Psykoterapiasta!

[masentunut]

Olen jo useamman kuukauden ajan käynyt psykologin juttusilla ja tuntuu, ettei hän sano juuta eikä jaata minun tilanteesta. Ensimäisellä kerralla sanoi, että no kyllähän tämä masennukselta kuulostaa, mutta tämänkin ihan ohimennen. Kuitenkin hän haluaa jatkaa meidän istuntoja, ei vain pysty antamaan aikoja kuin parin kolmen viikon välein.

Kuinka pian pelkkä terapiassa käynti pitäisi alkaa auttamaan?
psykologi kysyy minulta, mikä minua tässä tilanteessani parhaiten auttaisi. Mistä minä tiedän, sen takia minä siellä käyn, että hän minulle kertoisi! Sanoin, että olen kyllä lääkitystä miettinyt, ei mitään kommenttia.
Välillä voivottelee, että voi kauhea, kun puhun esim. lapsuudestani jne. mutta en oikein tiedä, saanko noista käynneistä mitään.

En ole saanut varsinaista diagnoosia ollenkaan, kuinka pian psykologi voi sellaisen tehdä? Siis että onko tässä nyt kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vai vain lapsuuden traumojen oikomisesta...

Psykologi sanoi jo ekan kerran jälkeen, että tässähän mentiin jo tosi syvälle. En ymmärtänyt, sillä minulle nuo asiat ovat olemassa koko ajan, eikä ns. menneisyyden haamuja jne. Olen tiedostanut siellä käydyt asiat itsekkin ja hyväksynyt ne jo kauan sitten osana omaa historiaani... Äh, en osaa edes näköjään selittää mitä tarkoitan.


Mielestäni olen masentunut ja haluan apua tähän voimattomuuteen, mutta miten tästä eteenpäin?

 

[.]

minulla ainakin psykologi varannut lääkäriajan. sitten lääkäri antaa sen diagnoosin jos sellainen on ja kirjoittaa tarvittaessa lääkettä.
ja jos tilanne on akuutti mielestäni kerran kolmessa viikossa ei tuota kyllä mitään tulosta.. mutta tämä vain minun mielipide. tietysti tapauskohtainen tämäkin..

 

[vieras]

Olen jo useamman kuukauden ajan käynyt psykologin juttusilla ja tuntuu, ettei hän sano juuta eikä jaata minun tilanteesta. Ensimäisellä kerralla sanoi, että no kyllähän tämä masennukselta kuulostaa, mutta tämänkin ihan ohimennen. Kuitenkin hän haluaa jatkaa meidän istuntoja, ei vain pysty antamaan aikoja kuin parin kolmen viikon välein.

Kuinka pian pelkkä terapiassa käynti pitäisi alkaa auttamaan?
psykologi kysyy minulta, mikä minua tässä tilanteessani parhaiten auttaisi. Mistä minä tiedän, sen takia minä siellä käyn, että hän minulle kertoisi! Sanoin, että olen kyllä lääkitystä miettinyt, ei mitään kommenttia.
Välillä voivottelee, että voi kauhea, kun puhun esim. lapsuudestani jne. mutta en oikein tiedä, saanko noista käynneistä mitään.

En ole saanut varsinaista diagnoosia ollenkaan, kuinka pian psykologi voi sellaisen tehdä? Siis että onko tässä nyt kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vai vain lapsuuden traumojen oikomisesta...

Psykologi sanoi jo ekan kerran jälkeen, että tässähän mentiin jo tosi syvälle. En ymmärtänyt, sillä minulle nuo asiat ovat olemassa koko ajan, eikä ns. menneisyyden haamuja jne. Olen tiedostanut siellä käydyt asiat itsekkin ja hyväksynyt ne jo kauan sitten osana omaa historiaani... Äh, en osaa edes näköjään selittää mitä tarkoitan.


Mielestäni olen masentunut ja haluan apua tähän voimattomuuteen, mutta miten tästä eteenpäin?

Sano tämä kirjoittamasi suoraan psykologillesi.
Minullakin on välillä hölmö olo että mitä hyötyä käynneistä loppujen lopuksi on, mutta kai ne pitävät tavallaan samalla "silmällä" ettei tilanne pääsisi pahaksi. Minä sain jo muutaman kerran jälkeen ensimmäisen diagnoosin, mutta se saattaa muuttua ajan myötä.

 

[pehmix]

No psykologi ei voi antaa diagnoosia, vain lääkäri voi. Sun pitäisi siis saada lähete psykiatrille, ja sieltä diagnoosi. Eri asia sitten on, mitä se diagnoosi varsinaisesti auttaa, käytännössä ei mitään.

Noin harvoin tapahtuva keskusteluapu on muuten harvalle tehokasta, 1-2 kertaa viikossa vasta alkaa olemaan tuloksellista.

 

[vieras]

Hmmm. Useammin aikoja.

 

[Lacrimosa]

Vastaukset löytyvät yleensä itsestä. Terapeutti toimii sulle peilinä, mutta pelkkä kuunteleva seinä ei ole mistään kotoisin. Palautetta ja keskustelua pitää olla myös.

Jos (virallista) diagnoosia tarvitset, sen saat lääkäriltä. Mikään ei estä sinua kysymästä asiasta, diagnoosista, psykologiltasi. Hän varmaan kertoo oman näkemyksensä mielellään.

Usein terapia saattaa aluksi pahentaa oloa, koska asiat nousevat pinnalle. Pahasta olosta, masennuksen asteesta, riippuen, terapia alkaa auttaa muutaman kerran - muutaman kuukauden, vuoden jälkeen. Hyvin yksilöllistä. Ei siellä väkisellä kuitenkaan pidä käydä. Terapeuttia voi aina vaihtaa, vaikka se raskasta onkin, kun taas joutuu selittämään kaiken uudelle ihmiselle.

Eri terapiamuodot painottavat erilaisia menetelmiä ja kestoaikoja. Hyvää luettavaa on esim. Tiina Tikkasen Psykoterapiaopas. Suosittelen. :flower:

 

[pulla]

Minä olen käynyt psykologin juttusilla kohta vuoden ja koska siitä ei tunnu kuitenkaan olevan apua masennukseeni, päätettiin nyt minulla aloittaa lääkityskokeilu. Mielestäni itse kärsin sekä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta että myöskin äitiyden esiin nostamista traumoista, jotka johtuvat omasta lapsuudesta. Itse olen todella tyytyväinen psykologiini, mutta silti keskusteluista ei ole ollut niin paljon apua kuin toivoisin.

Minulla teetettiin noin 2 kk keskustelujen aloittamiisesta testi, joka osoitti että kärsin masennuksesta. Nyt testi uusittiin ja tulos oli sama. Testi on monivalinta testi.

Minusta sinun kannattaisi ehdottaa lääkitystä, jos koet että haluat sitä kokeilla.

 

[masentunut]

Ilmeisesti tämän psykologin mielestä en sitten ole kovin akuutti tapaus, kun näin harvoin sinne pääsen. Tänään se kysyi, olenko samaa mieltä että siellä vielä kävisin ja en saanut sanotuksi, että tuntuu ettei siitä ole juurikaan ollut apua..sanoin vain epävarmasti, että niinkai se parasta on

Ja sitten vielä tuntuu, että siellä on niin paljon hiljaisia hetkiä... Toivoisin siis enemmän kommentointia ja keskustelua ja ehkä ohjeitakin, en pelkästään että joku kuuntelee. Juttelen noita samoja asioita miehelleni, hänellä vain ei ole ammatillista näkemystä minua auttamaan.

Niin, en minä varmaan mihinkään sitä diagnoosia varsinaisesti tarvitse, mutta haluaisin kuitenkin tietää, missä tässä omassa tilanteessani mennään. Tilannetta pahentaa vielä se, että olen uudestaan raskaana ja pelkään sen sitten näiden hormoonien taas lisäävän ahdistusta, vaikka lapsi erittäin toivottu onkin..

 

[Lacrimosa]

Vaihda esim. kognitiivisesti suuntautuneeseen terapeuttiin. Nämä dynaamiset saattavat olla niitä seiniä, joille puhutaan..

 

[vieras]

Itse välttäisin viimeiseen asti lääkitystä.
Mutta jos tuon psykologin kanssa ei mene kemiat yksiin tai ei ole kovin pätevä (kauhistelee sun lapsuutta, kuulostaa oudolta). voisitko saada toisen?

 

[vieras]

Oletko vaan väsynyt ? (monta lasta, paljon työtä?) vai yksinäinen?

 

[masentunut]

Itse välttäisin viimeiseen asti lääkitystä.
Mutta jos tuon psykologin kanssa ei mene kemiat yksiin tai ei ole kovin pätevä (kauhistelee sun lapsuutta, kuulostaa oudolta). voisitko saada toisen?

Ilmeisesti meidän perheneuvolassa on vain tämä yksi psykologi... Minäkin ihmettelen tuota kauhistelua, luulisi että niinkin iäkäs ammattilainen on jos jonkilaisiin kohtaloihin törmännyt.

 

[puolhullu]

Voi kun se oliskin niin helppoa, että vaihtaa vaan toiseen psykologiin tai siirtyy psykiatrin potilaaksi... Tietty jos rahaa olis...

 

[masentunut]

Oletko vaan väsynyt ? (monta lasta, paljon työtä?) vai yksinäinen?

Yksi lapsi vain ja olen väsynyt ja erittäin yksinäinen. Mutta kyllä tässä on muutakin, mikään ei tunnu miltään, en osaa iloita lapsestani, aamut on yhtä tuskaa, en silti osaa mennä ajoissa nukkumaan, yöherätysten jälkeen nukahtaminen on äärimmäisen vaikeaa, kotitöiden tekeminen tuntuu vastenmieliseltä ja miltei mahdottomalta, kotoa lähteminen ilman sovittua menoa (ja ne sovitutkin) on suuren kynnyksen takana. Järkyttävä synnytyskokemus, imetys tuntui suorastaan inhottavalta...

 

[Lacrimosa]

Voi kun se oliskin niin helppoa, että vaihtaa vaan toiseen psykologiin tai siirtyy psykiatrin potilaaksi... Tietty jos rahaa olis...

Yrittää ottaa sitä tarjolla olevasta terapeutista irti sen minkä saa, mutta ei odota siltä mitään - tämäkin on yksi vaihtoehto. Eikä huonoin mahdollinen.

 

[masenunut]

Voi kun se oliskin niin helppoa, että vaihtaa vaan toiseen psykologiin tai siirtyy psykiatrin potilaaksi... Tietty jos rahaa olis...

Yrittää ottaa sitä tarjolla olevasta terapeutista irti sen minkä saa, mutta ei odota siltä mitään - tämäkin on yksi vaihtoehto. Eikä huonoin mahdollinen.

Ei minulla ollut mitään ennakko-odotuksia terapeutin suhteen etukäteen. Mutta kyllä minä toivoisin, että siitä olisi sen verran apua, että jaksaisin eteenpäin...

 

[Lacrimosa]

Voi kun se oliskin niin helppoa, että vaihtaa vaan toiseen psykologiin tai siirtyy psykiatrin potilaaksi... Tietty jos rahaa olis...

Aina ei ole olemassa helppoja vaihtoehtoja, vähemmän huonoja - ehkä.