Sain tietää olevani raskaana en ole vielä kertonut poikaystävälleni koska hänen reaktionsa jännittää, haluan myös olla itse ajatuksesta enemmän selvillä ennen kuin hänelle kerron. Olemme seurustelleet 2,5 vuotta. Minä olen 21 ja poikaystäväni 23. Emme ole siis enää mitään teinejä mutta hyvin nuoria kuitenkin. En tiedä miten asiasta kertoisin poikaystävälleni. Poikaystäväni on erittäin lapsirakas mutta on monta kertaa maininnut jossain sivulauseessa, ettei halua lapsia ja vitsillä sanonut "potkivansa minua mahaan jos tuun raskaaksi". Itse olen aiemmin ollut samaa mieltä, että ei todellakaan lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt kävi kuitenkin näin. Abortti kuulostaa hirveältä vaihtoehdolta.. mutta en tiedä muiden vaihtoehtojen paremmuudesta. Nyt olen romantisoinut päässäni hetkiä minusta vauvan kanssa ja nauttinut jo etukäteen niistä hetkistä ja saanut itselleni vauvakuumeen.. En vaan tiedä olenko valmis!! varsinkaan jos poikaystäväni ei ole myöskään. Poikaystävälläni on takana vain lukio ja tällä hetkellä vain satunnaisia töitä, minulla on kesken opinnot ja mielessä suuria suunnitelmia elämäni varalle.. kuinka ne toteuttaisin lapsen kanssa? .. pilaisinko elämäni saamalla nyt lapsen? vaikka se voisi toisaalta olla parasta mitä elämässäni olisi koskaan tapahtunut.. Pääni on aivan sekaisin.. Rakastamme toisiamme todella paljon ja suhteemme on todella hyvällä pohjalla, vaikkakin vielä kaiken lisäksi asumme eri kaupungeissa ja hän jopa vielä vanhemmillaan.. Onko täällä ihmisiä jotka olisivaty olleet samankaltaisessa tilanteessa? mitä te olette tehneet?? .. huh..
Poikaystävä ei halua lasta.
- Viestiketjun aloittaja pinkpolkadots
- Ensimmäinen viesti
Vaikea tilanne sulla- sisimmässäsi varmasti tiedät kuitenkin mikä on oikein 
Kannattaa kyllä kertoa poikaystävälle; onhan hän kuitenkin lapsen isä ja yhtä lailla vastuussa vauvasta. Moni mies säikähtää aluksi kun pelottaahan se naistakin, mutta ajatukseen kasvaa sitä mukaa kun raskaus etenee. Ette kuitenkaan ole mitään teinejä. Itse sain esikoisen 23v:na puolitoista vuotta sitten enkä koe olevani mitenkään erityisen nuori äiti. Mikään ei ole mahdotonta opintojen ja töiden suhteen, rankkaa kylläkin mut varmasti palkitsevaa. Esim. neuvolassa on mahdollista jutella hankalasta tilanteesta, tukea saa kun uskaltaa pyytää! :heart: :heart:
Kunpa voisin suoraan kertoa mikä on parasta mutta tiedät sen kyllä itse :saint:
Kannattaa kyllä kertoa poikaystävälle; onhan hän kuitenkin lapsen isä ja yhtä lailla vastuussa vauvasta. Moni mies säikähtää aluksi kun pelottaahan se naistakin, mutta ajatukseen kasvaa sitä mukaa kun raskaus etenee. Ette kuitenkaan ole mitään teinejä. Itse sain esikoisen 23v:na puolitoista vuotta sitten enkä koe olevani mitenkään erityisen nuori äiti. Mikään ei ole mahdotonta opintojen ja töiden suhteen, rankkaa kylläkin mut varmasti palkitsevaa. Esim. neuvolassa on mahdollista jutella hankalasta tilanteesta, tukea saa kun uskaltaa pyytää! :heart: :heart: Kunpa voisin suoraan kertoa mikä on parasta mutta tiedät sen kyllä itse :saint:
Onpa hyvä huuomorintaju poikakaverilla 
. No joo, nyt kun kuitenkin olet jo raskaana ja hetkittäin jopa nautit ajatuksesta, uskon että tiedät jo oikean ratkaisun tilanteessa? Mikään, toistan MIKÄÄN elämässä ei koskaan voi olla niin iso ja hieno saavutus kuin oma lapsi! Tutkinnot, töitä, omakotitalot ja muut kyllä voi ihan hyvin hankkia sen lapsenkin kanssa. Mutta sitä uutta tilaisuutta tulla äidiksi et välttämättä edes saa toista kertaa.
Minä tulin äidiksi 20v, nyt 25v ja kaksi lasta, toista tutkintoa opiskelen. Sekään ei ole mahdotonta lasten kanssa. Musta ainakin on aina tuntunut hyvältä olla nuori äiti, koskaan kuitenkaan liian nuoreksi itseäni tuntematta. On tosi mukava olla tämän ikäinen ja lapset kasvaa, ei ole paineita että pitäisi se perhekkin perustaa ennenkuin on ikäloppu
. No joo, nyt kun kuitenkin olet jo raskaana ja hetkittäin jopa nautit ajatuksesta, uskon että tiedät jo oikean ratkaisun tilanteessa? Mikään, toistan MIKÄÄN elämässä ei koskaan voi olla niin iso ja hieno saavutus kuin oma lapsi! Tutkinnot, töitä, omakotitalot ja muut kyllä voi ihan hyvin hankkia sen lapsenkin kanssa. Mutta sitä uutta tilaisuutta tulla äidiksi et välttämättä edes saa toista kertaa. Minä tulin äidiksi 20v, nyt 25v ja kaksi lasta, toista tutkintoa opiskelen. Sekään ei ole mahdotonta lasten kanssa. Musta ainakin on aina tuntunut hyvältä olla nuori äiti, koskaan kuitenkaan liian nuoreksi itseäni tuntematta. On tosi mukava olla tämän ikäinen ja lapset kasvaa, ei ole paineita että pitäisi se perhekkin perustaa ennenkuin on ikäloppu