Poikaystävällä lapsi toisen naisen kanssa

[Nilli]

Poikaystäväni sai äskettäin lapsen toisen naisen kanssa. Lapsi sai alkunsa ennen meidän suhteemme alkua yhden illan jutusta, eikä poikaystäväni saanut tietää lapsesta kuin vasta noin kuukausi ennen lapsen syntymää. Lapsen isyys on vielä selvittämättä, mutta jos poikaystäväni osoittautuu lapsen isäksi, mikä on kuulemma hyvin todennäköistä, hän on valmis kantamaan oman vastuunsa lapsesta. Tähän olen häntä myös kannustanut, sillä lapsella on totta kai oikeus tutustua myös isäänsä.

Poikaystävä alkaa alkujärkytyksen jälkeen olla jo innoissaankin lapsesta. Minun on kuitenkin vaikeaa suhtautua tähän tilanteeseen. Tunteet vaihtelevat kiukusta ja suuttumuksesta mustasukkaisuuteen. En oikein tiedä, mitä minä saan tai mitä minun pitäisi tuntea. Lapsi ei tietenkään ole mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen, mutta en voi olla ajattelematta, miten paljon paremmin kaikki olisi, jos häntä ei olisi. Pidän kuitenkin itsekin lapsista, joten uskottelen itselleni, että hän ei varsinaisesti tule olemaan suhteellemme ongelma.

Isompana ongelmana pidän poikaystäväni ja lapsen äidin suhdetta. Tunnen mustasukkaisuutta ja katkeruutta siitä, että näillä kahdella ihmisellä on nyt olemassa koko elämän kestävä side toisiinsa. Jos me poikaystäväni kanssa saamme joskus lapsia, tunnen olevani tässä suhteessa tämän toisen naisen kanssa samalla viivalla. Tunnen suuttumusta poikaystävääni kohtaan, koska hänen toimintansa on tämän tilanteen saanut aikaan. Tunnen suuttumusta myös lapsen äitiä kohtaan vaikka tiedostankin, että hänellä oli raskauden huomattuaan oikeus tehdä omat valintansa.

Miten tästä eteenpäin? Erota en haluaisi, vaikka tiedostan kyllä senkin, että suhteemme ei vielä pitkäikäinen ole, joten ero tulisi varmasti monelle ensimmäisenä ja helpoimpana vaihtoehtona mieleen. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa näin helpolla.

 

[Herra Majuri]

Sä nyt kehittelet ongelmia omassa pikku päässäsi. Lopeta asian miettiminen, sillä se saa vain sut enemmän vainoharhaiseksi ja sekavaksi. Mikäli jatkat noin, ei suhteenne kauaa kestä.

 

[peesaan majuria]

Asia on juuri noin.

 

[minätyttö]

Kuulostat ihan mun eksän naikkoselta, vaikka meijän muksu ei olekkaan maailmassa vielä ja meillä oli pitkä suhde

Ei se lapsi sun ja poikaystäväsi suhdetta niin paljoo muuta, se äiti varmasti on eniten sen lapsen kanssa ja se mies näkee sitä harvoin, enkä usko että miehesi jättää sua toiseks jos susta tykkää/rakastaa. Älä turhia murehdi kyl se siit

 

[mibetsy]

majuri puhuu asiaa

 

[bb]

Mulla on ystäväpariskunta, joilla on ihan samanlainen alku kuin teillä. Miehellä on siis lapsi, joka sai alkunsa ennen hänen ja vaimonsa tapaamista (yhdenyönjutusta, jonka toinen osapuoli ilmeisesti ihan tahallisesti hankkiutui raskaaksi, haluamatta kuitenkaan miestä), mutta syntyi 6 kk seurustelun aloittamisen jälkeen. Nykyään ovat olleet reilu 10 vuotta naimisissa ja heillä on omakin lapsi. Miehen lapsi vierailee heillä lomillaan ja on heidän yhteiselle lapselleen sisko, mutta lapsen äitiin ollaan yhteydessä vain pakolliset, ei yhtään enempää. Kyllä se siis voi onnistua. Tunteesi ovat kuitenkin ihan normaaleja ja ystäväniki oli pitkään onneton ja varma, että suhde kaatuu. Mies otti kuitenkin vaimonsa mukaan ristiäisiin ja vaikka tilanne olikin hieman kiusallinen ja koominen, tuli kaikille taatusti selväksi millainen kuvio on kyseessä ja että että mies ei ole eroamassa vaimostaan (tai tyttöystävästään silloin), eikä lapsen äidillä ollut mitään kiinnostusta myöskään miestä kohtaan.

 

[mea]

Ymmärrän fiiliksiäsi täysin!!!

 

[juupsis]

Mä toisaalta ymmärrän sua ja on tosi hienoa, että sä tiedostat ja myös myönnät sun fiilikset... Mutta tosiaan, ongelma taitaa olla vaan sun pään sisällä.

Poikaystävällä ja tällä lapsen äidillä on toki nyt iso vastuu pienestä ihmeestä, ja on pelkästään hienoa, että he kantavat sen vastuun yhdessä. Onko mustasukkaisuuteen aihetta? Kaverini totesi mielestäni hyvin, kun erosi miehestään ja mies löysi uuden naisen, ja heillä tuli sitten riitaa lapsen tapaamisista, että ei häntä se toinen nainen häiritse, toki olisi halunnut, että lapsella olisi ollut mahdollisuus kokonaiseen perheeseen, mutta nyt vaan toivoo, että niitä perheitä olisi sitten kaksi. En tiedä saitko kiinni ajatuksesta...

Jospa tämäkin lapsen äiti toivoo, että sinä otat oman roolisi lapsen isän puolisona ja olet näin myös tärkeä aikuinen lapsen elämässä, ehkä jopa äiti puoli. Mustasukkaisuus puolin ja toisin on pelkästään myrkyllistä ja tähän miehesi voi vaikuttaa aika paljon tekemällä asiat heti selväksi. Mikäli tunteita ei lapsen äitiin sen kummemmin ole vaan haluaa olla isä lapselleen, ja tämä on myös ok lapsen äidille, ei mitään ongelmaa ole... On myös tärkeää, että sä, vaikka sitten hammasta purren, edes tulet toimeen tämän lapsen äidin kanssa. Ei teidän tarvitse sydänystäviä olla, mutta jotenkin edes toimeentulevia.

Olisiko teidän kolmen mahdollista istua alas ja jutella kaikkien fiilikset läpi? Näin ilma puhdistuisi, eikä kenenkään tarvitsisi tuntea mustasukkaisuutta tai muita ikäviä tuntemuksia...

 

[mie]

Sunhan on vielä helppo lähteä vielä kun suhde on noin alussa, ties mitä vielä paljastuu ja tulee eteen sun kaveris puolelta...

 

[Mä]

ymmärrän sekavat fiiliksesi,mutta ei tuo hyvää suhdetta kaada.Keskustelkaa miehen kanssa asiasta ja antakaa itsellenne aikaa sopeutua asiaan.

 

[ehdotus]

Varaa keskusteluaika esim. perheasiain neuvottelukeskukseen, ja saat siellä miettiä suhtautumista. Ihan ymmärrettävää tunteesi.

 

[Nilli]

Olette varmasti oikeassa siinä, että ongelmat ovat lähinnä omassa päässäni. Jotenkin sitä vaan näkee mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Aihetta mustasukkaisuuteen ei siis ole, sillä he eivät ole olleet yhteyksissä kuin lapseen liittyvissä asioissa. Lisäksi poikaystävän mukaan lapsen äitikin haluaisi, että tapaisimme, jotta molemmat tietäisimme, millainen ihminen siellä toisella puolella on.

Kovasti yritän järkeillä näitä asioita päässäni, mutta silti välillä iskee ahdistus, kun kaikki on jotenkin vielä niin epävarmaa. Pitää kai kärsivällisesti odottaa sitä, kun tämä ns. myrskyvaihe laantuu ja elämä asettuu uomiinsa.

 

[pah]

OLET oikeutettu tuntemaan noin, ja jos suhteenne on teille arvokas ja haluatte sitä jatkaa, Suosittelen että menette parisuhdeterapeutille, ennen kuin ongelmat paisuvat kohtuuttoman suuriksi.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Sä nyt kehittelet ongelmia omassa pikku päässäsi. Lopeta asian miettiminen, sillä se saa vain sut enemmän vainoharhaiseksi ja sekavaksi. Mikäli jatkat noin, ei suhteenne kauaa kestä.

Mä oon kerrankin sun kanssas samaa mieltä.

 

[Nanna90]

Itselläni ei ollut ihan tuollainen tilane, vaan lapsi oli jo 1 vuotias kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Ikinä minulla ei käyny mustasukkaisuus mielessä mieheni ja hänen lapsen äitinsä kohtaan. Tiesin että pitävät vaan lapsia koskevissa asioista yhteyttä. Mitä syytä mustasukkaisuuteen olisi edes ollut. Kai ne olis vielä seurustellu jos kerta olisi jotain tunteita.. Ex on ex. melkein vuoden seurustelun jälkeen lapsi muutti meille asumaan. En olisi ikinä uskonu, vaikka päässä mietinki että ehkä sitten joskus se saattais meijän luokse muuttaa.
Ei minulla ollu muuta vaihto ehtoa ku ryhtyä kasvattamaan toisen lasta. Nykyään lapsen biologisesta äidistä ei ole kuulunu mitään. Kohan asiat on selvänä aijon adoptoida pojan itselleni.

 

[Mallu]

Olen itse seurustellut puolisen vuotta miehen kanssa, jolla on n. vuoden ikäinen lapsi edellisestä suhteesta. Kaikki mainitsemasi tunteet ja ajatukset ovat liiankin tuttuja. Olen kuitenkin siirtynyt murehtimaan askelta pidemmälle: tämän miehen kanssa en voi ikinä saada unemoimaani ydinperhettä. Meidän perhe on rikkinäinen ennen kuin sitä on edes olemassa. En ole vielä itse edes valmis perhe-elämään, mikä lisää epäilyjä suhteen kestävyydestä, kun toinen on jo vanhempi. Lisäksi mielessä pyörii kauhukuvat siitä, jos joskus saamme yhteisen lapsen. Se olisi minulle ensimmäinen, mutta poikaystäväni olisi jo kokenut sen kaiken kertaalleen. Onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta pääasiassa pelottaa jäädä kakkoseksi eksälle. Nytkin koen ahdistavana sen, että heidän välillään on jotain niin erityistä. Poikaystäväni kuitenkin halusi minut, vaikka eks halusi hänet takaisin.

Rankkaa tulee varmasti olemaan - lapsi tulee vaikuttamaan elämään hamaan loppuun asti. Harmikseni ei ole olemassa kaavaa, jolla voisi laskea, onko suhde kaikkien niiden vaikeuksien arvoinen. Se selviää vain kokeilemalla. Aika näyttää kuinka pitkälle rakkaus kantaa. Mutta kyllä sitä väkisinkin miettii, miten paljon helpompaa olisi perinteisessä parisuhteessa ilman lapsia ja niiden äitejä.

 

[huh]

Äpärälapsia saattaa paljastua vielä lisää. Ihme ukko, painaa paljaalla jotain baariruusua. Oletko varma, ettei hänellä ole sukupuolitauteja?

 

[Hmm]

Tuttu tilanne siinä mielessä, että itse olin tuo lapsen äiti. Ja vaikka lapsi piti kasvattaa miehen kanssa erikseen eikä tarkoitus ollut mennä yhteen niin siinä vain kävi niin, että lapsi yhdisti niin suuresti, että halusimme sitten kuitenkin koitta perhe-elämää yhdessä. Ja nytt ollaan oltu jo 10-vuotta naimisissakin.
Siis vaikka alku oli se, että yhdenillan jutusta vahingossa raskauduin ja molemmilla oli omat elämät ja kuviot ja miehellä se tyttöystäväkin kun lapsi syntyi.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olet jo työstänyt asian mielessäsi todella pitkälle. Et voi kai muuta enää tehdä, kuin elää faktojen kanssa.