Poissaoloni aiheuttaa närkästystä työyhteisössä

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";27444951]En ole onneksi töissä missään naisvaltaisessa paikassa. Menisi hermot paskanpuhumisen takia + sen takia, että joku olisi noin pitkiä aikoja pois. Meillä on hoidettu lasten sairaudet aika lailla puoliksi ja itselläni on todella korkea kynnys jäädä pois. En todellakaan jäisi jonkun pikkukuumeen takia, vaikka se viekin mut huonoon kuntoon Ja tämä ei tarkoittanut sitä, etteikö saisi ja pitäisi jäädä mutta kyllä minuakin vituttaisi tuollaiset saikkuilijat.[/QUOTE]

Minä olen yksinhuoltaja, joten ei ole toista jonka kanssa hoitaisi lapsen sairauden aiheuttamat poissaolot puoliksi.
Ja en tosiaan minäkään jää kovin helpolla pois, en minkään pelkän kuumeen tai pikku flunssan takia. Mutta meillä on ollut tosi rajua vatsatautia. Ja minulla se ei tunnu helpottavan, joka ilta ripuloin ja aamulla herättyä, ja sen on aika vetistä ja tulee kuin hanasta. Työpaikalla olen selviytynyt, välillä vatsanväänteitä mutta vessassa ei ole onneks tarttenu käydä. Tänään oli tosiaan melko tuskaset vatsanväänteet ja töistä pukkarille lähettyä oli pakko heti mennä vessaan. Ja ihan ripulia. Hain lasta kotia, alkoi hirveet vatsanväänteet kotipihalle saavuttua ja en edes ulko-ovelle asti päässy ku ripulit tuli housuihin. Noloa. Mut joo, tälläistä on vaikea "todistaa", sillä toisen kipuja ei voi kukaan muu tuntea ja yksinhän mä siellä vessassakin käyn. Ja toki sairaslomapäivistä on todistukset, ensimmäiset 3 päivää saa olla omalla ilmoituksella mut muista päivistä on todistukset.

 

[myös kipeenä]

älä niistä välitä.. tykkäävät juoruta ku ei muutakaan elämää oo.. eiköhän siellä kohta joku pirjo oo 2 viikkoa kipeenä ja huomio siirtyy siihen Varsinkin kun oot sie tartuttamassa

älä niistä välitä.
Sulle maksetaan palkkaa ja NE MUUT tekee sunkin hommat.

 

["Aloittaja"]

Mistä ihmeestä ap sulle on tullut tunne etteivät työkaverit uskoneet sun olleen sairaana? Ehkä kukaan ei "sanonut suoraan" koska ei heillä ole mitään sanottavaa! Ja mitä ilkeäsävyistä he ovat sanoneet, ainakaan sun aloitusviestissä ei mitään sellaista ollut? Ettet vain "pikkaisen" ylikuvittelisi?![/QUOTE]

Sen vain aistii siitä ilmapiiristä. Vaikea selittää. Ei mitään ilkeäsävyistä, mutta se yleinen touhottaminen niistä sairaslomista ja etenkin nuorten sairaslomien käytöstä ja väärinkäytöstä ovat jostain syystä juuri tapetilla. Ja sitten nämä vanhemmat kollegat ei juurikaan ole puhunut koko viikolla minulle mitään, vaikka ollaankin oltu samassa tiimissä. Ja sitten se et normaalisti moni tulee kyselee et "joko oot kunnossa, mitä teillä oli jne.", niin kukaan ei ole kysynyt mitään. Ainoastaan vain 2 nuorta kollegaa on kysynyt ja tänään yksi työyhteisössä oleva (ei samaa työtä tekevä) kysyi et oonko ollut lomalla kun ei ole näkynyt.

Voihan olla et ylikuvittelen. Mutta naisvaltaisella alalla varmasti selän takana puhumista tapahtuu ja kylhän se voi monia ärsyttää jos joku on poissa useamman päivän.

 

["höh"]

Olen joutunut olemaan ensin lapsen sairauden vuoksi poissä töistä yhteensä 4 työpäivää.
Näiden päivien jälkeen oli vapaita, sitten menin töihin. Olin yhden päivän töissä (heikko olo, mutta jaksoin päivän sinnitellä). Kotia tultua oli jo kuumetta ja iltaa/yötä kohden olo huononi (sama tauti kuin lapsella). Jouduin olemaan 2 päivää sairaslomalla, sen jälkeen oli vapaapäiviä kaksi. Ekana vapaapäivänä vointi oli melko hyvä, mutta toisena päivänä oireet tulivat takaisin. Jouduin olemaan vielä yhden päivän pois.
Sitten menin töihin. Kukaan ei kysynyt vointiani tms. koko sairaspoissaoloistani. Mutta kahvihuoneessa on keskusteltu minun kuullen kuinka nuoret kyselee toisiltaan tyylin "onko sulla vielä saikkupäiviä jäljellä tälle vuodelle?" jne. Ja tuntuu että viime päivien puheenaihe top 1 on ollut sairaslomat. Tulee tunne että työkaverit eivät usko että olen oikeasti ollut sairana. Totta, että sairauspoissaoloja kertyi melko paljon, yhteensä 7 päivää. Tuntuu niin pahalta.
Oireita on edelleen, mutta enään en yyhtään päivää ole poissa töistä. Tänäänkin oli tosi heikko olo, kotia tultua lämpö 37.5 ja nyt 37.8 ja ko. sairauden oireet ovat edelleen aamuin illoin. Mutta huomenna menen töihin vaikka pää kainalossa.

Tää on niin pirunmoinen ja sitkeä tauti, että en kellekään sitä toivo. Mutta nyt on pikku hiljaa alkanut nousta "toivo" että jospa joku työkavereistani sairastuisi tähän niin ehkä sitten uskoisi ja ilkeä sävyiset puheet loppuisi.

höh. paska tuuri kun tuollaien työyhteisö. Tietäähän sen että kun pienten lasten äiti aloittaa työt, on stressi kova ja lapselta saa kaikki taudit. ja just alussa joutuu olla pois
kun olin virassa oli työyhteisö hieno eikä tuollaista inhottavaa käytöstä ollut.

toisen kerran olin töissä ja raskaana ja sekin jo tuntui olevan liikaa muulle porukalle, joka oli noin viisikymppistä ja osa lapsetonta ja varsinkin ne lapsettomat ottivat jostain syystä henkilökohtaisena loukkauksena sen, että olin raskaana. käytös muuttui minua kohtaan.

Inhottavaa tuollainen.

 

["vieras"]

Nojoo, mun entisellä työpaikalla pomo oli pahin kaikista, kailotti toisten sairaslomista kahvihuoneessa ja voivotteli selän takana että taas se on pois ja plaaplaaplaa. Naaman edessä oli taas ihan toinen virsi.

 

["Vieras"]

älä niistä välitä.
Sulle maksetaan palkkaa ja NE MUUT tekee sunkin hommat.

niin, mitä sitten???