raskaana ollessa ei kärsi syödä mitään!

[Pointti]

Loppuvaiheessa tarvii syödä enemmän, tai kehotetaan syömään enemmän mutta silloinkin kyse on vaan parista leivästä ja maitolasillisesta. Tuo suklaalevy oli yksi esimerkki. Tosin senkin jo olen sanonut että harvoin tuollaisiin retkahdan ja kun retkahdan, sillon jää terveellinen ruoka vähemmälle siltä päivältä. Ja vitsit sehän se tuhoa aiheuttaa vauvalle, huoooh.

Eikö olisi terveellisempää retkahdettuasi, että lisäksi söisit sen terveellisen ruoan ja koittaisit kuluttaa ne ylimääräiset ja epäterveelliset liikkumalla? Ei se vauva siitä kärsi, että jätät terveelliset ruoat nauttimatta, mutta eikö olisi mukavampaa, kun äidilläkin olisi hyvä olla myös henkisestikin, fyysisestihän väität voivasi hyvin joka tapauksessa (tosin saattaa jäädä huomaamatta kaikkien tarvittavien aineiden saamattomuus).

 

[nälkä!]

No siten yleensä teenkin, että lähden lenkille tai jumppaan tai salille. Aina se ei vaan onnistu jos mies on töissä, kun tosiaan on jo ennestäänkin lapsi.

 

[nälkä!]

Kontrollifriikille:

Mua ei kiinnosta jauhaa painostani ja syömisistäni missään muualla kuin korkeintaan täällä palstalla ja tämänkin aion lopettaa. Sapettaa vaan kun tyypit takertuu ihan olemattomiin ja vääristelee asioita nii pakko käydä oikomassa.

Kyllä mua välillä ahistaa kun on tarve niin kontrolloida. Silti minusta on loppujen lopuksi ookoo juttu että mielessäni olen oppinut laskemaan sen minkä verran missäkin on kilokaloreita. Näin ollen pystyn varmaan lopun elämääni pitämään painoni kurissa kun tiedostan millon tarttee lähteä lenkille, millon tulee vähentää herkuttelua, millon tulee lisätä mitäkin. Painonhallintahan on oikeestaan puhdasta matematiikkaa! Kun on tiedon janoisena nämä ravitsemusasiat opetellut, se ei enää olekaan helppoa olla "tietämätön" ja yrittää unohtaa kaiken ja syödä hyvällä omalla tunnolla siten esim.kuten monet kavereistani tai kuin itse joskus teini-iässä. Eli hälläväliä asenteella mitä millonki huvittaa.

Ei kaikkien näin tarvitse tehdä mutta mulle tuo on iskostunut päähän enkä siitä eroon pääse. En minä kokoajan ravintoasioita ajattele, varsinkin normaalitilassa se menee ihan rutiininomaisesti terveellisesti syöden kun siihen olen tottunut, mutta raskausaikana tilanne tuntuu eriltä kun niitä mielitekoja ON. Silloin olen "sairaalloinen kontrollifriikki" niinkui minua täällä halutaan kutsua, kun en ylenmääräistä herkuttelua sulata ja ahdistunut jos kauhee makeannälkä yllättää.