A
"aapee"
Vieras
Mä en enää jaksa.
Yhteinen lapsi on kohta jo 1,5v. Mies ei ole koskaan auttanut lapsen hoidossa. Ei ikinä. Ei silloin kun lapsella oli reilu 3 ekaa kk koliikki, ei voinut koskaan nousta yöllä edes hetkeksi ylös, että olisi ottanut lapsen hetkeksi itselleen. Mä valvoin 3 ekaa kuukautta melkein putkeen, hyvä jos muutaman tunnin sai öisin nukuttua. Mies tekee pitkää päivää, on arkisin vasta ilta yhdeksän jälkeen kotona. Viikonloppuisin makaa sohvalla tietokoneen ääressä, eikä silloinkaan ole lapsen kanssa, ellen pyydä/ käske. Omatoimisesti ei tapahdu mitään. Mä siivoan, tiskaan, laitan ruokaa, hoidan lapsen ja teen kaikki pihahommat koska miestä ei kiinnosta/ ei osaa ja jos jään odottamaan, että jotakin tekisi, mulla menisi hermot ensin ennenkuin mitään tapahtuu.
Mä oon nyt vaan huomannu itestäni, että alan olemaan ihan poikki. Itkettää, kun toinen ei yhtään auta, hermot menee lapseen, kun se on tietenkin mussa kiinni 24/7 vaatien huomiota. Ollu tällä viikolla huono äiti- fiilis. En vaan yksinkertaisesti enää jaksa! Tänään mies oli aiemmin lapsen kanssa ulkona käymässä, ja vaan sen vuoksi kun vaatisin. Tunnin olivat poissa, ja huomasin, että se piristi mua kun koti oli hetken aikaa täysin hiljainen, kukaan ei vaatinut mun huomiota.. Oonko mä vaan ihan paska äiti?? Pitäis varmaan hakea jotain apua tähän jaksamiseen..
Yhteinen lapsi on kohta jo 1,5v. Mies ei ole koskaan auttanut lapsen hoidossa. Ei ikinä. Ei silloin kun lapsella oli reilu 3 ekaa kk koliikki, ei voinut koskaan nousta yöllä edes hetkeksi ylös, että olisi ottanut lapsen hetkeksi itselleen. Mä valvoin 3 ekaa kuukautta melkein putkeen, hyvä jos muutaman tunnin sai öisin nukuttua. Mies tekee pitkää päivää, on arkisin vasta ilta yhdeksän jälkeen kotona. Viikonloppuisin makaa sohvalla tietokoneen ääressä, eikä silloinkaan ole lapsen kanssa, ellen pyydä/ käske. Omatoimisesti ei tapahdu mitään. Mä siivoan, tiskaan, laitan ruokaa, hoidan lapsen ja teen kaikki pihahommat koska miestä ei kiinnosta/ ei osaa ja jos jään odottamaan, että jotakin tekisi, mulla menisi hermot ensin ennenkuin mitään tapahtuu.
Mä oon nyt vaan huomannu itestäni, että alan olemaan ihan poikki. Itkettää, kun toinen ei yhtään auta, hermot menee lapseen, kun se on tietenkin mussa kiinni 24/7 vaatien huomiota. Ollu tällä viikolla huono äiti- fiilis. En vaan yksinkertaisesti enää jaksa! Tänään mies oli aiemmin lapsen kanssa ulkona käymässä, ja vaan sen vuoksi kun vaatisin. Tunnin olivat poissa, ja huomasin, että se piristi mua kun koti oli hetken aikaa täysin hiljainen, kukaan ei vaatinut mun huomiota.. Oonko mä vaan ihan paska äiti?? Pitäis varmaan hakea jotain apua tähän jaksamiseen..