Poika haluaa muuttaa äidilleen asumaan

[Johan pomppas]

[QUOTE="vieras";26474445]jaa a, kohtahan poika saa itse päättää missä asuu. En oikein nyt ymmärtäny mikä siellä äitin luona mättää? sotku? jos poika on mielummin sisarustensa kanssa em menisi asiaan puuttumaan ellei äidillä nyt oikeasti mole jotain isoja ongelmia..[/QUOTE]

Minä sain kyllä heti sen käsityksen, että varmasti mättää joku ja paljon. Sotkuisuus ei sinänsä, mutta kyllähän yleiseen kaaokseen liittyy jotain mielenterveysongelmia. Jos ei pysty yleistä siisteyttä pitämään ja jos on tehty ls-ilmoitus. Jos muutenkin äiti antaa sen kuvan, että täällä elämä on kuin ruusuilla tanssimista, niin kyllähän siinäkin mättää ja pahasti. Tuskin pitäisi huolta koulunkäynnistä ja lapsen hyvinvoinnista. Saa tulla ja mennä titen haluaa. Minä ainakin sain heti sen kuvan!

 

[AP.]

hanki kunnon asianajaja. Suomessa kun yleensä aina lapsi päätyy äidilleen vaikka olisi mikä narkkarisossupummialkoholisti! Valitettavasti.

Lapsen on paras olla teidän luona, joten älä ainakaan luovuta helpolla ja taistele.

En luovuta se on varma. Kiitos tuesta.

 

["Vieras"]

Kaverini riiteli oikeudessa noista asioista kauan se kesti, muistaakseni yli vuoden. Olosuhdeselvityksiä ym. Kallista puuhaa.

 

[ihme mies]

hanki kunnon asianajaja. Suomessa kun yleensä aina lapsi päätyy äidilleen vaikka olisi mikä narkkarisossupummialkoholisti! Valitettavasti.

Lapsen on paras olla teidän luona, joten älä ainakaan luovuta helpolla ja taistele.

Vähän kärjistettyä mutta osin ihan totta. Äidin asema on jostain käsittämättömästä syystä vahvempi kuin isän. Hanki ehdottomasti ammattilainen auttamaan.

 

[AP.]

Minä sain kyllä heti sen käsityksen, että varmasti mättää joku ja paljon. Sotkuisuus ei sinänsä, mutta kyllähän yleiseen kaaokseen liittyy jotain mielenterveysongelmia. Jos ei pysty yleistä siisteyttä pitämään ja jos on tehty ls-ilmoitus. Jos muutenkin äiti antaa sen kuvan, että täällä elämä on kuin ruusuilla tanssimista, niin kyllähän siinäkin mättää ja pahasti. Tuskin pitäisi huolta koulunkäynnistä ja lapsen hyvinvoinnista. Saa tulla ja mennä titen haluaa. Minä ainakin sain heti sen kuvan!

Näin juuri, äidillään ei ole mitään rajoja. Saa tehdä mitä haluaa. Perustarpeet ei myöskään täyty. Lasten hygienia, ruokailut yms. Ei se sotkuisuus mitään haittaa, mutta olen kyllä samaa mieltä että jotakin syvempiä ongelmia siinä on oltava että asunto näyttää sellaiselta.

 

[AP.]

[QUOTE="Vieras";26474443]Voiko olla, että raha-asioilla olisi merkitystä? Jos lapsi muuttaisi äidin luo, lapsilisä ja elatusmaksu menisi äidllle. Jos budjetti on ennestään pieni, ne voivat tuntua isoilta rahoilta.

Jos siitä ei olisi lapselle haittaa, antaisin hänen olla äidillään kesällä mahdollisimman paljon. Siinä voi gramouri taas karista elämästä, vaikka lomaa onkin.[/QUOTE]

Olen valmis maksamaan korvausta siitä ajasta kun lapsi äidillään on, ja jos mennään viikko-viikko systeemiin niin lapsilisät saa pitää kokonaan tai pistetään puoliksi.

Lapsi viettääkin kesällä paljon aikaa äidillään. En glamourista sitten tiedä onko sitä vai ei. Rajoja ei ainakaan ole ja se vähän huolettaa, ettei satu mitään.

 

[AP.]

[QUOTE="Vieras";26474530]Kaverini riiteli oikeudessa noista asioista kauan se kesti, muistaakseni yli vuoden. Olosuhdeselvityksiä ym. Kallista puuhaa.[/QUOTE]

Miten sen kukin määrittelee mikä on kallista...Oman lapsen tulevaisuus kyseessä.

 

[AP.]

[QUOTE="vieras";26474445]jaa a, kohtahan poika saa itse päättää missä asuu. En oikein nyt ymmärtäny mikä siellä äitin luona mättää? sotku? jos poika on mielummin sisarustensa kanssa em menisi asiaan puuttumaan ellei äidillä nyt oikeasti mole jotain isoja ongelmia..[/QUOTE]

Toivottavasti ei käy niin että itse saa päättää vielä näin nuorena. Eiköhän se mene niin että otetaan jonkinverran huomioon pojan sanomaa. Tuskin 12 vuotiaanakaan vielä ihan itse saa päättää.

 

["Vieras"]

Miten sen kukin määrittelee mikä on kallista...Oman lapsen tulevaisuus kyseessä.

Oli se sen rahan arvoista , ei siinä mitään.

 

["kokenut"]

10-vuotiasta ei vielä periaatteessa kai kuulla asiassa. 12-vuotiasta kuullaan, mutta ei hänkään itse päätä asuinpaikkaansa. Joko vanhemmat se sopii tai sit oikeus määrää. Itse olen tuon oikeusprosessin läpi käynyt ja kyllä sillä oli iso merkitys missä lapsen vakiintunut asuminen oli. Elä suostu siellä lv:llä uuteen sopimukseen vaan sanot että lapsen paras on mielestäsi nykytilanne. Äiti vie sit asian oikeuteen jos siltä tuntuu.

 

[AP.]

[QUOTE="kokenut";26474659]10-vuotiasta ei vielä periaatteessa kai kuulla asiassa. 12-vuotiasta kuullaan, mutta ei hänkään itse päätä asuinpaikkaansa. Joko vanhemmat se sopii tai sit oikeus määrää. Itse olen tuon oikeusprosessin läpi käynyt ja kyllä sillä oli iso merkitys missä lapsen vakiintunut asuminen oli. Elä suostu siellä lv:llä uuteen sopimukseen vaan sanot että lapsen paras on mielestäsi nykytilanne. Äiti vie sit asian oikeuteen jos siltä tuntuu.[/QUOTE]

Mitäs kun lapsi on asunut meillä vasta reilu 2-vuotta. Äidillään kuitenkin aikaisemmin, tosin muuttavat vähintään kolmen vuoden välein, en tiedä miksi. Ei siellä äidillään pääse juurtumaan ja kaverisuhteet katkeavat joka kerta kun koulu vaihtuu. Koulun hän on käynyt täältä käsin. Toivottavasti tämä vaikuttaa vakiintumiseen.

Kiitos neuvosta.

Kyllä vain, saa haastaa oikeuteen jos tahtoo muutosta asumisjärjestelyihin.

 

["vieras"]

Mulle tulee heti mieleen että poika ei ehkä tunne kuuluvansa perheeseen, ei teidän eikä äitinsä, ja yrittää pallotella molempien väliä ja hakea omaa paikkaa. Murrosikä on muutenkin vaikea. Kannattaa yrittää jutella pojan kanssa. Onhan toi todella vaikea tilanne ton ikäiselle. Voi olla että poika jopa kokee olevansa rasite, tai kokee että on hylännyt äitinsä tms.

 

[AP.]

[QUOTE="Vieras";26474477]Voi olla, että parin vuoden päästä on taas sukset ristissä äidin kanssa ja istten poika haluaisi muuttaa luoksesi. Ei asuinpaikkaa voi vaihtaa parin vuoden välein.

Mitä mieltä vaimosi on pojan teillä asumisesta? Jos hän on sitä vastaan, ihan turha pakottaa poikaa asumaan teillä. Vaimosi luo tunneilmaston ja pojan pitää tuntea itsensä perheenjäseneksi.[/QUOTE]

Poika ja vaimoni tulevat loistavasti toimeen keskenään. Ihan ollaan täysjärkisiä ja ennekaikkea kasvatuksessa samalla aaltopituudella vaimon kainssa, eli kaikki hyvin.

 

[AP.]

[QUOTE="vieras";26474746]Mulle tulee heti mieleen että poika ei ehkä tunne kuuluvansa perheeseen, ei teidän eikä äitinsä, ja yrittää pallotella molempien väliä ja hakea omaa paikkaa. Murrosikä on muutenkin vaikea. Kannattaa yrittää jutella pojan kanssa. Onhan toi todella vaikea tilanne ton ikäiselle. Voi olla että poika jopa kokee olevansa rasite, tai kokee että on hylännyt äitinsä tms.[/QUOTE]

Osu ja uppos! Tuosta on muuten poika puhunut joskus, että ei tiedä miten äiti pärjää ilman häntä. Varmaan jotakin tuollasta ilmassa on. Ollaan kyllä rauhoiteltu ja puhuttu asiasta. En usko että pitää itseään rasitteena, ainkaan täällä meillä.

Kiitos kommentista.

 

[AP.]

Kiitos kovasti vastauksista, vinkeistä ja kommenteista. Jos vielä joku "prosessin" läpikäynyt haluaa antaa kommenttia vihjeitä tms. niin ovat erittäin tervetulleita.

 

["kokenut"]

Mitäs kun lapsi on asunut meillä vasta reilu 2-vuotta. Äidillään kuitenkin aikaisemmin, tosin muuttavat vähintään kolmen vuoden välein, en tiedä miksi. Ei siellä äidillään pääse juurtumaan ja kaverisuhteet katkeavat joka kerta kun koulu vaihtuu. Koulun hän on käynyt täältä käsin. Toivottavasti tämä vaikuttaa vakiintumiseen.

Kiitos neuvosta.

Kyllä vain, saa haastaa oikeuteen jos tahtoo muutosta asumisjärjestelyihin.

2 vuotta on aika pitkä aika 10-vuotiaan elämästä, että eiköhän ole aika vakiintunut tuossa ajassa. Ja se, että on koulu ja muu elämä siinä niin enpä usko että mikään oikeus lähtee sitä kuviota hajottamaan jos hänellä teidän luona hyvä koti. Ei luultavasti sittenkään vaikka äidillä olisi samat olosuhteet tarjota.
Ja vuoroasumiseen ei sitten myöskään ole pakko suostua. Meillä tuomari sanoi ettei usko minkään oikeuden sellaiseen ratkaisuun päätyvän jos molemmat vanhemmat ei ole sen kannalla. Tsemppiä vain kovasti. Pidä kirkkaana mielessä lapsen paras ja vakiintuneet olosuhteet. Kyllä se hyvin menee vaikka tiedän kyllä että välillä olo on toivoton.

 

["minä"]

Minulla ei ole kokemusta samanlaisesta tilanteesta, mutta muuten voisin sanoa, että juttele ehdottomasti pojan kanssa ja kerro just noita asioita: hän on teidän perheelle rakas, äidillä oleminen ei ole jatkuvasti ruusuilla tanssimista, kaverit ja koulu sujuvat hyvin teillä asuessa jne. Kyllä "pienten" lasten kanssakin voi puhua melkein mistä tahansa, kun puhuu lapsen tasolla, ei kovin abstraktisti asioista. Äitiä et tietenkään hauku pojalle, et tunnu sellaiselta, että olisit sitä ennenkään tehnyt. Tee pojalle selväksi, että hän kuuluu täysillä teidän perheeseen.

 

[pojalle apua]

tarve pelastaa äiti voi olla uskomattoman voimakas, ja on kai ihan odotettavissa että se voi puhjeta tuon ikäisellä. poika tuntee kuuluvansa käpykaartiin sitä voimakkaammin, mitä paremmin oma elämä sujuu. syyllisyydentunto alkaa painaa, ja pitäisi saada muuttaa äidin pärjäämistä valvomaan.

 

[Aivan totta]

tarve pelastaa äiti voi olla uskomattoman voimakas, ja on kai ihan odotettavissa että se voi puhjeta tuon ikäisellä. poika tuntee kuuluvansa käpykaartiin sitä voimakkaammin, mitä paremmin oma elämä sujuu. syyllisyydentunto alkaa painaa, ja pitäisi saada muuttaa äidin pärjäämistä valvomaan.

Lapselle pitäis saada turvallinen olo siitä, että aikuiset kyllä huolehtivat asiat ja äitikin pärjää ihan omillaan, ilman pienen pojan apua. Oman vanhemman tukeminen on lapselle ihan liian iso pala, joka traumatisoi loppuelämäksi.

 

["helemi"]

pidä nyt kynsin ja hampain kiinni siitä, että saat pitää pojan luonasi. Kuulostaa, että poika ei nyt todellakaan tajua asiaa. Ihan varmasti pojan koulunkäynti ym. asiat menevät äidin luona retuperälle ja murrosikäkin vielä tulossa. Jos kotona ei ole tiukkaa kuria ( siltä hiukan kuulostaa ) niin voi olla poika ties missä seurassa hetken kuluttua. Nyt kunnon keskustelu pojan kanssa ja myös äidin. Äiti ei varmasti tajua omia resurssejaan.

Pidä nyt huoli pojan parhaasta joka on AIVAN selvästi teidän luona!!!!

Hei mä puutun tähän sen verran että mulla ei ollut kotona kuria. Ei ollut kotiintuloaikoja,ei ruoka-aikoja, vaikka ruokaa olikin säännöllisesti tarjolla. ei mitään rangaistuksia jos joskus teki väärin(tuuliin kiipesi auton katolle).

samalla tavalla kasvoi siskoni. asuttiin maatilalla.

Me oltiin kilttejä, tottelevaisia,avuliaita. aikuisena olemme muut ihmiset huomioon ottavia, empaattisia, emme juo,emme käy baareissa,emmekä polta!

 

["helemi"]

Lapselle pitäis saada turvallinen olo siitä, että aikuiset kyllä huolehtivat asiat ja äitikin pärjää ihan omillaan, ilman pienen pojan apua. Oman vanhemman tukeminen on lapselle ihan liian iso pala, joka traumatisoi loppuelämäksi.

höpöhöpö... mä autoin maatilantöissä jo 6vuotiaana omasta tahdostani. autoin äitiä lapsien hoidossa/ruuan laitossa..

edelleenkin ollaan koko lähisuku sellaisia että toiselle ojennetaan auttava käsi, vaikka keskellä yötä jos siihen on tarvetta ja kaikki on sellasia. <3

 

["hmmm"]

[QUOTE="vieras";26474746]Mulle tulee heti mieleen että poika ei ehkä tunne kuuluvansa perheeseen, ei teidän eikä äitinsä, ja yrittää pallotella molempien väliä ja hakea omaa paikkaa. Murrosikä on muutenkin vaikea. Kannattaa yrittää jutella pojan kanssa. Onhan toi todella vaikea tilanne ton ikäiselle. Voi olla että poika jopa kokee olevansa rasite, tai kokee että on hylännyt äitinsä tms.[/QUOTE]

Tätä mietin minäkin. Meillä vähän toisenlainen kokemus, lapsi sai itse päättää missä asuu 12-vuotiaana ja minusta siinä kohtaa tehtiin virhe. Meidän ei tarvinnut käydä mitään missään sopimassa vaan miehen kanssa saatiin sovittua asioista keskenään.

Murrosikä on tosiaan vaikeaa aikaa ja silloin etsitään sitä omaa paikkaa. Tänäpäivänä jo 10-vuotiaskin lasketaan varmaan esimurkuksi? Näin jälkikäteen on helppo olla jälkiviisas ja todeta, että meidän tapauksessa ei olisi pitänyt antaa lapselle sitä "valtaa" päättää missä asuu. Kyseessä kuitenkin oli edelleenkin lapsi eikä lapsen kuulu tehdä näin isoja päätöksiä, voi tuntea itsensä turvattomaksi ja olevansa vastuussa omasta elämästään.. ihan liian isot saappaat noin pienelle. Turvallisempi olo olisi varmasti ollut, jos vanhemmat ei olisi tehneet mitään muutoksia ja lapsi pysynyt siellä missä asuikin.. Meillä kun tilanne johti siihen että aina kinastellessa lapsi oli muuttamassa/lähtemässä isälle/äidille sen mukaan missä olikin. Ja myöhemmin tuli myös sellainen olo, että lapsi olikin vain testannut lähivanhempaansa, sitä miten helposti lähivanhempi päästää lapsen muuttamaan etävanhemman luo. Toki oli sitä aidosti halunnut, muuttaa etävanhemman luo, mutta toisaalta ajatteli ettei lähivanhempi rakastakaan/välitä tarpeeksi kun päästi lapsen muuttamaan.

Teidän tapauksessa lapsi on vasta 2 vuotta sitten muuttanut teille. Minusta olisi nyt järkevämpää että lapsi pysyisi teillä, saahan hän olla äitinsä luona paljon joka tapauksessa! Harmi että ette pysty äidin kanssa sopimaan asiasta, mutta minusta lapsi tarvitsee pysyvyyttä ja sen "ykkös"kodin.

Ehkä lapsen kanssa voisi vielä jutella. Kertoa sen vanhan "rajat on rakkautta", selittää mitä se käytännössä tarkoittaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="helemi";26479064]höpöhöpö... mä autoin maatilantöissä jo 6vuotiaana omasta tahdostani. autoin äitiä lapsien hoidossa/ruuan laitossa..

edelleenkin ollaan koko lähisuku sellaisia että toiselle ojennetaan auttava käsi, vaikka keskellä yötä jos siihen on tarvetta ja kaikki on sellasia. <3[/QUOTE]

Kotitöiden teettäminen lapsella on eri asia kuin vanhemman tukeminen elämänhallinnassa/muissa aikuisen maailman vaikeuksissa. Edellinen on osa normaalia kasvatusta, jälkimmäinen väärä taakka lapsen pienille harteille.

 

["Vieras"]

[QUOTE="helemi";26479064]höpöhöpö... mä autoin maatilantöissä jo 6vuotiaana omasta tahdostani. autoin äitiä lapsien hoidossa/ruuan laitossa..

edelleenkin ollaan koko lähisuku sellaisia että toiselle ojennetaan auttava käsi, vaikka keskellä yötä jos siihen on tarvetta ja kaikki on sellasia. <3[/QUOTE]

On ihan eri juttu auttaa kuin kantaa vastuuta aikuisten puolesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="helemi";26479064]höpöhöpö... mä autoin maatilantöissä jo 6vuotiaana omasta tahdostani. autoin äitiä lapsien hoidossa/ruuan laitossa..

edelleenkin ollaan koko lähisuku sellaisia että toiselle ojennetaan auttava käsi, vaikka keskellä yötä jos siihen on tarvetta ja kaikki on sellasia. <3[/QUOTE]

Sulla on nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin!

Kotitöissä auttaminen on ihan eri asia kuin vanhemman voinnista huolehtiminen.

Mä olin 8v kun mun äiti sairastui ja mä jäin vastuuseen kodista ja sisaruksista. Koko lapsuuden mun elämää varjosti huoli äidin sairaudesta ja mä huolehdin että äiti otti lääkkeet ja opin tunnistamaan heti kun äidillä alkoi olla masennusta tai psykoottisuutta. Lastenkodissa asuessa mä mietin kuka nyt huolehtii äidistä kun mä en ole kotona. Onneks äiti löysi ihanan ja huolehtivaisen miehen. Vielä muutama vuos sitten mä soittelin isäpuolelle päivittäin ja kysyin onko äiti ottanut lääkkeet. Vasta muutama vuos sitten oon oppinut että mun ei tarvitse siitä huolehtia.