Provosoimatta ketään...supistuksista asiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lunacy sioux
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Yhden neljästä olen synnyttäny ilman kivun lievitystä.Kolmannen. Kun menin neljättä synnyttämään niin synnytys olin niin raju,KIPEE ja nopee.Et ei käyny mielesäkään että olisin ilman puudutusta ponnistanut. Mutta kyllä voisin synnyttää ilmankin. Olen ajatellutkin että jos aikaa jää niin etsin luonnonmukasia hoitomuotoja ennen (mahdollisen) viidennen synnytystä. Mutta jos se alkaa yhtä rajuna ja kauheena ku neljäs niin voi olla että unohdan kaiken.
Muuten amme on tosi ihan livittämään kipuja mutta mä en ole päässy ku kerran ku oli pitkä synnytys.

ja yks minkä huomas ja sanoi kätilökin että ne vauvat jotka on syntyny luomuna niin ovat heti paljon virkumpia ku ne jotka syntyy huuruissa. Ihan oikeesti kyllä mä sen huomasin.
 
ennen esikoisen synnytystä ajattelin, että katotaan niitä kivun lievityksiä sitten kun se on ajankohtaista. Ja kun synnytys käynnistyi, niin noin 6 tuntia olin ilman ja sitten en enää kestänyt. Epiduraali laitettiin ja hyvä niin. Toisessa synnytyksessä halusin saman, koska mulla ei ole ollut missään vaiheessa sellaista metodia, että "yritän olla mahdollisimman urhoollinen". Noh, spinaali ei kerennyt vaikuttamaan kun tyttö jo syntyi, joten periaatteessa se meni luomuna. Ja nyt tiedän että jos joskus joudun vielä synnyttämään, niin en todellakaan halua olla ilman kivun lievitystä. Miksi rääkätä itseä "turhaan"?
 
Minä lähdin siitä, että niin kauan ilman selkäydinpuudutuksia kuin vain kestän. Tiesin, että ne voivat vetää synnyttäjän liiankin voimattomaksi. Synnytys oli melko kivulias, mutta hieronta, ilokaasu ja kohdunkaulapuudutteet riittivät kivunlievitykseksi. Minun mielestä oli ihana kokea tuollainen LÄHES luomusynnytys. Luulen, että kipukynnykseni on aika korkea. Synnyttäminen ei ollut ollenkaan kamalaa. Tämähän on tapauskohtaista, mutta täysin mahdollista synnyttää ilman kaikkia "mömmöjä"!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:
Ekaa odottaessa päätin tietoisesti välttää kipulääkkeitä siihen asti kunnes en enää kestä, selkäydinpuudutteita minulle ei edes voi laittaa. Kuopusta odottaessa sama homma, tällöin vain minulle ei annettu sitäkään vähää kipulääkettä mitä halusin.
Eka syntyi ilokaasun, petidiinin ja pudendaalin voimalla ja ihan ok fiilis jäi, erityisesti pudendaalista; se vei viimeisenkin "Kiristävän"tunteen ja sain ponnistella rauhassa. Kuopus syntyi ilokaasun ja petidiinin voimalla.Pudendaalia pyysin kahteen otteeseen mutta kätilö ei muistanut sitä minulle tuoda.
Näin jälkeenpäin ajatellen petidiinistä oli ainoastaan haittaa, se kun lopetti supparit kokonaan muutamaksi tunniksi.

Miksi sinulle ei voi laittaa selkäydinpuudutusta? Minullekaan ei voi, veriarvojen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aktiivisynnyttäjä:
Minä lähdin siitä, että niin kauan ilman selkäydinpuudutuksia kuin vain kestän. Tiesin, että ne voivat vetää synnyttäjän liiankin voimattomaksi. Synnytys oli melko kivulias, mutta hieronta, ilokaasu ja kohdunkaulapuudutteet riittivät kivunlievitykseksi. Minun mielestä oli ihana kokea tuollainen LÄHES luomusynnytys. Luulen, että kipukynnykseni on aika korkea. Synnyttäminen ei ollut ollenkaan kamalaa. Tämähän on tapauskohtaista, mutta täysin mahdollista synnyttää ilman kaikkia "mömmöjä"!

Tapauskohtaista tosiaan. Jos mä en olisi saanut puudutuksen ansiosta levätä hetkeä, tuskin olisin jaksanut ponnistaa tyttöä maailmaan (synnytykseni kestivät 36 ja 27 tuntia). Mielummin olisin ollut ilman lääkkeitä mutta en vaan pystynyt, pärjäsin kuitenkin molemmilla kerroilla vuorokauden verran ennen kuin aloitin lievitykset. Onneksi pärjäsinkin, jos olisi ottanut koko arsenaalin heti aluksi niin loppuvaiheessa olisi voinut olla melko epämukavaa. :D
 
Ajattelin kyllä. Mutta sitten minua sattui ja pelotti ja otin epiduraalin. Ei kaduta, se kipu oli aivan hirveä. Toisessakin synnytyksessä otin epiduraalin ja siitä huolimatta sattui paljon. Oli hyvä, että otin.

Jos kuuluisin johonkin luonnonkansaan, olisin vetänyt huumeita hurjasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
SELKOKIELELLÄ kysymys kuuluu, raskaana ollessasi ajattelitko synnyttäväsi ILMAN kivunlievitystä jos vaan kipukynnyksesi sen sallii?

Ajattelin. Olin sillä mielellä, että katsotaan miten kestän. Jos en kestä, lääkkeet peliin.

Ja näin mentiinkin. Olin ilman mitään kipulääkettä viimeisiin supistuksiin saakka, jolloin sitten pyysin kohdunkaulan puudutteen kun en kestänyt enää.

Synnytin terveen lapsen, se on pääasia.
 
Mä oon pitänyt kaikki mahdollisuudet avoinna. Kieltäydyin kivunlievityksistä pitkään, siihen saakka kunnes kalvot puhkaistiin. Sitten oli pakko pyytää piikki. Kestin sitä tuskaa sen tunnin, mutta sitä luokkaa ne oli että ponnistukseen ei ois tainnut jäädä enää energiaa niiden supistusten jälkeen, sellainen oli fiilis.
 
Lisään vielä, että minulla supistukset eivät edes juuri eronneet normaaleista kuukautiskivuista (paitsi että menkoissa samanlainen kipu on päällä joka hetki) , joten ne oli helppo kestää kun hengitti oikein niiden aikana. Suosittelen tuota hengitystekniikan harjoittelua kyllä kaikille, se helpotti tosi paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Miksi kukaan syyttäisi puudutuksen ottajia?

Mä vaan en tajua, miten ottaa tietoinen riski vain kivun (tilapäisen, luonnollisen, asiaankuuluvan kivun) poistamiseksi.

Minä siis pelkään (tietoon perustuen) selkäydinpuudutuksia.

sitten sinulla on varmaan väärää tietoa. jos sen takia pelkäät.
spinaalia ja epiduraalia käytetään kivunhoidossa paljon, ja ne ovat oikein käytettyinä (=esim meillä täällä suomessa) oikein hyviä.

onko sitten niin että ne, joiden synnytykset ovat sujuneet ja ovat sitten päätyneet ilman kivunlievitystä synnyttämään, ovat luomusynnytyksen puolestapuhujia? nimittäin on synnytyksiä, joissa ehdottomasti tarvitaan kivunlievitystä.

vaikka moni kertoo ensisynnytyksensä olleen helpon, näin ei monestikaan ole. ensarilla menee avautumisessa paljon kauemmin, ja se on yleensä myös kivuliaampaa. miksi ei siis antaa kivunlievitystä tai puudutusta, jos siitä on äidille apua? on toki sairaaloita, joissa ei näitä palveluita ole yhtä hyvin vuorokauden ympäriinsä saatavilla.

sellaistakin tapahtuu, että kivunlievitystä suositellaan sellaisellekin äidille, joka on suunnitellut synnyttävänsä luomuna. yleensä nämäkin äidit ovat ensisynnyttäjiä, ja kivunlievityksellä/puudutuksella osaltaan voidaan auttaa synnytystä etenemään. kovan kivun ja krampin keskellä se synnytyskään ei oikein pääse aina etenemään. yleensä seuraavat synnytykset ovat sitten helpompia. että jos luomusynnytystä suunnitellut äiti miettii tätä, voi joskus olla ihan paikallaan se kivunlievitys. varsinkin ensisynnyttäjän kannattaa lähteä synnytykseen avoimin mielin, ei välttämättä "luomusynnyttäjänä" tai sitten myöskään liikaa kivunlievitystä suunnitellen.

on paljon synnytyksiä, jotka etenevät ilman kivunlievitystä. suunnitellusti tai suunnittelematta. ja jotkut pärjäävät hyvin ilman sitä kivunlievitystä.

mutta pääpointtini oli se, että älkää te kivunlievitystä saaneet äidit syyllistäkö itseänne tämän ketjun takia. lääkkeitä ja puudutteita on meillä täällä suomessa turvallisesti saatavilla, ja niitä tuleekin käyttää tilanteissa jossa niitä tarvitaan. ja luottakaa henkilökunnan taitoon ehdottaa teille sopivia menetelmiä kivun kanssa pärjäämiseen.

:) :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aquarius:
Lisään vielä, että minulla supistukset eivät edes juuri eronneet normaaleista kuukautiskivuista (paitsi että menkoissa samanlainen kipu on päällä joka hetki) , joten ne oli helppo kestää kun hengitti oikein niiden aikana. Suosittelen tuota hengitystekniikan harjoittelua kyllä kaikille, se helpotti tosi paljon.

kuinka kovia sulla kuukautiskivut ovat olleet? kun itsellä on tosi kovat kuukautiskivut (=varsinkin aiemmin pyörtyilyä, oksentelua, tosi kovaa kipua tähän astisiin kokemuksiinsa peilaten), ja olen paljon miettinyt, että mitenkähän itsellä sitten synnytys tuntuu. jos toivottavasti siihenkin tilanteeseen tässä joskus päästään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja helmiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Aquarius:
Lisään vielä, että minulla supistukset eivät edes juuri eronneet normaaleista kuukautiskivuista (paitsi että menkoissa samanlainen kipu on päällä joka hetki) , joten ne oli helppo kestää kun hengitti oikein niiden aikana. Suosittelen tuota hengitystekniikan harjoittelua kyllä kaikille, se helpotti tosi paljon.

kuinka kovia sulla kuukautiskivut ovat olleet? kun itsellä on tosi kovat kuukautiskivut (=varsinkin aiemmin pyörtyilyä, oksentelua, tosi kovaa kipua tähän astisiin kokemuksiinsa peilaten), ja olen paljon miettinyt, että mitenkähän itsellä sitten synnytys tuntuu. jos toivottavasti siihenkin tilanteeseen tässä joskus päästään.

Mulla on myös supermaks hirveät kuukautiskivut. Ensimmäiset jomotukset tuntui ihan menkkakivuilta, mulla pitkäänkin, taisin olla viittä senttiä auki jo niillä main. Mutta kun vedet pistettiin pihalle, kipu oli ihan toista luokkaa eikä millään tavalla menkkakipuihin verrattavaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja helmiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Aquarius:
Lisään vielä, että minulla supistukset eivät edes juuri eronneet normaaleista kuukautiskivuista (paitsi että menkoissa samanlainen kipu on päällä joka hetki) , joten ne oli helppo kestää kun hengitti oikein niiden aikana. Suosittelen tuota hengitystekniikan harjoittelua kyllä kaikille, se helpotti tosi paljon.

kuinka kovia sulla kuukautiskivut ovat olleet? kun itsellä on tosi kovat kuukautiskivut (=varsinkin aiemmin pyörtyilyä, oksentelua, tosi kovaa kipua tähän astisiin kokemuksiinsa peilaten), ja olen paljon miettinyt, että mitenkähän itsellä sitten synnytys tuntuu. jos toivottavasti siihenkin tilanteeseen tässä joskus päästään.

Mulla on myös supermaks hirveät kuukautiskivut. Ensimmäiset jomotukset tuntui ihan menkkakivuilta, mulla pitkäänkin, taisin olla viittä senttiä auki jo niillä main. Mutta kun vedet pistettiin pihalle, kipu oli ihan toista luokkaa eikä millään tavalla menkkakipuihin verrattavaa.

okei :)
mä oon tukka pystyssä monesti kuumassa suihkussa menkkojen aikaan miettiny, että jos tästä sata kertaa kovemmat kivut on toivon mukaan joskus edessä, niin hui hirvitys :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja helmiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja helmiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Aquarius:
Lisään vielä, että minulla supistukset eivät edes juuri eronneet normaaleista kuukautiskivuista (paitsi että menkoissa samanlainen kipu on päällä joka hetki) , joten ne oli helppo kestää kun hengitti oikein niiden aikana. Suosittelen tuota hengitystekniikan harjoittelua kyllä kaikille, se helpotti tosi paljon.

kuinka kovia sulla kuukautiskivut ovat olleet? kun itsellä on tosi kovat kuukautiskivut (=varsinkin aiemmin pyörtyilyä, oksentelua, tosi kovaa kipua tähän astisiin kokemuksiinsa peilaten), ja olen paljon miettinyt, että mitenkähän itsellä sitten synnytys tuntuu. jos toivottavasti siihenkin tilanteeseen tässä joskus päästään.

Mulla on myös supermaks hirveät kuukautiskivut. Ensimmäiset jomotukset tuntui ihan menkkakivuilta, mulla pitkäänkin, taisin olla viittä senttiä auki jo niillä main. Mutta kun vedet pistettiin pihalle, kipu oli ihan toista luokkaa eikä millään tavalla menkkakipuihin verrattavaa.

okei :)
mä oon tukka pystyssä monesti kuumassa suihkussa menkkojen aikaan miettiny, että jos tästä sata kertaa kovemmat kivut on toivon mukaan joskus edessä, niin hui hirvitys :laugh:


Joo, no ei kannata etukäteen paljon miettiä. Mutta sen mä vielä sanon, että kyllä sitä menee sellaseen mielentilaankin vähän, että ei oikein tajua edes kuinka pirun paljon sattuu. Joku hormonaalinen mielenhäiriö. Normaalioloissa varmaan kuolisin, mutta synnyttää voisin vaikka ihan samantien, kun tiedän ett siellä on ihan eri meininki. :D
 
Kaks ensimmäistä synnytin pakon sanelemana (nopeat synnytykset) ilman kivunlievitystä ja kolmannen kohdalla kyllä pyysin kivunlievitystä suurinpiirtein heti kun autosta astuttiin sisään. Sain pcb-puudutteen ja hyvä oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja helmiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja helmiäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Aquarius:
Lisään vielä, että minulla supistukset eivät edes juuri eronneet normaaleista kuukautiskivuista (paitsi että menkoissa samanlainen kipu on päällä joka hetki) , joten ne oli helppo kestää kun hengitti oikein niiden aikana. Suosittelen tuota hengitystekniikan harjoittelua kyllä kaikille, se helpotti tosi paljon.

kuinka kovia sulla kuukautiskivut ovat olleet? kun itsellä on tosi kovat kuukautiskivut (=varsinkin aiemmin pyörtyilyä, oksentelua, tosi kovaa kipua tähän astisiin kokemuksiinsa peilaten), ja olen paljon miettinyt, että mitenkähän itsellä sitten synnytys tuntuu. jos toivottavasti siihenkin tilanteeseen tässä joskus päästään.

Mulla on myös supermaks hirveät kuukautiskivut. Ensimmäiset jomotukset tuntui ihan menkkakivuilta, mulla pitkäänkin, taisin olla viittä senttiä auki jo niillä main. Mutta kun vedet pistettiin pihalle, kipu oli ihan toista luokkaa eikä millään tavalla menkkakipuihin verrattavaa.

okei :)
mä oon tukka pystyssä monesti kuumassa suihkussa menkkojen aikaan miettiny, että jos tästä sata kertaa kovemmat kivut on toivon mukaan joskus edessä, niin hui hirvitys :laugh:


Joo, no ei kannata etukäteen paljon miettiä. Mutta sen mä vielä sanon, että kyllä sitä menee sellaseen mielentilaankin vähän, että ei oikein tajua edes kuinka pirun paljon sattuu. Joku hormonaalinen mielenhäiriö. Normaalioloissa varmaan kuolisin, mutta synnyttää voisin vaikka ihan samantien, kun tiedän ett siellä on ihan eri meininki. :D

haha :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja heh:
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Musta se ilokaasu oli hirveetä. Se sai sen kivun tuntumaan pahalta unelta.

musta se oli hauskaa, ihan kun ois ollu humalassa :D

No hauskaa ois ollu ilman sitä kipua. Se oli ihan hyvä kyllä siihen tarkoitukseen kun ne kursi mun alapäätä taas kokoon. Puhuin kauheesti.

Mut kovan kivun aikana... Se oli ku ois ollu vankina siinä kivussa.
 
Olin päättänyt synnyttää ilman kivunlievityksiä ja sehän vasta närää aiheuttikin :D

Synnytinkin, paitsi noin tunnin ajan lopussa otin ilokaasua. Ensi kerralla en ottaisi sitäkään mutta ensi kertaa ei taida tulla :whistle:
 
Olin kuullut että kivut ovat niin kovat ettei kannata turhaan kärvistellä tuntitolkulla tai menettää tajuaan sen takia että olisi luomuna synnyttänyt.

Piikkikammoisena pyysin kaikki mahdolliset kivunlievitykset joissa ei tarvitsisi pistää. Sain ilokaasua mutta loppuvaiheessa oli pakko pyytää epiduraalia koska sattui niin niin niin paljon. Kun lääkäri ehti paikalle kymmenen minuuttia myöhemmin, minulla oli jo vauva sylissä.

Toisen kohdalla pärjäsin ilokaasun voimin, mutta ponnistusvaiheessa (alle 1min) meni taju vähäksi aikaa.

Kolmas on tulossa jo, ja ilokaasun voimin ajattelin yrittää pärjätä. Täysin ilman mitään en kyllä lähtisi synnyttämään ellei olosuhteiden takia ole 100% pakko.
 

Yhteistyössä