N
Nilli
Vieras
Poikaystäväni sai äskettäin lapsen toisen naisen kanssa. Lapsi sai alkunsa ennen meidän suhteemme alkua yhden illan jutusta, eikä poikaystäväni saanut tietää lapsesta kuin vasta noin kuukausi ennen lapsen syntymää. Lapsen isyys on vielä selvittämättä, mutta jos poikaystäväni osoittautuu lapsen isäksi, mikä on kuulemma hyvin todennäköistä, hän on valmis kantamaan oman vastuunsa lapsesta. Tähän olen häntä myös kannustanut, sillä lapsella on totta kai oikeus tutustua myös isäänsä.
Poikaystävä alkaa alkujärkytyksen jälkeen olla jo innoissaankin lapsesta. Minun on kuitenkin vaikeaa suhtautua tähän tilanteeseen. Tunteet vaihtelevat kiukusta ja suuttumuksesta mustasukkaisuuteen. En oikein tiedä, mitä minä saan tai mitä minun pitäisi tuntea. Lapsi ei tietenkään ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen, mutta en voi olla ajattelematta, miten paljon paremmin kaikki olisi, jos häntä ei olisi. Pidän kuitenkin itsekin lapsista, joten uskottelen itselleni, että hän ei varsinaisesti tule olemaan suhteellemme ongelma.
Isompana ongelmana pidän poikaystäväni ja lapsen äidin suhdetta. Tunnen mustasukkaisuutta ja katkeruutta siitä, että näillä kahdella ihmisellä on nyt olemassa koko elämän kestävä side toisiinsa. Jos me poikaystäväni kanssa saamme joskus lapsia, tunnen olevani tässä suhteessa tämän toisen naisen kanssa samalla viivalla. Tunnen suuttumusta poikaystävääni kohtaan, koska hänen toimintansa on tämän tilanteen saanut aikaan. Tunnen suuttumusta myös lapsen äitiä kohtaan vaikka tiedostankin, että hänellä oli raskauden huomattuaan oikeus tehdä omat valintansa.
Miten tästä eteenpäin? Erota en haluaisi, vaikka tiedostan kyllä senkin, että suhteemme ei vielä pitkäikäinen ole, joten ero tulisi varmasti monelle ensimmäisenä ja helpoimpana vaihtoehtona mieleen. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa näin helpolla.
Poikaystävä alkaa alkujärkytyksen jälkeen olla jo innoissaankin lapsesta. Minun on kuitenkin vaikeaa suhtautua tähän tilanteeseen. Tunteet vaihtelevat kiukusta ja suuttumuksesta mustasukkaisuuteen. En oikein tiedä, mitä minä saan tai mitä minun pitäisi tuntea. Lapsi ei tietenkään ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen, mutta en voi olla ajattelematta, miten paljon paremmin kaikki olisi, jos häntä ei olisi. Pidän kuitenkin itsekin lapsista, joten uskottelen itselleni, että hän ei varsinaisesti tule olemaan suhteellemme ongelma.
Isompana ongelmana pidän poikaystäväni ja lapsen äidin suhdetta. Tunnen mustasukkaisuutta ja katkeruutta siitä, että näillä kahdella ihmisellä on nyt olemassa koko elämän kestävä side toisiinsa. Jos me poikaystäväni kanssa saamme joskus lapsia, tunnen olevani tässä suhteessa tämän toisen naisen kanssa samalla viivalla. Tunnen suuttumusta poikaystävääni kohtaan, koska hänen toimintansa on tämän tilanteen saanut aikaan. Tunnen suuttumusta myös lapsen äitiä kohtaan vaikka tiedostankin, että hänellä oli raskauden huomattuaan oikeus tehdä omat valintansa.
Miten tästä eteenpäin? Erota en haluaisi, vaikka tiedostan kyllä senkin, että suhteemme ei vielä pitkäikäinen ole, joten ero tulisi varmasti monelle ensimmäisenä ja helpoimpana vaihtoehtona mieleen. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa näin helpolla.