Raskaana enkä tiedä mitä tehdä...

[ei neljättä]

Tuntuu niin väärältä, että toiset kärsivät lapsettomuudesta ja minä olen tässä iässä ja tällaisen kysymyksen äärellä... Sain muutama päivä sitten tietää olevani raskaana. Lapsi olisi meille neljäs. Täytin juuri 30v ja aloitan opiskelut yliopistossa reilun viikon päästä. Nuorimmaisemme täytti juuri 2v. ja vanhin aloitti esikoulun.

Meillä on käytössä pillerit ja otan ne tunnollisesti. Ainoa tapa millä tämä voi olla mahdollista on viime kierrossa kärsimäni migreenikohtaus jolloin oksensin pillerin luultavasti ulos. Tämän jälkeen käytimme lisäehkäisyä viikon VAIKKA ko.pillerin ei pitänyt edes aiheuttaa lisäehkäisyn tarvetta! Olimme kuitenkin harrastaneet seksiä migreeniä edeltävänä päivänä, joten silloin kai tämän on täytynyt tapahtua...

Meillä ei ole varaa neljänteen... Minä en jaksa neljättä raskautta... Mutta en voi kuvitella tekeväni aborttia... En ole sitä koskaan varsinaisesti vastustanut, mutta en vaan voi kuvitella sitä omalle kohdalleni... Tiedän että rakastuisin tähän lapseen siinä missä rakastan muitakin lapsiani, mutta en vain pysty tähän nyt! Ei meillä ole tilaa vauvalle? Ei minulla ole nyt voimia! Tarvitsisimme sitten jonkun tila-auton...

Ajattelin että JOS joskus vielä lapsen haluaisin, se tapahtuisi sitten kun opiskeluni on suoritettu ja talous on vakaa. Olen vain itkenyt viime päivät ja mies on tehnyt kantansa selväksi. Tämä ei ehkä ole oikea paikka tästä kirjoittaa, sillä täällä tupataan tuomitsemaan niin helposti... Nyt tuntui vaan että on pakko johonkin purkaa näitä tuntojansa!

 

[Kooo]

Voi ei, onpa tosiaan vaikea tilanne, mutta te selviätte siitä oli päätös mikä tahansa. Neuvoja en valitettavasti osaa antaa, koska jokainen tietää ja tuntee tilanteensa itse parhaiten. Tsemppiä päätöksen tekemiseen ja tulevaan!

 

[goddess]

Kannattaa punnita oikeasti asian kummatkin puolet miehesi kanssa yhdessä joka kantilta. Uskon että aikuiset ihmiset pystyvät näin tärkeässä asiassa asialliseen keskusteluun eikä juuri jomman kumman mielipide ole se yksi ja ainoa oikea.
Päätätte kumpaan suuntaan tahansa niin varmasti kannatte asiaa sydämissänne koko loppuelämänne.
Tsemppiä ja voimia tilanteeseen, yhdessä selviätte kyllä.

 

["vieras"]

Jos oikeasti et jaksa neljättä raskautta, niin eihän sulla ole vaihtoehtoja.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";26989399]Jos oikeasti et jaksa neljättä raskautta, niin eihän sulla ole vaihtoehtoja.[/QUOTE]

Niin... Ja toisaalta se itse raskaus on loppujen lopuksi aika pieni osa elämää. Ja sitten taas toisaalta... raskauden jälkeen se todellinen työ vasta alkaa... Ja sitten taas toisaalta, syyttäisin itseäni abortista koko loppuikäni... Ei tämä ole niin yksinkertaista!

 

[Ken guru]

[QUOTE="alkup.";26989434]Niin... Ja toisaalta se itse raskaus on loppujen lopuksi aika pieni osa elämää. Ja sitten taas toisaalta... raskauden jälkeen se todellinen työ vasta alkaa... Ja sitten taas toisaalta, syyttäisin itseäni abortista koko loppuikäni... Ei tämä ole niin yksinkertaista![/QUOTE]

Itse ehkä miettisin enemmänkin sen kannalta, että haluanko joskus vielä yhden lapsen. Jos, niin se olisi sitten tämä tässä, ja siitä kyllä selvitään. Opiskelupaikkakin sinulla on ja pysyy. Mutta jos olisin ehdottomasti sen kannalla ettei enää koskaan lapsia, niin sitten kyllä varmaan tekisin sen vaikeamman ratkaisun. Sitä keskeytystä kyllä on todella paha ajatella, varsinkin kun on jo olemassa olevia lapsia, ja on raskaana (kuten minäkin tässä).

 

[järkytyin]

Olen sinua suunnilleen kolme vuotta nuorempi ja tulin raskaaksi juuri luullakseni sen takia että oksensin parinakin kertana sen kierron aikana ja vielä sillä lailla lähekkäin pillerin ottamisen kanssa että tiesin että ne eivät olleet imeytyneet. tulin raskaaksi, hetki ei ollut "sopiva" mutta olen naimisissa ja kyseessä oli ensimmäinen lapsemme
Paniikki iski, sillä olimme päättäneet "toivoa" lasta sitten kun edes jompikumpi on valmistunut yliopistosta. Päätimme"pitää" lapsen ja innostuimme siitä kovasti ja sitten viikolla11 raskauteni päättyi keskenmenoon. Olimme molemmat surullisia. Sinulla on eri tilanne. Haluaisin että "tutustuisit" omiin tunteisiisi nyt ja saisit vastauksen oletko sellainen ihminen jolle abortista tulee syyllisyyden tunne, vai ei. Siltikään sitä ei varmaksi voi tietää. Anteeksi jos tekstistä on vaikea saada selvää , suomi ei ole äidinkieleni

 

[Niis]

Kumman kanssa on helpompi elää; syyllisyyden vai kasvavan perheen?

 

["alkup."]

Itse ehkä miettisin enemmänkin sen kannalta, että haluanko joskus vielä yhden lapsen. Jos, niin se olisi sitten tämä tässä, ja siitä kyllä selvitään. Opiskelupaikkakin sinulla on ja pysyy. Mutta jos olisin ehdottomasti sen kannalla ettei enää koskaan lapsia, niin sitten kyllä varmaan tekisin sen vaikeamman ratkaisun. Sitä keskeytystä kyllä on todella paha ajatella, varsinkin kun on jo olemassa olevia lapsia, ja on raskaana (kuten minäkin tässä).

En vain tiedä.... Voisin hyvinkin haluta vielä joskus lapsen, mutta silti tätä on juuri nyt todella vaikea hyväksyä... Ehkä en ole vielä sisäistänyt koko asiaakaan. Tunnelma vaihtelee hysteerisestä itkusta sellaiseen turtuneeseen jumitukseen...

 

["hmmm"]

mä ajattelisin että toi lapsi on tarkoitettu teille. pitäisin lapsen, mutta jompikumpi teistä menisi mahd. pian sterilisaatioon (mies heti kun pääsee tai sinä raskauden jälkeen).

 

[Ken guru]

[QUOTE="alkup.";26989501]En vain tiedä.... Voisin hyvinkin haluta vielä joskus lapsen, mutta silti tätä on juuri nyt todella vaikea hyväksyä... Ehkä en ole vielä sisäistänyt koko asiaakaan. Tunnelma vaihtelee hysteerisestä itkusta sellaiseen turtuneeseen jumitukseen...[/QUOTE]

No, lähipiirissäni on kyllä perheitä joissa on useita lapsia, mutta välissä ollut aborttikin. Pystyvät senkin asian kanssa elämään kyllä. Onhan tuo todella vaikea tilanne. Aikaakin sinulla on vielä tehdä lapsi myöhemminkin. Keskustelisin miehen kanssa tarkkaan punniten. Muuta en osaa minäkään sanoa, kuin että voimia ja rohkeutta päätöksen tekoon!

 

["vieras"]

Katso lapsiasi. Kuinka voisit riistää hengen siltä josta on tulossa samanlainen?

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";26989573]Katso lapsiasi. Kuinka voisit riistää hengen siltä josta on tulossa samanlainen?[/QUOTE]

En osaa ajatella aborttia hengenriistona (ainakaan aikaisilla viikoilla). Mutta sen verran tunnen itseäni, että miettisin kyllä loppuikäni sen neljännen tuohon katraan jatkoksi ja ajattelisin että nyt se olisi sen ja sen ikäinen ja nyt se jo varmaan nukkuisi yönsä ja arki olisi helpottanut... nyt sekin menisi jo eskariin... Abortti tuntuu kamalalta vaihtoehdolta kun se omalle kohdalle sattuu... :/

 

[YaYa]

voi mikä tilanne
mieti asia tarkkaan joka kantilta, asioilla on tapana järjestyä parhain päin.
osaan kuvitella tilanteen. meillä lapsiluku täynnä, mutta aborttia en voisi kuvitella tekeväni.
ite ehkä ajattelisin niin jos se yllätys kävisi, että se abrotti varmaan vaivaisi lopun ikää, mutta kun sen yllätysvauvan saisi rinnalle, ei varmasti kaduttaisi/epäilyttäisi yhtään. pitäisi vaan osata sopeutua odotusaika siihen, että asiat ei menneetkään ihan niin kuin suunnitteli.

 

["vieras"]

Kuulostat ihan siltä, että rakastaisit tuota lasta, mutta tilanne tuntuu nyt ylipääsemättömältä, kun olet juuri aloittamassa opiskelut. Uusi elämänvaihe tuntuu varmaan isolta askeleelta joka tapauksessa!

Yliopiston opinto-oikeus ei häviä ikinä minnekään, joten sinuna vaihtaisin suunnitelmaa ja etenisin uuden lapsen kanssa. Tämän vuoden voit mainiosti opiskella. Sitten olet vuoden kotona vauvan kanssa ja sitten panet hänet hoitoon ja jatkat opintoja. Vauvan saaminen ei lykkää valmistumistasi juuri ollenkaan Yliopisto-opiskelu ei ole 8-16, joten voit pitää välillä lyhyitäkin hoitopäiviä tai vapaapäiviä

Autot sun muut järjestyy kyllä, niiden perusteella en ratkaisuani tekisi!

 

["vieras"]

Meillä kävi niin, että toisen lapsen sijaan aloinkin odottaa kaksosia. Itkin joka päivä 2 viikon ajan. Nyt kun ovat syntyneet, rakastan heitä mielettömästi ja elämä asettuu nyt tämän mukaan. Aina ei voi kaikkea suunnitella.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";26989593]En osaa ajatella aborttia hengenriistona (ainakaan aikaisilla viikoilla). Mutta sen verran tunnen itseäni, että miettisin kyllä loppuikäni sen neljännen tuohon katraan jatkoksi ja ajattelisin että nyt se olisi sen ja sen ikäinen ja nyt se jo varmaan nukkuisi yönsä ja arki olisi helpottanut... nyt sekin menisi jo eskariin... Abortti tuntuu kamalalta vaihtoehdolta kun se omalle kohdalle sattuu... :/[/QUOTE]

Mä uskoisin, että omalla kohdallani abortti jäisi vaivaamaan loppuiäksi niin kovasti, että pääsisin helpommalla kun pitäisin lapsen. Vauva- ja pikkulapsiaika kuitenkin menee nopeasti ohi ja meilläkin on kohta 2v täyttävä lapsi, niin vielä yksi menisi "samalla vaivalla". Tarkoitan nyt sitä, että tuota lapsiperheen arkea eletään meidän perheessä vielä vuosia, ja uusi raskaus pidentäisi sitä aikaa vain kolmella vuodella. Jos nuorin lapsi olisi jo esim. 10v., joutuisi tavallaan aloittamaan kaikki yövalvomis-, vaippa-, ja päiväkotirumbat ihan alusta asti, kun olisi jo tottunut arkeen isojen lasten kanssa ja saanut nuo tietyt jutut jo kerran jättää taakseen.

 

["ani"]

Ei ole helppo tilanne kyllä.. Kyllä toisaalta varmaan se päätös jossain vaiheessa vahvistuu ja teit kummin tahansa, se on oikea päätös. Jos pidät lapsen, niin kyllä yliopistosta tosiaan voi lykätä niitä opiskeluja sen takia ja lisäaikaa saa. Rahan kanssa varmaan tekee tiukkaa mutta jotenkin siitäkin varmaan selviää.

Jos taas päätät tehdä abortin, niin ajattele se niin, että teit sen niiden jo olemassaolevien lapsien ja heidän tulevaisuutensa takia. Kyllähän keskenmenon saaneetkin joskus ajattelevat, että nyt se olisi sen ja sen ikäinen mutta jos tietoisesti vaan pakottaa itsensä muistamaan että asialle ei silloin mitään voinut, niin kipeätkin muistot haalenevat. Kyllä elämäntilanne ja omat voimavarat ovat ihan painavia syitä tehdä abortti eikä se loppujen lopuksi tuossa vaiheessa ole sen enempää lapsi kuin mitä sille omassa mielessä antaa tilaa. Yhtä lailla sitä lasta yrittävänä ajatteli jokaisten kuukautisten kohdalla, millainen lapsi siitä olisi voinut tulla. Onneksi sittemmin onnisti ja nyt voi keskittyä olemaan onnellinen niistä lapsista, jotka sai ja unohtaa ne, joita ei saanut.

Mutta ei se päätös helppo ole ja lähetän täältä virtuaalisen halauksen sekä voimia. Olen varma että teet itsesi, perheesi ja sekä olemassa olevien että tulevien lastesi kannalta kaikkein parhaimman päätöksen oli se kumpi tahansa.

 

["vieras"]

Vaikea tilanne. Ilmeisesti suurin huoli on raha? En tiedä auttaako, mutta itse ja pari tuttualähipiirissä sai ihan hyvin opiskeltua yliopistossa vaikka olikin lapsia. Vanhemmat lapset päivähoitoon ja pienen kanssa pystyin ihan hyvin lukemaan tentteihin ja tekemään harjoitustöitä. Opiskelin alaa jossa ei yleensä ollut läsnäolopakkoa luennoilla. Opinnot antoivat voimaa, vaikka arki olikin kiireinen.

 

["vieras"]

Mitä mieltä miehesi on?

 

["alkup."]

Kiitos kaikille ihanista vastauksista, en ehtinyt niitä päivällä enää pidempään lukemaan! :flower:

Miehen ensireaktio oli samanlainen järkytys kuin itselläni. Ollaan tosiaan mielestämme pitäneet ehkäisystä todella hyvää huolta! Taisin vielä vitsailla sen migreenin jälkeen että nyt jos edellisestä illasta jotain tuli niin on kyllä tosi huono tuuri... Mies on abortin kannalla. Ei kuulemma halua vaihtaa vaippoja enää seuraavaa(kin) kolmea vuotta... Toisaalta tiedän kyllä, että mies ajattelee parastani ja jos sanon, etten ehdottomasti halua sitä tehdä niin sitten asiasta puhutaan ja varmasti johonkin yhteiseen ratkaisuun päädytään. Raskaus on vasta hyvin alussa (5+pari päivää), joten ajattelimme nyt tämän viikonlopun sulatella asiaa ja miettiä sitten mitä teemme. Joka tapauksessa JOS abortin tekisin, haluaisin tehdä sen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Toisaalta kun olen nyt taas asiaa miettinyt, niin voin kuvitella kuinka innoissaan lapset olisivat vauvasta... Tämä olisi ensimmäinen raskaus kun minulla olisi hieman isompia lapsia, kolme aikaisempaa ovat syntyneet niin peräkanaa että esikoinenkin oli vasta juuri ja juuri 4v. kun kuopus syntyi. En tiedä... Keskeytys tuntuu väärältä, mutta pitäminen mahdottomalta. Olen hankkiutunut eroon kaikista vauvatarvikkeistakin, pinniksen möin helkkari soikoon kaksi viikkoa sitten! :xmas:

 

["hmmm"]

älä nyt sentään mitään pinnasänkyjä ja autoja ajattele. tavaraa saa ana lisää, mutta just tota ihmistä ei ole toista. sanoisin että jos vähänkään epäilyttää niin älä tee aborttia.

 

[Littledeath]

Mä en ymmärrä miten se abortti aikaisilla viikoilla olis helpompi, ainakaan henkisesti. Sillä sikiöllä on nyt jo sykkivä sydän.

 

["hippunen"]

kuule meillä on 14,5neliöö per henkilö tilaa, yhdessä makkarissa nukutaan kaikki. tuttu asuu 3h+keittökomero ja kohta 8lasta!

että paljonkos teillä sitä tilaa on?


ei se oo tilasta kiinni,ei se oo tavaroista kiinni. ainoastaan tahdosta ja jaksamisesta

onnea yli-opistopaikasta ja vauvasta.

 

[Myös 4 odottava]

En usko että synnytettyä lasta ikinä katuu mutta synnyttämättä jättänyt ehkä herkemmin..