy ihmistä, jolla on oma tahto; hän joutuu nopeasti vastakkain sellaisen ihmisen kanssa. Narsisti itse ei tätä tajua ja hyväksy; hänhän on maailman fiksuin ja tietävin ihminen. Narsistin mielestä ihminen, joka vastustaa häntä on narsisti! Tämä on ajatusmalli, joka tekee narsistista "parantumattoman"; mistä hänen hienon ihmisen pitäisi parantua?

Se on taustaa uhrin selviämiseen. Siis miten latistettu maahan lyöty ihminen alkaa uskoa jälleen itseensä? Ja miten ihminen alkaa luottaa taas muihin ihmisiin?

Narsistin uhri hakee tietoa ja hän alkaa tavallaan käyttämään tietoa hyväkseen tarkkaillessaan ihmisiä; hän pelkää, hän ei luota. Toisaalta on hyvä, että tunnistaa narsistin, mutta sekin on "mahdottomuus" lyhyessä ajassa; narsisti on fiksu näyttelijä ja olet aika aseeton tunnistamaan häntä ilman lähempää kanssakäymistä.

Minun mielestäni narsistin uhrin ei saisi alkaa seurustelemaan nopeasti erosta narsistiin, koska luottamus ihmisiin on mennyt. Suhde kaatuu aika helposti pettymykseen, koska uhri ei kestä toisen ihmisen huonoja päiviä, joita kuitenkin tulee kaikille. Uhri pelkää, että joko taas...

Uhrin olisi hakeuduttava ihmisten seuraan ja harrastuksiin, missä harrastuksessa olisi haastetta itselle ja mielekästä tekemistä ja samalla kohtaisi muita ihmisiä ja oppisi kohtaamaan heitä luontevasti. Onnistuminen harrastuksessa lisäisi itsetuntoa ja itseluottamusta.

Narsistin uhriksi joutuminen on merkinnyt alistumista: itseään pitää rakastaa ja hallinta omiin asioihinsa pitää säilyttää. Pitää rohkeasti puolustaa itseään, jos huomaa, että tulee hyväksikäytetyksi. Et voi olla muiden "juoksutyttö/poika". Ihmisen tulee säilyttää itsenäisyys, niin parisuhteessa, kuin yksinäänkin. "Olet oman itsesi herra."

Voimia kaikille uhreille, taistelua oman itsensä puolesta. Nyt, tietysti joka huomaa, että kehotan narsismiin. Niin kehotankin, positiiviseen narsismiin, joka ei ole muiden hallintaa.
 
Viimeksi muokattu:
Miten eheyttää itsensä, kun on vuosikausia ollut narsistin vaikutuspiirissä, suhteessa,ja lopulta saanut itsensä repäistyä irti suhteesta.

Recovery after the Relationship with a Narcissist
http://www.searchforbalance.org/Hom...overy-after-relationship-to-a-narcissist.html

(vapaata suomennosta, mitä voin tehdä lisääkin, ajatellen vaihtelevaa engl. ymmärtämistä)


Toipuminen narsistisen suhteen jälkeen:

Jos olisin tiennyt mitä suhde narsistin kanssa tuo tullessaan, en olisi koskaan aloittanut sitä, vaan juossut heti karkuun. Annoin elämääni mennä hitaasti ja huomaamatta ohitseni. Valitettavasti aika on armoton ja siksi olisi pahinta vaipua vuosiksi katkeruuteen.

Olin stressaantunut, masentunut ja menettänyt luottamukseni. En pystynyt ollenkaan keskittymään työhöni. Nyt olen hyväksynyt sen faktana, että tein väärän valinnan. Vaikein asia oli antaa sitä itselleen anteeksi.

Jälkeenpäin tuntuu kuin olisi herännyt pahasta unesta, kun suhde päättyi. Joka aamu olin herännyt ahdistukseen ja tuntui vatsanpohjassa kun vain ajattelikin suhdettaan. On lähes mahdotonta ymmärtää suhteen riippuvuutta, mikäli ei ole vastaavaa kokenut. Koukku on syvällä tunne-elämässä ja mielessä (aivoissa).

Aloin etsiä tietoa riippuvuuksista ja mielenhallinnasta. Oli kiehtovaa ajatella että voimme vaikuttaa mieleemme enemmän kuin kuvittelemme ja tästä on tieteellistä näyttöä.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos nettilinkeistä!
Löytipä lähteistä hyviä konkreettisia vinkkejä "pärjätä" narsistisesti käyttäytyvän puolison kanssa. Ko. linkkejä en ollutkaan käyttänyt aiemmin - kiitos siis intuitiivisesta oivalluksesta! Lisäksi hyvä, että sivuston asiantuntijavetäjä on itse asiaa kokenut henkilö ja puhuu siten kokemuksen rintaäänellä.
Ole hyvä! Hiljattain minäkin ne löysin, toisen ketjun vanhentuneen osoitteen avulla. Rintaäänellä on tosin hintansa ja mielestäni se näkyy hienokseltaan joissakin artikkeleissa. On myös vaarallista soveltaa ohjeita ei-narskuun ja täytyy olla tarkkana, ettei tee liian pitkälle menevin johtopäätöksin mitään peruuttamatonta tuhoa.

Muut narsismin piirteet kuten käyttäytymisen ennakoimattomuus ja mielialan muutokset heiluvat kuin heinänkorsi tuulessa.
Voisiko asian ilmaista myöhemmin: Kun tietää mistäpäin tuulettaa niin osaa ennakoida miten korsi taipuu, ja että toimiva logiikka onkin löytynyt?

Kyllä puolisossa toki johonkin hurmaantuu, kun suhde alkaa. Mutta tunnustan, että tämä peitti alleen sen, että luulin, että tämä hurmaavaisuus oli jotenkin minun ansiotani tai minulle tarkoitettua, vaikka näin ei ollut.
Narskulla on valtteina tärkeimmät rakastumiseen vaikuttavat seikat ja rakastuneella heikkoutena tärkeimmät sokeat pisteet.

Sivuilla on kyllä mainittu että narsku on aivan tosissaan onnellinen ja rehellinenkin, kuten kuka tahansa 'ikuista rakkautta vannova'. Hän ei vain saa ankaria omantunnontuskia muuttaessaan mielensä, niinkuin joku toinen kärsii syvissä syyllisyydentunteissaan.

Narsku voi pyytää anteeksi jos kokee sen itselleen hyödylliseksi, käyttää tehokasta vaikutusvaltaa.
Narsku on onnellinen 'oikeissa' tilanteissa, mutta 'vääristä' syistä. Siksi käyttäytymisessä ei tahdo nähdä tolkkua.

Lähettämistäsi linkeista sai tähän hyviä vinkkejä. Olen jo kokeillut, ja kertaakaan ei ole epäonnistunut. Sitä ihmettelen, miten aikuiseen mieheen voi mennä läpi niin lapsellinen ja läpinäkyvä nenästäveto.
Ei sitten tarvittu kuuta tai kahta. Käsittääkseni suksee tukee vahvasti diagnoosia. Hyvä saada tähän vahvistusta, niin voi edelleen suositella paremmin muillekin. Toinen perimätiedon mukaan mahdollinen helposti nenästävedettävä onkin sopivasti rakastunut ihminen.

Kyllä se tuntuu omaa energiaa vapauttavan, kun ei oikesti jää(kään) kahleisiin kiinni, vaan voi keskittyä siihen mikä on itselle tärkeintä, jotta voisi edetä asiassa eteenpäin. Toisaalta harmi sinänsä, että puolison kanssa pärjää vain "näyttelemisellä".
Hienoa! Entä tuntuuko turvallisemmalta, pelkoja vähentävältä?

Ei auta toivotella muita narskuvia kuin jonkun verran lumia ensitalveksi!
 
Viimeksi muokattu:
Rintaäänellä on tosin hintansa.

Tunnistettu lähteisiin perustuen.

On myös vaarallista soveltaa ohjeita ei-narskuun ja täytyy olla tarkkana, ettei tee liian pitkälle menevin johtopäätöksin mitään peruuttamatonta tuhoa.

Näin on. Ratkaisua hakiessaan asiat voivat helposti suurentua todellisesta, mikä sitten johtaa vääriin johtopäätöksiin ja vääränlaisiin tekoihin. Kyky pysyä "raameissa" on valttia tässäkin. Kysehän on arvokkaimmasta asiasta, elämästä. Tärkeintä tietysti on, että osaa tunnistaa ilmiön suhteessa itseen ja elämäntilanteeseensa, sekä nähdä asia yhtä lailla toisenkin kannalta. Näin pystyy todennäköisemmin toimimaan parhaiten toista loukkaamatta, mikäli se narskun kanssa onnistuu ylipäätään.

Voisiko asian ilmaista myöhemmin: Kun tietää mistäpäin tuulettaa niin osaa ennakoida miten korsi taipuu, ja että toimiva logiikka onkin löytynyt.

Sinäpä sen sanoit oikein päin. Elikä, kun huolehtii siitä, että on itse tuulettajana, niin tietää mihin suuntaan korsi taipuu. Näihän se logisesti menee. Tätä minun pitää vielä opetella. Onneksi valmiudet on kunnossa.

Sivuilla on kyllä mainittu että narsku on aivan tosissaan onnellinen ja rehellinenkin, kuten kuka tahansa 'ikuista rakkautta vannova'. Hän ei vain saa ankaria omantunnontuskia muuttaessaan mielensä, niinkuin joku toinen kärsii syvissä syyllisyydentunteissaan.

Tätähän se on, että omatunto ei soimaa koskaan, vaikka mieli muuttuu ja loogisuudesta ei ole tietoa.

Narsku on onnellinen 'oikeissa' tilanteissa, mutta 'vääristä' syistä. Siksi käyttäytymisessä ei tahdo nähdä tolkkua.

Juuri näin. Ei voi millään tietää, miksi narsku on onnellinen juuri sillä hetkellä. Ja miksi ei ole taas kohta toisella hetkellä. Että sekavuutta ja vaikeatulkintaisuutta riennoissa ja rytmeissä riittää.

Käsittääkseni suksee tukee vahvasti diagnoosia. Hyvä saada tähän vahvistusta, niin voi edelleen suositella paremmin muillekin.

Juu, hyvin voi suositella, mutta täytyy ottaa huomioon, että kyseessä vain muutaman päivän pikakokeilu.

Toinen perimätiedon mukaan mahdollinen helposti nenästävedettävä onkin sopivasti rakastunut ihminen.

Hyvin voin kuvitella, että näin.

Entä tuntuuko turvallisemmalta, pelkoja vähentävältä?

Paljonkin.

Omalla kohdallani olen pohtinut sitä, miten rakentaa elämäänsä jatkossa, kun tietää, että puolison varaan sitä ei voi tehdä. Eli millaisin etapein lähden "kuntouttamaan" elämääni. Sen tiedän, että jotakin on tehtävä, mutta mistä konkreettisesti aloittaisin on vielä mietinnän alla. Mitään radikaalia en haula tehdä. Mielummin etenen pehmeästi ja turvallisesti. Jos sinulle tulee tästä ideoita mieleen, niin sujauta ilmoille vaikkapa ennen narskuvia.

Ei auta toivotella muita narskuvia kuin jonkun verran lumia ensitalveksi!

Toivottavasti suksi luistaa sinullakin, vaikka pakkanen ei paljoa pane!
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja muuttaisit tyyliä;10561508:
N-vertainen kysyy ja looginen vastaa.

Kysyjä ja vastaaja sama henkilö !! Minusta turhan läpinäkyvää.
Jaa mää vai? Jaa että vaihtelis vaikka nimimerkkiä vai?
Mahtaisko olla ideaa vai? Jos sisältö kumminki pysyy samana vai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja muuttaisit tyyliä;10561508:
N-vertainen kysyy ja looginen vastaa.

Kysyjä ja vastaaja sama henkilö !! Minusta turhan läpinäkyvää.

Heureka sentään!
Vasta nyt huomasin kirjoittelevani itseni kanssa. Laitan tähän muutaman lähdelinkin narsismi-aiheesta, jos sattuisin joskus ohikulkiessani tarvitsemaan. Tiedä, mitä aivoituksia pientareen ketoneilikat saavat aikaan näin kesällä. Ja voihan näitä talvellakin käydä tökkimässä, kun todennäköisesti siltä tuntuu:

Narsistit, rakkaus ja paraneminen
Ihminen tavattavissa ry.
Tietoa aiheesta narsismi, narsisti, narsistinen persoonallisuushäiriö, narsistinen luonnehäiriö, narsistien uhrit
Tervetuloa Narsistien uhrien tuki ry:n kotisivuille - NARSISTIEN UHRIEN TUKI RY
Romanttiset suhteet
Abundant Spirituality + codependency recovery + inner child healing = Joy2MeU
Sam Vaknin
Tohtori Irenen verbaali vrinkohtelu (sivut)
Lheisriippuvuus addiktiona
 

Similar threads

V
Viestiä
10
Luettu
509
T
S
Viestiä
2
Luettu
584
K
H
Viestiä
6
Luettu
520
H
N
Viestiä
23
Luettu
723
N
M
Viestiä
95
Luettu
2K
S

Yhteistyössä