Provosoimatta ketään...supistuksista asiaa
- Viestiketjun aloittaja lunacy sioux
- Ensimmäinen viesti
4 ensimmäistä synnytetty ilokaasua kivunlievitykseen apuna käyttäen ( synnytykset kestoltaan 7,5h, 2h40min, 1h40min, 1h15min ), viides synnytys: kivunievityksenä ilokaasu ja spinaalipuudutus ja synnytyksen kesto 20h ( syntyi viikolla 35+3 )
R
Revelation
Vieras
Itse menin esikoistani synnyttämään sillä asenteella, että kivut kestetään ja viimeiseen asti pyrin synnyttämään "luomuna". Kuinkas ollakaan, avautumisvaihe pitkittyi todella pitkäksi, yli vuorokauden, lopulta laitettiin oksitosiinitippa täysillä tippumaan. Siinä vaiheessa kivut jo niin kovat, että HUUSIN tuskissani niin kovaa, että kuului kätilöiden kahvihuoneeseen saakka. Näin ollen kätilö teki sen päätöksen puolestani, että "Nyt LAITETAAN se epiduraali!!", kolmatta vuorokautta valvoneena olin jo siinä vaiheessa valmis vastaanottamaan mitä vaan. Epin saatuani pystyin rentoutumaan ja avautuminen nopeutui, vauva oli sylissäni vasta n.2 tunnin ponnistamisen ja imukupin jälkeen (kasvotarjonta).
Joten näin jälkikäteen ketään syyllistämättä voin todeta, että kivun kokeminen tosiaan on yksilöllinen kokemus enkä ketään ala tuomitsemaan, jos kivunlievitystä haluaa käyttää. Itse en koe olevani kovinkaan kipuherkkä (hampaiden paikkaukset, korvien puhkomiset, kolarissa saamani murtumat yms. kokeneena), mutta synnytyskipu on ollut yksi pahimmista mitä olen kokenut. Eikä siitä luomusynnytyksestä tosiaan kukaan mitään kruunua päähänsä saa...
Toista lastani olen menossa pian synnyttämään taas sillä asenteella, että synnytys sujukoon omalla painollaan, sen suuremmin suunnittelematta. Eipä siihen itse voi kovinkaan paljoa vaikuttaa, miten synnytys tulee etenemään ja että tulenko tarvitsemaan kivunlievitystä.
Joten näin jälkikäteen ketään syyllistämättä voin todeta, että kivun kokeminen tosiaan on yksilöllinen kokemus enkä ketään ala tuomitsemaan, jos kivunlievitystä haluaa käyttää. Itse en koe olevani kovinkaan kipuherkkä (hampaiden paikkaukset, korvien puhkomiset, kolarissa saamani murtumat yms. kokeneena), mutta synnytyskipu on ollut yksi pahimmista mitä olen kokenut. Eikä siitä luomusynnytyksestä tosiaan kukaan mitään kruunua päähänsä saa...
Toista lastani olen menossa pian synnyttämään taas sillä asenteella, että synnytys sujukoon omalla painollaan, sen suuremmin suunnittelematta. Eipä siihen itse voi kovinkaan paljoa vaikuttaa, miten synnytys tulee etenemään ja että tulenko tarvitsemaan kivunlievitystä.
Mä olen aina ilmottanut heti että, kaikki mahdollinen kivunlievitys mulle. Mä en halua turhaan kärsiä tuskasta.
En tajua sellasta ajattelua että mitä kovempi kipu sen kiiltävämpi kruunu...Höh höh..Jos on helpompiakin tapoja
Ja vastaus kysymykseen: en todellakaan..
En tajua sellasta ajattelua että mitä kovempi kipu sen kiiltävämpi kruunu...Höh höh..Jos on helpompiakin tapoja
Ja vastaus kysymykseen: en todellakaan..
Minä lähdin sillä ajatuksella,että pyydän jotain lievitystä jos tarvitsen,siinä vaiheessa kun pyysin oli jo myöhäistä,toiseen synnytykseen lähdin sillä ajatuksella,että en minä mitään varmaan tälläkään kertaa tarvitse.(sain kohdunkaulanpuudutteen,joka ei auttanut yhtään..)
eikohan suurin osa kestaisi ns. helpon ja nopean synnytyksen ilman kivunlievitysta. kaikki synnytykset kun vaan eivat mene tuon kaavan mukaan.
T
tiina
Vieras
mä en muutenkaan ota särkylääkkeitä enkä esim.antibioottikuuria ellen oo tajunnan rajamailla ja henki uhattuna,joten myös synnytykseen menin sillä asenteella että vasta jos TODELLA tarve vaatii,niin jotain pientä.. ja loppujenlopuks "sorruin" sit kuitenkin epiduraaliin,mutta kipu yllätti täysin vaikka mulla on yleensä tosi korkee kipukynnys. synnytys kesti melkein 30h ja oli voimatkin ihan loppu,ei jaksanu tapella enää vastaan.
aika hanakasti ne kyl ainakin taysissa sitä kivunlievitystä tuputti joka välissä...
aika hanakasti ne kyl ainakin taysissa sitä kivunlievitystä tuputti joka välissä...
Mä olin koko ajan ajatellut, että haluan kyllä kivunlievitystää. Eka synnytys menikin niin, sain epiduraalin kun kivut kävi sietämättömiksi.
Ne kivut jäi siitä kuitekin niin selkeenä mieleen, että ei olisi käynyt mielessäkään yrittää synnyttää kuopusta ilman kivunlievitystä. Synnytys eteni kuitenkin niin nopeasti etten ehtinyt sitä saada, enkä kyllä ehtinyt sitä oikein kaivatakaan.
Kipeäähän se teki, mutta hengissä olen edelleen
Ne kivut jäi siitä kuitekin niin selkeenä mieleen, että ei olisi käynyt mielessäkään yrittää synnyttää kuopusta ilman kivunlievitystä. Synnytys eteni kuitenkin niin nopeasti etten ehtinyt sitä saada, enkä kyllä ehtinyt sitä oikein kaivatakaan.
Kipeäähän se teki, mutta hengissä olen edelleen
Esikoisella mut pumpattiin täyteen kipulääkkeitä, olin ihan tokkurassa. Jälkeen päin ajatellen, kipu tais päästä korvien väliin, hirveetä se oli. Kuopuksen synnytyskin kesti kauan, mutta oli lähes kivuton, mummoani lainaten "synnyttäminen on, kuin makeammin pierasis".
Molempiin lähdin ajatuksilla, katotaan mitä tapahtuu.
Molempiin lähdin ajatuksilla, katotaan mitä tapahtuu.
I
Innis
Vieras
Mä myös olin jo etukäteen miettinyt, että haluan kivunlievitystä... Etenkin epiduraalipuudutus oli mielessäni ja sen myös sitten sain
Synnytys puudutuksen jälkeen oli mukavaa ja kivutonta (paitsi ponnistusvaihe oli sitten hieman rankempi juttu).
Mutta siis, kuten monet muutkin täällä ovat sanoneet... Miksi kärsiä kivuista, jos on saatavilla niihin helpotusta? Toki pitää miettiä aivan ensin vauvaa ja kokonaistilannetta, onko kivunlievityksestä jotain haittaa... Mutta jos tilanne kivunlievityksen sallii, niin en näe kyllä mitään pahaa asiassa.
Synnytys puudutuksen jälkeen oli mukavaa ja kivutonta (paitsi ponnistusvaihe oli sitten hieman rankempi juttu). Mutta siis, kuten monet muutkin täällä ovat sanoneet... Miksi kärsiä kivuista, jos on saatavilla niihin helpotusta? Toki pitää miettiä aivan ensin vauvaa ja kokonaistilannetta, onko kivunlievityksestä jotain haittaa... Mutta jos tilanne kivunlievityksen sallii, niin en näe kyllä mitään pahaa asiassa.
Juu kyllä aattelin ennen ekaa synnytystä. Tai aattelin et jos sattuu, niin vois koettaa akupunktiota, allasta tai aqua-rakkuloita..tai vyöhyketerapiaa..ajatus oli siis pärjätä ilman kemikaaleja. Mut joo. Kivut yllättivät...niin sanotusti tulivat puskan takaa ja pistivät polvilleen. Ekan synnytyksen jälkeen jäi kipu-kammo ja tokan kanssa en miettinyt muita vaihtoehtoja kuin mömmöjä.
Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta luin siitä Lamaze-tekniikasta..mutta en sitten siitä koskaan ottanut sen kummemmin selvää.
Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta luin siitä Lamaze-tekniikasta..mutta en sitten siitä koskaan ottanut sen kummemmin selvää.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
En oikeastaan ajatellut mitään.Ajattelin että katsotaan sitten kun synnytys alkaa.No,3 synnytystä takana ilman kivunlievityksiä.Niitä ei ehditty pahemmin antaa kun olin kaikista sairaalassa jotain 30min ennen synnytyksiä.Aina paikat oli kokonaan auki kun sairaalaan pääsin.
Ilokaasua kätilö oli jossain synnytyksessä miettinyt mutta ajatteli että pärjään ilman.Onneksi kaikki vauvat tulivat suht nopeasti ulos
Mä odotin esikoista tosiaan sillä asenteella, että kaikki mahdolliset lääkkeet mulle jo heti ovella, mut toisin kävi. En ehtiny esikoisesta ehtiny saamaan ko pienen hönkäyksen ilokaasua (siitä ei ollu apua) ja sitte jonkun puudutspiikin. Kakkosen kohalla taas pari ilokaasu henkäystä, mut ei muuta. Kolmosen kohalla en ottanu sitten mitään.
Nyt kun sitä ajattelee, ni en tosiaan edes tarvitse mitään kivunlievitystä synnytyksessä. Ei se ollenkaan ollut niin paha, että jotain tartteisin. Kuitenkaan en tuleviakaan lapsia lähde synnyttämään sillä ajatuksella, että mitään ei ehdottomasti oteta. Kattoo sitten miltä näyttää ja tuntuu kun sinne päästään. Jos synnytys kestää kauan ja tekee mahdottoman kipeetä ni toki otan jotain, mut jos samalla kaavalla menee ku nämä kolme ni en tartte mitään.
Mä oon henkilökohtasesti sitä mieltä, että sitä synnytystä ei kannata niin kauheesti etukäteen suunnitella, että mitä lääkettä ottaa missäkin vaiheessa ja miten sitten synnyttää. Tietenki on hyvä miettiä vähän, että mitä haluaa kokeilla yms mut ei kannata päättää että näin ja näin minä sitten synnytän.
Ja lisään vielä, et jotenkin se tuntuu kyllä siltä, et nykyään helposti ihmiset ajattelee etukäteen jo, että ei siitä synnytyksestä voi selvitä ilman kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä vaikkei koskaan olisi edes ennen synnyttänyt. Kipeetä se tekee, mutta sen kivun unohtaa melkein heti kun vauvan saa syliin. Näin mulla ainakin kävi ja mitä olen kuullut muiden kokemuksia ni monet muutkin unohtaa jopa vuorokauden kärsimyksensä heti kun vauva on syliin tullut.
Nyt kun sitä ajattelee, ni en tosiaan edes tarvitse mitään kivunlievitystä synnytyksessä. Ei se ollenkaan ollut niin paha, että jotain tartteisin. Kuitenkaan en tuleviakaan lapsia lähde synnyttämään sillä ajatuksella, että mitään ei ehdottomasti oteta. Kattoo sitten miltä näyttää ja tuntuu kun sinne päästään. Jos synnytys kestää kauan ja tekee mahdottoman kipeetä ni toki otan jotain, mut jos samalla kaavalla menee ku nämä kolme ni en tartte mitään.
Mä oon henkilökohtasesti sitä mieltä, että sitä synnytystä ei kannata niin kauheesti etukäteen suunnitella, että mitä lääkettä ottaa missäkin vaiheessa ja miten sitten synnyttää. Tietenki on hyvä miettiä vähän, että mitä haluaa kokeilla yms mut ei kannata päättää että näin ja näin minä sitten synnytän.
Ja lisään vielä, et jotenkin se tuntuu kyllä siltä, et nykyään helposti ihmiset ajattelee etukäteen jo, että ei siitä synnytyksestä voi selvitä ilman kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä vaikkei koskaan olisi edes ennen synnyttänyt. Kipeetä se tekee, mutta sen kivun unohtaa melkein heti kun vauvan saa syliin. Näin mulla ainakin kävi ja mitä olen kuullut muiden kokemuksia ni monet muutkin unohtaa jopa vuorokauden kärsimyksensä heti kun vauva on syliin tullut.
K
kinuski
Vieras
Mun mielestä on jokaisen ihan oma asia jos haluaa synnyttää ilman puudutuksia, mutta typerää jos kuvittelee sitten olevansa ns. parempi äiti. Tai no, saahan sitä kuvitella sitten olevansa jotenkin parempi. Itse en missään nimessä synnyttäis ilman kivunlievityksiä, kun siihen kerta mahdollisuus on.
Alkuperäinen kirjoittaja Milla Makia:
Kävin vasta näin jälkeenpäin lukemaan ketjua tarkemmin. Tässä on erittäin hyvä pointti. Ja näin mulla just on menny. Nopea synnytys ilman sen ihmeempiä mutkia. Kolme synnytystä takana ja yhteensä niihin mennyt aikaa noin seittemän tuntia..
Ensimmäinen synnytys käynnistettiin ja koin tarpeelliseksi vaatia kaiken mahollisen kivunlievennyksen, oli sen verta rajuja suppareita Toista ku ootin niin ajattelin että yritän mennä ilman kivunlievennyksiä ja kun käynnistyi itsestään synnytys niin eipä ollutkaan niin kivuliasta kuin ekassa, eli en tarvinnut mitään kivunlievennyksiä. Tätä kolmatta en liiemmin ole suunnitellut vielä, mutta jos vaan mahollista niin enköhän ilman lievennyksiä synnytä tämänkin.
Toista ku ootin niin ajattelin että yritän mennä ilman kivunlievennyksiä ja kun käynnistyi itsestään synnytys niin eipä ollutkaan niin kivuliasta kuin ekassa, eli en tarvinnut mitään kivunlievennyksiä. Tätä kolmatta en liiemmin ole suunnitellut vielä, mutta jos vaan mahollista niin enköhän ilman lievennyksiä synnytä tämänkin.Ekassa synnytyksessä laitettiin epiduraali, loppui kesken aika päiviä sitten ja poikakin syntyi imukupilla. Kipeetä otti niin maan pirusti, mut tytön synnytyksen aikana päätettiin kätilöiden kanssa yhdessä, et ilokaasulla mennään ja mentiin. En mä koskaan voisi synnytystä suunnitella koska ei tosiaan tiedä mitä tapahtuu.
Mulla on ollut niin nopeita noi synnytykset, et esikosta sain sen petidin (?) kipupiikin olkapäähän, en edes pyytänyt sitä, joku vaan kävi sen tuikkaamassa olkapäähän ja sanoi että tästä voi tulla vähän huono-olo..muistan ajatelleeni, et kiitti vit..sti, sitähän mä haluankin :/ B)
Sälli sit syntyi niin nopeasti, et muuta en ehtinyt saamaan, enkä olis tarvinnutkaan,ponnistusvaihe kesti 6min
Likkaa kun menin synnyttämään, en ottanut mitään lääkitystä alkuun, mut sit pyysin "jotain" kun kalvot ei ollu vielä mennyt ja viikkoja oli 37, lääkäri oli tutkiessaan sanonut et ei puhkaise kalvoja vaan joka hetki on plussaa mitä lapsi pysyy sisällä,no, sain sen petidiinin kun luulin että kestää vielä tunteja ennen synnytystä, mut todellisuudessa 15min lääkitysen jälkeen Likka oli syntynyt, ja joutui lämpöhoitoon kun lääke oli ehtinyt siihen vaikuttaa (ei saisi antaa jos arvioituun synnytykseen on tunti tms )
Neiti sit tuli vieläkin nopeammin, en ehtinyt saada mitään lääkkeitä, enkä olis tarvinnutkaan..
MUTTA, mulla on tosiaan ollut todella helpot ja nopeat synnytykset, mutta sit ne jälkipoltot on ollu aivan kamalat, niihin olisin voinut epiduraalia halutakkin :kieh:
Sälli sit syntyi niin nopeasti, et muuta en ehtinyt saamaan, enkä olis tarvinnutkaan,ponnistusvaihe kesti 6min
Likkaa kun menin synnyttämään, en ottanut mitään lääkitystä alkuun, mut sit pyysin "jotain" kun kalvot ei ollu vielä mennyt ja viikkoja oli 37, lääkäri oli tutkiessaan sanonut et ei puhkaise kalvoja vaan joka hetki on plussaa mitä lapsi pysyy sisällä,no, sain sen petidiinin kun luulin että kestää vielä tunteja ennen synnytystä, mut todellisuudessa 15min lääkitysen jälkeen Likka oli syntynyt, ja joutui lämpöhoitoon kun lääke oli ehtinyt siihen vaikuttaa (ei saisi antaa jos arvioituun synnytykseen on tunti tms )
Neiti sit tuli vieläkin nopeammin, en ehtinyt saada mitään lääkkeitä, enkä olis tarvinnutkaan..
MUTTA, mulla on tosiaan ollut todella helpot ja nopeat synnytykset, mutta sit ne jälkipoltot on ollu aivan kamalat, niihin olisin voinut epiduraalia halutakkin :kieh:
:wave: minä synnytin ekan just tuolla tyylillä että kaikki kivunlievitykset heti mulle,kiitos. pää meni niin sekasin että synnytys ja siitä toipuminen oli kamalaa ja menin tosi huonoon kuntoon...ehkä epiduraali ei sopinu mulle?
tokan halusin ilman epiduraalia,enkä kerenny saada mitään,synnytys oli helpoo (vaikka repesin tosi pahasti) ja toipuminen todella nopeaa! =)
kolmannen halusin synnyttää vartavasten ilman mitään,ja niin myös tein. kaikki sujui taas hyvin =)
tokan halusin ilman epiduraalia,enkä kerenny saada mitään,synnytys oli helpoo (vaikka repesin tosi pahasti) ja toipuminen todella nopeaa! =)
kolmannen halusin synnyttää vartavasten ilman mitään,ja niin myös tein. kaikki sujui taas hyvin =)
T
TheUnforgiven
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
no mä en ajatellut kumpaakaan..mutta olin niin väsynyt ja kipeä että minulle tuotiin niitä lääkkeitä..synnytysvaiheessa hengittelin ilokaasua mutta en pyytänyt epiduraalia se vain minulle laitettiin..en kyllä muista siitäkään mitään
V
vieras
Vieras
Ensimmäistä lasta synnyttäessäni sain epiduraalin ja ilokaasua, toisen kohdalla en mitään.
Ja toinen synnytys oli paljon "mukavampi".
Eli myös tätä kolmatta lähden synnyttämään luomuna, toki jos olo vaatii kivunlievitystä niin sitä pyydän.
Ja toinen synnytys oli paljon "mukavampi".
Eli myös tätä kolmatta lähden synnyttämään luomuna, toki jos olo vaatii kivunlievitystä niin sitä pyydän.
V
viers
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pikkuvaemo:
joo sitä on tietenkin parempi äiti lapsilleen jos on sen synnyttänyt ilman puudutteita=)=)=) Iha naurettava ketju minusta. Itse en edes ajatellut mitään mitä kivunlievityksiä haluan tai en halua. Sitten kun kipu yltyi sietämättömäksi että oksentelin ym. minulle laitettiin kohdunkaulanpuudute. SItten vielä petidiiniä, sekä lopuksi miníspinaalin sain selkään. Minulla vaihtoehtona ei ollut suihkuja tai kävelemisiä koska en saanut sängyltä poistu, olin kytkettynä kaikenmaailman tippoihin ja se laite oli töpselillä kiinni seinässä. Ja kalvot kun puhkaistiin niin supparit alko heti kovalla voimalla.
T
Tumpula
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
Mä en nyt edes lue vastauksia, vastaan tähän suoraan. Mulla oli hyvä tarkoitus synnyttää mahdollisimman luomusti. Pitkään mä kestinkin, esikoisen synnytystä ehti kestää yli vuorokauden ennen kuin kokeilin ilokaasua. Ei siitä ollut edes mitään apua... Noin 30 tunnin kohdalla kätilö suositteli mulle epiduraalia että saisin vähän levättyä enkä vastustanut ajatusta. Loppujen lopuksi epiduraali tuikattiin mulle kahdesti ja mut jouduttiin nukuttamaan ennen kuin saatiin lapsi pihalle. Se siitä luomusta. Hätäsektion jälkeen käytin tosin kipulääkkeitä vain kahtena päivänä, siitä eteenpäin kärvistelin suosiolla ilman kemikaaleja.
Toista synnyttämään lähtiessä ajattelin että jos selviäisin vähän nopeammin ja saisin sen luomusynnytyksen. Paskat, yli vuorokausi siinä kesti taas. Synnytys sattui vielä alkamaan mukavasti illalla 23 aikaan joten oli unet aika vähissä. Melkein vuorokauden jaksoin ennen kuin voimat loppui ja pyysin epiduraalin. Ensin kokeiltiin kohdunkaulan puudutusta mutta siitä ei ollut yhtään apua joten laitettiin sitten yksi annos epiduraalipuudutusta. Toista ei onneksi tarvittu, ensimmäisen annoksen teho loppui juuri sopivasti ennen ponnistusvaihetta joten siinä vaiheessa tuntoa riitti taas ja ponnistuksen tarve tuntui.
Uskon että kipukynnykseni sallisi luomusynnytyksen mutta ei ihan noin pitkää kuin nuo mun reissut oli.