Toggle sidebar

Provosoimatta ketään...supistuksista asiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lunacy sioux
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lunacy sioux

Aktiivinen jäsen
02.08.2006
6 381
0
36
Reilut 3-vuotta tätä palstaa seuranneena olen havainnut yhtäläisen asian. Kun on kyse lähestyvästä synnytyksestä, naiset täällä aina kyselevät kivunlievitysvaihtoehtojen perään. Vallalla tuntuu olevan asenne että kaikki mahdollinen mömmö on saatava ettei synnytys vaan sattuisi. Siksi kysyisin onko KUKAAN teistä ajatellut että koittaa synnyttää ilman kivunlievitystä? Vai onko sitä kiljuttu jo synnytysvastaanoton ovella lääkettä peliin?

SELKOKIELELLÄ kysymys kuuluu, raskaana ollessasi ajattelitko synnyttäväsi ILMAN kivunlievitystä jos vaan kipukynnyksesi sen sallii?
 
Ensimmäinen meni melkein ilman..ihan lopussa vasta sain kohdunkaulan puudutteen.toiselta ja kolmannelta ilokaasun ja kohdunkaulan puuduttella ja neljännetä sain epiduraalin jota en ota enää koskaan! Oli kamalin kokemus!
 
:wave:

Noi selkäydinpuudutukset ovat mulle ehdottomasti EI.

Muita olin valmis, tarpeen vaatiessa, kokeilemaan.

Ja aquarakkuloita ja tramal-piikkiä esikoisen synnytyksessä kokeilinkin...

Muut kolme puudutteetta. Ilokaasua piti kokeilla, vaan se unohtui.
 
No minä en päättänyt etukäteen mitään kivunlievityksistä, en sitä että niitä vaadin, enkä sitä että selviän ilman. Kun tiesin että ei voi tietää mitä tapahtuu, miltä se tuntuu, niin ajattelin että menen sen tapahtuman mukana.. ja luotan ammattitaitoiseen kätilöön. :)

Loppujen lopuksi helpotin supistuksia ensin kuumassa suihkussa, ja sitten laitettiin kohdunkaulan puudutuksen ja aqvarakkulat.
 
Ensimmäinen meni ilman mitään ja ois toinenkin varmasti mennyt, mutta ajatus houkutti kovasti ettei sattuisi niin paljon.
Eka synnytys oli muutenkin niin paljon helpompi ettei tarvinnut mitään kivunlievitystä.

Voisin sanoa ettei se niin välttämätöntä ole, mutta kun niitä on tarjolla nykyään niin totta kai ne houkuttelee.

Sitten meillä on kaikilla kipukynnys niin eri luokkaa.

Tiedän yhden joka jätti lapsien lukumäärän yhteen vain sen kivun takia.... tiedä sitten oliko muitakin syitä.
 
Mä olisin halunnut ton esikon synnyttää ilman mitään kivunlievitystä mutta jotenkin mies sai mut epiduraaliin puhuttua ja totta puhuen, oli kyllä niin tuskaset olot että ihan kiitollisena sen otin.Poika syntykin kyllä jo kahen tunnin kuluttua epiduraalista.Silti, luomuna olis ollu mukava ees koittaa synnyttää.Ehkä ens kerralla, toisaalta miks sit kärsiä kun kivunlievitystäkin on tarjolla...huvitti kyllä kun heti kun kätilö huomas et oon tullessa jo 6cm auki niin houkutteli että mä tuon kivunlievitystä, etkö jo ottas kivunlievitystä, ota nyt jo kivunlievitystä...ja sitä sitten seuraavat kaks tuntia :)
 
Mielenkiintoinen aihe.. Itsekin ymmärrän, että kivuntunne ja sen sietokyky on erilainen jokaisella, mutta itse lueskelin aiheesta esikoista odottaessani ja tutustuin tähän ns. Lamaze-menetelmään jonkin verran. Suomenkielistä tietoa löytyy harmi kyllä kovin vähän.. Itselläni oli ajatus siitä, että synnytyksen ei välttämättä tarvitse olla kivulias, paljon vaikuttaa se, kuinka siihen asennoituu (edelleenkin väheksymättä kenenkään tuntemuksia) ja olenkin kaksi lasta saattanut maailmaan kivuttomasti ilman lääkityksiä. Jos vain mahdollista, aion tehdä sen toukokuussa kolmannen kerran.

Ehkä hieman on vallalla ajatus, että synnytyksen KUULUU sattua ja ennakkokäsitys on se, että tuskaa on ja mikään muu ei kuulukaan asiaan. Joskus tuntuu, että omia tuntemuksiani on suorastaan paheksuttu; äitiyden ensiaskeleet ovat ne, että synnytys sattuu, piste. Aina näin ei kuitenkaan ole, sen olen saanut huomata :)

Voin kuvitella, että tämä keskustelu on pitkälti mahdoton, koska synnytys on naiselle ikäänkuin kruunu, mitä kivuliaampi ja pidempi, sen parempi. Edelleenkään en tahdo tällä väheksyä, sillä kyse ei ole väärästä ajattelumallista tms. vaan enemmästä, jostain alkukantaisesta ja tiukkaan juurtuneesta käsityksestä.

Apassin kyynel, hyvä aloitus silti :)
 
:wave:

Ekassa parakervikaalipuudutus ja ilokaasu. Ilokaasulle ehdoton ei :x .

Tokassa parakervikaalipuudutus ja aqua-rakkulat, eipä juuri ollut apua kummastakaan kun eivät oikein ehtineet vaikuttaa. Tuo puudutus oli suunnilleen että lääkäri laittoi ja sanoi heti että voit ponnistaa.

Kolmannessa halusin luomuna ja niin mentiin loppuun asti. Ja hengissä selvisin :D .

Epiduraaleille ja muille ehdoton ei.

Nyt ajattelin kokeilla luomua niin pitkälle kuin pystyn. Synnytykset olleet mulla nopeita eli välttämättä en edes ehdi mitään saamaan.
 
Et voi kysyä noin. Ei kaikilla synnnytys ole helppo! Ja kivuton! Mulla oli aivan hirveää ja ilman lievityksiä en tiedä kuinka olisin selvinnyt kun en nytkään selvinnyt vaan jouduttiin leikkaamaan (ei auennut, siksi kipu kai kova, koska vauva puskee alas, mutta mä en aukea niin se olo on aivan hirveää ). Älkää siis syyttäkö meitä, ektkä ovat saaneet kivunlievityksen ja ovat todellakin onnellisia siitä!!
 
Miksi kukaan syyttäisi puudutuksen ottajia?

Mä vaan en tajua, miten ottaa tietoinen riski vain kivun (tilapäisen, luonnollisen, asiaankuuluvan kivun) poistamiseksi.

Minä siis pelkään (tietoon perustuen) selkäydinpuudutuksia.
 
miksei sitä kivunlievitystä saisi sitten käyttää jos semmoista on tarjolla?
Yksi tuttuni on synnyttänyt molemmat lapsensa luomuna, ja synnytyksien kesto yli 20tutia! Näin jälkeenpäin sanoi että hullu kun ei ottanut mitään että olisi rentoutunut ja avautunut paremmin, joten kai siinäkin hyötyä olisi ollut kivunlievityksestä vaikka ilman niitäkin selvisi ja vauva syntyi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Et voi kysyä noin. Ei kaikilla synnnytys ole helppo! Ja kivuton! Mulla oli aivan hirveää ja ilman lievityksiä en tiedä kuinka olisin selvinnyt kun en nytkään selvinnyt vaan jouduttiin leikkaamaan (ei auennut, siksi kipu kai kova, koska vauva puskee alas, mutta mä en aukea niin se olo on aivan hirveää ). Älkää siis syyttäkö meitä, ektkä ovat saaneet kivunlievityksen ja ovat todellakin onnellisia siitä!!
Click to expand...


Ei tässä varmasti kukaan ole syyttämässä.Kivunlievitys on jokaisen oma asia ja jokainen tekee niinku parhaaksi näkee ja haluaa.Ei ole sen parempi ihminen ottaako kivunlievityksen vai ei.
 
mä en etukäteen miettinyt mitään puudutuksia enkä mieti nytkään. tosin sen tiedän että tuskin ilman epiduraalia synnytän, kun se laskee tuota muutenkin korkeaa verenpainetta, jota kipu nostaa hälyttävän korkeaksi.
 
Luulenpa että vain hyvin pieni ja marginaalinen osa naisista odottaa ja toivoo synnytyksen olevan täysin kivuton kokemus. Suurin osa taas toivoo tarpeenmukaista kivunlievitystä ja kuuntelee synnyttäessään omaa kroppaansa ja omia tuntemuksiaan. Ja puhuttaessa kivunlievityksestä moni varmasti ymmärtää, että kyse on nimenomaan lievityksestä, eli keinoista joilla kivulta viedään se pahin kärki.
Synnytyskipujen helpottamista eri keinoilla on harjoitettu koko ihmiskunnan historian ajan ja monet näistä ikivanhoista metodeista ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Lääketieteen kehittyessä mukaan ovat tulleet myös tehokkaammat keinot kuten johtopuudutukset, jotka oikein käytettyinä ovat synnytystilanteessa turvallisia niin äidille kuin vauvallekin.
Pointtini on, että lähtökohtaisesti synnytyskipujen lievitys on hyvä asia. Kova fyysinen tuska voi häiritä synnytyksen etenemistä ja äidin itsensä hallitsemisen tunnetta eikä näin ollen ole positiivinen asia.
 
Esikoisen kanssa päästiin varmaan lähimmäksi sitä, etten miettinyt kivunlievitystä etukäteen. En edes miettinyt koko synnytystä ennen kuin tajusin polttojen alkaneen. Mutta myönnän, että ilman jotain kivunlievitystä en ole ajatellut synnyttäväni. Oikeanlainen kivunlievitys edistää synnytystä ja aukeamista, minulla siis. Mutta kivuton en ole sen olettanut koskaan olevan, vaikka kivunlievitysvaihtoehtoja on joka sormelle :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikkuvaemo:
Saako siitä jonkun mitalin tms. jos synnyttää ilman kivunlievitystä?
Niin ja sun tarkotus oli tietenkin vain ja ainoastaan provosoida, kun laitoit sen jo otsikkoonkin.
Click to expand...

Tässä yhteiskunnassa ei mitaleja jaeta kun niille jotka talloovat toiset jalkoihinsa.

Tuntuu ettei oikein kukaan ymmärtänyt kysymystäni. Kysymys ei ollut mitä kivunlievitystä käytit. Vaan ajattelitko raskaana ollessasi että synnytys on luonnollinen asia. Kipu on luonnollista. Ja jos sitä ei kestä niin sitten voi turvautua kivunlievitykseen. Vai oliko heti plussattaessasi eka ajatus mitä droppia sitä salissa oikein ottaisi :whistle:
Valitettavan usein olen kuullut että synnyttäjä aikoo pyytää kaiken mahdollisen, ettei vaan tuntisi yhtään kipua. Miksi? mikä siinä kivussa on niin pelottavaa?
 
Noh, ensimmäisessä synnytyksessä kätilö suositteli epiduraalia, ja se vei kaikki supparit, enkä tiennyt koska ponnistaa. Kaksi muuta onkin sitten syntynyt luomuna, ja kaikki meni paljon paremmin. Mutta kaikki tää on niin yksilöllistä, että ymmärrän hyvin, että tajunnan rajamailla notkuva äiti pitää kyllä lääkitä!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa