Pystyisitkö ilmoittamaan poliisille jos läheisesi uskoutuisi sulle tehneensä henkirikoksen?

["kymysys"]

Yhdellä keskustelupalstalla oli tällainen kysymys ja ajattelin "varastaa" sen nyt tänne.

Eli, jos sun siskosi/ystäväsi/lapsesi/tätisi, tms uskoutuisi sulle ja kertoisi tehneensä henkirikoksen niin pystyisitkö pitämään salaisuuden vai ilmoittaisitko hänestä poliisille silläkin uhalla että pettäisit tämän luottamuksen ja saisit tämän vihat niskoillesi?

 

["vieras"]

Kyllä.

 

["joo"]

En pystyisi elämään tuollaisen tiedon kanssa, eli ilmiantaisin raskain sydämin.

 

[hyytikyppynen]

En ilmiantais.

 

[Katylina]

Kyllä. Toki pitkälti riippuisi, kuka on tapettu. Jos joku kertoisi auttaneensa vanhuksen joka kärsi järkyttävisträ tuskista, uneen, en. Jos joku kertoisi hakanneensa pikkulapsen kuoliaaksi, helposti.

 

[Kepsis]

Se vaan on tosiasia että lähes kaikki jotka väittää tehneensä jonkun henkirikoksen, ei ole oikeasti sitä tehnyt, juu, niin sairaita ne ihmiset on.

 

[Kyllä]

Varmasti.

Rikoksen selvittäminen ja sovittaminen on ihan varmasti sen läheisenkin etu, pitkän päälle. Näistä asioista ei vio ihminen selvitä ellei niihin saa apua.

 

[Naspula]

Kyllä ilmiantaisin.

 

[Anatolia]

Vasikoisin 99% varmuudella.

 

[Semuel]

Ilmoittaisin, ehdottomasti. En pystyisi pitämään moista asiaa omallatunnollani.

 

[Lettuperkele]

Pakko olisi. En voisi elää itteni kanssa muuten.

 

["Sirkkeli"]

Kehottaisin lähimmäisen virkavallan luokse ihan itse kertomaan.

 

[Lunatic]

En ilmiantaisi, jos tunnustaja olis mulle rakas ihminen.

 

[miauh]

en ilmiantais jos ois kyse todella rakkaasta ystävästä tms.

 

["VSM"]

Melkoisella varmuudella ilmiantaisin, jollei ole jotain pätevää syytä ollut tekoonsa. Tällöin kysymykseen tulisivat itsepuolustus, joka tosin edellyttäisi, että oma tai jonkun muu henki on ollut vaarassa tai jos uhrilla on ollut niin rankat kivut ja sairastanut jotain tappavaa tautia, esimerkiksi syöpää ja on sitten uhrin pyynnöstä päästänyt tämän kärsimyksistään.

 

["hih"]

Kyllä. Toki pitkälti riippuisi, kuka on tapettu. Jos joku kertoisi auttaneensa vanhuksen joka kärsi järkyttävisträ tuskista, uneen, en. Jos joku kertoisi hakanneensa pikkulapsen kuoliaaksi, helposti.

Mä olen samoilla linjoilla.

 

["vieras"]

Kyllä, en pystyisi elämään sen tiedon kanssa.

 

["kkk"]

Kyllä. Toki pitkälti riippuisi, kuka on tapettu. Jos joku kertoisi auttaneensa vanhuksen joka kärsi järkyttävisträ tuskista, uneen, en. Jos joku kertoisi hakanneensa pikkulapsen kuoliaaksi, helposti.

Miten tuo tuollainen nyt sinusta voi olla hyväksyttävää, kun taannoin haukuit ahneeksi (perintö) ja itsekkääksi murhaajaksi naisen, joka oli nuorena aikuisena joutunut hyväksymään aivokuolleen äitinsä irrottamisen elintoimintoja ylläpitävistä laitteista?!

Itse asiaan: hyvin todennäköisesti vasikoisin. On varmasti silti olemassa tilanteita ja tekoon vaikuttaneita olosuhteita, joiden vuoksi voisin vaietakin.

 

[EllaDonna]

No en tietenkään ilmiantaisi. Mitä hyötyä siitä olisi? Mä vaan menettäisin läheisen ihmisen vankilalle ja läheiseltä menisi elämä hukkaan vankilassa kökkiessä. Ei sillä tuomiolla saada tehtyä tekemättömäksi, mutta pilataan kyllä monen elämä.

 

[Tapiontytär]

Hieman riippuisi kuka on tapettu, miksi ja milloin.

 

[päätön]

Hieman riippuisi kuka on tapettu, miksi ja milloin.

saman meinasin kirjottaa.

 

[Lainkoura]

Tottakai ilmiantaisin. Sitä nimittäin saa mitä tilaa. Mun lähipiirissä ei konnat rellestä.

 

[EllaDonna]

[QUOTE="vieras";26345245]Kyllä, en pystyisi elämään sen tiedon kanssa.[/QUOTE]

Eihän se tieto sun harteilta tippuisi pois, vaikka menisit asian jollekin möläyttämään. Saisit vain läheisesi kaunan niskoillesi ja sen jälkeen olisi vielä pahempi olo.

 

[näin]

Jos olis tappanut pedofiilin tms niin en kertois. Muuten kyllä!

 

[Silja.S]

Riippuu siitä kuka on rikoksen tehnyt ja miksi henkirikos on tehty.