rakkautta ensi silmäyksellä!

[rakastunut]

en ikinä ajatellut että sellaista oikeasti edes on, mutta nyt se iski minuun. Parisuhteessa olen elänyt toista kymmentä vuotta ja mielestäni olemme onnellisessa liitossa, mutta nyt aivan yllättäin, odottamatta ja etsimättä olen rakastunut toiseen mieheen. Tämä on jotain aivan uskomatonta. Täydennämme toistemme ajatuksia ja lauseita. Ajatuksemme menee samoja ratoja, tiedän että en tunne tätä miestä juuri ollenkaan mutta palan halusta tutustua. Puhelumme kestävät tunteja. Pelkkä ajatus hänestä saa minut sekaisin ja sydämeni hakkaamaan hullunlailla. Tiedän että tässä voi käydä huonosti, mutta en todella uskonut että tällaista tunnetta voisi olla.

 

[Empuuu]

Ai ihanko ensisilmäyksellä rakastuit?

Ettet olisi vain hullaantunut/ihastunut.

 

[ap]

Ai ihanko ensisilmäyksellä rakastuit?

Ettet olisi vain hullaantunut/ihastunut.

en eläissäni uskonut että näin voi käydä. tää on aivan jotain muuta kuin ihastuminen. On kuin olisin löytänyt puuttuvatn palan itsestäni.

 

[nooramaria]

en ikinä ajatellut että sellaista oikeasti edes on, mutta nyt se iski minuun. Parisuhteessa olen elänyt toista kymmentä vuotta ja mielestäni olemme onnellisessa liitossa, mutta nyt aivan yllättäin, odottamatta ja etsimättä olen rakastunut toiseen mieheen. Tämä on jotain aivan uskomatonta. Täydennämme toistemme ajatuksia ja lauseita. Ajatuksemme menee samoja ratoja, tiedän että en tunne tätä miestä juuri ollenkaan mutta palan halusta tutustua. Puhelumme kestävät tunteja. Pelkkä ajatus hänestä saa minut sekaisin ja sydämeni hakkaamaan hullunlailla. Tiedän että tässä voi käydä huonosti, mutta en todella uskonut että tällaista tunnetta voisi olla.

minä hyppäsin edellisestä suhteesta, koska rakastuin ensisilmäyksellä ja tunne oli aivan samanlainen kuin kuvailit. mekin puhuimme tunteja puhelimessa ja nyt olemme olleet yhdessä kohta kymmenen vuotta ja tunne jatkuu. <3

en tietenkään sano kenellekään, että eroa, mutta oma vanha suhteeni oli ollut kuollut jo aikoja sitten... en ole katunut päivääkään.

 

[Kultapien]

Ei tuo ole kulta rakkautta Ihastus voi olla fyyssesti paljon hurjempi tunne kuin rakkaus, mutta se ei yleensä kestä kauaa. Rakkaus sitten kehittyy pikkuhiljaa.

 

[Empuuu]

Ei tuo ole kulta rakkautta Ihastus voi olla fyyssesti paljon hurjempi tunne kuin rakkaus, mutta se ei yleensä kestä kauaa. Rakkaus sitten kehittyy pikkuhiljaa.

Tuota ei monet ymmärrä.

 

[4n äiti]

mulla on nykyisen mieheni kanssa juuri kuvaamasi olo, että kun emme ole yhdessä, minusta puuttuu pala.
luulin myös entisessä elämässäni, että oikea rakkaus on vain jotain mitä on kirjoissa ja elokuvissa. onneksi luulin väärin.

 

[nooramaria]

en väitä, että kaikki olisi kokoajan helppoa ollut ja uusioperhe teki omat kompastuskivensä.
mietimme kauan ja tarkkaan, muutammeko yhteen ja karistaako se suhteestamme sen ihanan tunteen, kun toista ei näe ihan joka hetki. viiden vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja kolme vuotta sitten menimme kihloihin ja pidimme samana kesänä vielä kirkkohäät.

nyt tiedän mitä on rakkaus ja mitä tarkoitetaan sanonnalla "luodut toisilleen".

 

[kokoko]

tuo on kyllä ihastumista eikä rakastumista.
Kunhan ensihurma haihtuu, niin näet ettei se niin täydellinen olekaan.
itse ihastun harva se vuosi, tuo mukavaa vaihtelua elämään, kunhan ei päästä sen pitemmälle.

 

[vieras]

Olin kihloissa, kun tapsin sielunveljeni ja rakastuin ensisilmäyksellä. Nyt sitten naimisissa sielunveljeni kanssa ja 3 lasta ja vieläkin hän saa yli 8 vuoden jälkeen sukat pyörimään jaloissani
En myöskään ole katunut päivääkään vaihtoani ja olin edellisessä suhteessa aina sitä mieltä, että jotakin puuttui.

 

[ap]

Ei tuo ole kulta rakkautta Ihastus voi olla fyyssesti paljon hurjempi tunne kuin rakkaus, mutta se ei yleensä kestä kauaa. Rakkaus sitten kehittyy pikkuhiljaa.

ja sinä et sitten ole tätä kokenut. en ikinä olisi uskonut puhuvani rakkaudesta, mutta mulle kävi köpelösti. Olen myyty!

 

[Rouva Räpylä]

Miten voi sanoa toiselle, että et sinä rakastunut? Ei toisen tunteita voi tietää. B)

 

[nooramaria]

rakkautta ei voi kertakaikkiaan käsittää, ennen kuin se osuu omalle kohdalle, ja sitten se on menoa! minulla ei koskaan (huom! ei koskaan) ollut ennemmin ollut tällaista olotilaa. (luin jopa vanhat päiväkirjani ennen tätä suhdetta ja mietin ja puntaroin tarkkaan ja perusteellisesti)

 

[nooramaria]

ja edelleen kymmenen vuoden jälkeen lähettelemme toisillemme pusi pusi- viestejä kesken päivän ja aamulla jos toinen nukkuu, kun toinen lähtee esim töihin, tulee takuuvarmasti "huomenta rakas"-viesti tms.

 

[4n äiti]

ja edelleen kymmenen vuoden jälkeen lähettelemme toisillemme pusi pusi- viestejä kesken päivän ja aamulla jos toinen nukkuu, kun toinen lähtee esim töihin, tulee takuuvarmasti "huomenta rakas"-viesti tms.

meillä on kanssa just tätä, imelää varmaankin suurimmalle osalle ihmisistä. en olisi entisessä liitossa uskonut, että elämässä on rakkautta ja minullekin sitä suodaan. valitettavan monet eivät koe oikeaa rakkautta koskaan. olen onnekas.

 

[ap]

tuo on kyllä ihastumista eikä rakastumista.
Kunhan ensihurma haihtuu, niin näet ettei se niin täydellinen olekaan.
itse ihastun harva se vuosi, tuo mukavaa vaihtelua elämään, kunhan ei päästä sen pitemmälle.

ihastunut olen minäkin moneen kertaan, mutta se ihastumisen hurma ei ole mitään kun tietää tämän tunteen. Ei ikinä ole ihastuminen saanut multa päätä totaalisesti sekaisin. tämä tunne on jotain mitä ei voi sanoilla kuvailla.

 

[mamiska]

Mullakin oli tuollainen tunne kuin ap:lla.. jätin mieheni, myin taloni, annoin koirani pois, irtisanouduin töistä, muutin pienen lapseni kanssa toiselle puolelle Suomea. Kaikki meni ihan päin persettä ja muutin puolentoista vuoden jälkeen takaisin kotiseudulle. Nyt asun vuokralla lapseni kanssa kahdestaan ja kadun silloista ratkaisuani. Lapsen isällä on uusi naisystävä ja hän on onnellinen. Minä.. en ole kovin onnellinen. Näinkin voi käydä =(

 

[4n äiti]

Mullakin oli tuollainen tunne kuin ap:lla.. jätin mieheni, myin taloni, annoin koirani pois, irtisanouduin töistä, muutin pienen lapseni kanssa toiselle puolelle Suomea. Kaikki meni ihan päin persettä ja muutin puolentoista vuoden jälkeen takaisin kotiseudulle. Nyt asun vuokralla lapseni kanssa kahdestaan ja kadun silloista ratkaisuani. Lapsen isällä on uusi naisystävä ja hän on onnellinen. Minä.. en ole kovin onnellinen. Näinkin voi käydä =(

kyllä elämällä on sinunkin varalle jotain kivaa vielä. hyväksy menneet, niin uusi pääsee elämääsi. kulje avoimin silmin ja käsin. voimia.

 

[ap]

en missään nimessä mene muuttamaan yhteen tämän miehen kanssa. ensin hoidan eron ennen kuin etenen. Lapsia meilläkin on mieheni kanssa kaksi joten missään nimessä en keveitä ratkaisuja pysty tekemään.

 

[nooramaria]

Mullakin oli tuollainen tunne kuin ap:lla.. jätin mieheni, myin taloni, annoin koirani pois, irtisanouduin töistä, muutin pienen lapseni kanssa toiselle puolelle Suomea. Kaikki meni ihan päin persettä ja muutin puolentoista vuoden jälkeen takaisin kotiseudulle. Nyt asun vuokralla lapseni kanssa kahdestaan ja kadun silloista ratkaisuani. Lapsen isällä on uusi naisystävä ja hän on onnellinen. Minä.. en ole kovin onnellinen. Näinkin voi käydä =(

äläkä etsi! onni tulee eläen, ei etsien. minä kun olin silloin aikoinani juuri päättänyt, että katselen ja ihmettelen maailmaa, enkä ainakaan minkään ukkelin kanssa, niin eikös tämä mies tallustellut suoraan sydämeen.

 

[meimie]

Ei tuo ole kulta rakkautta Ihastus voi olla fyyssesti paljon hurjempi tunne kuin rakkaus, mutta se ei yleensä kestä kauaa. Rakkaus sitten kehittyy pikkuhiljaa.

ja sinä et sitten ole tätä kokenut. en ikinä olisi uskonut puhuvani rakkaudesta, mutta mulle kävi köpelösti. Olen myyty!

Yhdyn ap:n mielipiteeseen. Mäkään en uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä. Takana oli 4 vuoden nuoruuden seurustelusuhde, 7 vuoden toinen suhde (josta 1,5 v naimisissa) joka kuoli tunteettomuuteen...Se oli kaikkin puolin hyvä suhde mut just se rakastumisen huuma jäi kun kaveripohjalta aloimme aluksi olla yhdessä ja sitten rakastuimme. Mä ajalltlin kyynisesti että ei sellaista jalatalta-rakkautta ole kuin elokuvissa, mitä lie hömpötystä. Mut oli kasvatettukin niin että rakkaus ei ole niin kovin ruusuista (mun vanhemmilla ainakaan) eikä täydellisyyttä ole.

Sit tapasin mun nykyisen miehen. Se oli kerrasta poikki ja pinoon. Me ollaan luodut toisillemme, sen tiesi heti. Kihloihin mentiin 3kk tapaamisesta, naimisiin 6kk tapaamisesta ja kun vietimme 2 v hääpäivää meillä oli jo kaksi tyttöä. Nyt takana 10 vuotta yhteistä elämää ja edelleen tuo mies on niin syötävä namu ja ihana mulle ja lapsille. Paras aviomies mitä saatoin odottaa, mahtava isä, rakastaja, mun paras ystävä. Ja tunne on molemmin puolinen. On orpoa kun toinen ei ole liki. Soitellaan toisillemme edelleen töihin vähän päästää, noin muuten vaan ja sanoakseen että rakastaa toista. Ällösiirappista mutta niin ihanaa.

Mutta tosiaan olisin mäkin tyrmännyt tuollaisen ajatuksen kuin ap:llä ennen tätä liittoa. Niin se vaan on, se on itse koettava että uskoo. Mutta tuskin kaikki sitä kokee ja silti on ihan onnellinen. Eikös se mene niin että kun ei tiedä paremmasta niin ei osaa odottaakaan.

 

[ap]

Ei tuo ole kulta rakkautta Ihastus voi olla fyyssesti paljon hurjempi tunne kuin rakkaus, mutta se ei yleensä kestä kauaa. Rakkaus sitten kehittyy pikkuhiljaa.

ja sinä et sitten ole tätä kokenut. en ikinä olisi uskonut puhuvani rakkaudesta, mutta mulle kävi köpelösti. Olen myyty!

Yhdyn ap:n mielipiteeseen. Mäkään en uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä. Takana oli 4 vuoden nuoruuden seurustelusuhde, 7 vuoden toinen suhde (josta 1,5 v naimisissa) joka kuoli tunteettomuuteen...Se oli kaikkin puolin hyvä suhde mut just se rakastumisen huuma jäi kun kaveripohjalta aloimme aluksi olla yhdessä ja sitten rakastuimme. Mä ajalltlin kyynisesti että ei sellaista jalatalta-rakkautta ole kuin elokuvissa, mitä lie hömpötystä. Mut oli kasvatettukin niin että rakkaus ei ole niin kovin ruusuista (mun vanhemmilla ainakaan) eikä täydellisyyttä ole.

Sit tapasin mun nykyisen miehen. Se oli kerrasta poikki ja pinoon. Me ollaan luodut toisillemme, sen tiesi heti. Kihloihin mentiin 3kk tapaamisesta, naimisiin 6kk tapaamisesta ja kun vietimme 2 v hääpäivää meillä oli jo kaksi tyttöä. Nyt takana 10 vuotta yhteistä elämää ja edelleen tuo mies on niin syötävä namu ja ihana mulle ja lapsille. Paras aviomies mitä saatoin odottaa, mahtava isä, rakastaja, mun paras ystävä. Ja tunne on molemmin puolinen. On orpoa kun toinen ei ole liki. Soitellaan toisillemme edelleen töihin vähän päästää, noin muuten vaan ja sanoakseen että rakastaa toista. Ällösiirappista mutta niin ihanaa.

Mutta tosiaan olisin mäkin tyrmännyt tuollaisen ajatuksen kuin ap:llä ennen tätä liittoa. Niin se vaan on, se on itse koettava että uskoo. Mutta tuskin kaikki sitä kokee ja silti on ihan onnellinen. Eikös se mene niin että kun ei tiedä paremmasta niin ei osaa odottaakaan.

ihana lukea tällaisia tarinoita, mun nykyinen suhde ei ikinä ole ollut mitään suurta rakkautta, kiintymystä on mutta ei syvää kiihkeää rakkautta.

 

[Tietamaton]

Eli kympin kysymys on, etta mista erottaa sen oikean rakastuminen ja "hetkenhurma"-sellaisen? Erosin 10 vuoden avioliitosta ja sen jalkeen "rakastuin" korviani myoten ekaa kertaa elamassa, mutta tama rakastuminen ei kehittynyt rakkaudeksi. Nyt olen taas rakastunut ja mietin, etta onko tama oikeaa vai ei - syntyyko rakkaus siita, etta rakastumista vaalitaan rakkaudeksi vai onko se vain kemia/hormonicoctail?

 

[tiltu]

jotta rakkaus kestää, se vaatii huolellista hoitoa ja kovaa työtä. mitään ei saa ilmaiseksi =)

 

["surullinen"]

Haulla löysin vanhan viestin ja ajaattelin heti että oli kuin olisin itse kirjoittanut. Ihastuin jo vuosia sitten erääseen mieheen joka oli naimisissa kuten itsekin. Itse en ollut kuitenkaan tarpeeksi rohkea jättääkseni tuttua ja turvallista elämääni ja nyt sitten olen onneton.

Ajattelin ennen ihan samoin että rakkauden tunne on vain elokuvien hömppää mutta kun sen oikean miehen sai vierelleen niin tiesi jotain mitä ei ollut koskaan tiennyt olevan olemassakaan. Ja nyt omien päätösten jälkeen olen ollut jo yli kaksi vuotta näkemättä tätä miestä. Silti joka ikinen aamu ja joka ikinen ilta ja sata kertaa siinä välissä ajattelen häntä!

Tiedän etten koskaan saa häntä koska hän erosi ja muutti pois ja löysi uuden ihmisen. Nyt sitten mietin aina että miksi en kuunnellut sydäntäni??? En koskaan voinut kuvitella sellaista tunnetta olevankaan! Kun hänet näin niin kaikki oli siinä.

Jos joku tällaisia asioita miettii niin annan kyllä neuvon että tee just niinku sydän sanoo äläkä ajattele muuta mitä sitten joudut lopun elämääsi katumaan!!!