Puheen kehityksestä: kuinka nopeasti uusia sanoja pitäisi tulla?

[puheterapeutti-opiskelija]

Puheterapia aloitetaan yleensä 3-vuotiaalle lapselle, jos puhetta ei vielä silloinkaan tule. Jotkut lapset rupeavat vain puhumaan myöhemmin ja näille on oma terminsä "late talkers". Eli siis jos ymmärryksessä ei ole mittän häikkää ja kuiteskin erilaisia äänteitä tulee, niin silloin ei yleensä mitään hätää ole. Toisaalta kielijänne voi olla tiukka ja siksi puhuminen ei luonnistu, mutta harvemmin näin on. Eli painotan vielä, että ymmärtämisessähän ei mitään ongelmia ollut? Ja siis ymmärtää sanoja ilman sinun eleitä ja osoituksia apuna? Ja ei tosiaan tarvitse mitään viittomia vielä rueta opiskelemaan tai muuta vastaavaa. Kannustat lastasi vain kommunikointiin tavalla tai toisella eli reagoit aina äännähdyksiin ja eleisiin. Ihan rauhassa voi vielä olla ja en kyllä näiden aloittajan kirjoitusten perusteella hätäilisi vielä turhia. Ja ei kannata lukea noita ihan ihme pätemisiä tuolla välissä, joita jotkut ovat kommentoineet. Ei mitään järkeä.

 

[leijona76]

[QUOTE="aloittaja";22969103]Ihana kuulla näitä. Periaatteessa en ole huolissani, kun poika ymmärtää jne. mutta silti välillä olen huolissani. Vaikea selittää. Oli happivajetta synnytyksessä jne. Ne kai painaa alitajunnassa tai jotain.

Poika oli jotain reilut 1v kun mä tajusin, että sehän ymmärtää puhetta Just jossain tuollaisessa tilanteessa, kun sanoin, että nyt mennään vaihtamaan vaippa -> poika ryntäsi kodinhoitohuoneeseen, jossa vaippa silloin vaihdettiin. Nyt mua lähinnä pelottaa, että mitähän poika alkaa sitten puhua, kun puhehanat aukeaa... Kun ei ehkä oikein ole osannut omia puheitaan varoa [/QUOTE]

Meil ei onneksi oo puhunu pahempia opittuaan. Mut niimpä se vaan on jo noiden 1v kohdalla että ymmärrys on pidemmällä kun puhetaito. Ehkä jotku kerää sitä varastoa ennenkun alkavat aktiivisesti itse tuottaa ja käyttää.

 

["vieras"]

Ja ei tosiaan tarvitse mitään viittomia vielä rueta opiskelemaan tai muuta vastaavaa. Kannustat lastasi vain kommunikointiin tavalla tai toisella eli reagoit aina äännähdyksiin ja eleisiin. Ihan rauhassa voi vielä olla ja en kyllä näiden aloittajan kirjoitusten perusteella hätäilisi vielä turhia. Ja ei kannata lukea noita ihan ihme pätemisiä tuolla välissä, joita jotkut ovat kommentoineet. Ei mitään järkeä.

Kokeneet puheterapeutit ainakin tarjoavat ensimmäiseksi 3 vuotiaille tukiviittomia, jos se puheentuotto ei onnistu (meillä kolmelta suositus, yksi diagnoosin tehneeltä, toinen kuntoutusta antaneelta puheterapeutilta ja yksi epävirallisissa keskuteluissa kolmannelta). Lapsen kehitykselle on tärkeää pystyä kommunikoimaan toisten kanssa, etenkin kun se ymmärryspuoli pelaa. Käytännössä siitä on myös apua raivareihin, jotka yleensä saavat alkunsa siitä, että lapsi ei saa itseään ymmärretyksi. Haittaa niistä ei katsota olevan, nykyäänhän on vauvaviittomat ovat muodissa ja niiden ainakin uskotaan tukevan hyvin puheenkehitystäkin.

Useimmat alkavat puhumaan 2½ vuotiaiksi mennessä (löytyy perheestä tällainenkin tapaus sillä taustalla, ettei 2v juurikaan puhetta tullut), mutta myöskin sellainen, joka ei alkanutkaan puhumaan edes 3 vuotiaana. Viiden vuosi puheterapiaa on menossa, eteenpäin mennään, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä. Harvinaisiahan tälläiset tapaukset ovat, mutta mahdollisimman aikainen diagnosointi ja kuntoutus auttavat heitä parhaiten, kun kohdalle sattuu. Käytännössähän ensin on jokunen diagnosointikäynti, jonka jälkeen vasta siitä varsinaisesta puheterapiasta päätetään.

Näiden lisäksi meiltä löytyy myös hyvin aikaisin puhumaan alkanut =) joten omakohtaista kokemusta löytyy joka lähtöön.

 

["aloittaja"]

Puheterapia aloitetaan yleensä 3-vuotiaalle lapselle, jos puhetta ei vielä silloinkaan tule. Jotkut lapset rupeavat vain puhumaan myöhemmin ja näille on oma terminsä "late talkers". Eli siis jos ymmärryksessä ei ole mittän häikkää ja kuiteskin erilaisia äänteitä tulee, niin silloin ei yleensä mitään hätää ole. Toisaalta kielijänne voi olla tiukka ja siksi puhuminen ei luonnistu, mutta harvemmin näin on. Eli painotan vielä, että ymmärtämisessähän ei mitään ongelmia ollut? Ja siis ymmärtää sanoja ilman sinun eleitä ja osoituksia apuna? Ja ei tosiaan tarvitse mitään viittomia vielä rueta opiskelemaan tai muuta vastaavaa. Kannustat lastasi vain kommunikointiin tavalla tai toisella eli reagoit aina äännähdyksiin ja eleisiin. Ihan rauhassa voi vielä olla ja en kyllä näiden aloittajan kirjoitusten perusteella hätäilisi vielä turhia. Ja ei kannata lukea noita ihan ihme pätemisiä tuolla välissä, joita jotkut ovat kommentoineet. Ei mitään järkeä.

Kiitos tästä! Ymmärtämisessä ei mielestäni ole mitään ongelmaa. On jo pitkään osannut esim. osoittaa oikeita esineitä pyydettäessä. Ja nyt ymmärtää siis jo ihan monimutkaisiakin pyyntöjä. Isänsä kokosi pojan kanssa pojan huoneessa jotain lelua jokin aika sitten ja kuuntelin kuinka sanoi pojalle, että "Haetko keittiön laatikosta yhden veitsen ja kaksi lusikkaa ja tuot ne iskälle". Ja niin poika teki. (Äiti oli vaan vähän kauhuissaan tuosta veitsestä, mutta onneksi osasi kävellä eikä juossut kuten yleensä). Tai jos pojalle sanotaan, että "Vietkö koiralle yhden possunkorvan. Niitä löytyy koiran laatikosta keittiöstä." niin poika osaa tehdä juuri niin kuin pyydetään.

Ja puheessa tulee kyllä erilaisia äänteitä. Ne ei vaan tarkoita yhdessä yhtään mitään. "Appi appi, kukki äppi aaabi aabi auva auva" jotain tuollaista se on.

 

[q]

Meillä 1v8kk tyttö puhuu 4-5 sanan lauseita. Ja joka ikinen päivä tarttuu uusia sanoja puheeseen mukaan. On oikea papukaija, toistaa lähes jokaisesta kuulemastaan lauseesta jonkun sanan

Mutta toisaalta kaverin 1v10kk poika ei juurikaan puhu. Noin 5 sanaa taitaa olla yhteensä käytössä. Eli hyvin yksilöllistähän tuo puheen kehittyminen on.

 

[Lto]

Mä puhun tosi vähän, mutta selkeästi ja 1,5 vuotias ymmärtää todella paljon ja sanoo jo n. 20 sanaa. Siskoni puhua pölpötti lapselleen jatkuvasti, niin eihän se osannut yhdistää tiettyä sanaa tiettyyn esineeseen/tekemiseen ja se oli ongelma. Lapsi raukka oppi puhumaan vasta lähemmäs 3 vuotiaana. Jos sanot "voi kulta, nyt kuules vaihdetaan sulle uusi vaippa vanhan tilalle pikku-matti", ei se lapsi sitä tajua niin helposti ja nopeasti kuin "vaihdetaan vaippa" ja näytetään vaippaa ja sanotaan uudelleen "vaippa". Kun olet toistanut sen sata ja tuhat kertaa, lapsi takuulla ymmärtää mikä on vaippa ja mitä vaihtaminen tarkoittaa. Vasta sitten voit yhdistää siihen muita juttuja.

Samoin voisin kirjoittaa. Sanoja käytettäessä niiden on liityttävä hyvin konkreettisiin tilanteisiin, jos halutaan että lapsi oppii niitä. Ensin toistetaan tiheästi kaikista tutuimpia sanoja silloin kun on mahdollisuus näyttää, mitä sana tarkoittaa. Sitten lisätään lauseet kaksisanaiseksi vähitellen.

Pitkiä lauseitakin voi käyttää ihan tunnelman luomiseksi, mutta puheenkehitystä ne eivät edistä. Eikä myöskään pelkkä mekaaninen toistamiseen pyytely. Täytyy olla myös innostunut siitä, kun lapsi toistaa, ja itselläkin on oltava korostunut mielenkiinto osoitettuihin asioihin, joita nimeää.

 

[SeInka]

[QUOTE="aloittaja";22968984]Mun yksi kaveri kommentoi tässä vähän aikaa sitten, kun katseli meidän touhuja hetken aikaa, että "Auttaisko se, jos sä et reagois jokaiseen äännähdykseen?" Tarkoitti siis sitä, että mun pitäisi teeskennellä etten ymmärrä. Koska kyllähän mä suurimman osan ajasta tiedän, mitä poika haluaa. Käyttää paljon omia eleitä (tosin sama ele voi tarkoittaa kolmea eri asiaa, joten välillä täytyy vähän kalastella mitä niistä on milloinkin vailla) kommunikointiin. Samoin neuvolan th jossain vaiheessa neuvoi, että pitäisi välillä olla kuin ei ymmärtäisi. Mä en silti ole sitä koittanut, jostain syystä se ei tunnu musta oikealta. Ei mulla ole sen suhteen mitään tietopohjaa tai teoriaa, mutta mä vaan yritän ymmärtää niin paljon kuin mahdollista.[/QUOTE]

Mä en välttämättä lähtisi teeskentelemään, etten ymmärrä, ainakaan siis esittämään kuuroa tai mitään, mutta kyllä lasta voi vähän maanitella käyttämään oikeita sanoja. Meidän 1v.8kk koettaa usein ensin omalla kielellään, mutta kun sanon, että ei tuota ymmärrä, käytä oikeaa sanaa, kyllä sä tiedät mikä se oikeasti on niin sieltä ne sanat tulevat. Ja sitten kehutaan ja annetaan mitä poika pyysi. Jos oikeaa sanaa ei kohtuullisessa ajassa tule, niin sanon itse sanan selkeästi ja annan pyydetyn jutun. Nykyään oikea sana tulee useammin ja nopeammin, kun poika tietää, että saa haluamansa nopeammin niin.

 

[aloittaja kyllästyi jo]

Kun kerta täällä on niin monta, jotka selvästi mielestään saavat meidän pojan puhumaan tuossa tuokiossa, niin olkaa hyvät ja tulkaa opettamaan.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Joo, siis tarkotin lähinnä vähän pienempiä tolla kommunikointi yrityksellä. Missään nimessä ei saa alkaa ymmärtämään lapsen omaa kieltä liikaa, se ei kannusta käyttämään tätä yleisempää kieltä.

Jos lapsen mielestä koira on esim uff, ja käyttää sitä aina, voi aina korjata että ei uff, vaan koira jne.

Kylläpä niitä tukiviittomia ihan yleisesti käytetään. Että opiskelija on todellakin opiskelija, eikä varmaan taas yhtään omaa lasta

 

["pojan äiti"]

Mulla on poika 2v 8kk joka käyttää n. 15 sanaa. Lääkärissä käytiin muutama viikko sitten asian tiimoilta ja lääkäri kertoi, että täällä yleensä 3 vuoden paikkeilla laitetaan neurologisiin tutkimuksiin jos lapsi ei vielä silloinkaan puhu. Neurologisia tutkimuksia ei pitänyt tarpeellisena meidän pojalle, mutta sanoi, että puheterapiasta olisi ehdottomasti jo hyötyä. Me ollaankin jo muutama kuukausi puheterapeutille jonotettu, mutta tuskin vielä pariin kuukauteen päästään...
Ekat sanat meillä tuli n. 1,5-vuoden iässä, mutta kehitys on ollut todella hidasta, suunnilleen sana per kuukausi. Ymmärtää kyllä kaiken, mutta puheen matkiminen ei poikaa kiinnosta yhtään.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="pojan äiti";22970429]Mulla on poika 2v 8kk joka käyttää n. 15 sanaa. Lääkärissä käytiin muutama viikko sitten asian tiimoilta ja lääkäri kertoi, että täällä yleensä 3 vuoden paikkeilla laitetaan neurologisiin tutkimuksiin jos lapsi ei vielä silloinkaan puhu. Neurologisia tutkimuksia ei pitänyt tarpeellisena meidän pojalle, mutta sanoi, että puheterapiasta olisi ehdottomasti jo hyötyä. Me ollaankin jo muutama kuukausi puheterapeutille jonotettu, mutta tuskin vielä pariin kuukauteen päästään...
Ekat sanat meillä tuli n. 1,5-vuoden iässä, mutta kehitys on ollut todella hidasta, suunnilleen sana per kuukausi. Ymmärtää kyllä kaiken, mutta puheen matkiminen ei poikaa kiinnosta yhtään.[/QUOTE]

Miksi lääkäri ei pitänyt pojallenne neurologisia tutkimuksia tarpeellisina? Koska sanoja kuitenkin tulee? Sanoiko hän puheterapian hyödyllisyydestä mitään tarkempaa? Kävittekö muuten yksityisellä, lastenlääkärilläkö?

 

[Raitapaitainen]

Tuosta jokelluksesta tai siis sen puuttumisesta.

Meillä ei tyttö jokeltanut oikeastaan yhtään. Mulla ei ole mitään muistikuvia siitä, samoin ei lapsen isälläkään eikä yhdellekään videolle oel saatu jokellusta talteen. Jopa tosi reilusti täytetty vauvakirja uupuu tyhjyyttä tässä kohtaa.

Silti 7,5kk kuului auton takapenkiltä "Äi-tii" ja vuoden ikäisenä osasi useita sanoja, jolloin neuvolakortissa merkintä "kielellisesti lahjakas". 1,5v neuvolassa merkintä "puhuu jo hienosti lauseita" (3-5sanaa). 2v neuvolassa hän selitti terveydenhoitajalle, että "Tuomas veturit on kiapia (kirjavia) pinnoiltaan ja ne on kaikki ystäviä Tuomaksen ansiosta..".

Että onneksi en tajunnut aikanaan huolestua tuosta jokelluksen puuttumisesta!!
Minusta 3vuotiaaksi asti voi aika rauhallisin mielin odotella ja elää normaalisti.

 

["pojan äiti"]

[QUOTE="aloittaja";22970455]Miksi lääkäri ei pitänyt pojallenne neurologisia tutkimuksia tarpeellisina? Koska sanoja kuitenkin tulee? Sanoiko hän puheterapian hyödyllisyydestä mitään tarkempaa? Kävittekö muuten yksityisellä, lastenlääkärilläkö?[/QUOTE]

Neuvolan kautta saatiin lähete Hattu-kehitysneuvolaan (joku uusi tiimi joka täällä on juuri aloittanut) ja sieltä soittelivat, että ollaan puheterapiajonossa, mutta toivoisivat että käydään myös heidän lääkärille "esittäytymässä". Oltiin lääkärin vastaanotolla reilu tunti ja sen ajan lääkäri kyseli multa kaikkea mahdollista synnytyksestä lähtien ja poika leikki. Elikkä lääkäri varmaan yritti siinä löytää syytä puhumattomuuteen ja seurasi samalla kuinka mun ja pojan kommunikaatio toimii.
Neuvolasta olisivat voineet laittaa lähetteen myös ihan suoraan puheterapeutille, mutta suosittelivat tuota "Hattua" siksi kun pojalla on ollut terveysongelmia muutenkin. Julkisella puolella täällä on puolen vuoden jonot puheterapeutille, mutta myös yksityisille terapeuteille on useamman kuukauden jonot...
Neurologisia tutkimuksia ei ilmeisesti pitänyt tarpeellisena siksi, että vaikka puheenkehitys on ollut hidasta, niin muuten poika on ihan kuin ikätoverinsa ja joissakin asioissa jopa edellä kehitystä. Poika esim. osaa kaikki aakkoset ja numerot vissiin kahteenkymmeneen asti. Ja ymmärryksessä ei todellakaan ole vikaa...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="pojan äiti";22970605]Neuvolan kautta saatiin lähete Hattu-kehitysneuvolaan (joku uusi tiimi joka täällä on juuri aloittanut) ja sieltä soittelivat, että ollaan puheterapiajonossa, mutta toivoisivat että käydään myös heidän lääkärille "esittäytymässä". Oltiin lääkärin vastaanotolla reilu tunti ja sen ajan lääkäri kyseli multa kaikkea mahdollista synnytyksestä lähtien ja poika leikki. Elikkä lääkäri varmaan yritti siinä löytää syytä puhumattomuuteen ja seurasi samalla kuinka mun ja pojan kommunikaatio toimii.
Neuvolasta olisivat voineet laittaa lähetteen myös ihan suoraan puheterapeutille, mutta suosittelivat tuota "Hattua" siksi kun pojalla on ollut terveysongelmia muutenkin. Julkisella puolella täällä on puolen vuoden jonot puheterapeutille, mutta myös yksityisille terapeuteille on useamman kuukauden jonot...
Neurologisia tutkimuksia ei ilmeisesti pitänyt tarpeellisena siksi, että vaikka puheenkehitys on ollut hidasta, niin muuten poika on ihan kuin ikätoverinsa ja joissakin asioissa jopa edellä kehitystä. Poika esim. osaa kaikki aakkoset ja numerot vissiin kahteenkymmeneen asti. Ja ymmärryksessä ei todellakaan ole vikaa... [/QUOTE]

Ok, kiitos kun vastasit Hienosti teidän poika kyllä tuntuu ymmärtävän! En usko, että meidän pojalla esim. on vielä hajuakaan aakkosista. Enkä kyllä usko, että puheterapeutille pääsee täällä yhtään sen nopeampaa kuin teilläkään ja siksi olenkin miettinyt, että pitäisikö pyytää päästä siihen jonoon jo nyt. Ainahan sen voi sitten perua, jos puhe yhtäkkiä alkaakin kehittyä.

 

["pojan äiti"]

[QUOTE="aloittaja";22971022]Ok, kiitos kun vastasit Hienosti teidän poika kyllä tuntuu ymmärtävän! En usko, että meidän pojalla esim. on vielä hajuakaan aakkosista. Enkä kyllä usko, että puheterapeutille pääsee täällä yhtään sen nopeampaa kuin teilläkään ja siksi olenkin miettinyt, että pitäisikö pyytää päästä siihen jonoon jo nyt. Ainahan sen voi sitten perua, jos puhe yhtäkkiä alkaakin kehittyä.[/QUOTE]

Kannattaa tosiaan jo alkaa jonottaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että terapeutilta saa hyviä vinkkejä siihen kuinka itse voi arjessa tukea lapsen puheenoppimista. Mun mielestä meillä suurin ongelma on se, että poikaa ei kiinnosta yhtään puheen matkiminen. Höpöttää kyllä omiaan ja sitä kautta välillä vahingossa oppii jonkun oikeankin sanan.

Sana "auto" opeteltiin tässä yksi päivä niin, että tarpeeksi pitkään toistelin au au au au, kunnes poika vihdoin matki sen, sitten jatkoin to to to to, kunnes poika sanoi senkin. Sitten sanoin au-to hyvin hitaasti monta kertaa ja poika oli ihan onnessaan kun vihdoin tajusi, että yhdistämällä tavut (jotka siis osasi sanoa), tulee sana auto.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";22969712]

Useimmat alkavat puhumaan 2½ vuotiaiksi mennessä (löytyy perheestä tällainenkin tapaus sillä taustalla, ettei 2v juurikaan puhetta tullut), mutta myöskin sellainen, joka ei alkanutkaan puhumaan edes 3 vuotiaana. Viiden vuosi puheterapiaa on menossa, eteenpäin mennään, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä. Harvinaisiahan tälläiset tapaukset ovat, mutta mahdollisimman aikainen diagnosointi ja kuntoutus auttavat heitä parhaiten, kun kohdalle sattuu. Käytännössähän ensin on jokunen diagnosointikäynti, jonka jälkeen vasta siitä varsinaisesta puheterapiasta päätetään.

[/QUOTE]

Hei! Multa meinasi mennä tämä viesti kokonaan ohi. Voisitko kertoa enemmän teidän kokemuksista? Onko esim. tälle teidän puhumattomalle tapaukselle löytynyt mitään selitystä? Oliko hän 2-3-vuotiaana täysin puhumaton vai miten tarinanne eteni?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="pojan äiti";22971209]Kannattaa tosiaan jo alkaa jonottaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että terapeutilta saa hyviä vinkkejä siihen kuinka itse voi arjessa tukea lapsen puheenoppimista. Mun mielestä meillä suurin ongelma on se, että poikaa ei kiinnosta yhtään puheen matkiminen. Höpöttää kyllä omiaan ja sitä kautta välillä vahingossa oppii jonkun oikeankin sanan.

Sana "auto" opeteltiin tässä yksi päivä niin, että tarpeeksi pitkään toistelin au au au au, kunnes poika vihdoin matki sen, sitten jatkoin to to to to, kunnes poika sanoi senkin. Sitten sanoin au-to hyvin hitaasti monta kertaa ja poika oli ihan onnessaan kun vihdoin tajusi, että yhdistämällä tavut (jotka siis osasi sanoa), tulee sana auto.[/QUOTE]

Kiitos sulle Meidän poika kyllä yrittää matkia ihan mielellään, on tosi innoissaan jos sitä tehdään, mutta tulos on jotain ihan muuta kuin mitä haetaan. Äskenkin kun poika halusi maitoa, yritin kalastella sitä sanaa, tuloksena vaan aina se sama äi-ti. Tuo äi-ti tulee joka kerta, oli sana mikä tahasa. Ihan ihmeellinen juttu.

 

["pojan äiti"]

[QUOTE="aloittaja";22971436]Kiitos sulle Meidän poika kyllä yrittää matkia ihan mielellään, on tosi innoissaan jos sitä tehdään, mutta tulos on jotain ihan muuta kuin mitä haetaan. Äskenkin kun poika halusi maitoa, yritin kalastella sitä sanaa, tuloksena vaan aina se sama äi-ti. Tuo äi-ti tulee joka kerta, oli sana mikä tahasa. Ihan ihmeellinen juttu.[/QUOTE]

Meillä kanssa aika usein kun pyydän, että poika sanoisi jonkun sanan, sanookin äiti. Itse olen tulkinnut sen niin, että ei halua itse sanoa, vaan haluaa että äiti sanoo...

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";22971391]Hei! Multa meinasi mennä tämä viesti kokonaan ohi. Voisitko kertoa enemmän teidän kokemuksista? Onko esim. tälle teidän puhumattomalle tapaukselle löytynyt mitään selitystä? Oliko hän 2-3-vuotiaana täysin puhumaton vai miten tarinanne eteni?[/QUOTE]

Mitään varsinaista syytä ei ole tiedossa. 2-3 vuotiaana sanoja oli vain pari (en tuli topakasti), lähinnä käytössä oli vain yksi tavu, joka tarkoitti lähes kaikkea mahdollista. Pääsimme puheterapiaan akuuttikäynnille aika pian sen jälkeen kun useamman kuukauden päästä neuvolähetteestä tuli kirje, että olemme puheterapiajonossa, jonka pituus on n. vuosi. Mutta mukana oli annettu puhelintunnin aika ja numero, sekä asiota, jotka selittää soittaessa, jos tarvetta tuntui olla yhteydessä. No sitähän löytyi Kun puheterapeutti kuuli tilanteen, niin hän oli sitä mieltä, että jotain täytyy tehdä ja otti meidät diagnoosikäynnille aika äkkiä. Sen jälkeen saimme ohjeen hakea vapaata yksityistä maksupalvelupuheterapeuttia, jonka onnistuin suhteitä käyttämällä saamaan suhteellisen nopeaan, tiedän joidenkin jonottaneen sinnekin vuodenkin verran.
Alkuun opeteltiin lähinnä viittomia, puheharjotuksia oli tosi vähän. Alkuun lähdettiin tutuista jo käytössä olevista äänteistä ja niitä on sitten vähitellen lisätty ja lisätty. Samaten lapsen kommunikaatiotaitoja yritettiin tukea mahdollisimman hyvin. Lapsellamme on todettu puheentuoton motorisia ongelmia. Noihin kuuluu puuttuvien kirjaimien lisäksi se, että kirjaimia korvataan helposti toisilla ja tietyt kirjainyhdistelmät tuottavat erityisesti hankaluuksia ja ne vaihtavat helposti paikkaa. Hänen tapauksessaan tarvitaan toistao toiston jälkeen, että se oikea muoto iskostuu selkäytimeen saakka. Esikouluiäisenä puhe alkoi olla sellaista, että ulkopuolisetkin alkoivat saada siitä suhteellisen vaivatta selvää, vaikka tietyt äänteet puuttuivat. Sitä aikaisemmin puhe oli toisille täysin ymmärtämätöntä, kun toiset ymmärsivät yllättävän hyvinkin. Itse sain usein toimia tulkkina, niin puheen kuin viittomienkin suhteen. Nykyään viittomat ovat pudonneet kokonaan käytöstä, ensimmäisenä opitut säilyivät mukana kaikkein kauemmin. Mutta viimeisten äänteiden oppiminen vaatii vielä paljon työtä, samaten niiden tuonti varsinaiseen puheeseen. Vaikka jokin äänne onnistuu sanana harjoituksissa, se ei vielä tarkoita, että se onnistuisi lausetasolla meidän lapsen kohdalla.

 

["kolmenäiti"]

No mä en jaksa puhua enkä "selostaa" paljonkaan, en ole koskaan jaksanut, eikä käydä missään esim. kerhoissa, jossa lapsi kuulisi puhetta. Sisaruksiltaan tietty kuulee. Kirjoja katsellaan joskus, mut sekin on jäänyt vähiin kun lasta ei hirveästi kiinnosta. Silti poika puhui 3-4 sanaisia lauseita jo ennen 2-vuotispäivää, sanoja alkoi tulla 1,5-vuotiaana ja sen jälkeen oli sanavaraston kehittyminen nopeaa.

Sellainen korostettu pälpättäminen/jatkuva kyseleminen lapselle on musta vaan todella ärsyttävää. Ei ihme, ettei lasta huvita puhua, jos mutsi kälkättää koko ajan vieressä ja "innostaa" puhumaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="kolmenäiti";22971699]No mä en jaksa puhua enkä "selostaa" paljonkaan, en ole koskaan jaksanut, eikä käydä missään esim. kerhoissa, jossa lapsi kuulisi puhetta. Sisaruksiltaan tietty kuulee. Kirjoja katsellaan joskus, mut sekin on jäänyt vähiin kun lasta ei hirveästi kiinnosta. Silti poika puhui 3-4 sanaisia lauseita jo ennen 2-vuotispäivää, sanoja alkoi tulla 1,5-vuotiaana ja sen jälkeen oli sanavaraston kehittyminen nopeaa.

Sellainen korostettu pälpättäminen/jatkuva kyseleminen lapselle on musta vaan todella ärsyttävää. Ei ihme, ettei lasta huvita puhua, jos mutsi kälkättää koko ajan vieressä ja "innostaa" puhumaan.[/QUOTE]

Kiitos sulle tästä :flower:

 

["aloittaja"]

[QUOTE="pojan äiti";22971633]Meillä kanssa aika usein kun pyydän, että poika sanoisi jonkun sanan, sanookin äiti. Itse olen tulkinnut sen niin, että ei halua itse sanoa, vaan haluaa että äiti sanoo... [/QUOTE]

Heh Meillä vaan poika ei kutsu mua miksikään, niin en usko tuosta olevan kysymys.

 

["aloittaja"]

Ja kiitos vieraalle selostuksesta! kiva, että teilläkin on edistytty, vaikka duunia onkin joutunut tekemään.

Mä pyydän seuraavalla vauvan neuvolakäynnillä, että laittaisi pojan siihen jonoon. Jos pääsisi vaikka tsekkaamaan tilanteen.

 

[kr]

Meillä poika nyt 2v2kk eikä puhu kuin muutaman sanan. Ymmärtää kyllä mitä sanotaan. Meillä kotona 3 kieltä käytössä kokoajan joten sekin voi hieman hidastaa pientä. Pediatrin mielestä ei vielä kiirettä mihinkään toimenpiteisiin. Jos lapsi ymmärtää niin kaikki ok. Ja jos tarvitsee myöhemmin tutkia niin ihan ensiksi korvalääkärille joka tutkii korvat vaikka vanhemmat kuinka sanoo että lapsi kuulee, niin kuitenkin tutkimus. Siitä sitten puheterapeutille jos tarve vaatii. Kieltämättä hieman on mietityttänyt lapsen puhumattomuus, mutta olen tavannut monia lapsia jotka ei kahden vuoden nurkilla vielä puhu, ja omani kyllä on sosiaalinen ja normaali lapsi, puhe ei vaan vielä tule. Toivottavasti kohtapuoliin jo puhuu

 

[Lto]

[QUOTE="kolmenäiti";22971699]

Sellainen korostettu pälpättäminen/jatkuva kyseleminen lapselle on musta vaan todella ärsyttävää. Ei ihme, ettei lasta huvita puhua, jos mutsi kälkättää koko ajan vieressä ja "innostaa" puhumaan.[/QUOTE]

Olisi aivan aiheellista innostaa silloin jos lapsi ei puhu. Miksi jättäisi omaa viitsimättömyyttään puheenkehityksessään viivästyneen lapsensa oman onnensa nojaan?