Purkkiruokaa suositellaan neuvolassa?

[1111]

Mä taas en ymmärrä, mitä ihmettä jotain kiinnostaa toisten lasten syömiset.
Miksei kerta kaikkiaan voida hyväksyä, että lapsi syö muutaman kuukauden elämästään purkkiruokaa? Siis täysin tuntematon lapsi.

Meillä tilanne on nyt tämä. Olen tällä hetkellä lähes yksihuoltajana (mies tekee pitkää päivää 8-23) ja voin kertoa, että tässä on ihan täysi työ muutenkin pysyä järjissään kuin alkaa vielä keitellä lapselle soseita, muita kun hän ei vielä muuta voi edes syödä.
Nostan hattua, jos joku pystyy mutta minä en.

 

[Vierailija 2222]

Ei kai tässä nyt pointtina olekaan vertailu mitä muut syövät, vaan se että jo neuvolassa sanotaan että purkkiruoka on parempaa ja terveellisempää.

Jokainenhan saa syöttää lapsilleen mitä tykkää ja nykyään kyllä näkyy jo päällepäin, että ruokatottumukset ovat menneet ihan väärään suuntaan. Eli äidit eivät enää tee kunnon kotiruokaa vaan ostetaan valmista, jossa on piilorasvaa ja piilosokeria sekä glutamaattia joka lisää ruokahalua.

 

[näin meillä]

Olen ihan samaa mieltä mummelin kanssa, joka suosii itsetehtyjä soseita. Olen itse tehnyt kaikki soseet itse ja näin opettanut lapsilleni oikein kotiruoan maun. Tulihan se täällä teksteissäkin ilmi, että lapsi joka on syönyt purkkiruokaa ei syö omatekoista. Miten saat lapsen yhtäkkiä oppimaan kotiruoalle, kun on jo tottunut teolliseen makuun. Meillä on 3 lasta ja tällä hetkellä nuorin on 4-vuotias. Ovatpa ainakin oppineet kaikkiruokaisiksi ja syömään vihanneksia sekä hedelmiä. Eihän purkkihedelmä edes maistu samalle kuin tuore! Joten miten voi oppia hedelmien makuun, jos on saanut vaan purkista valmista sosetta, joka on keitetty?

Meillä siis meni niin päin, että aluksi vauva ei suostunut syömään mitään karkeampaa kuin kaupan soseita. Sitten kun oli valmis syömään karkeampaa, aloimme lisätä kotitekoista. Pariin vuoteen ei olla enää syöty isomman kanssa valmisruokia, eikä meillä siis syödä eineksiä. Tuoreet hedelmät ovat pojan suurta herkkua, vaikka pienenä sai purkista.

Uusavuttomuudesta siis ei ole kyse. Ruokaa osaa laittaa, mutta ei ehdi. Ja kun kysyttiin, että mihin käyttäisin paremmin lapsiperheessä aikaa: jos meinaan ulkoilla esikoisen kanssa kaksi kertaa päivässä, tekee tiukkaa, että kerran päivässä saa porukalle ruuan väännettyä ja senkin usein yhdellä kädellä vauvan ollessa kainalossa. Ei tosiaan paljoa ehdi ostosparatiisiin oleilemaan.

 

[no niinpä niin taas]

Olen ihan samaa mieltä mummelin kanssa, joka suosii itsetehtyjä soseita. Olen itse tehnyt kaikki soseet itse ja näin opettanut lapsilleni oikein kotiruoan maun. Tulihan se täällä teksteissäkin ilmi, että lapsi joka on syönyt purkkiruokaa ei syö omatekoista. Miten saat lapsen yhtäkkiä oppimaan kotiruoalle, kun on jo tottunut teolliseen makuun. Meillä on 3 lasta ja tällä hetkellä nuorin on 4-vuotias. Ovatpa ainakin oppineet kaikkiruokaisiksi ja syömään vihanneksia sekä hedelmiä. Eihän purkkihedelmä edes maistu samalle kuin tuore! Joten miten voi oppia hedelmien makuun, jos on saanut vaan purkista valmista sosetta, joka on keitetty?

Ei ihme, että nykyään monet lapset karttavat hedelmiä sekä vihanneksia, kun kaikki on purkissa ja teollisesti valmistettu.

Höpönlöpön. Meillä lapsi sai vauvana kaiken ruokansa purkista. Ei ole ollut silti mitään ongelmia kotiruokaan siirtymisessä. On aina maistunut vihannekset ja hedelmät, kotiruoka ja vielä välillä purkkiruokakin. Sitä kun saa edelleenkin joskus kun äitiin iskee laiskuus (HUI) tai ollaan reissussa. Että eipä yleistetä taas.

Meillä vauva-aikaan minä silkkaa laiskuuttani ruokin lapseni purkkiruualla. Myöskään minä en ole kiinnostunut pätkääkään ruuanlaitosta. Eikä minuakaan kiinnostanut yhtään alkaa väsäämään monia eri aterioita päivässä. Itse olen sitä mieltä, että Suomessa vauvojen purkkiruoka on aika hyvätasoista.

Ja meillä ei todellakaan ole neuvolassa suositeltu purkkiruokaa. Ei sen puoleen palopuheita ole puhuttu omatekoisistakaan. Hyvin neutraaleja ollaan oltu tässä asiassa.

 

[1111]

Ei kai tässä nyt pointtina olekaan vertailu mitä muut syövät, vaan se että jo neuvolassa sanotaan että purkkiruoka on parempaa ja terveellisempää.

Jokainenhan saa syöttää lapsilleen mitä tykkää ja nykyään kyllä näkyy jo päällepäin, että ruokatottumukset ovat menneet ihan väärään suuntaan. Eli äidit eivät enää tee kunnon kotiruokaa vaan ostetaan valmista, jossa on piilorasvaa ja piilosokeria sekä glutamaattia joka lisää ruokahalua.

Niinkuin jo aiemmin kirjoitin, koskaan ei ole neuvottu eikä kysytty, kenen tekemää ruokaa lapsi syö.

 

[hoh hoh]

En nyt Mummeli ymmärrä pointtiasi. Sinulla on selvä kanta, josta et suostu tinkimään tai asettamaan omaa tietämystäsi uudelle tiedolle alttiiksi. Et selvästikään osaa etkä hallitse kriittistä ajattelua. Mitä sinä hait tällä aloituksellasi?

Luin otsikon äskön moneen kertaan. Se on lause, ei kysymys-lause, johon olet kuitenkin asettanut kysymysmerkin perään. Mikä siis on kysymyksesi?

Mielestäni tässä on tullut hyviä tieto- sekä mielipidevastauksia, joissa on pohdittu asiaa monilta kanteilta. Oma mielipiteeni on, että lasten purkkiruokien kriteerit (varsinkin EU:n uusien direktiivien myötä) ovat niin korkeat, että mielelläni syötän niitä lapsilleni. Tietysti teen myös itse ruokaa, mutta on meillä perheeni kanssa mukavampaakin tekemistä. Tosin meillä se on mies joka tekee koko perheen ruuat.

Lauseesi: "Sen ajan minkä nuoret perheet viettävät näissä ostosparatiisessa voi hyvin käyttää johonkin hyödyllisempään, eli tekemällä ruoat itse." Tässä huomaa kuilun ikäluokkasi ja meidän välillä. Meidän perhe ainakin haluaa viettää usein yhteistä aikaa vain olemalla, leikkimällä ja antamalla lasten puuhata. Silloin tingitään ruuanlaitosta ja siivoamisesta. Lapset ovat pieniä niin lyhyen aikaa, ja haluamme mieheni kanssa (joka tekee ruokaa ja hoitaa vauvaa yhtä paljon kuin äitikin, oho) viettää kiireetöntä aikaa mahdollisimman usein. Oletan että sinulla on vahva mielipide tähänkin asiaan. Noin jyrkkämielisen "minun tapani on ainoa oikea"-tyyppisen mummelin mielipiteitä esimerkiksi unikoulusta, vauvantahtisuudesta ja ensisijaisesta kiintymyssuhteesta olisi hupaisaa lukea. Bring it on!

Samaa meiltä!

Ärsyttävää, että joku mummo tulee arvostelemaan miten nykyajan äidit lapsiaan ruokkivat. Ihan kuin tässä ei muutenkin arvostelisi itseään ja pyrkisi olemaan hyvä äiti. Miksi kiinnostaa miten muut tekevät?

Minä syötin purkkiruokaa ekat kuukaudet ja lapsi täysin kaikkiruokainen nyyt 2v.

 

[hanna-80]

Uskotteko todella, että valmisruokateollisuus ei käyttäisi ulkomaisia kasviksia. Meitähän höynäytetään aika lailla kaikessa valmisruoassa. Olen aikaisemmin työskennellyt elintarvikealalla. Elintarvikteollisuus ostaa marjatkin pääosin ulkomailta, koska ne ovat halvempia kuin kotimaiset. Mitähän myrkkyjä nekin sisältävät?

Toisaalta kannattaa tehdä nyt soseita pakkaseen suomalaisista kasviksista. Eihän se nyt ole vaiva eikä mikään, kun kerralla keittää ison kattilan ja soseuttaa. Eli ei ole mitään järkeä joka päivä tehdä pientä määrää kerralla.

Sen ajan minkä nuoret perheet viettävät näissä ostosparatiisessa voi hyvin käyttää johonkin hyödyllisempään, eli tekemällä ruoat itse.

Onneksi tyttärelläni on vielä tervettä järkeä, eikä usko kaikkea mitä neuvolantädit kertovat. Sieltä on monta muutakin älytöntä ohjetta tullut.

"Mitähän myrkkyä nekin sisältävät". Aivan kaikki mikä ei ole Suomesta on myrkkyä.. Kuka valvoo suomalaista maataloutta ja uskotko oikeasti, että meillä ei käytetä myrkkyjä.. Tule jo tälle vuosituhannelle.

 

[yyyt]

Niin ensinnakin fruktoosista (=hedelmasokeri): Lapsenne/vauvanne saa fruktoosia myos hedelmista ja marjoista! Tarkkelyskaan ei tapa. Sitapa loytyy mm. kaikkien suomalaisten rakastamasta perunasta, jota tietaakseni myos kotitekoiseen soseeseen usein lisataan? oletteko kuulleet tarkkelysjauhoista? Intilaiset pitavat sulana hulluutena syoda niinkin tayttavaa (lihottavaa) tuotetta kuin peruna lisukkeena. He itse kayttavat perunaa kastikkeiden yhtena ainesosana.

En tieda suomalaisista tuotteista, mutta taalla Jenkeissa suositellaan porkkanasose ostamaan valmiina, koska takalaisissa porkkanoissa on nitriitteja sen verran paljon, etta omatekoisissa soseissa nitraaattiarvot olisivat liian korkeat. Muutoin tein itse aikanaan osan soseruuasta ja osan ostin valmiina soseina (kaytin vain luomusosoruokia) porkkanan siis ko. syysta ostin valmiina soseena. Se etta ruoka on suomalaista ei takaa myrkyttomyytta. Ja esim nama nitraatit eivat ole "myrkkyja" vaan lannoitusaineista (=parantaa kasvua) ja uskon, etta lannoitteita kaytetaan Suomessakin. Eri asia on sitten ylittavatko pitoisuudet suositukset Suomessa. Tuskin kun moista kehoitusta ei ole Suomessa...Tosin itse asun osavaltiossa, jonka terveyteen liittyvat lait/suositukset ovat paasaantoisesti edella Suomen vastaavasta lainsaadannosta esim. tupakointikielto ravintoloissa, transrasvojen kaytto.

Kayttakoon vauvan valmisruokia ne, jotka niita haluavat kayttaa ja soseuttakoon itse ne jotka niin kokevat parhaaksi. Lapsenhoidosta nyt on niin monta mielipidetta kuin on hoitajaakin ja aina jokainen on oikeassa perustuen osittain uskomuksiin ja osittain oman kullan hyvyyteen ja joskus jopa tutkittuun faktaan.
Tiesitteko muuten, etta lapset joiden aidit soivat raskausaikana kalaa 2-3 kertaa viikossa ovat motoriselta kehitykseltaan edella viela taaperoikaisena verrattuna lapsiryhmaan jossa aidit eivat kalaa syoneet raskausaikana (Harvardin yliopistossa tehty tutkimus). Tai etta niin monien lasten vihaamassa Broccolissa on omasta takaa pienia pitoisuuksia kasvimyrkkya, mika aiheuttaa myos maun, josta lapset niin usein eivat pida, mutta heille kuitenkin terveellisena tuputetaan-soseena tahi ilman. No pitoisuudet toki niin pienia, ettei tapa/vahingoita.

Olen kylla kuullut myos isoaitien antavan kummallisia neuvoja lastenhoitoon/syottamiseen liittyen, mutta toisaalta myos neuvolasta saattaa joskus saada oudon neuvon... Suomessa esim seka neuvolat ja isoaidit kilvan mm. suosittavat jattamaan mita kiivaimmin imetyksen mahdollisimman pian vaikka WHO:n suositus on 2 vuotiaaksi osittain 6 kk taysin. Noh tassa itse noudatin WHOn suositusta. Ymmarran toki toisenkin tien valinneita... mutta en sita miksi imetyksen vastainen palpatus alkaa jo ennen 6 kk???? Hassua muuten etta Suomessa imetetaan lyhyemman ajan kuin muissa skandinavian maissa, vaikka aitiyslomaa ja vapaita on RUNSAASTI. Ehkapa menee Suomi-mammojen aika soseiden tekoon isoaitien saestaessa vieressa?
Ja meilla muuten lapsi varsin pian piti selvasti enemman kotitekoisesta ruuasta kuin purkkiruuuasta (jota pidin hatavarana hoitolaukussa aina mukana yllattavien tilanteiden varalta), joten ei teollinen ruoka kaikkien lasten ruokahalua pilaa. Nyt taaperoikaiselle on pakko tehda ruoka paasaantoisesti itse, koska valmisruuat tuonikaisille/aikuisille ovat mm. suolapitoisuuden suhteen luokattomia laadultaan taalla.

 

[jouppppppp]

No entäs minä sitten, kuinka paska mutsi olen kun annan vieläkin meidän 1v 3kk lapselle pelkkää kaupan purkki ruokaa. Itse syömme useimmiten eineksiä.
Lapsi voi hyvin, kasvaa ja on ikäisiään kehittyneempi.
Ja itsekkin ollaan hyvässä kunnossa.

Kuka muu uskaltaa tunnustaa viettävänsä näin helppoa ruoka elämää? Hä?

 

[Mummeli 1]

Mistähän johtuu ettei nykyäidit ehdi eikä pysty enää mitään tekemään itse. Kun omat lapset olivat pieniä niin tein kaiken ruoan sekä ompelin vaatteet lapsilleni ja usein myös tuliaisiksi tuttavien lapsille. Oltiin ulkona pari kertaa päivässä ja kun lapset nukkuivat päiväunta siivosin huushollin. Kävin vielä auttamassa omaa äitiäni ikkunoiden pesussa ym. Tuntuu, että laiskuus on suurin syy nykyäitien saamattomuuteen.

Olin kotona 3-4 vuotta ja kun kävin töissä lasten ollessa hoidossa ehdin ihan hyvin tekemään ruoat ja ompelemaankin. Mieheni oli lasten kanssa ulkona kun tultiin töistä ja sillä aikaa valmistin ruoan. Viikonloppuisin tein usein ruokaa suuremmat määrät pakkaseen, joten joka ilta ei tavinnut alusta aloittaa.

Harsoja käytettiin vauvoille ja ne pestiin itse, vaikka oli jo kaupoissa kertakäyttövaippoja mutta säästösyistä käytin niitä vain vieraillessa.

Lasten kanssa leivottiin sämpylöitä ja pullaa ja ruokaakin valmistettiin kimpassa. Joten lapset oppivat jo pienestä pitäen auttamaan ja kattamaan pöytää sekä korjaamat omat lelut illalla pois.

Eihän se huushollin ja lastenhoito ole kuin viitseliäisyydestä ja organisoinnista kiinni.
Meitä mummoja huvittaa, kun kuuntelemme näitä nykyäitejä miten avuttomia he ovat. Silti nykykään myös isät osallistuvat enemmän kodinhoitoon. Tästä asiasta ollaan usein juteltu ystävättärien kanssa.

Jos vielä vertaa esim. oman äitini aikaan niin se elämä vasta työntäyteistä on ollut. Kun ei ollut edes vesijohtoa sisälle eikä pesukoneita ym. Pyykit huuhdottiin avannossa ym. ym.
Nykyajan naiset kuolisivat siihen työmäärään.

Eihän siinä mitään, vaikka ostatte kaiken valmiina ja käytätte siivouspalveluja, mutta sitä valitusten määrää miten raskasta on ei meinaa jaksaa kuunnella.

 

[kyllästynyt]

Joo joo mummeli, kyllä ollaan onnetonta sakkia. Mene nyt niitten muitten mummeleiden kanssa taivastelemaan tätä nykynuorisoa. Sitähän ne mummelit on kautta aikain tehneet.

 

[Mene kutomaan pitkä sukka]

Mistähän johtuu ettei nykyäidit ehdi eikä pysty enää mitään tekemään itse. Kun omat lapset olivat pieniä niin tein kaiken ruoan sekä ompelin vaatteet lapsilleni ja usein myös tuliaisiksi tuttavien lapsille. Oltiin ulkona pari kertaa päivässä ja kun lapset nukkuivat päiväunta siivosin huushollin. Kävin vielä auttamassa omaa äitiäni ikkunoiden pesussa ym. Tuntuu, että laiskuus on suurin syy nykyäitien saamattomuuteen.

Olin kotona 3-4 vuotta ja kun kävin töissä lasten ollessa hoidossa ehdin ihan hyvin tekemään ruoat ja ompelemaankin. Mieheni oli lasten kanssa ulkona kun tultiin töistä ja sillä aikaa valmistin ruoan. Viikonloppuisin tein usein ruokaa suuremmat määrät pakkaseen, joten joka ilta ei tavinnut alusta aloittaa.

Harsoja käytettiin vauvoille ja ne pestiin itse, vaikka oli jo kaupoissa kertakäyttövaippoja mutta säästösyistä käytin niitä vain vieraillessa.

Lasten kanssa leivottiin sämpylöitä ja pullaa ja ruokaakin valmistettiin kimpassa. Joten lapset oppivat jo pienestä pitäen auttamaan ja kattamaan pöytää sekä korjaamat omat lelut illalla pois.

Eihän se huushollin ja lastenhoito ole kuin viitseliäisyydestä ja organisoinnista kiinni.
Meitä mummoja huvittaa, kun kuuntelemme näitä nykyäitejä miten avuttomia he ovat. Silti nykykään myös isät osallistuvat enemmän kodinhoitoon. Tästä asiasta ollaan usein juteltu ystävättärien kanssa.

Jos vielä vertaa esim. oman äitini aikaan niin se elämä vasta työntäyteistä on ollut. Kun ei ollut edes vesijohtoa sisälle eikä pesukoneita ym. Pyykit huuhdottiin avannossa ym. ym.
Nykyajan naiset kuolisivat siihen työmäärään.

Eihän siinä mitään, vaikka ostatte kaiken valmiina ja käytätte siivouspalveluja, mutta sitä valitusten määrää miten raskasta on ei meinaa jaksaa kuunnella.

Sinulta kysyttiin jo kerran, että mikä se kysymyksesi oli? Aloitit keskustelun kysymyksellä, joka ei edes ollut kysymys. Se oli tavallinen lause, johon iskit kysymysmerkin perään. Eli oliko sulla jotain kysyttävää? Minusta tuntuu, ettei sulla ollut. Tuli tuosta viimeisestä kirjoituksestasi selväksi. Ei tainnut olla purkkiruoka nyt se relevantein ongelma sulle.

Olet kovin katkera, ilkeä ja mustasydäminen ihminen noin hienoksi ja ahkeraksi naiseksi. Mitä jos menisit vaikka johonkin muualle pätemään.

Onneksi lapseni kummatkaan mummot eivät ole tuollaisia, huh huh.

 

[komppi mummelille]

Mummelihan puhuu asiaa, myös viimeisimmässä kirjoituksessaan. Me nykynaiset OLEMME laiskempia kotitöissä kuin äitimme ja mummumme ovat olleet. Toki työelämäkin on nykyisin kovempaa, mutta myös arvojärjestys on erilainen kuin vielä 70-luvulla. Nyt tärkeitä perheen lisäksi ovat oma ura, ystävät, harrastukset. Itsekin töissä käydessäni käytin viikkosiivouspalvelua, vaikka lastakaan ei vielä ollut ja mies tekee kotitäitä minua enemmän. Ihan laiskuuttani (työni on tosin vaativaa sekä henkisesti että fyysisesti, mutta laiskuus oli ensisijainen syy ko. palvelulle). Nyt äitiyslomalla sentään viikkosiivouksen hoidan itse ja myös ne lapsen soseet.

 

[annika77]

Mistähän johtuu ettei nykyäidit ehdi eikä pysty enää mitään tekemään itse. Kun omat lapset olivat pieniä niin tein kaiken ruoan sekä ompelin vaatteet lapsilleni ja usein myös tuliaisiksi tuttavien lapsille. Oltiin ulkona pari kertaa päivässä ja kun lapset nukkuivat päiväunta siivosin huushollin. Kävin vielä auttamassa omaa äitiäni ikkunoiden pesussa ym. Tuntuu, että laiskuus on suurin syy nykyäitien saamattomuuteen.

Olin kotona 3-4 vuotta ja kun kävin töissä lasten ollessa hoidossa ehdin ihan hyvin tekemään ruoat ja ompelemaankin. Mieheni oli lasten kanssa ulkona kun tultiin töistä ja sillä aikaa valmistin ruoan. Viikonloppuisin tein usein ruokaa suuremmat määrät pakkaseen, joten joka ilta ei tavinnut alusta aloittaa.

Harsoja käytettiin vauvoille ja ne pestiin itse, vaikka oli jo kaupoissa kertakäyttövaippoja mutta säästösyistä käytin niitä vain vieraillessa.

Lasten kanssa leivottiin sämpylöitä ja pullaa ja ruokaakin valmistettiin kimpassa. Joten lapset oppivat jo pienestä pitäen auttamaan ja kattamaan pöytää sekä korjaamat omat lelut illalla pois.

Eihän se huushollin ja lastenhoito ole kuin viitseliäisyydestä ja organisoinnista kiinni.
Meitä mummoja huvittaa, kun kuuntelemme näitä nykyäitejä miten avuttomia he ovat. Silti nykykään myös isät osallistuvat enemmän kodinhoitoon. Tästä asiasta ollaan usein juteltu ystävättärien kanssa.

Jos vielä vertaa esim. oman äitini aikaan niin se elämä vasta työntäyteistä on ollut. Kun ei ollut edes vesijohtoa sisälle eikä pesukoneita ym. Pyykit huuhdottiin avannossa ym. ym.
Nykyajan naiset kuolisivat siihen työmäärään.

Eihän siinä mitään, vaikka ostatte kaiken valmiina ja käytätte siivouspalveluja, mutta sitä valitusten määrää miten raskasta on ei meinaa jaksaa kuunnella.

Minunkin äitini hoiti karjan samalla. Mutta hänpä ei koskaan viettänyt aikaa meidän lasten kanssa. Muistan kun vaan teki töitä ja töitä ja töitä.Kyllä sellasella menolla työt saa tehtyä,mutta tärkeä asia unohtuu- lapset,ja seurustelu heidän kanssaan.

Ja anopilla oli lisäksi oma äitinsä hoitamassa lapset,kun hän kävi töissä. Nykyjään harvemmin mummot asuu samassa ja auttelee äitejä. Me nykyajan äidit teemme yksin hommat ja osaamme välillä säästää itseämme) Hyvä niin.

 

[komppi mummelille]

Minunkin äitini hoiti karjan samalla. Mutta hänpä ei koskaan viettänyt aikaa meidän lasten kanssa. Muistan kun vaan teki töitä ja töitä ja töitä.Kyllä sellasella menolla työt saa tehtyä,mutta tärkeä asia unohtuu- lapset,ja seurustelu heidän kanssaan.

Ja anopilla oli lisäksi oma äitinsä hoitamassa lapset,kun hän kävi töissä. Nykyjään harvemmin mummot asuu samassa ja auttelee äitejä. Me nykyajan äidit teemme yksin hommat ja osaamme välillä säästää itseämme) Hyvä niin.

Minun äitini ehti karjanhoidon ohella kyllä leikkiä, askarella, retkeillä ym. minun kanssani. Plus teki ne kotihommat muutkin soseineen päivineen.

 

[2222]

Minun äitini ehti karjanhoidon ohella kyllä leikkiä, askarella, retkeillä ym. minun kanssani. Plus teki ne kotihommat muutkin soseineen päivineen.

Ei tainnut olla vaihtoehtoja?

 

[rentoilija]

Ei tainnut olla vaihtoehtoja?

Näinpä. Siihen aikaan oli enempi meininki, että teet tai itket ja teet. Vaihtoehtoja ei ollut. Veikkaanpa, että senkin sukupolven raatajasukupolven naisistakin olisi monesti ottanut helpotusta arkeensa antamalla välillä purkista muksulle ruokaa tai vaikka ostamalla siivouspalveluita silloin tällöin. Nykyään on onneksi mahdollisuuksia elämässä muutakin kuin tehdä työtä hampaat irvessä ja sitten kuukahtaa. Voi välillä jopa nauttia elämästä.

 

[tyyt]

Onneksi mummeli oma tyttaresi on mallikas eli hyvin olet hoitanut kasvatushommasi, kun kerran soseetkin osaa itse tehda. Toista on ne kaikki muut suomalaiset nykyaidit?

Itse tyoskentelen/asun ulkomailla. Aitiyslomaa oli 3 kk. Maidon pumppasin lounas- ja kahvitauoilla toissa (imetin kaksi vuotiaaksi ja taysimetin 6 kk). Kertakayttovaippoja kaytin AINA. Lounaat ja valipalat tarhaan tein kotona toitten jalkeen (niin ei tarhassa lamminta ruokaa tarjota vaan itse on aamulla termariin lammitettava). Mies tekee 10 tuntista tyopaivaa. Polykoirat vilisee nurkissa ja vaatteita on ostettu niin paljon, etta kaksi viikkoa on pyykkaysvali (jokatoinen viikko viikonloppuna) Omaa pesukonetta ei ole, mutta enpa pese kasinkaan enka vetta kanna sangoilla. Lomia ei ole niin paljon kuin Suomessa (esim jouluna yksi paiva paasiasena ei yhtaan). Purkkiruuilla mentiin ja vaatteita en ompele itse lapsille enka hilloa enka mehusta/sienesta. Kaiken vapaa-ajan vietan lapsen (ja mieheni kun ehtii paikalle) kanssa-eli ei omia harrastuksia/omia menoja. Perhe kylla yhdessa kay mm elaintarhassa, puistoissa etc. Ostosparatiiseissa ei aikaa tuhlailla. Ai niin tyoni on VAATIVAA.
Onko mummeli tyytyvainen?

 

[okaskl]

Ja mummeli ihan vaan mielenkiinnosta: mita teit tyoksesi? Ei varmaan mitaan yltio raskasta kun jaksoit heilua kodinhengettarena kaikki illat toitten jalkeen? Ei varmaan oletettu etta viela lasten nukkumaan menon jalkeen laadit muistion tai protkolllan? ja vastailet viesteihin pitkin viikonloppua?

Jos mina jattaytyisin kotiin, niin kylla minakin voisin tehda kaikki ruuat, pesta pyykit kasin ja vaikka pesta lattiat hammasharjalla...

 

[komppi mummelille]

Näinpä. Siihen aikaan oli enempi meininki, että teet tai itket ja teet. Vaihtoehtoja ei ollut. Veikkaanpa, että senkin sukupolven raatajasukupolven naisistakin olisi monesti ottanut helpotusta arkeensa antamalla välillä purkista muksulle ruokaa tai vaikka ostamalla siivouspalveluita silloin tällöin. Nykyään on onneksi mahdollisuuksia elämässä muutakin kuin tehdä työtä hampaat irvessä ja sitten kuukahtaa. Voi välillä jopa nauttia elämästä.

Minun äitini on ollut kotirouvana ja maatalon emäntänä 1970-luvulla. Muistelee aikaa edelleen hyvällä. Liiankin hyvin lapsensa passasi, meistä tuli vähän laiskoja kotihommissa. Valmisruokia ei syöty koskaan, en tosin tiedä, millaisia siihen aikaa olisi edes ollut tarjolla. Kaikille naisille (ja miehille kuten omalleni) kotityöt eivät ole välttämätön paha vaan elämään luonnollisena kuuluva asia ja hoidettu koti ja perhe voi olla monelle naiselle ja miehelle kunnia-asia.

 

[rentoilija]

Kaikille naisille (ja miehille kuten omalleni) kotityöt eivät ole välttämätön paha vaan elämään luonnollisena kuuluva asia ja hoidettu koti ja perhe voi olla monelle naiselle ja miehelle kunnia-asia.

Mutta kuinka paljon on ollut niitä naisia silloin, jotka olisivat tehneet muuta kuin kotihommia jos se olisi ollut mahdollista? Sinun äitisi teki niitä mielellään mutta en usko, että silloinkaan ennen kaikki naiset olivat sellaisia. Siitä ei vain saanut puhua koska oli huono äiti ja vaimo. Oli vain alistuttava kun se oli naisen paikka. Olla vaimona ja äitinä.

 

[Ajatelkaa aivoillanne!]

Minusta tässä tullaan taas siihen, mitä puhuttiin joskus kuukausi-pari sitten kotitöiden teosta. Se on luonnekysymys: joku vain ehtii päivän aikana keiken, ruuanlaiton, pyykkäämisen, siivouksen, ja sen päälle olemaan niiden lasten kanssa ja vieläpä käymään iltahämärässä juoksasemassa kymppi, kun taas joku tuskailee, miten ehtii sen yhden lapsen kanssa laittamaan edes sen yhden aterian perheelleen. Lisäksi tähän vaikuttaa se, minkälaisia lapsia itse kullekin on siunaantunut: onko niitä "helppoja" jotak kiltisti leikkivät keskenään jotta äiden ei tarvi kuin vähän vilkaista ja palata hommiinsa, vai niitä, jotka vaativat kaiken ajan.

Minusta on mummelilta ja monelta muulta aika kapeakatseista alkaa tuomitsemaan, että miksi kaikki äidit eivät kerkeä, että se on uusavuttomuuta ja laiskuutta. Ennen ei tosiaan ollut vaihtoehtoja: oli pakko tehdä maatalon työt. Tässäkin ketjussa tuli jo pari esimerkkiä siitä, että ennenvanhaankin naiset on olleet erilaisia: joku sanoi, että oma äiti tai mummu ehti talon töiden lisäksi leikkiä heidän kanssaan, kun taas joku sanoi, että muistaa äidistään vaan sen, että oli aina töissä. Mistähän johtuu? Siitä, että ihmiset on ja ovat aina olleet erilaisia, toiset saavat enemmän aikaan kuin toiset, ovat tehokkaampia! Näkeehän sen nyt omassa tuttavapiirissä, toiset ovat saamattomampia ja hitaampia luonteita, sitten on näitä energiaa pursuavaia superäitejä, jotaka ehtivät kaiken. Todellisuudessa se ei ole superÄITYTTÄ, vaan luonnekysymys, mutta jostain syystä nämä ominaisuuden liitetään nykyään nimenomaan ÄITIYTEEN!

Nykyään on se ero entiseen elämään (tämä siis mummelille ja komppaajilleen) että nykyäidillä on VAPAUS VALITA. Hänellä on vapaus valita, mihin laittaa aikansa. Jos ehtii kaiken ts on luonteeltaan tällainen aikaansaava, silloin tehöön kaiken mahdollisen. Jos ei ehdi, ts on luonteeltaan vähän hitaampi, täytyy priorisoida ja tehdä valintoja. Toinen valitsee soseiden kokkaamisen, toinen lastensa kanssa olemisen. Ihanaa, että elämme 2000 lukua, ja saamme itse päättää asioistamme, eikä ole niin kuin ennen vanhaan, että jokaisen oli vain pakko kun ei muuta voinut.

 

[saara-80]

Minusta tässä tullaan taas siihen, mitä puhuttiin joskus kuukausi-pari sitten kotitöiden teosta. Se on luonnekysymys: joku vain ehtii päivän aikana keiken, ruuanlaiton, pyykkäämisen, siivouksen, ja sen päälle olemaan niiden lasten kanssa ja vieläpä käymään iltahämärässä juoksasemassa kymppi, kun taas joku tuskailee, miten ehtii sen yhden lapsen kanssa laittamaan edes sen yhden aterian perheelleen. Lisäksi tähän vaikuttaa se, minkälaisia lapsia itse kullekin on siunaantunut: onko niitä "helppoja" jotak kiltisti leikkivät keskenään jotta äiden ei tarvi kuin vähän vilkaista ja palata hommiinsa, vai niitä, jotka vaativat kaiken ajan.

Minusta on mummelilta ja monelta muulta aika kapeakatseista alkaa tuomitsemaan, että miksi kaikki äidit eivät kerkeä, että se on uusavuttomuuta ja laiskuutta. Ennen ei tosiaan ollut vaihtoehtoja: oli pakko tehdä maatalon työt. Tässäkin ketjussa tuli jo pari esimerkkiä siitä, että ennenvanhaankin naiset on olleet erilaisia: joku sanoi, että oma äiti tai mummu ehti talon töiden lisäksi leikkiä heidän kanssaan, kun taas joku sanoi, että muistaa äidistään vaan sen, että oli aina töissä. Mistähän johtuu? Siitä, että ihmiset on ja ovat aina olleet erilaisia, toiset saavat enemmän aikaan kuin toiset, ovat tehokkaampia! Näkeehän sen nyt omassa tuttavapiirissä, toiset ovat saamattomampia ja hitaampia luonteita, sitten on näitä energiaa pursuavaia superäitejä, jotaka ehtivät kaiken. Todellisuudessa se ei ole superÄITYTTÄ, vaan luonnekysymys, mutta jostain syystä nämä ominaisuuden liitetään nykyään nimenomaan ÄITIYTEEN!

Nykyään on se ero entiseen elämään (tämä siis mummelille ja komppaajilleen) että nykyäidillä on VAPAUS VALITA. Hänellä on vapaus valita, mihin laittaa aikansa. Jos ehtii kaiken ts on luonteeltaan tällainen aikaansaava, silloin tehöön kaiken mahdollisen. Jos ei ehdi, ts on luonteeltaan vähän hitaampi, täytyy priorisoida ja tehdä valintoja. Toinen valitsee soseiden kokkaamisen, toinen lastensa kanssa olemisen. Ihanaa, että elämme 2000 lukua, ja saamme itse päättää asioistamme, eikä ole niin kuin ennen vanhaan, että jokaisen oli vain pakko kun ei muuta voinut.

Jessus, että joku näinkin pitkässä ketjussa osaa pukea sanoman selkeään ja valmiiksiajateltuun muotoon. TÄSTÄ JUURI ON KYSE.

 

[Mie vaan,]

Esikoisen kohdalla syötin kaiken kiinteän purkista aina siihen yksivuotiseksi asti. Nyt toisen kanssa teen varmasti enemmän itse, koska teen joka tapauksessa esikoiselle ruokaa päivittäin äippälomalla. Siitä on sitten helppo ottaa perunaa, parsaa, porkkanaa ja muussata. Purkit tulevat kuitenkin olemaan varmasti osa vauvamme ruokavaliota. Esim. kalaruokia teemme todella harvoin, joten ne ovat ainakin ruokalistalla suoraan pilttipurkista
Edellinen kiteytty hyvin asiat juuri tuosta valinnanvapaudesta sekä priorisoinnista. Itse käytän äippäloman ajan hoitopalvelua esikoiselle pari kertaa viikossa (viettää siis osan päivästä päiväkodissa pari kertaa viikossa), Myös siivouspalvelu on mietintälistalla. Teen myös töitä muutamia tunteja viikossa äitiyslomalla. Ja kaikki tämä vain siksi että siihen on mahdollisuus ja haluan myös itsekkäästi omaa aikaa.

 

[Mikä hoitopalvelu?]

Esikoisen kohdalla syötin kaiken kiinteän purkista aina siihen yksivuotiseksi asti. Nyt toisen kanssa teen varmasti enemmän itse, koska teen joka tapauksessa esikoiselle ruokaa päivittäin äippälomalla. Siitä on sitten helppo ottaa perunaa, parsaa, porkkanaa ja muussata. Purkit tulevat kuitenkin olemaan varmasti osa vauvamme ruokavaliota. Esim. kalaruokia teemme todella harvoin, joten ne ovat ainakin ruokalistalla suoraan pilttipurkista
Edellinen kiteytty hyvin asiat juuri tuosta valinnanvapaudesta sekä priorisoinnista. Itse käytän äippäloman ajan hoitopalvelua esikoiselle pari kertaa viikossa (viettää siis osan päivästä päiväkodissa pari kertaa viikossa), Myös siivouspalvelu on mietintälistalla. Teen myös töitä muutamia tunteja viikossa äitiyslomalla. Ja kaikki tämä vain siksi että siihen on mahdollisuus ja haluan myös itsekkäästi omaa aikaa.

Mitä hoitopalvelua siis? Sori, ei kuulu tähän ketjuun varsinaisesti, mutta olen haaveillut samanlaisesta, mutta en tiedä että sellaista olisi saatavilla. Eli siis ihan kunnallisessa päiväkodissako on mahdollista vai jossain yksityisellä? Vai käykö teillä hoitaja kotona? Esikoinen on ollut kotihoidossa, ja tulee olemaankin, mutta nyt elän todella vaikeaa loppuraskautta ja jos tämä vauva puoliksikaan niin vaativa kuin esikoinen, niin en tiedä miten jaksan hoitaa ensimmäiset kuuakudet kummatkin niin että esikoinen saa tarpeeksi huomiota ja virikkeitä. Hoitoon en halua lasta laittaa ja 2 päivää viikossa olisi maksimi ja ihanne.