poikia poikien perään.. ei taas!!

[Ajatuksia]

[QUOTE="vaimo";24497720]
en vain halua että tämäkin lapsi on niin isin perään. voimat loppuvat, kun raskaus on ollut todella hankala ja tähän vielä poikiemme ilkeä käytös. harva tällaista jaksaa. [/QUOTE]

Kannattaisikohan isin kasvattaa poikiaan, jos kerran äidin sana ei tepsi...

 

["Calm in the storm"]

meillon kaikki mun perään, ja on 1 tyttö ja 2 poikaa.
haluisin mä viellä yhden tytön, haluun ihan hirveesti! mutta jos se poika ois ni en mä pettyny ois kun ohimenevän hetken kun en saa pukee sille mekkoo.. mut emmä saa enempää lapsia.

 

["vaimo"]

[QUOTE="mie";24497799]Miten ne pojat sitten sinua kohtelevat? Ja oletko ajattellut, että miksi? Onko kaikki kiinni lapsesta vai myös sinusta itsestä? Ja kuka takaa, että tytär kohtelisi sinua eri tavalla? Vai kohtelisitko sinä itse tytärtäsi niin paljon eri tavalla kun poikia? Jos näin, niin on äidillä kasvun paikka, eikä lapsilla![/QUOTE]

huonosti. nuorikko huutaa ja lyö aina jos yritän tulla lähelle tai ottaa syliin mutta jos mies tekee samaa niin poika halaa hellästi. en ole liian tungetteleva enkä kylmä vaan haluan lasteni parasta. jos tämä asukki olisi paljastunut tytöksi niin samalla tavalla olisin toiminut kuin poikienikin kanssa.

 

[Ajatuksia]

[QUOTE="vaimo";24497849]huonosti. nuorikko huutaa ja lyö aina jos yritän tulla lähelle tai ottaa syliin mutta jos mies tekee samaa niin poika halaa hellästi. en ole liian tungetteleva enkä kylmä vaan haluan lasteni parasta. jos tämä asukki olisi paljastunut tytöksi niin samalla tavalla olisin toiminut kuin poikienikin kanssa.[/QUOTE]

No kai se isä tekee pojilleen selväksi, ettei ketään saa lyödä?

 

["vaimo"]

No kai se isä tekee pojilleen selväksi, ettei ketään saa lyödä?

tietysti mutta miehen mielestä esikoinen ei halua olla minun kanssa koska on "siinä iässä" ja kuopuksella taas on ohimenevä vaihe. harmi vain että tämä vaihe on kestänyt jo 3 vuotta. lääkärissä ei olla käyty, mutta olen miettinyt onkohan kuopuksella adhd tai autismi.

 

["mie"]

[QUOTE="vaimo";24497849]huonosti. nuorikko huutaa ja lyö aina jos yritän tulla lähelle tai ottaa syliin mutta jos mies tekee samaa niin poika halaa hellästi. en ole liian tungetteleva enkä kylmä vaan haluan lasteni parasta. jos tämä asukki olisi paljastunut tytöksi niin samalla tavalla olisin toiminut kuin poikienikin kanssa.[/QUOTE]

Minkäikäiset lapset? Ei tämä nyt kyllä ihan normaalilta kuulosta, oli ne lapset sitten poikia vai tyttöjä. Onko teillä miehen kanssa kasvatuksessa samaa linja? Miten sun mies regoi, kun näkee pojan lyövän sua?
Mitä muuta sä teet lasten kanssa kun läksyjä? Onko teillä jotain yhteisiä harrastuksia/juttuja? Munkin pojat (5ja 4v) tykkävät isin kanssa tehdä "miesten juttuja" kuten korjailla mopoa tai kantaa puita yms. Mutta vähintäänkin yhtä innoissaan ne leipovat, laittavat ruokaa tai istuttavat mun kanssa kukkia, ne ovat ne MUN jutut mun poikien kanssa. Isin kanssa pelataan jalkapalloa, äidin kanssa askarellaan ja luetaan satuja, isin kanssa painitaa ja luetaan sarjakuvia jne. Ja kumpikin vanhempi vaati yhtälailla kunnoitusta ja kunnon käytöstä toista vanhempaa kohtaan.

 

["Äiree"]

Mikseivät poikasi huoli sua? Ei kai isänsä käännä heitä sua vastaan tai suhtaudu muuten vaan välinpitämättömästi tilanteeseen?
Meillä jos on semmoisia isin poika -kausia, niin annan olla, mutta oletan kuitenkin että mun on kelvattava kuitenkin silloinkin tarpeen tullen pojilleni, eli lapsi ei jatkuvasti saa valita ja pompottaa vanhempiaan sillä että kumpiko esim. lukee iltasadun tai lähtee pyörälenkille. Vaan se vanhempi joka kulloinkin ehtii ja pystyy niin lukee sen sadun jne.

Jos liikaa ovat mun mieheen liimautuneita, niin teen siten että alan itse kehitellä jotain mukavaa tekemistä poikien kanssa, esim. eväsretkeä tai jotain hauskaa leikkiä, ja sitten kun ovat tarpeeksi isästään irtautuneet niin on kelvannut tylsemmät ja arkisemmat jutut mun kanssa. Pyrin siihen, että ne isän ja äidin suosiot menisivät suunnilleen tasan, mutta tietysti ne jutut riippuu lapsestakin.

Oma isäni oli etäinen mulle ja mun veljille, ja olen iloinen siitä että meidän pojat viihtyy isänsä kanssa. Mutta äitiäänkään eivät saa unohtaa, mur.

 

["annika"]

Kyllä mä uskon että sun ja poikies välinen suhde vielä tulee muuttumaan. Älä yritä väkisin miellyttää, kunhan oot vain oma itses ja pidät huolta ja rakastat, oot aivan riittävä Tuleva lapsikin on yksilö, ei jatke aiemmalle katraalle.

 

["Äiree"]

Tuntuu vähän että olet pojillesi mieliksi liikaa, onkohan sulla tarpeeksi omanarvontuntoa ja auktoriteettia lapsiasi kohtaan? Sanoit olleesi kiltti ja tehneesi poikien lempiruokaa...ei äidin tarkoitus ole olla lapsilleen ensisijaisesti kiltti. Rakastaminen ei ole kiltteyttä tyyliin "teen mitä vaan että hyväksyisitte mut". Rakkaus on huolenpitoa ja hellimistä, mutta myös napakkuutta.

Itse teen muksuille hyvää, tavallista arkiruokaa, läheskään aina ei ole poikien lempiruokaa. Jos valittavat siitä että ei ole lemppariruokaa niin sanon vaan että muutakaan ei ole tarjolla, ottakaa tai jättäkää. Pettymyksiäkin joutuvat kohtaamaan kun kiellän heiltä jotain mikä ei ole hyväksi heille, mutta tuntuu että meidän muksut vaan tykkäävät moisesta, loppujen lopuksi. Jos tekee aina niin kuin lapset haluavat niin peli on menetetty.

 

["mie"]

[QUOTE="Äiree";24497940]Tuntuu vähän että olet pojillesi mieliksi liikaa, onkohan sulla tarpeeksi omanarvontuntoa ja auktoriteettia lapsiasi kohtaan? Sanoit olleesi kiltti ja tehneesi poikien lempiruokaa...ei äidin tarkoitus ole olla lapsilleen ensisijaisesti kiltti. Rakastaminen ei ole kiltteyttä tyyliin "teen mitä vaan että hyväksyisitte mut". Rakkaus on huolenpitoa ja hellimistä, mutta myös napakkuutta.

Itse teen muksuille hyvää, tavallista arkiruokaa, läheskään aina ei ole poikien lempiruokaa. Jos valittavat siitä että ei ole lemppariruokaa niin sanon vaan että muutakaan ei ole tarjolla, ottakaa tai jättäkää. Pettymyksiäkin joutuvat kohtaamaan kun kiellän heiltä jotain mikä ei ole hyväksi heille, mutta tuntuu että meidän muksut vaan tykkäävät moisesta, loppujen lopuksi. Jos tekee aina niin kuin lapset haluavat niin peli on menetetty.[/QUOTE]

Juuri samat ajatukset tulivat minullekin tota ap:n tekstiä lukiessaan!

 

["vaimo"]

[QUOTE="annika";24497911]Kyllä mä uskon että sun ja poikies välinen suhde vielä tulee muuttumaan. Älä yritä väkisin miellyttää, kunhan oot vain oma itses ja pidät huolta ja rakastat, oot aivan riittävä Tuleva lapsikin on yksilö, ei jatke aiemmalle katraalle.[/QUOTE]

en minä yritä miellyttää ja miehen kanssa vedämme samaa köyttä kasvatuksessa. mies on vain niin plajon poissa kotoa työnsä vuoksi. ehkä se on ongelma ja minulla ei ole kiinnostusta ENÄÄ poikiini, koska ovat niin ilkeitä. keskityn tähän vauvaan joka syntyy toivottavasti pian.

 

["Äiree"]

Tuo on tietty ymmärrettävää että pojat haluavat nähdä isäänsä silloin harvoin kun isä on kotona. Ehkä ne hetket voisi silloin suoda vain heille.
Mutta silloin kun olet poikien kanssa, niin mitään ilkeilyä ei saa sallia. Jos meidän pojat alkaisivat ilkeillä mulle niin jo ropisisi sanktioita. Poikamaisuus ja jonkinmoinen riehakkuus ovat ok, mutta häijyydet pois.
Äläkä hyvä ihminen nyt heitä pyyhettä kehään poikiesi suhteen! Olen varma että välit on korjattavissa. Vaikka vauva tarvitsee paljon huomiota ja hoitoa, niin pahinta mitä voit tehdä vanhemmille pojillesi on keskittyä vain vauvaan. Silloin kuvaamasi ongelmat vaan pahenevat.

 

["vaimo"]

[QUOTE="Äiree";24498008] Tuo on tietty ymmärrettävää että pojat haluavat nähdä isäänsä silloin harvoin kun isä on kotona. Ehkä ne hetket voisi silloin suoda vain heille.
Mutta silloin kun olet poikien kanssa, niin mitään ilkeilyä ei saa sallia. Jos meidän pojat alkaisivat ilkeillä mulle niin jo ropisisi sanktioita. Poikamaisuus ja jonkinmoinen riehakkuus ovat ok, mutta häijyydet pois.
Äläkä hyvä ihminen nyt heitä pyyhettä kehään poikiesi suhteen! Olen varma että välit on korjattavissa. Vaikka vauva tarvitsee paljon huomiota ja hoitoa, niin pahinta mitä voit tehdä vanhemmille pojillesi on keskittyä vain vauvaan. Silloin kuvaamasi ongelmat vaan pahenevat.[/QUOTE]

kuopus oli aivan innoissaan kun kuuli että saa veljen. esikoinen ei reagoinut asiaan mitenkään. ehkä nyt on miehen vuoro olla kotona ja hoitaa vauvaa. olen jo alkanut etsiä töitä että pääsen eroon kodista. kyllä he pärjäävät ilman minua. toivottavasti pääsen töihin heti vauvan synnyttyä.

 

[..]

Moi!

Meille on tulossa neljäs poika. Kyllä meillä molemmat ollaan pojille tärkeitä.
Tykkäävät halailla, äidille kerrotaan ihastuksista ym.

 

[Rv.36+0]

ultran mukaan toinen poika ja olen kyllä hyvinkin iloinen tulevasta pikkuveljestä!
On mielestäni harmillista jos lasta ei voi rakastaa koska se on väärää sukupuolta...Toki itekki ajattelin että jos tämä toinen onki tyttö jolle sais niitä rinsessa juttuja laittaa Mutta kun ultrassa sitten paljastuki vauvan jalkovälistä selvät pojan vehkeet oli sydän ihan sykkyrällä :heart:

 

[vinkki]

[QUOTE="utelias";24497698]MIKÄ on tämä menetelmä?? Kerro lisää![/QUOTE]

Tyttösiittiöt elää kauemmin kuin poikasittiöt. Eli seksi kannattaa ajoittaa sen mukaan. Jos esim. yritätte muutamaa päivää ennen ovulaatiota niin poikasiittiöt ehtii todennäköisesti kuolla. Mutta poikasiittiöt uivat nopeammin, joten jos harrastatte seksiä ovulaatiopäivänä saatte todennäköisemmin pojan. Ihan pomminvarma systeemi tämä ei tietenkään ole, mutta voi vaikuttaa! Varsinkin jos ovulaatiopäivä on tiedossa.

 

["vaimo"]

ultran mukaan toinen poika ja olen kyllä hyvinkin iloinen tulevasta pikkuveljestä!
On mielestäni harmillista jos lasta ei voi rakastaa koska se on väärää sukupuolta...Toki itekki ajattelin että jos tämä toinen onki tyttö jolle sais niitä rinsessa juttuja laittaa Mutta kun ultrassa sitten paljastuki vauvan jalkovälistä selvät pojan vehkeet oli sydän ihan sykkyrällä :heart:

mä oon lopettanut rakastamasta mun poikia kun isä osaa senkin homman paremmin.

 

[Rv.36+0]

[QUOTE="vaimo";24498093]mä oon lopettanut rakastamasta mun poikia kun isä osaa senkin homman paremmin.[/QUOTE]

:O No ehkä tässä on se syy että lapset viihtyy paremmin isänsä kanssa! Kyllä lapset aistii tommosen, ei ne tyhmiä ole

 

["Äiree"]

Taitaapi sittenkin tuulla Porvoosta päin, tämän lauseen perusteella:
"toivottavasti pääsen töihin heti vauvan synnyttyä".

 

[Ajatuksia]

[QUOTE="vaimo";24498093]mä oon lopettanut rakastamasta mun poikia kun isä osaa senkin homman paremmin.[/QUOTE]

Rakastivatko sinun vanhempasi sinua? Tuo sinun tunne-elämäsi kuulostaa semmoiselta solmulta, että enpä uskoisi tyttären välttämättä selviytyvän sinun oikeaoppisesta rakastamisestasi sen paremmin kuin poikienkaan.

 

["vieras"]

Jaksan aina ihmetellä, miten ihmiset tarttuu ilmiselvään provoon ja vielä viitsivät vastaillakin siihen...

 

[Ajatuksia]

[QUOTE="Äiree";24498189]Taitaapi sittenkin tuulla Porvoosta päin, tämän lauseen perusteella:
"toivottavasti pääsen töihin heti vauvan synnyttyä".[/QUOTE]

Eikö tuo paljastunut jo aloituksessa: puhutaan abortin tekemisestä ja sitten todetaan, että kyllähän mä tiedän ettei sitä enää saa... Isä on ihana ja kaikki kaikessa pojille, paitsi että ei ole juuri koskaan paikalla, äiti tekee herkkuruokia ja yrittää kaikkensa, paitsi että ei yritä liikaa...

 

[Ketjuun vastannut...]

[QUOTE="vieras";24498202]Jaksan aina ihmetellä, miten ihmiset tarttuu ilmiselvään provoon ja vielä viitsivät vastaillakin siihen...[/QUOTE]

Jotain piristystä iltaan

 

[Niin justiinsa]

Joo, abortoi vaan. Eiköhän se noin puolessa välissä raskautta ole vielä ihan pikkujuttu, ja kun sulla on noin hyvä syykin!

Samaa mieltä. Äkkiä pois vaan häiritsemästä sinun mielenrauhaasi. Sitten vaan uutta pullaa uuniin paremmalla onnella. =)

 

["tiipii"]

[QUOTE="vaimo";24497954]en minä yritä miellyttää ja miehen kanssa vedämme samaa köyttä kasvatuksessa. mies on vain niin plajon poissa kotoa työnsä vuoksi. ehkä se on ongelma ja minulla ei ole kiinnostusta ENÄÄ poikiini, koska ovat niin ilkeitä. keskityn tähän vauvaan joka syntyy toivottavasti pian.[/QUOTE]

En tajua, enkä haluakaan tajuta!! Sä ilmeisesti kestät juurikin vauvavaiheen, mutta sitten ku se on ohi, sua ei enää kiinnosta.. Kun se vauva syntyy, niin sitä pitäs vaan ajatella, että se on siinä ja pitkään; ei vain vauvana! Tulee erilaisia ikäkausia, mutta sä olet vanhempi, ja sun pitää "luotsata" lapsesi niiden vaiheiden läpi.. Varsinkin, jos miehes tekee paljon töitä ja on poissa kotoa, niin sitä suuremmalla syyllä, et voi vaan jäädä tuleen makaamaan ja aatella, etten jaksa, kun ovat niin hankalia! Lapset ovat hankaliakin, eikä kyse ole sukupuolesta, mutta lapset myöskin kasvaa ja on palkitsevaa huomata, kuinka niistä tulee ihan ihania koululaisia/nuoria/aikuisia, kunhan vain jaksaa niiden kanssa elää ne vaikeatkin hetket. Teillä taitaa olla jutustelun hetki, ihan sulla ja miehelläs, ja puikaa tota asiaa yhdessä läpi, ja miettikää, kuinka voisitte tilannetta muuttaa! Ne pojat ovat siinä joka tapauksessa, ja niillä on oikeus äitiin ja isään, jotka tukee niiden eloa ja olemassaoloa, ja sun pitää alkaa ajattelemaan jo olemassa olevia lapsiasi(niitä POIKIA) ihan persoonina, eikä vain poikina, jotka eivät sua kelpuuta! Se, että saisit tyttären, ei välttämättä tilannetta muuttaisi mihinkään; koska kun kasvaisi vauvaiän ohi, niin saattaisit huomata, ettei hänkän ole sellainen, kuin sinä toivot, vaan omanlaisensa persoona, jonka kasvua voit joko tukea tai sitten olla marttyyrina taas!