Toggle sidebar

Rakkaani vaimolle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olivia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Olen sitten pelkuri. Kohdattuani oman ""oliviani"" silmäni avautuivat, sain itsetuntoni ja rohkeuden aloittaa elämä josta olin joskus vain uneksinut. Kaksi vuotta siinä meni saada asiat ja vaimo ymmärtämään että tästä ""oliviastani"" en luovu. Tähän ikään mennessä on myös oppinut että elämä ei välttämättä suju omien ihanteiden ja moraalisääntöjen mukaan.
 
Pitkä parisuhde ei takaa sitä että sitä ollaan yhdessä jatkossakin... Tunnen yli 78 vuotiaan naisen joka vihdoin uskalsi ottaa avioeron dominoivasta miehestään. Kuolinvuoteella on kuulkaa myöhäistä jossitella miksi en uskaltanut elää omaa enkä toisen elämää.
 
En ole epätoivoinen, olen vain rakastunut ja tämä on molemminpuolista. Onko nyt niin vaikea uskoa, että joku avioliitto voi olla ""paha nuoruuden moka""?? Se vaan voi olla niin. Nyt, kun olemme toisemme löytäneet, niin olemme maailman onnellisimmat ihmiset. Voin toki kertoa teille jatkoa. Vaimohan ei tätä purematta niele, mutta ei mahda asialle mitään. Mies on päätöksensä jo vuosia sitten tehnyt ja nyt, kun sielunkumppanit kohtasimme se on menoa...ihanaa!Minä en ole avioliiton autuutta edes kokenut, mutta se jää nähtäväksi koenko hänen kanssaan. Emme ole nuoria kumpikaan, tiedämme jo mitä haluamme.

Mies ei ole pettänyt vaimoaan yhtään kertaa, ei sängyssä vielä edes minun kanssaan. Uskokaa tai älkää. Me odotamme avioeropapereita ja sitten...
 
Minä en hajota mitään perhettä. Kuulutko niihin typeriin naisiin, jotka kuvittelevat naisten vievän ukkonsa. Ihan vapaaehtoisesti ne kuule lähtee. Osoita syyttävä sormi ukkoosi, jos sitä toistuvasti tekee. Älä naisiin. Voit myös vilaista peiliin, sieltäkin se syy saattaa löytyä. Helpoin tie on tietenkin: ""minussa ei ole mitään vikaa, tuo paha akka vei mieheni""...hah, hah hah. En paremmin sano. Kasva aikuiseksi.
 
Niin,kyllä on päätöksen monta vuotta sitten tehnyt, mutta kesti lasten takia, kun vaimo uhkasi itsemurhalla ja jos millä, kun hän ilmoitti ottavansa eron. Minua ei silloin ollut olemassakaan, mutta nyt on ja tilanne on toinen. Myös lapset ovat kasvaneet.
 
vaara on siinä, että toistaa samoja virheitä uuden kumppanin kanssa. siksi pitää selvittää asiat ensin itselleen.

olen 35 ja tähän ikään mennessä olen sen oppinut :)
 
Niinhän sinä luulet. On tässä maailmassa rehellisiäkin miehiä ja keskustelutaitoisia myös. Kaikki ei makaa sohvalla kaljapullo kädessä lenkkimakkaraa syöden ja piereksi.

Ihmeellisiä naisia tällä palstalla. Tuo mies 58 vai 53 vaikuttaa ainoalta, joka ymmärtää, että tälläinenkin asia on täysin mahdollinen. Ettekö ole aiemmin kuulleet, että avioliitot ovat päätyneet eroon ja on löydetty uudet kumppanit joiden kanssa on mahdollisesti menty hautaan asti yhdessä...tai sitten ei.
 
Parahin Olivia, aviomieheni ihastus

Kiitos ystävällisestä kirjeestäsi, vaikka se sisälsikin vain yhden näkökulman avioliitostamme ja perheemme yhteisistä asioista. Olethan pelkästään mieheni kertomien asioiden valossa voinut luoda oman käsityksesi 15 vuotta kestäneestä parisuhteestamme. Historiastamme ja elämänvaiheistamme et voi tietenkään tietää mitään.

Me emme tunne vielä toisiamme, mutta toivottavasti tutustumme jos jäät mieheni elämään pysyvästi. Mieheni nimittäin rakastaa lapsiamme enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Olemme yhdessä kasvattaneet kolme ihanaa lasta, joilla on erittäin läheiset ja rakastavat välit molempiin vanhempiinsa. Toivon sinulle voimia, kun kohtaat heidät. He tulevat todennäköisesti pitämään sinua kotinsa rikkojana ja tunkeutujana yksityiselämänsä piiriin. Varsinkin tyttäremme, jotka lähestyvät murrosikää tulevat olemaan raivoisan mustasukkaisia rakkaasta isästään ja hänen jakamattomasta huomiostaan. Muistathan tuon, kun luot suhdetta heihin ja elät heidän kanssaan se ajat, jotka he viettävät luonanne.

Lapsemme ovat tottuneet tiettyyn elämäntyyliin ja elintasoon, jonka ylpeä isä todennäköisesti haluaa turvata edelleenkin. Lapsilla on hyvä koulumenestys ja aikaavieviä kalliita harrastuksia, joissa me vanhemmat olemme halunneet olla mukana kannustamassa ja auttamassa. Mieheni on aina ollut hyvä ja vastuuntuntoinen isä. Hän on halunnut panostaa lapsiinsa niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Muistathan tämän, kun alatte rakentaa yhteistä elämää.

Se mitä mieheni ja minun väliseen suhteeseen tulee, voin vain todeta sen olevan niin henkilökohtaista ja intiimiä, etten välittäisi siitä vieraan ihmisen kanssa keskustella. Olen jopa hieman pettynyt ja loukkaantunut miehelleni, että hän on halunnut näin yksipuolisesti avautua ulkopuoliselle minuakin koskevissa asioissa. Sen verran voin todeta, että riitoja meillä ei juurikaan ole, olemme molemmat paljon kiinni töissämme, perheessämme ja näissä muissa arkisissa asioissa, että romantiikka on jäänyt vähemmälle - ehkä juuri tähän tarpeeseen mieheni on sinuunkin ihastunut. Ketään en voi pitää väkisin, joten toivotan onnea valitsemallasi tiellä.

Toivoo Vaimo
 
Nyt on tilanne niin, että kyseessä ei ole sinun miehesi. Vaikutat ihan fiksulta ihmiseltä ja todennäköisesti antaisit miehesi mennä, jos on mennäkseen. Tuskin manipuloisit lapsiasi ketään vastaan, uhkaisit itsemurhalla tms.

Lapset eivät tule pitämään minua kotinsa rikkojina, koska he ovat fiksuja lapsia ja aistivat tällä hetkellä erittäin huonon ilmapiirin omassa kodissaan. Ovat jopa itse sanoneet, että erotkaa.

Kaikki ei tapahdu hetkessä, mutta uskon tulevani ajan kanssa lasten kanssa ihan kaverillisesti toimeen. En tietenkään ole heidän elämäänsä tuppaantumassa välittömästi. Antaa heidän tottua tilanteeseen ihan rauhassa.

On se kyllä ihmeellistä, että suurin osa ei tunnu ymmärtävän sitä, että jos mennään parikymppisenä naimisiin, niin on täysin mahdollista siinä iässä valita täysin vääränlainen kumppani.
 
Olivia-hyvä, et ole ainoastaan tyhmä, mutta olet myös erittäin ilkeä ihminen.

Kutsut miehen vaimoa ""nuoruuden erehdykseksi"". Oletko itse tehnyt nuoruudessa erehdyksiä, siis yhtä samassa mittakaavassa? Minä en ole, eikä varmaan moni muukaan.

Entäpä lapset, ovatko hekin nuoruuden erehdyksiä? Jos ovat, niin miksi he ovat siis edelleen olemassa? Ei kai erehdyksen kanssa hankita lapsia. Ja jos joku suhde kestää niin pitkään, että yhteisiäkin lapsia on hankittu, suhde tuskin on erehdys?

Muista, että itsekin voit olla tulevaisuudessa miehen keski-iän villitys eli erehdys.
 
Olivia, yhtä asiaa sinä et ole ymmärtänyt. Kukaan ihminen ei voi vaihtaa puolisoa lennosta, ilman että edellisen suhteen asiat siirtyvät uuteen suhteeseen. Avioero, ositus, lasten huoltajuus, lasten suru, henkinen väkivalta, seuraavat avioeroa. Nämä asiat olisi jokaisen elettävä hoitavassa suhteessa, mutta ei mielellään rakkaussuhteessa, koska se ei voi olla aito. Olet ilman muuta laastarisuhteessa seuraavat vuodet, et voi koskaan ymmärtää sitä tuskaa, mitä miehen päässä liikkuu, kun kaikki sortuu. Ei avioero ole koskaan onnellinen tapahtuma, vaikka kuinka tarpeellinen olisikin.
 
""Olivia"" hyvä,

Tuskin täällä kukaan epäilee, etteikö tällainen kuvio olisi MAHDOLLISTA. Moni asia maailmassa on periaatteessa mahdollista, myös se, Että Suomi voittaa seuraavat Euroviisut. Eri asia sen sijaan on, että kuinka TODENNÄKÖISTÄ se on.

Kaikella kunnioituksella, tilanne, jossa mies jättää perheensä ja lyö hynttyyt yhteen naisen kanssa, jonka kanssa ei ole edes seksiä vielä harrastanut, on todella harvinaista. Siksi on ihan kohtuullista epäillä asian olevan näin nytkään. Sen sijaan tilanne, jossa mies valehtelee salarakkaalleen ummet ja lammet hirviövaimostaan ja jäätävästä avioliitostaan, on hyvin yleinen. Mielestäni ei ole ilkeyttä tai typeryyttä epäillä petturimiehen puheita, ainoastaan realistista.

Kirjoitustesi perusteella vaikutat melkoisen hyväuskoiselta ja jopa naivilta tämän rakkauden suhteen. Vuoksesi toivon, että tarina saa onnellisen lopun ja sinä saat onnesi tämän miehen kanssa. Toivon myös, ettet itse saa muutaman vuoden kuluttua vastaavaa kirjettä miehen uudelta ""oikealta rakkaudelta"".
 
Anteeksi nyt, mutta mikä taistelu ja mikä häviöni? Tästäkö se kenkä puristaakin. Se, etten pidäkään kynsin ja hampain kiinni sinusta, joka haluat lähteä. Toivotan sinulle menestystä onnenetsinnässäsi. Haluaisin, että voisimme sopia käytännön asiat ja erosta tiedottamiset yhteisesti ilman riitaa - omasta puolestani voin sen luvata. Sen verran täytyy tässä vaiheessa olla selkärankaa, ettei loanheittoon sorruta. Sinulla siihen ei mitään syytä olekaan, koska olet mitä ilmeisimmin uuden onnesi kukkuloilla.

Siitä häviöstä haluan sen verran sanoa, että tässä pelissä häviävät kaikki - voittajia ei juurikaan ole.
 
""Olivia"",

Muutama asia tuli vielä mieleeni kirjoituksistasi.

Ensinnäkin kutsut miehen vaimoa ""nuoruuden hairahdukseksi"". Oletko tullut ajatelleeksi, että sen ""hairahduksen myötä on maailmaan syntynyt myös paljon hyvää, ne lapset, joita mies yli kaiken rakastaa? Miten mikään liitto, josta tuloksena on ihania lapsia, voisi olla pelkkä hairahdus?

Sanot lisäksi, ettei mies ole pettänyt vaimoaan, koska ette ole olleet sängyssä. Silti sanot miehen RAKASTUNEEN sinuun avioliittonsa aikana. Eikös se ole jo petos pahimmasta päästä? Vai lupasiko mies vaimolleen rakastaa tätä siihen saakka, kunnes löytää ""sielunkumppaninsa""?

Lisäksi peset kätesi osallisuudestasi miehen petokseen, koska hän on vapaaehtoisesti luoksesi tullut. Etkös sinäkin hänet ihan yhtä vapaaehtoisesti valinnut? Ei kai kukaan sinuakaan pakottanut varattuun mieheen sekaantumaan?

Ihmettelen todella, miten sinulla on otsaa pyytää vaimolta minkäänlaista ymmärrystä itseäsi kohtaan, kun samalla kuvailet hänen luonnettaan ja avioliittoaan negatiiviseen sävyyn. Eikö olisi parasta jättää tällainen kirje lähettämättä? Mikset voisi antaa miehen ihan itse lopettaa omaa avioliittoaan? Miten muuten voit väittää olevasi osaton toisen ihmisen avioeroon, kun olet syy siihen, miksi se liitto vihdoin loppuu?
 
Olet aivan oikeassa. Huolimatta siitä, että kirjeeni olikin kuvitteellinen, niin ei varmaan epätodellinen. Vaikka romanttiset tunteet miehen ja vaimon välillä olisivat vuosien myötä lakastuneet, on yhteinen elämä sentään ollut paljon muutakin. On todella vaikea myöntää, että oma eletty elämä olisi ollut erehdystä ja aika olisi mennyt hukkaan. Sehän tarkoittaisi, että lapsetkin olisivat suurta erehdystä - näin kai harva mieskään sentään ajattelee.

Tuo on hyvä pointti, että lennosta ei voi vaihtaa puolisoa. Edellinen suhde on surtava loppuun, luotava suhteet lapsiin uudessa tilanteessa, jos muuttaa heistä erilleen ja järjesteltävä palikat elämässään järjestykseen. Tämän jälkeen uudellakin suhteella on jotain mahdollisuuksia.

Olen joskus ihmetellyt, miksi liitosta toisen naisen matkaan lähteneet miehet alkavat mustasukkaisiksi entisestä vaimostaan, pyrkivät sanelemaan ja rajoittamaan exän elämää ja etenkin uusia miessuhteita.
 
Nimim. merkki mies kirjoitti: ""Olivia, yhtä asiaa sinä et ole ymmärtänyt. Kukaan ihminen ei voi vaihtaa puolisoa lennosta, ilman että edellisen suhteen asiat siirtyvät uuteen suhteeseen. ""

Täysin oikein. Itse olin muutama vuosi sitten se ""Olivia"". Rakastuin täysillä naimisissa olevaan mieheen, jonka avioliitto käytännössä oli ohi, teoriassa ei. Kiihkeää suhdettamme jatkui puoli vuotta ja mies aikoi kertoa vaimolleen haluavansa erota. Hän oli ehdottanut eroa jo pari vuotta aiemmin, mutta vaimo ei halunnut asiasta kuulla joten aviolitto jatkui. Lapsia suhteesta ei ole.

Lopulta mies ei saanut kerrottua kotona minusta, vaan asia pitkittyi päivä päivältä. Lopetin suhteen sydän verta vuotaen, mielestäni olin viimeinkin löytänyt sielunkumppanini ja ""sen oikean"", mutta olin tarpeeksi vahva lopettaakseni suhteen välittömästi.

Vähitellen aika kului ja tuskakin helpotti ja aloin nähdä suhteen täysin eri kantilta. Olen varma, että mikäli mies olisi silloin alussa ottanut eron ja siirtynyt suoraan minuun, suhteemme ei suuresta rakkaudesta huolimatta olisi kestänyt arkea. Nyt olen tapahtuneesta pelkästään kiitollinen.

Noin vuosi sitten mies erosi vaimostaan lopullisesti omaa tahtiaan ja otti yhteyttä minuun pari kuukautta sitten. Välillä emme olleet missään tekemisissä. Nyt tutustumme tavallaan uudelleen ja otamme päivän kerrallaan ja mies saa kaikessa rauhassa käsitellä eronsa loppuun. Meillä on aikaa odottaa. Sen jälkeen katsomme onko meidän suhteellamme oikeasti tulevaisuutta.

 
Olivia on oikeassa. Näin voi käydä. Minä olen uuden hoitoni kanssa onnellisesti naimisissa. Sitä ennen olikin 17 vuotta yhtä helvettiä.
Ex on yrittänyt useita suhteita, mutta aina on tullut jätetyksi. Peiliin katsoo yhtenään ja itseään mankeloi, ei vaan mitään ymmärrä omasta käytöksestään.
 
Olen ylpeä tämän palstan miehistä. He käsittävät mistä on kyse. Naiset eivät tunnu käsittävän. Haukkuvat tyhmäksi, nuoreksi ja vaikka miksi. Erehdytte hyvät naiset. Minulla on kokemusta, vaikka teille jakaa ja ikää ihan riittävästi.

On myös kokemukseni myötä tullut kyky erottaa jyvät akanoista miesten suhteen. En tunne itseäni millään tavalla hunoksi naiseksi, sanokaa te mitä sanotte. Olen erittäin onnellinen, että olen saanut kunnian tavata näin upean miehen ja meillä tulee olemaan toisillemme paljon annettavaa. Emme tietenkään suinpäin säntää suhteeseen vaan elämme molemmat eron jälkeen omilla tahoillamme, tapailemme ja tutustumme paremmin. Ei suinkaan ole tarkoitus hynttyitä yhteen laittaa avioeron jälkeen eikä myöskään ""tuppaantua"" lasten elämään. Mikä tässä on väärin? Kertokaa te viisaat? Pitäisikö miehen juosta vapaana vuoden ja ns. kaataa kaikki mikä kaadettavissa on. Hän ei halua tehdä sitä, ymmärrättekö?

Jos käytin sanaa ""nuoruuden hairadus"", se oli väärä. Pyydän kohteliammin anteeksi. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että parikymppinen ihminen ei todellakaan välttämättä ole kypsä tekemään parisuhteeseen liittyviä ratkaisuja kaikilta oikeilta kantilta loppuelämäänsä ajatellen.

Maailmamme muuttuu, ihmiset muuttuvat, elinolosuhteet muuttuvat, arvomaailma muuttuu...ne asiat eivät välttämättä todellakaan ole samanlaisia kuin kaksikymppisenä. Toki voi olla, mutta on tilanteita jolloin ei ole ja niitä tilanteita on paljon. Ettekö usko, että se rakkauskin voi loppua?

Naisilla on ihmeellinen tyyli syyllistää ""se toinen nainen"". Itse olen tuon vaiheen käynyt läpi jo vuosia sitten. Syyllistän tekijän enkä ulkopuolisia, jos jonkun syyllistän.

Luuletteko te arvon naiset, että kaikki eronneet miehet elävät epäonnistuneissa uusissa suhteissa ja itkevät teidän peräänne? Eivät todellakaan tee niin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa