rasismia,miten selviydyn siitä

[meeri]

asun saksassa ja minulla on kaksivuotias lapsi. kohtaan viikoittain rasismia ja en tiedä miten selviydyn siitä. esim. olin eilen liikuntakerhossa, jossa n. neljä vuotias tyttö tönäisi aika hurjasti pariin otteeseen lastani. tytön äiti ei tietenkään huomannut tapahtunutta. sanoin lapselle, että näin ei saa tehdä.lapsen äiti oli todella närkästynyt ja kysyi minulta miten niin ei saa niin tehdä. ja mitä tehdä( hän huomasi, että en puhu saksaa saksalaisittain) sanoin englanniksi, että täällä ei lapset töni toisiaan ja varsinkaan noin iso lapsi pitäisi tietää, miten käyttäydytään. sen jälkeen äiti pyysi minulta aika tylysti anteeksi ja kuulin kuinka hän kysyi tytöltään, joka alkoi itkemään, että tönäisikö minun lapseni hänen päätään pidempää lasta!
tämän jälkeen äiti alkoi kuiskuttelemaan muille äideille ja sanoin osakseni aika tylyjä katseita. tämä on henkisesti todella kuluttavaa. mitenkä kerron lapselleni, joka tulee huomaamaan joku päivä tämän erilaisen kohtelun, mistä on kyse. saksalaiset tuntuvat kuvittelevan, että kaikki ulkomaalaiset tulevat tänne heidän "upean ja toimivan" sosiaalisysteeminsä perässä.
tiedän että on maailman joka kolkassa aikuisia, jotka eivät hyväksy, että heidän lapselle ei muut sanoa ja kerro toimintasääntöjä, sillä "heidän lapsensahan eivät tee mitään väärää", mutta väitän kyllä huomaavani milloin on kyseessä rasismi. miten kovetan itseni, että en välittäisi tapahtuneista vai mitä ihmettä voin tehdä?

 

[Saksalaiset ovat idiootteja.]

Tule takaisin Suomeen.

 

[Saksa on paska maa]

Seppo Rätyä lainatakseni...

 

[vieras]

kerro niille, kuinka hyvä niiden sosiaalisysteeminsä on suomeen verrattuna, esim heidän päiväkotisysteeminsähän on suomeen verrattuna aivan loistava! Jos ylipäätään paikan saat, haet lapsen kotiin syömään kesken päivän (siis kesken oman työpäiväsi), koska pk:ssahan ei ruokaa tarjoilla!

 

[Lilii lisänimetön]

Pidä huoli, että lapsesi ei koe olevansa vähempi tai huonompi. Että itsetunto kehittyy hyvin. Hankala juttu. Ei kuitenkaan kannata olla vain välittämättä tapahtuneesta, ettei lapsesi luule, että tuo käytös on normaalia ja sallittua.