Poika motorisesti jälkeenjäänyt?

[HiemanHuolestunu]

Meillä on 4.5-vuotias poika, joka tuntuu olevan todella hidas motorisesti. Lääkärintarkastuksessa asiaan ei kiinnitetty huomiota, mutta mun mielestä olis ehkä pitänyt. Tarhantädit "valittaa" asiasta. Poika on oppinut kaikki asiat todella hitaasti. Aikoinaan oppi kävelemään 1v 4kk (ei mikään poikkeuksellisen hidas kumminkaan). Tasajalkahypyt sun muut tulivat kyllä, mutta hitaasti.

Hänen isällään on ADD (ei se hyperaktiivinen perus AD/HD vaan vähän muuta), mutta tietääkseni hän oli lapsena motorisesti ihan ok, ainakin tuon ikäisenä. Itse olen ollut kai motorisesti ihan normi, tosin muuten hiukkasen kömpelö?

En mä muuten olis mitenkään huolissani, mutta kun päiväkodin henkilökunta useempaan otteeseen jotain sanonut, että pojan pitäis liikkua enemmän jne. No eikös ne siellä viikolla ehdi liikkua, ei me enää mun töiden jälkeen keretä ulos. Ja viikonloppuna kyllä on ulkona, mutta harvemmin mitään ohjattua touhua vaan on vaan ulkona tekemässä mun tai isän kanssa jotain.

Verbaalisesti on ollut vähintään normaali. Kertokaapas mitä 4.5-vuotias poika osaa tehdä. Toinen mihin oon kiinnittänyt huomiota, että pojan on vaikee oppia mitään sääntöjen mukaan. Ei osaa muistipeliä, eikä oikein muitakaan pelejä. Duploja hänellä on ollut pienestä pitäen, mutta hyvin heikosti osannut niistä rakennella mitään. Vasta nykyään jotain pientä osaa. Piirtäminen kanssa aika heikkoa, nykyään osaa halutessaan piirtää "pääjalkaisia", mutta harvemmin haluaa. Lähinnä tykkää väritellä valmiita kuvioita.

Muistikin (tai keskittymiskyky) on joskus hassu. Saattaa kyllä muistaa mitä erikoisimpia asioita (niinkuin lapset yleensä varmaan), mutta joitakin asioita ei vaan kertakaikkiaan muista. Esim. enonsa nimeä ei kerta kaikkiaan muista. Samana päivänä voi kysyä monen monta kertaa, mutta silti unohtaa... No vaikee selittää, mutta sekin on aiheuttanut huolta.

Ja ehkä tässä ketjussa en kaipaa tarinoita siitä, miten jonkun lapsi on osannut kaiken jo 2-vuotiaana. Good for you, mutta ei auta paljoa meitä.

 

["vieras"]

Kannattaisi panostaa siihen lapsen liikuntaan, jos se huolta aiheuttaa ja päiväkodistakin sitä suositellaan. Jos et itse jaksa harrastaa työpäivän jälkeen liikuntaa lapsen kanssa, niin vie poika johonkin liikuntaharrastukseen, jumppaan tms.missä on ohjattua toimintaa. Samoin viikonloppuna, varaa aikaa lapsen kanssa liikkumiseen tai vie harrastukseen. Motoriset taidot kehittyy parhaiten kun saa paljon toistoja eli liikkuminen kehittää liikkumista.
Hienomotoriikan kehittyminenkin vaatii ensin karkeamotoriikan hyvän pohjaosaamisen, eli legoilla rakentaminen, piirtäminen ym. kehittyy paremmin kun monipuolisella liikunnalla on luotu hyvä pohja oppimiselle.

 

["harmi"]

Taas aloituksesta huokuu se asenne, että eikö ne siellä päiväkodissa tee lapsestani hyvin kehittyneen. Minä kun en enää jaksa enkä ehdi enkä halua panostaa

 

[leijona76]

Meillä suositeltiin pojalle säännöllistä liikuntaharrastusta ja niimpä se käy sunnuntaisin ohjatussa ryhmässä kun viikolla ei kukaan ehdi kuskaamaan. Kehittää motoriikkaa jossa on pientä häikkää, opettaa pelejä, sääntöjen mukaan menemistä jne....Kyllä se ap vaan vaatii vanhemmiltakin viitsimistä ja lapsen ohjaamista että kehittyy ja saa pohjan liikunnalle. Muutenkin meillä poika kyllä liikkuu ja rymyää ulkona, tuo ohjattu on sellanen kehittävä lisä. Ja päiväkodissa saa lisäksi liikuntaa.

 

[tytönjapoikienmamma]

Suosittelen myös jotakin liikuntaharrastusta (joku temppujumppa tmv, kehittää monipuolisesti motorisia tatoja). Miten poika luistelee, hiihtää, pyöräilee..? niitä harjoitella. Mulla on 4 vuotias poika , kuopukseni ja pikkulegot on ihan huippujuttu hänellä, nitä hankkikaa ja yhdessä ensi alkuun rakentakaa. On tosi kehitävää.

 

["Muuan"]

On tuossa nyt aika paljon 'huolijuttuja'. Pyytäisin ehkä päästä toimintaterapeutin arvioon.

MUTTA tuo liikunta. Ei ole pakko lähteä ulos, jos ei pääse. Sisälläkin voi leikkiä monenlaista.

Voi hyppiä sohvalta lattialla tai patjalle.
Voi tehdä 'kivipolun joen yli' vaikka sohvatyynyistä.
Voi tehdä kuperkeikkoja matolla tai ostaa sitä varten jumppamaton.
Voi pelata jollain pehemeällä pallolla (vaikka sanomalehteä muovipussissa) ja lehtirullamailalla.
Voi kiipeillä, ryömiä, pomppia jne jne.

Kaveri on kiva kannuste tällaisissa leikeissä. Meillä veljekset nauttivat välillä tempputuokioista.
Mielikuvitusta kehiin...

 

["harmi"]

Jos liikkuminen, rakentelu, tai kynän käyttö ei kiinnosta, silti niihin voi ja PITÄÄ innostaa. Se ei ole pelkästään ammattikasvattajien tehtävä, niin kuin näyttää moni päivähoitoon lapsensa vienyt kuvittelevan.

 

["ap"]

[QUOTE="harmi";28216766]Taas aloituksesta huokuu se asenne, että eikö ne siellä päiväkodissa tee lapsestani hyvin kehittyneen. Minä kun en enää jaksa enkä ehdi enkä halua panostaa [/QUOTE]

EI siitä ole kyse. Tarkoitan vaan sitä, että jos poika olisi normaali (tai keskiverto), niin eiköhän se olisi samalla tasolla kuin muut. Eipä nuo muutkaan sen enempää liiku. Siis ja tottakai se vaikuttaa, että hänellä ei ole leikkikaveria kotona. Mielestäni tuo "panostaminen"-ajattelu on vähän hassua. Ihan kuin "panostamalla" lapsesta voi tehdä millaisen haluaa.

 

["ap"]

[QUOTE="harmi";28216821]Jos liikkuminen, rakentelu, tai kynän käyttö ei kiinnosta, silti niihin voi ja PITÄÄ innostaa. Se ei ole pelkästään ammattikasvattajien tehtävä, niin kuin näyttää moni päivähoitoon lapsensa vienyt kuvittelevan.[/QUOTE]

Kyllä me innostammekin ja kyllä se jonkun verran onnistuu. Tässä ei todellakaan ole siitä kyse, että oletettais että kaikki menis tarhan piikkiin. Lähinnä sitä tarkoitin, että kun nuo lapset ovat ulkona tarhassa sekä aamupäivällä että iltapäivällä (osapuilleen 10-11 ja 15-16.30), niin ei kai sitä enää tuon lisäksi edes kannata erikseen ulkoilla. Toki joskus poika on tuon lisäksi ulkona kanssani kun tullaan tarhasta, mutta ei mitenkään ohjatusti.

Toki viikonloppuisin olemme mahdollisimman paljon ulkona. Viime viikonloppuna esim. koitimme luistimilla ekan kerran (tarhassa ei ole tätä ollut). No se oli tietysti toivotonta, mutta ilmeisesti muilla sama juttu.

Epäilen, että pojalla on ihan luontaisia ongelmia jossain spatiaalisessa hahmottamisessa jne. Ainakin hänen isällä on tuollaisia ongelmia ollut, "suuntavaisto" esim. ihan toivoton. Hänen isänsä ei silti ole muuten mitenkään erityisen vajavainen, yliopistostakin valmistunut jne. (ei ole tarkoitus leuhkia, mutta sitä vaan yritän sanoa, että kenties poikammekin tietyt heikkoudet ovat vain luontaisia...)

 

["ap"]

Suosittelen myös jotakin liikuntaharrastusta (joku temppujumppa tmv, kehittää monipuolisesti motorisia tatoja). Miten poika luistelee, hiihtää, pyöräilee..? niitä harjoitella. Mulla on 4 vuotias poika , kuopukseni ja pikkulegot on ihan huippujuttu hänellä, nitä hankkikaa ja yhdessä ensi alkuun rakentakaa. On tosi kehitävää.

Pikkulegot? Tarkoitatko nyt Duploja vai niitä pieniä legoja. Ne pienet legot (joissa ikäsuositus 5-12v) ovat ihan toivottomia pojalleni. Duploilla mennään...

Poika ei osaa ajaa pyörällä, mutta kesäksi on pyörä apupyörillä hankittu. Mies lupas hoitaa opetuksen. Hiihtää kai tarhassa (???) eli sukset on. Luistinten kanssa kerran oltu pihalla ja tarkoitus mennä vielä tänä keväänä.

 

["vieras"]

Miten menette aamuisin hoitoon? Millä tulette kotiin? Kävely ja pyöräily olisi hyvä vaihtoehto. Samoin jos avaan onnistuu retin kannalta, niin hiihtäminen. Siinä ihan huomaamatta sä opetat lastasi. Ja luulisi nyt jokaisella olevan aikaa iltaisin puoli tuntia/tunti lapsen liikunnalle...Alkakaa tekemään iltalenkkejä! Laiskuutta tuo vaan on vanhemmilta!

 

[leijona76]

[QUOTE="ap";28216904]Kyllä me innostammekin ja kyllä se jonkun verran onnistuu. Tässä ei todellakaan ole siitä kyse, että oletettais että kaikki menis tarhan piikkiin. Lähinnä sitä tarkoitin, että kun nuo lapset ovat ulkona tarhassa sekä aamupäivällä että iltapäivällä (osapuilleen 10-11 ja 15-16.30), niin ei kai sitä enää tuon lisäksi edes kannata erikseen ulkoilla. Toki joskus poika on tuon lisäksi ulkona kanssani kun tullaan tarhasta, mutta ei mitenkään ohjatusti.

Toki viikonloppuisin olemme mahdollisimman paljon ulkona. Viime viikonloppuna esim. koitimme luistimilla ekan kerran (tarhassa ei ole tätä ollut). No se oli tietysti toivotonta, mutta ilmeisesti muilla sama juttu.

Epäilen, että pojalla on ihan luontaisia ongelmia jossain spatiaalisessa hahmottamisessa jne. Ainakin hänen isällä on tuollaisia ongelmia ollut, "suuntavaisto" esim. ihan toivoton. Hänen isänsä ei silti ole muuten mitenkään erityisen vajavainen, yliopistostakin valmistunut jne. (ei ole tarkoitus leuhkia, mutta sitä vaan yritän sanoa, että kenties poikammekin tietyt heikkoudet ovat vain luontaisia...)[/QUOTE]

Miksei kannata ulkoilla enää hoidon jälkeen? Lasten tulis saada ainakin 3h liikuntaa päivässä. Kyllä se kuulostaa vaan sille että oletat päiväkodin huolehtivan arkiliikunnasta. Ja jos on ongelmia, tarvitaan entistä enemmän vanhempienkin aktiivisuutta ja tukea lapselle. Sellanen lapsi tarvitsee enemmän.

 

["Muuan"]

Ei panostamalla voi muuttaa lasta sellaiseksi kuin haluaa. Mutta panostamalla voi saada lapsesta kaiken sen irti johon hänen resurssinsa riittävät.

Esim. liikunnassa lahjakas sohvaperuna oppii kyllä ikätason mukaiset jutut. Jos liikkumisessa on kuitenkin 'puutteita', ei sohvalla makailu riitä, vaan lapsi tarvitsee harjoitusta, kannustusta, toistoa, toistoa ja toistoa.

 

[leijona76]

Luistelu toivotonta, pikkulegot toivottomia...jospa ap nyt keskittysit siihen opettamiseen sen sijaan että mietit miten on toivotonta. Eihän se opi ellei laiteta oppimaan. Ja kyllä, tiedän mistä puhun.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";28216925]Miten menette aamuisin hoitoon? Millä tulette kotiin? Kävely ja pyöräily olisi hyvä vaihtoehto. Samoin jos avaan onnistuu retin kannalta, niin hiihtäminen. Siinä ihan huomaamatta sä opetat lastasi. Ja luulisi nyt jokaisella olevan aikaa iltaisin puoli tuntia/tunti lapsen liikunnalle...Alkakaa tekemään iltalenkkejä! Laiskuutta tuo vaan on vanhemmilta![/QUOTE]

Eli sinun mielestä lapsemme on keskiverto motorisesti ja heikkoudet johtuu vain siitä, että liikumme lapsen kanssa niin vähän. Hassu juttu sinällään, koska eivät hänen ikätoverinsa (kukaan heistä) liiku sen enempää mutta taso on silti eri.

Autolla mennään tarhaan ja autolla kanssa takasin. Ja kun tarhasta tullaan, ollaan kotona ja safkaa heti tekemään. Kello on sitten yli viisi. Sitten olis teoriassa mahis lähtee ulos puoli kuudelta. Ja on joskus lähdettykin, mutta poika on tuossa vaiheessa aika väsynyt eikä kyllä haluu lähtee. Ja jos lähdetään, harvemmin viihtyy. Toki nyt on helpompaa kun on vielä valoista tuohon aikaan.

Ja eipä täällä meidän pihapiirissä lapsia pahemmin tuohon aikaan ulkona ole. Paitsi sitten kouluikäisiä. Joten tässäkään suhteessa emme ole mitenkään poikkeuksellisia. Täällä saa vaan sen kuvan, että kaikki muut liikkuu niin hemmetisti lastensa kanssa pihalla, että ero johtuisi vain ja ainoastaan siitä.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="ap";28216914]Pikkulegot? Tarkoitatko nyt Duploja vai niitä pieniä legoja. Ne pienet legot (joissa ikäsuositus 5-12v) ovat ihan toivottomia pojalleni. Duploilla mennään...

Poika ei osaa ajaa pyörällä, mutta kesäksi on pyörä apupyörillä hankittu. Mies lupas hoitaa opetuksen. Hiihtää kai tarhassa (???) eli sukset on. Luistinten kanssa kerran oltu pihalla ja tarkoitus mennä vielä tänä keväänä.[/QUOTE]

Jos on hankaluuksia motoriikassa, kannattaa harjoitella helpommilla asioilla jotka tuntuvat mieluisilta, eli juurikin tuo aiemmin esitetty sisällä temppuilu. Ei tarvitse mennä ulos sitä liikkumista varten.
- Hernepussien kopittelu/sankoon heittely vanhemman kanssa
-lattialle naru/teippi yms, jota pitkin kävellään "trapetsilla"
- sohvilla hyppiminen
- jumppapallon käyttäminen istuimena tv:tä katsellessa
etc
Tämmöisillä on enemmän merkitystä kuin sillä että k'ävisi 2 kertaa talvessa luistelemista yrittämässä.
Meillä ketterät oppivat ajamaan ilman apupyöriä 3ja4 vuotiaina, keskiverto 5 v ja motorisista vaikeuksista kärsivä 7v. Ja tuon viimeisen kanssa harjoittelimme siis todellakin eniten, ei varmaan olisi oppinut muuten koskaan...

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="ap";28216969]Eli sinun mielestä lapsemme on keskiverto motorisesti ja heikkoudet johtuu vain siitä, että liikumme lapsen kanssa niin vähän. Hassu juttu sinällään, koska eivät hänen ikätoverinsa (kukaan heistä) liiku sen enempää mutta taso on silti eri.

Autolla mennään tarhaan ja autolla kanssa takasin. Ja kun tarhasta tullaan, ollaan kotona ja safkaa heti tekemään. Kello on sitten yli viisi. Sitten olis teoriassa mahis lähtee ulos puoli kuudelta. Ja on joskus lähdettykin, mutta poika on tuossa vaiheessa aika väsynyt eikä kyllä haluu lähtee. Ja jos lähdetään, harvemmin viihtyy. Toki nyt on helpompaa kun on vielä valoista tuohon aikaan.

Ja eipä täällä meidän pihapiirissä lapsia pahemmin tuohon aikaan ulkona ole. Paitsi sitten kouluikäisiä. Joten tässäkään suhteessa emme ole mitenkään poikkeuksellisia. Täällä saa vaan sen kuvan, että kaikki muut liikkuu niin hemmetisti lastensa kanssa pihalla, että ero johtuisi vain ja ainoastaan siitä.[/QUOTE]

Ei näin, vaan motorisesti heikompi tarvitsee enemmän harjoitusta kuin ne joilla ei heikkouksia ole.
Minulla on molemmilla ominaisuuksilla varustettuja lapsia.

 

["ap"]

Luistelu toivotonta, pikkulegot toivottomia...jospa ap nyt keskittysit siihen opettamiseen sen sijaan että mietit miten on toivotonta. Eihän se opi ellei laiteta oppimaan. Ja kyllä, tiedän mistä puhun.

Ehkä tässä on sitten joku filosofinen tai pedagoginen ero ajattelussa minun ja monen muun suhteen. Ja ehkä olen väärässä. En ole täällä väittänytkään olevani oikeassa. Minulla on ollut hiukan sellainen ajattelu, että lapsen olisi itse löydettävä juttuja - toki innostaa pitää ja saa. Ja olen myös ajatellut, että virikkeitä ei saisi olla liikaa ja koko ajan. Tarhassa niitä kumminkin tulee koko ajan.

Ei meidän lapsuudessa lapsia jaksanut (70-80-luvulla) kauheesti kukaan opettaa asiaan kuin asiaan kädestä pitäen. Mut opetettiin ajamaan polkupyörällä 5-vuotiaana, eipä muuta. Silti ne jutut sieltä joten kuten tuli. Kuinka nuori pitää "laittaa oppimaan"? Toki mun mies on esim. duploillut poikani kanssa jne.

En myöskään osannut lukea (eikä miehenikään) ennen koulua, silti siellä opimme ja loppujen lopuksi pärjäsimme erinomaisesti koulussa. Itseasiassa paremmin kuin aika moni näistä "aikaisista" lapsista.

 

["vieras"]

Samoja piirteitä on meidän pojalla, hänellä diagnosoitu neurologisen kehityksen häiriöt. Nuo motoriset taidot kehittyvät ikäisiään hitaammin, vaikka todella paljon liikutaan, harjoitellaan eri liikuntalajeja ym. Tasapaino on huono, ja esim. yhden jalan hypyt olleet todella vaikeita. Myös tuota sanojen "unohtelua" on, eli hänen on hankalaa löytää oikeita sanoja muististaan (nimeämisvaikeus).Pelien säännöt olleet aina hankalia oppia, liittyen ymmärtämisen vaikeuteen. Puhuu kyllä hyvin selkeästi, kaikki kirjaimet tulee, mutta välillä tulee vääriä sanoja, tai lauserakenteita. Piirtäminen ollut myös aina hankalaa, eikä ole ehkä siksi siitä niin kovin innostunutkaan. Keskittymisessä ja tarkkaavuudessa ongelmaa myös, liittyy monesti juuri siihen että jos asia on hankala ymmärtää, ei jaksa siihen kovin hyvin keskittyä. Myös suuntien hahmottamisessa on todettu olevan ongelmaa. Meidän poika on käynyt 2-vuotiaasta lähtien sekä puhe- että toimintaterapiassa, psykologin tutkimuksissa muutaman kerran..

 

["ap"]

Jos on hankaluuksia motoriikassa, kannattaa harjoitella helpommilla asioilla jotka tuntuvat mieluisilta, eli juurikin tuo aiemmin esitetty sisällä temppuilu. Ei tarvitse mennä ulos sitä liikkumista varten.
- Hernepussien kopittelu/sankoon heittely vanhemman kanssa
-lattialle naru/teippi yms, jota pitkin kävellään "trapetsilla"
- sohvilla hyppiminen
- jumppapallon käyttäminen istuimena tv:tä katsellessa
etc
Tämmöisillä on enemmän merkitystä kuin sillä että k'ävisi 2 kertaa talvessa luistelemista yrittämässä.
Meillä ketterät oppivat ajamaan ilman apupyöriä 3ja4 vuotiaina, keskiverto 5 v ja motorisista vaikeuksista kärsivä 7v. Ja tuon viimeisen kanssa harjoittelimme siis todellakin eniten, ei varmaan olisi oppinut muuten koskaan...

Ihan kivoja neuvoja. Täytyy koittaa. Itse en edes muista koska opin ajamaan ilman apupyöriä, mutta mies taisi oppia 5-vuotiaana.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";28217020]Samoja piirteitä on meidän pojalla, hänellä diagnosoitu neurologisen kehityksen häiriöt. Nuo motoriset taidot kehittyvät ikäisiään hitaammin, vaikka todella paljon liikutaan, harjoitellaan eri liikuntalajeja ym. Tasapaino on huono, ja esim. yhden jalan hypyt olleet todella vaikeita. Myös tuota sanojen "unohtelua" on, eli hänen on hankalaa löytää oikeita sanoja muististaan (nimeämisvaikeus).Pelien säännöt olleet aina hankalia oppia, liittyen ymmärtämisen vaikeuteen. Puhuu kyllä hyvin selkeästi, kaikki kirjaimet tulee, mutta välillä tulee vääriä sanoja, tai lauserakenteita. Piirtäminen ollut myös aina hankalaa, eikä ole ehkä siksi siitä niin kovin innostunutkaan. Keskittymisessä ja tarkkaavuudessa ongelmaa myös, liittyy monesti juuri siihen että jos asia on hankala ymmärtää, ei jaksa siihen kovin hyvin keskittyä. Myös suuntien hahmottamisessa on todettu olevan ongelmaa. Meidän poika on käynyt 2-vuotiaasta lähtien sekä puhe- että toimintaterapiassa, psykologin tutkimuksissa muutaman kerran..[/QUOTE]

Hyvin samankaltaisia juttuja tosiaan. Mutta meille ei ole neuvolakäynneillä sanottu mitään ja ne testit on siellä mennyt ok. Mitä siellä nyt sitten testataankin, jotain yhdellä jalalla seisomista tms. Minkä ikäinen poika siis teillä on?

Jahas, tämän jälkeen en ehdi vastailemaan, koska palaveri alkaa (duunissa näemmä pitäis tehdä duuniakin)... Mutta luen kyllä mielenkiinnolla erilaisia näkemyksiä ja muita juttuja...

 

["vieras"]

Meillä myös on nuo karkea- ja hienomotoriset taidot ovat muita myöhässä. 6-vuotias poika on. Oppii kyllä, ja on oppinut hiihtämään ja luistelemaan, mutta ei ihan samassa tahdissa kuin muut. On hyvin varovainen, ja pienestäkin kopsahduksesta varoo vielä enemmän. Muita lahjoja kuin liikunnallisia on tälläkin junnulla sitten ihan hyvin, lukee ja kirjoittaa, piirtää hienosti, kielellisesti on lahjakas, ja hyvin puhelias ja sosiaalinen. Mutta häntä itseäänkin harmittaa kun aina juoksukilpailuissa häviää, eikä osaa jalkapalloa niin kuin muut. Mielellään harjoittelee kyllä, ja se kun onnistuu niin on hänelle tosi iso juttu. Pyörälläkään ei osaa vielä ajaa, mutta kunhan kevät sulattaa tiet, niin ruvetaan taas harjoittelemaan. Tasapaino ei ole kovin hyvä ja on kyllä kaikin puolin vähän kömpelö.

Toisaalta muistan itse olleeni kömpelö lapsena, ja inhosin liikuntaa. Muistan ekalla kun opettaja sanoi, että minun hienomotoriikka on todella huono, en osannut esim. saksia käyttää.

Kävimme toimintaterapeutin arviossa, ja saimme paljon ohjeita miten niitä taitoja voi harjoitella. Ihan maalaisjärkeä käyttäen voi tehdä kaikenlaista, kunhan liikkuu ja siinä on pikkasen haastetta. Lasta ei tietysti huvita tehdä juttuja, mitkä on hänestä haastavia, mutta jos vaikka innostaisi pikkutuokioiksi joka päivä. Mekin kopitellaan palloa, kiipeillään lumivuorille, tasapainoillaan, pelataan jalkapalloa, potkurilla ajelua ja sitten kaikkia luistelua ja hiihtoa. Innostus vaan ei kovin pitkään kestä. Koska on niin kova puhumaan, niin se sitten menee jutteluksi ja väittelyksi ja jankkaamiseksi kun ei enää haluakaan tehdä mitään.

 

[leijona76]

[QUOTE="ap";28217014]Ehkä tässä on sitten joku filosofinen tai pedagoginen ero ajattelussa minun ja monen muun suhteen. Ja ehkä olen väärässä. En ole täällä väittänytkään olevani oikeassa. Minulla on ollut hiukan sellainen ajattelu, että lapsen olisi itse löydettävä juttuja - toki innostaa pitää ja saa. Ja olen myös ajatellut, että virikkeitä ei saisi olla liikaa ja koko ajan. Tarhassa niitä kumminkin tulee koko ajan.

Ei meidän lapsuudessa lapsia jaksanut (70-80-luvulla) kauheesti kukaan opettaa asiaan kuin asiaan kädestä pitäen. Mut opetettiin ajamaan polkupyörällä 5-vuotiaana, eipä muuta. Silti ne jutut sieltä joten kuten tuli. Kuinka nuori pitää "laittaa oppimaan"? Toki mun mies on esim. duploillut poikani kanssa jne.

En myöskään osannut lukea (eikä miehenikään) ennen koulua, silti siellä opimme ja loppujen lopuksi pärjäsimme erinomaisesti koulussa. Itseasiassa paremmin kuin aika moni näistä "aikaisista" lapsista.[/QUOTE]
Tuolla oppimaan laittamisella meinaan sitä että etsitään niitä naruja mistä vetää jotta lapsi innostuu oppimaan. Meillä luistelu ollut todella vaikeaa, tänätalvena lopetin puhumisen oppimisesta ja annoin käteen mailan+kiekon, huomaamattaan lapsi oppi luistelemaan pelatessaan ja maila antaa tasapainotukea. Pyörällä ajossa tehtiin leikki jossa ajoi leikin mukaan ja ei liikaa kerallaan jne...saksien ja kynien käytössä haettiin kiinnostavia juttuja minkä ohella opettelee niiden käyttöä..temppukoulu opettaa ja lapsi tykkää tosipaljon yms....Yritän tässä sinulle sanoa että tällasen lapsen kanssa jolla on haasteita, tarvitaan vanhempien aktiivisuutta ja tekemistä lapsen kanssa. Mielikuvitus mukaan. Ulos menoa ei lapsi voi määrätä, siihenkin voi keksiä houkuttimia sen sijaan että toteaa ettei se halua.
Ja ainii...pikkulegoissa oli meilläkin vaikeuksia, alotettiin siitä että hankittiin lapsen toivoma rakennuspakkaus ikätason mukaan ja yhdessä hissukseen tehtiin. Ei sitä valmiiksi saatu heti mutta hissukseen. Tässäkin piti olla houkutin ja aikaa.
Nykyään onneksi tajutaan että on tärkeää tukea lasta niissä haastekohdissa, toisin kun sillon meidän lapsuudessa. Toimintaterapiaa on meillä ollut, voisi olla yksi ajattelemisen aihe teilläkin.

 

[tytönjapoikienmamma]

[QUOTE="ap";28216914]Pikkulegot? Tarkoitatko nyt Duploja vai niitä pieniä legoja. Ne pienet legot (joissa ikäsuositus 5-12v) ovat ihan toivottomia pojalleni. Duploilla mennään...

Poika ei osaa ajaa pyörällä, mutta kesäksi on pyörä apupyörillä hankittu. Mies lupas hoitaa opetuksen. Hiihtää kai tarhassa (???) eli sukset on. Luistinten kanssa kerran oltu pihalla ja tarkoitus mennä vielä tänä keväänä.[/QUOTE]

Tarkoitin niitä ihan pieniä, oma poikani tykkää niistä. Mutta duplot on myös hyvä, ilman muuta. Rakentaminen on kehittävää!

 

["vieras"]

Ei meillekään neuvolakäynneillä sen ihmeemmin kerertty huomata mitään, itse olin huolissani vuoden iästä lähtien, kun tuntui että ei kehity normaaliin tahtiin. Ja itse vaadin päästä tutkimuksiin, jonne sitten n.2v ikäisenä pääsikin. Meidän poika täyttää tänä vuonna 6v ja kehitystä paljon tapahtunut, toki omaa tahtiinsa edelleen kehittyy, eli jäljessä on ikäisiään monissa asioissa. On vaatinut meiltä vanhemmilta todella paljon näiden vuosien aikana, koska vaatii tuplasti enemmän toistoa ja harjoitusta asioiden oppiminen. Aloin itse tekemään lyhempää työaikaakin juuri sen vuoksi, että olisi aikaa enemmän keskittyä pojan kanssa touhuamiseen ja kehityksen tukemiseen..