K
Kaaoksen keskellä
Vieras
Vähän outo aihe, moni saattaa pitää vähäpätöisenäkin, mutta tämä on alkanut viime aikoina kovasti kaivelemaan.
Juuri äsken tavaroita järjestellessäni huomasin kuinka yksi omistamani astia näytti oudolta. Tarkempi tutkailu paljasti, että se oli kursittu kasaan liimalla. Erittäin hyvin korjattu, muttei enää tietenkään entisen veroinen. Tiedän syyllisenkin -poikaystäväni. Hän ei vain ole maininnut minulle sanallakaan asiasta, pelkäsi varmaan että suuttuisin.
Minusta on aika loukkaavaa, että hän tekee tällaista selkäni takana ja olettaa etten huomaa.
Poikaystäväni on kova hajottamaan tavaroita. Minun luonani hän on hajottanut monia astioita ym. särkyviä tavaroita joilla on tunnearvoa tai jotka ovat muuten sellaisia joista pidän kovasti, esimerkiksi hyviä kirpputorilöytöjä. Lisäksi hän saattaa esimerkiksi käyttää kodinkoneitani väärin, pestä vaatteitani ja kodintekstiilejäni väärässä lämpötilassa niin että ne kärsivät jne. Minulla on monia ennen niin kauniita esineitä jotka on nykyisellään kursittu superliimalla kasaan poikaystäväni toimesta. Hän ei koskaan suostu korvaamaan mitään, vaan aina pyrkii kursimaan esineen kasaan, oli kyse sitten kuinka pieniksi murusiksi menneistä tavaroista hyvänsä. Joskus mietin millaisen arkeologin tai restaurointineron maailma hänessä menettääkään!
Jos huomautan hänelle asiasta ja kerron kuinka olen pahoittanut mieleni, hän loukkaantuu.
Tämä on kuitenkin kiusallista. Esineiden hajoaminen tuntuu pahalta, etenkin siksi että kyse on minun kodistani jonka olen rakkaudella sisustanut ja jossa monet esineet puolustavat paikkaansa siksi että niihin liittyy jokin muisto: ne ovat esimerkiksi muistoja tietyistä ihmisistä, antiikkia, sukulaisilta saatuja tai perittyjä jne. Minulla on asunnossani hyvin vähän merkityksetöntä tavaraa tai uudenaikaista rihkamaa vailla minkäänlaista käyttö-tai tunnearvoa.
Tavaroiden hajoaminen poikaystäväni käsissä tuntuu hyökkäykseltä kotiani kohtaan.
Hän on huolimaton, esimerkiksi tiskatessaan paiskoo astioita tai tiskaa liian kuumalla vedellä. Siivotessaan hän on vauhdikas ja mäiskii helposti tavaroita. Olen huomauttanut hänelle asiasta, mutta hän vain loukkaantuu siitä.
Minulla on paljon lahjaksi saatuja arvokkaampia astioita, kuten esimerkiksi Villeroy & Bochia ja vanhoja vuosikerta-astioita (suvussani harrastetaan antiikkia ja keräilyä.) Nykyisellään tavarat ovat lapsuudenkodissani, sillä pienessä opiskelija-asunnossani on yksinkertaisesti liian vähän kaappitilaa. Pelkään kuitenkin, että kun muutan isompaan ja jos asumme yhdessä, niin miten uskallan tuoda näitä tavaroita kotiini? Absurdi pelko, mutta poikaystäväni nykytouhua katsellessa arveluttaa miten käy. Jos käykin niin, että hupsista vain ja taas särkyi 50 e:n kahvikuppi jonka hän kursii pikaliimalla kasaan!
Tavaran arvo ei ole sinänsä minulle tärkeää, mutta olen esteetikko ja pidän kauniista ympäristöstä. Arvostan lisäksi paljon minulle annettuja lahjoja ja suvulta perittyjä tavaroita ja haluaisin pitää niistä hyvää huolta.
Onko kyse vain poikaystävän huolimattomuudesta vaiko piittaamattomuudesta? Voiko tällaisen mämmikouran saada muuttumaan?
Juuri äsken tavaroita järjestellessäni huomasin kuinka yksi omistamani astia näytti oudolta. Tarkempi tutkailu paljasti, että se oli kursittu kasaan liimalla. Erittäin hyvin korjattu, muttei enää tietenkään entisen veroinen. Tiedän syyllisenkin -poikaystäväni. Hän ei vain ole maininnut minulle sanallakaan asiasta, pelkäsi varmaan että suuttuisin.
Minusta on aika loukkaavaa, että hän tekee tällaista selkäni takana ja olettaa etten huomaa.
Poikaystäväni on kova hajottamaan tavaroita. Minun luonani hän on hajottanut monia astioita ym. särkyviä tavaroita joilla on tunnearvoa tai jotka ovat muuten sellaisia joista pidän kovasti, esimerkiksi hyviä kirpputorilöytöjä. Lisäksi hän saattaa esimerkiksi käyttää kodinkoneitani väärin, pestä vaatteitani ja kodintekstiilejäni väärässä lämpötilassa niin että ne kärsivät jne. Minulla on monia ennen niin kauniita esineitä jotka on nykyisellään kursittu superliimalla kasaan poikaystäväni toimesta. Hän ei koskaan suostu korvaamaan mitään, vaan aina pyrkii kursimaan esineen kasaan, oli kyse sitten kuinka pieniksi murusiksi menneistä tavaroista hyvänsä. Joskus mietin millaisen arkeologin tai restaurointineron maailma hänessä menettääkään!
Jos huomautan hänelle asiasta ja kerron kuinka olen pahoittanut mieleni, hän loukkaantuu.
Tämä on kuitenkin kiusallista. Esineiden hajoaminen tuntuu pahalta, etenkin siksi että kyse on minun kodistani jonka olen rakkaudella sisustanut ja jossa monet esineet puolustavat paikkaansa siksi että niihin liittyy jokin muisto: ne ovat esimerkiksi muistoja tietyistä ihmisistä, antiikkia, sukulaisilta saatuja tai perittyjä jne. Minulla on asunnossani hyvin vähän merkityksetöntä tavaraa tai uudenaikaista rihkamaa vailla minkäänlaista käyttö-tai tunnearvoa.
Tavaroiden hajoaminen poikaystäväni käsissä tuntuu hyökkäykseltä kotiani kohtaan.
Hän on huolimaton, esimerkiksi tiskatessaan paiskoo astioita tai tiskaa liian kuumalla vedellä. Siivotessaan hän on vauhdikas ja mäiskii helposti tavaroita. Olen huomauttanut hänelle asiasta, mutta hän vain loukkaantuu siitä.
Minulla on paljon lahjaksi saatuja arvokkaampia astioita, kuten esimerkiksi Villeroy & Bochia ja vanhoja vuosikerta-astioita (suvussani harrastetaan antiikkia ja keräilyä.) Nykyisellään tavarat ovat lapsuudenkodissani, sillä pienessä opiskelija-asunnossani on yksinkertaisesti liian vähän kaappitilaa. Pelkään kuitenkin, että kun muutan isompaan ja jos asumme yhdessä, niin miten uskallan tuoda näitä tavaroita kotiini? Absurdi pelko, mutta poikaystäväni nykytouhua katsellessa arveluttaa miten käy. Jos käykin niin, että hupsista vain ja taas särkyi 50 e:n kahvikuppi jonka hän kursii pikaliimalla kasaan!
Tavaran arvo ei ole sinänsä minulle tärkeää, mutta olen esteetikko ja pidän kauniista ympäristöstä. Arvostan lisäksi paljon minulle annettuja lahjoja ja suvulta perittyjä tavaroita ja haluaisin pitää niistä hyvää huolta.
Onko kyse vain poikaystävän huolimattomuudesta vaiko piittaamattomuudesta? Voiko tällaisen mämmikouran saada muuttumaan?