Purkaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja =(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

=(

Vieras
Tuli niin paha mieli =(

Pakko purkaa jonnekin.....

Töissä oli tosi rankka päivä, olen hoitajana pitkäaikais-sairaiden osastolla.. en erittele sen kummemmin työpäivän tapahtumia, mutta jokatapauksessa oli jo valmiiksi väsynyt olo ja mieli maassa kun päivä päättyi.

Mieltä kuitenkin vähän piristi se, että oli ollut jo muutaman päivän puhe että mennään miehen ja pojan kanssa tänään miehen siskon luo kylään, tämä lupasi laittaa ruuat valmiiksi kun tullaan joten ajattelin että se olisi tänään se ihana valopilkku tähän surkeaan päivään..

Kävelin sateessa kotiin ja huomasin ettei auto ollut parkkipaikalla.
Soitin miehelle, -he olivat lähteneet pojan kanssa kahdestaan miehen siskolle syömään (kai oli tullut aika pitkäksi kotona tai jotain) ja mies sanoi puhelimessa että oli Unohtanut minut kun päättivät lähteä!
Kerroin puhelimessa että mulla oli ihan kamala työpäivä ja odotin että pääsisin tänään sinne syömään töiden päälle ja kerroin että mua harmittaa tosi paljon että mut unohdettiin näin..
Mies totesi että "no, sanoinhan jo että mä vain unohdin, en tullut aatelleeks" ja lisäsi vielä että koira on vielä käyttämättä..

Eli he ovat nyt tämän päivän sitten kyläilemässä ja syövät hyvin, -mä lähden nyt vesisateeseen koiran kanssa kävelemään ja mietin mitä sitä sitten itse söisi...

Marttyyri kai olen, mutta ihan oikeesti pahotin mieleni tästä ja tää oli ihan liikaa moisen työpäivän päälle.. itkettää kun tunnen itseni totaalisen yksinäiseksi ja turhaksi..

Eihän noin voi puolisoaan unohtaa, selvästikään mua vain ei kaivattu mukaan vaikka kokoajan on ollut puhe että yhdessä mennään sinne syömään.. viimeksi eilen juteltiin asiasta.. ja miehen siskokin muistutti mua vielä eilen että nähdään huomenna kun pääset töistä.. =/
 
mä lähtisin sinuna johonkin ravinteliin syömään, ja olisin pitkälle iltaan omilla teilläni, enkä vastaisi puhelimeen jos soittaa. Ehkä ukkos älyäis miltä tuntuu olla yksin...
 
Toisaalta tuntuukin siltä että pitäs käydä suihkussa, pistää siistit vaatteet päälle, lähteä vaikka leffaan valtavan karkkipussin kanssa ja syödä surut pois siellä.. mutta toisaalta olen niin väsynyt ja itkuinen kaiken tän jälkeen että mä taidan käyttää ton koiran ulkona kunhan olen saanut syödäkseni ja sitten painun petiin peiton alle..
Mulla on huomenna aikanen aamuvuoro edessä, en mä voi yötä myöden olla tänään ulkona joten ei mies täällä kauaa ehtisi mun poissaoloa ihmettelemään kun tulisin jo takaisin..

Mua harmittaa ehkä eniten tässä miehen asenne.. siis se, että se oikeesti vain Unohti mut ja sanoo välinpitämättömästi että hänhän jo kertoi unohtaneensa mut ja koirakin on sitten käyttämättä..
Kun tästä oli kuitenkin puhuttu jo monta päivää ja tosiaan eilen viimeksi illalla hänen siskonsa muistutti myös minua että huomenna sitten nähdään..

Eilen kaikki oli hyvin, mutta nyt tuntuu että pakkohan jonkin on mättää jos mies noin tekee? Ei ole yhtään miehen tapaista moinen.. onneksi =(
 
Mietä enemmän nyt asiaa pyörittelen mielessäni, sitä enemmän onnistun pahoittamaan mieleni..

Mitä mun pitäs tehdä/sanoa kun he kotiutuvat..? Pakko asia on jotenkin ottaa puheeksi kun poika on mennyt nukkumaan, mutten tiedä mitä sanoa kun "hänhän jo sanoi vain unohtaneensa"..

Mies on mulle kaikki kaikessa (ja hän tietää sen), mä en ikinä voisi noin vain unohtaa häntä vaan kyselen aina menoistani etukäteen että haluaako hän mukaan ja sopiiko suunnitelmani hänelle..
mies myöskin tietää että olen puhelinsoiton päässä myös työpaikallani, en ymmärrä miksei hän voinut soittaa edes lähtiessään että sopiiko jos he lähtevät edeltä ja pääsisinkö minä esim. bussilla perästä sinne..

Kaikesta voi laskea 1+1 että hän vain suoraansanottuna ei nyt halunnut minua mukaansa ja päätti lähteä pojan kanssa kahdestaan kiireellä heti päikkäreiden jälkeen ennen kun minä kerkesin töistä kotiin.. =(
 

Yhteistyössä