Rakastan vauvaani ihan mielettömästi - voiko rakastaa liikaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vihdoin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No joo kyllähän tuo ihan normaalilta kuulostaa, ettei esim. halua jättää vauvaa yöhoitoon.

Mutta muista ja huomioi nämä pari seikkaa:

Ensinäkin, sinulla ei ole oikeutta omia vauvaa itsellesi, vaan myös isällä on oikeus lapseensa. Tuo särähti korvaan, ettet edes isälle raaski jättää HOITOON pariksi tunniksi.

Toisekseen onko tuo rakkaus vauvaan pistänyt miehen kokonaan sivuun? Sekin on normaalia, että vauva tulee tietysti ykkösenä, muttei sitä parisuhdettakaan kannata ihan unohtaa tai saat kohta olla vauvan kanssa ihan kahdestaan, kun mies lähtee lätkimään.

Kolmannekseen kannattaa yrittää olla hieman kauaskatseisempi. Jos nyt laiminlyöt ystäviäsi täysin ja ainoat keskustelun aiheesi ovat luokkaa "ihana vauvani sitä ja tätä" niin turha sitten ihmettellä, kun ystäviä ei enää olekaan, kun heitä alat kaivata.

On kyllä parisuhde huonossa jamassa jos se ei kestä vauva aikaa ilman "yhteistä aikaa".
Ja kyllä varmasti äiti osaa puhua muutakin kuin vauvasta ja kakkavaipoista vaikka vauva mukana olisikin, vai tapaatko sinä ystäviä vai baarissa tms. mihin vauvaa ei voi ottaa mukan?
 
  • Tykkää
Reactions: Katylina
On kyllä parisuhde huonossa jamassa jos se ei kestä vauva aikaa ilman "yhteistä aikaa".
Ja kyllä varmasti äiti osaa puhua muutakin kuin vauvasta ja kakkavaipoista vaikka vauva mukana olisikin, vai tapaatko sinä ystäviä vai baarissa tms. mihin vauvaa ei voi ottaa mukan?

Yhteisellä ajalla tarkoitan esim. leffan katsomista illalla, sohvalla löhöilyä yhdessä, keskustelua ja toisen asioista kiinnostuneisuutta, seksiä... On kyllä aika pitkä aika vuosi ilman noita.

Kyllä olen tavannut ystäviä myös ilman vauvaa. Vauva ei varmasti vahingoitu siitä jos jää silloin tällöin isänsä kanssa kotiin pariksi tunniksi, kun äiti lähtee ystävän kanssa kahville.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AikaKaukanaTäydellisestä;27138667:
No mun mielestä tunnut olevan just sellainen takertuja joka ei tajua myöhemminkään yhtään irtautua siitä lapsesta.

Mä haluaisin kuulla tälle vähän perusteluja. Esikoiseni oli alle vuoden vanhana tasan yhden kerran hoidossa noin kaksi tuntia. Sen jälkeen hän oli satunnaisesti noin tunnin pätkiä mummolla, mm. kun kävin kaupassa. Ensimmäistä kertaa hän oli yökylässä kaksivuotiaana. Ne mun kauppareissutkin olivat harvassa ja salamannopeita, kun en halunnut jättää lasta pitkäksi aikaa. Nyt esikoiseni on täyttänyt jo kolme ja on mitä reippain miehenalku. Hän yökyläilee, ihmisten seurassa on varsin sosiaalinen eikä mulla ole mitään vaikeutta antaa hänen ottaa vähän välimatkaa minuun. Tiedän, että hän pärjää ja minäkin pärjään, minun ei tarvitse surra eikä huolehtia, jos hän on mummolla tms. hoidossa.

Nyt mulla on kuopuskin, alle puolitoistavuotias. Hän on ollut hoidossa myös yhden kerran. Eikä kertaakaan yökylässä. Mutta kyllä hänkin saa alkaa laajentaa reviiriään. En vain näe mitään pointtia siinä, että veisin hänet hoitoon vain hoitoon viemisen vuoksi, kun ei mulla kerran ole mitään välttämättömiä menoja. Mulla on hyvin aikaa olla hänen kanssaan kotona. Esikoinen taas osaa jo pyytää päästä kyläreissuille ja kaipaa muutakin virikettä kuin pelkän kotiympäristön.

Tunnistan itseni ap:n aloitusviestistä, eikä taustalla ole edes lapsettomuutta. Molemmat muksut ovat saaneet alkunsa ensi yrittämällä. Minusta kyse on vain erilaisista elämäntilanteista ja ehkä hiukan erilaisista katsantokannoista, eikä väkipakolla lapsessa kiinni riippumisesta. :)
 
Yhteisellä ajalla tarkoitan esim. leffan katsomista illalla, sohvalla löhöilyä yhdessä, keskustelua ja toisen asioista kiinnostuneisuutta, seksiä... On kyllä aika pitkä aika vuosi ilman noita.

Tuollainen yhteinen aika ei edes vaadi lapsen hoitoonviemistä. Meillä ainakin tuo kaikki on onnistunut ihan lapsen kotonaollessakin. Ihan pienen vauvan kanssahan aikaa oli erityisen paljon, kun se nukkui niin paljon. Myöhemminkin se nukkuu ainakin yhdet päiväunet ja illalla unille laiton jälkeen on myös aikuisten omaa aikaa. Voihan se tietty olla pätkittäistä, kun joutuu ehkä hyssyttelemään kesken kaiken kitisevää vauvaa, mutta asennekysymyksiähän nämä.

Jokuhan sitten käsittää, että "yhteistä aikaa" on vain se, kun päästään kahden kesken pois kotoa ja tulkitsee, että jos lasta ei vie välillä hoitoon, parisuhde voi huonosti. Mutta arjessa on kyllä paljon mahdollisuuksia huomioida toista muutenkin. Ja aikuisten kesken voidaan jutella vauvan hereilläoloaikanakin, se kun ei vielä ymmärrä saati kerro kaupan kassajonossa kaikkea kuulemaansa. ;)
 
Minä kans rakastuin ja rakastan hurjasti joka päivä enempi poikaani,mutta rakastan myös miestäni ja meidän aikaa. Mummin hellässä huomassa on lapsen hyvä olla se yksi yö,että aikuiset saa hetken olla vaan :) Ehkä 6kk on viel pieni,mutta ei se sitä ikuisesti ole. Ja kyllä,itsekkin ikävöin lastani aina kun on mummolassa....Mutta tiedän sen että välillä tartten nollausta aikuisten parissa. Ihana kun rakastat ap noin kovasti :) Tuli ihan hyvä mieli sun alotusviestistä.
 
Meillä 10kk ikäinen on ollut vasta 3 kertaa hoidossa illan verran kerrallaan, en ole halunnutkaan yökylään antaa (paitsi joskus muutaman unettoman yön jälkeen...).

Vauva on välillä kyllä oikea kauhukakara ja itseä väsyttää, mutta enimmäkseen toki kullanmuru ja niin rakas :heart:

Vaikka ei ole vielä muilla hoidatettukaan, niin reipas tyttö on, tänään ekaa kertaa oltiin kerhossa ja 2 tuntia paineli menemään muitten muksujen perässä niin ettei äitiä huomannutkaan... Tuskin tuosta mitään äidinhelmoissaroikkujaa saisi millään tehtyäkään..

Alkuun yhteistä aikaa miehen kanssa oli aika vähän, mutta nykyään kun yöunet on vauvalla jo pitkiä niin iltaisin ehtii hyvin olla rauhassa myös kahdestaan, vauva kuitenkin nukahtaa yleensä klo 20 tjsp.
 
Viimeksi muokattu:
Yhteisellä ajalla tarkoitan esim. leffan katsomista illalla, sohvalla löhöilyä yhdessä, keskustelua ja toisen asioista kiinnostuneisuutta, seksiä... On kyllä aika pitkä aika vuosi ilman noita.

Miksi noita ei voi tehdä kun vauva nukkuu tai vaikka leikkii rauhassa lattialla (ennenkuin kukaan puuttuu niin seksiä ei voi harrastaa kun lapsi on samassa huoneessa, tiedän!)? Me ainakin voitiin ja meillä oli 3 alle 3 vuotiasta, joten kyllä yhdenkin kanssa pystyy, ilman että se pitää viedä hoitoon.
 
Erittäin normaalilta kuulostaa :) Itse juttelin erään tuttavaäidin kanssa, jolla jo aikuiset lapset, ja se sanoi ettei tuo tunne väisty lainkaan eli "paluuta menneeseen" ei ole, se vain muuttaa muotoaan kun lapset kasvaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihdoin äiti;27139924:
Siis mitä ihmettä, kirjoitinko jossain kohtaa jättäväni lapsen isälle hoitoon? Omasta mielestäni kirjoitin että "kun olen poissa kotoa" .

Ja sitten vielä toiseksi mielestäni kirjoitin että parasta arkea on se kun olemme yhdessä kotona, hoidamme vauvaa ja ihastelemme häntä.

Mistä kohtaa kirjoituksestani sait käsityksen, etten anna isän olla vauvan kanssa?

Muistathan silti, että isäkin - ja isä-lapsi-suhde - kaipaa ja ansaitsee niitä kahdenkeskisiäkin hetkiä. Sulla ja vauvalla on selkeästi ja _tietenkin_ vahva side, kuten kuuluukin, mutta anna sellaisen kehittyä isän ja vauvankin välille. :)

Ihanaa arkea!
 
En jaksanut lukea koko ketjua. Mutta ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen kun luin otsikon: kyllä voi. Rakastaa niin paljon että kaikki muu jää, rakastaa niin paljon että muut ihmissuhteet kärsii, rakastaa niin paljon ettei enää tiedä että muu maailma ei ole lakannut elämästä ja pyörimästä, eikä se sun lapsi ole sen muun maailman keskipiste vaikka se sitä sulle onkin. Yhdelle ystävälle näin kävi. Entinen ystävä tätä nykyä, kaikkien olisi pitänyt palvella häntä ja hänen perhettään piittaamatta edes omasta perheestään, koska vain hänen lapsensa ovat tärkeitä ja tulevat aina ensimmäisenä.
 
Miksi noita ei voi tehdä kun vauva nukkuu tai vaikka leikkii rauhassa lattialla (ennenkuin kukaan puuttuu niin seksiä ei voi harrastaa kun lapsi on samassa huoneessa, tiedän!)? Me ainakin voitiin ja meillä oli 3 alle 3 vuotiasta, joten kyllä yhdenkin kanssa pystyy, ilman että se pitää viedä hoitoon.

No kyllähän niitä nimenomaan voikin. En olekaan missään vaiheessa puhunut hoitoon viemisestä, vaan yhteisestä ajasta.
 

Yhteistyössä