*Purkautumista miehestä ja omasta olosta*

["aapee"]

Mä en enää jaksa.
Yhteinen lapsi on kohta jo 1,5v. Mies ei ole koskaan auttanut lapsen hoidossa. Ei ikinä. Ei silloin kun lapsella oli reilu 3 ekaa kk koliikki, ei voinut koskaan nousta yöllä edes hetkeksi ylös, että olisi ottanut lapsen hetkeksi itselleen. Mä valvoin 3 ekaa kuukautta melkein putkeen, hyvä jos muutaman tunnin sai öisin nukuttua. Mies tekee pitkää päivää, on arkisin vasta ilta yhdeksän jälkeen kotona. Viikonloppuisin makaa sohvalla tietokoneen ääressä, eikä silloinkaan ole lapsen kanssa, ellen pyydä/ käske. Omatoimisesti ei tapahdu mitään. Mä siivoan, tiskaan, laitan ruokaa, hoidan lapsen ja teen kaikki pihahommat koska miestä ei kiinnosta/ ei osaa ja jos jään odottamaan, että jotakin tekisi, mulla menisi hermot ensin ennenkuin mitään tapahtuu.
Mä oon nyt vaan huomannu itestäni, että alan olemaan ihan poikki. Itkettää, kun toinen ei yhtään auta, hermot menee lapseen, kun se on tietenkin mussa kiinni 24/7 vaatien huomiota. Ollu tällä viikolla huono äiti- fiilis. En vaan yksinkertaisesti enää jaksa! Tänään mies oli aiemmin lapsen kanssa ulkona käymässä, ja vaan sen vuoksi kun vaatisin. Tunnin olivat poissa, ja huomasin, että se piristi mua kun koti oli hetken aikaa täysin hiljainen, kukaan ei vaatinut mun huomiota.. Oonko mä vaan ihan paska äiti?? Pitäis varmaan hakea jotain apua tähän jaksamiseen..

 

["jenni"]

Kuulostaa ihan meidän tilanteelta aikanaan.. Miehestä ei myöskään ollut koskaan apua mihinkään eikä halunnut olla lapsen kanssa kun silloin kun oli "pakko". Mutta jotenkin vaan totutin itseni tilanteeseen enkä ottanut miestä enää huomioon vaan hoidin kaiken yksin. Lapsen ollessa parivuotias, mies "heräsi" jotenkin tähän tilanteeseemme ja on sen jälkeen alkanut viettää lapsen kanssa enemmän aikaa ja auttamaan minua. Myöhemmin hän on sanonut ettei oikeen osannut olla vauvan kanssa eikä hänen mielestään osaa hoitaa vauvaa jne.. mutta isomman lapsen kanssa kaikki on paljon helpompaa.

 

["vieras"]

Sun pitää vaan sisukkaasti VAATIA omaa aikaa. Lähdet pois sieltä kotoa ja jätät miehen vastuulle niin lapsen kuin kodinkin. Kyllä hän ne hoitaa jos ei aivan tumpelo ja vastuuton ole. Jos mies ei koskaan ole lasta hoitanut, niin tottakai siihen lapsenhoitoon on jo hänellä noussut kynnys korkeaksi. Se ei siitä madallu itsestään, vaan sinun on yksinkertaisesti jätettävä mies vastuuseen.

 

[Meillä]

melko samanlaista,mies kyllä on jonkiverran lapsen kanssa ja siivookin,mutta päävastuu lapsesta ja kodista mulla. Olivat tänään,isä ja lapsi 2 tuntia poissa...oli niiin ihanaa,ehdin siivota,tehdä ruokaa ja rentoutua. Tyttö ollut aina äitiin takertuvainen,ei ollenkaan huono fiilis et välillä viihtyy isänsä kanssa.

 

["viera"]

Hieman samanlaista meilläkin ollut... On mies enemmän auttanut, mutta vastaavasti tosi paljon lytännyt minua sanallisesti. Henkistä väkivaltaa oli paljon. Totutin myös itseni siihen ja annoin kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Muutos tapahtui, kun rakastuin toiseen mieheen ja ilmoitin ottavani eron. Ja olin siis ihan tosissani, asunnonkin hankin. Lopulta kuitenkin jäin. Suhde toiseen mieheen jatkuin kylläkin vielä yli puoli vuotta tuon tapauksen jälkeen ja se loppui vasta, kun jäin kiinni, mutta vaikka vaikeaa oli niin lopulta se auttoi meidän suhdetta rakentumaan paremmaksi. Ja mies heräsi siihen mitä virheitä oli itse tehnyt.

 

["vieras"]

Miksi se tekee niin pitkää päivää? Onko talaudellisesti pakko? Entä jos menisit sinäkin töihin, ei miehen olisi pakko olla niin paljon töissä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";23550932]Miksi se tekee niin pitkää päivää? Onko talaudellisesti pakko? Entä jos menisit sinäkin töihin, ei miehen olisi pakko olla niin paljon töissä.[/QUOTE]

Mies opiskelee töiden lisäksi. Ja teen minäkin töitä, mutta kotona.

 

[ninaTT]

Jospa esim lauantaisin tai sunnuntaisin (jos mies siis tekee arkena duuninsa) ilmoittaisivat lähteväsi muutamaksi tunniksi esim ystävälle, shoppailemaan, lenkille, leffaan tms...? Pienen vauvan hoito tavallaan kuuluu enimmäkseen äidille, mutta enimmäkseen, ei kokonaan. Taaperon kanssa tilanne on jo tasapuolisempi, laps pärjää jo ilman äitiä pitempiä aikoja ja äiti ei enää yksin voi vastata kaikkiin lapsen tarpeisiin.

Älä pyydä, että voisiko mies katsoa lasta tms koska silloin annat miehellekin sellaisen kuvan, ettei se olisi pakollista. Kysyt vaan, että onko hänellä menoa ja jos ei, niin ilmoitat itse lähteväsi nyt muutamaksi tunniksi pois. Olisiko paha idea? Voisi siis auttaa miestä muodostamaan suhdetta lapseen ja saisit sinäkin hengitystauon.

 

["vieras"]

Jospa esim lauantaisin tai sunnuntaisin (jos mies siis tekee arkena duuninsa) ilmoittaisivat lähteväsi muutamaksi tunniksi esim ystävälle, shoppailemaan, lenkille, leffaan tms...? Pienen vauvan hoito tavallaan kuuluu enimmäkseen äidille, mutta enimmäkseen, ei kokonaan. Taaperon kanssa tilanne on jo tasapuolisempi, laps pärjää jo ilman äitiä pitempiä aikoja ja äiti ei enää yksin voi vastata kaikkiin lapsen tarpeisiin.

Älä pyydä, että voisiko mies katsoa lasta tms koska silloin annat miehellekin sellaisen kuvan, ettei se olisi pakollista. Kysyt vaan, että onko hänellä menoa ja jos ei, niin ilmoitat itse lähteväsi nyt muutamaksi tunniksi pois. Olisiko paha idea? Voisi siis auttaa miestä muodostamaan suhdetta lapseen ja saisit sinäkin hengitystauon.

Kyllä meillä mies hoisi vauvaa jo vauvan syntymästä lähtien, piti sylissä, vaihtoi vaippoja, röyhtäytti jne. Kaikkea muuta mies pystyy tekemään, paitsi imettämään Meillä siis molemmat hoisi vauvaa, ja molempien sylissä vauva myös rauhoittui. Lapsi nyt jo koululainen, ja molempiin välit todella hyvät, kertoo esim. huolensa sekä minulle, että isälleen. Olemme tasavertaiset vanhemmat. Lapsen etu on se, että hänellä on elämässään hyvä äiti SEKÄ hyvä isä.

 

["aapee"]

Jospa esim lauantaisin tai sunnuntaisin (jos mies siis tekee arkena duuninsa) ilmoittaisivat lähteväsi muutamaksi tunniksi esim ystävälle, shoppailemaan, lenkille, leffaan tms...? Pienen vauvan hoito tavallaan kuuluu enimmäkseen äidille, mutta enimmäkseen, ei kokonaan. Taaperon kanssa tilanne on jo tasapuolisempi, laps pärjää jo ilman äitiä pitempiä aikoja ja äiti ei enää yksin voi vastata kaikkiin lapsen tarpeisiin.

Älä pyydä, että voisiko mies katsoa lasta tms koska silloin annat miehellekin sellaisen kuvan, ettei se olisi pakollista. Kysyt vaan, että onko hänellä menoa ja jos ei, niin ilmoitat itse lähteväsi nyt muutamaksi tunniksi pois. Olisiko paha idea? Voisi siis auttaa miestä muodostamaan suhdetta lapseen ja saisit sinäkin hengitystauon.

No mulla ei ole kavereita Kaikki jäi kun oon saanu lapsen Siskoakaan en viitseisi koko ajan vaivata.. Mut kai se vaan pitää sitten yksin vaikka lähteä jonnekin. Ei se vaan ole mukavaa Kivempaahan se ois jos ois seuraa..

 

[kkkkk]

[QUOTE="aapee";23550511] Mies tekee pitkää päivää, on arkisin vasta ilta yhdeksän jälkeen kotona. Viikonloppuisin makaa sohvalla tietokoneen ääressä, eikä silloinkaan ole lapsen kanssa, ellen pyydä/ käske. Omatoimisesti ei tapahdu mitään.[/QUOTE]

Tuon pitäisi selittää sen, että miehen voimat ovat myös lopussa! Meilläkin oli tilanne, että vain mies teki todella pitkää päivää kodin ulkopuolella, niin minun oli laskeskeltava, että ei hän yksinkertaisesti enää jaksa tehdä kotona paljon mitään.

Vaihtoehdoksi jäi järjestää oma elämä sellaiseksi että jaksoi. Tai sitten miehen on yritettävä päästä noin hurjasta työtahdista normaaliin!

 

[ninaTT]

[QUOTE="aapee";23551091]No mulla ei ole kavereita Kaikki jäi kun oon saanu lapsen Siskoakaan en viitseisi koko ajan vaivata.. Mut kai se vaan pitää sitten yksin vaikka lähteä jonnekin. Ei se vaan ole mukavaa Kivempaahan se ois jos ois seuraa..[/QUOTE]

Tiedän tunteen, kaverit meni mullakin lapsen myötä vaihtoon. Mutta voi sitä yksikseenkin olla. Mulla on lapsi justiinsa isoäidillänsä/isällänsä käymässä ja ihan kiva vaa istuskella rauhassa. Jos en saisi kotona omaa aikaa niin lähtisin kahvilaan, ostaisin jonkun kivan lehden, paljon teetä ja jotain pientä naposteltavaa

 

["viiru"]

No oletko koskaan vaatinut miestäsi tekemään mitään.
Onko tollaista enää nykyään. Kyllä mun ukko valvoi öitä lapsen kanssa ja oli
koliikki. Kävi myös töissä. Hoiti synnäriltä asti heti poikaa. Itse en pystynyt, koska
3 pv makasin ekana teholla.
Täytyy mun olla kiitollinen ja eikä ruikuttaa. Nykyään käyvät uimassa pojan kanssa joka su.
Minä en ole käynyt kuin pari kertaa. Vauvana otti pojan aina miesten puolelle, kun käytiin
vauvauinnissa.
No koeta tehdä asialle jotain. Onneksi oma ukkoni ei ole tollainen,vaikka on omat vikansa hänellä.

 

["aapee"]

Tiedän tunteen, kaverit meni mullakin lapsen myötä vaihtoon. Mutta voi sitä yksikseenkin olla. Mulla on lapsi justiinsa isoäidillänsä/isällänsä käymässä ja ihan kiva vaa istuskella rauhassa. Jos en saisi kotona omaa aikaa niin lähtisin kahvilaan, ostaisin jonkun kivan lehden, paljon teetä ja jotain pientä naposteltavaa

No, mä en lasta saa isovanhemmille kuin erittäin hyvällä syyllä Muuten eivät oikein ole "kiinnostuneita" ottamaan. Miehen äidille en edes anna. Ehkä tää tosiaan on vaan mun vika, etten jaksa. Mussahan se vika on aina ennenkin ollu joka asiassa Täytyy varmaan kerran kuussa sitten palkata lastenhoitaja lapselle, että saan edes hetken omaa aikaa..

 

["aapee"]

[QUOTE="viiru";23551122]No oletko koskaan vaatinut miestäsi tekemään mitään.
Onko tollaista enää nykyään. Kyllä mun ukko valvoi öitä lapsen kanssa ja oli
koliikki. Kävi myös töissä. Hoiti synnäriltä asti heti poikaa. Itse en pystynyt, koska
3 pv makasin ekana teholla.
Täytyy mun olla kiitollinen ja eikä ruikuttaa. Nykyään käyvät uimassa pojan kanssa joka su.
Minä en ole käynyt kuin pari kertaa. Vauvana otti pojan aina miesten puolelle, kun käytiin
vauvauinnissa.
No koeta tehdä asialle jotain. Onneksi oma ukkoni ei ole tollainen,vaikka on omat vikansa hänellä.[/QUOTE]

Olen vaatinut vaikka ja mitä. Silloinkin kun lapsella oli koliikki, mies aina öisin sanoi, ettei voi ottaa lasta edes hetkeksi, koska hänen PITÄÄ nukkua. Mä en saanut edes yhtenä päivänä viikossa nukkua pidempään. Mies kyllä lorvi viikonloputkin puoleenpäivään asti sängyssä. Ja tästä ollaan tapeltukin monet kerrat, kun ei yhtään auta/ ajattele mun jaksamistani. Kun lapsi täytti vuoden, olen nyt vihdoinkin saanut sunnuntai-aamuisin nukkua tunnin pidempään ja mies antaa lapselle aamupalan ja roikkuu netissä sohvalla maaten sen jälkeen (=ei katso lapsen perään ellei lapsi ole myös sohvalla).

Samoiten ärsyttää se, että mies kyllä häipyy omille menoilleen miten lystää. Ilmoittaa vain. Mutta kun mä haluaisin mennä samalla tavalla, mies käskee mun aina ottamaan lapsen mukaan.. Ja riitahan siitäkin aina tulee, ellen ota..

Pitäis varmaan vaan erota

 

["vieras"]

Kyllä minulla on hyvä mies. Ei ole edes tarvinnut vaatia mitään, mies on alusta asti ollut hyvä ja osallistuva isä lapsellemme, ihan oma-aloitteisesti. Samoin tekee pyytämättä kotitöitä, ihan oma-aloitteisesti.

 

["hei"]

Suosittelen eroamaan. Ei se mies muutu mihinkään. Mulla samalaista ollut viimeiset 15 vuotta. Lähden viimeistään siinä vaiheessa kun lapset lähtee kotoa. Älä odota niin ku mä ja pilaa omaa elämääs.

 

[ninaTT]

[QUOTE="aapee";23551154]
Samoiten ärsyttää se, että mies kyllä häipyy omille menoilleen miten lystää. Ilmoittaa vain. Mutta kun mä haluaisin mennä samalla tavalla, mies käskee mun aina ottamaan lapsen mukaan.. Ja riitahan siitäkin aina tulee, ellen ota..

Pitäis varmaan vaan erota [/QUOTE]

Toi kuulostaa musta jo pahalta. Mä varmaan ottaisin ja lähtisin, jos ei miestä lainkaan perhe-elämä kiinnostaisi. Katkeroituisin jos vierellä olisi "aikuinen" joka ei kuitenkaan suostuisi tekemään omaa osaansa eikä ilmeisesti edes halua tuntea lastaan.