V
vierailija
Vieras
Hei.
kenelläkään kokemuksia raskaudenaikaisesta masennuksesta? Kuinka oirehdit? Kysyitkö/saitko apua?
Olen raskaana vko 19+3. Raskaus oli myönteinen yllätys, eikä plussan jälkeen käynyt mielessäkään abortoida lasta.
Nyt kaduttaa. Kaikki. Ja tiedän että on liian myöhäistä katua. Haluan vain nukkua, useimmiten nukunkin suurimman osan päivästä,ja olen hereillä öisin. Mikään ei kiinnosta,enkä keksi mitään mistä voisin innostua. Pitkään ajattelin,että tämä on vain hormoneista johtuvaa ja ohi menevää, mutta nyt olen jollain tapaa luopunut toivosta,parempaa päivää ei tule huomenna. Kaupassa käyntiä olen suunnitellut jo kolmatta päivää, eikä sekään ole onnistunut.
Mitä vauvaan tulee, koko raskauden ajan olen kärsinyt erilaisista peloista,että kaikki ei mene hyvin. Ja nyt alan toivomaan, ettei menisikään. En saa muodostettua yhteyttä vauvaan, ja se ahdistaa kovin. En tunne vielä liikkeitäkään, mikä lisää epävarmuutta siitä, onko tuolla vatsassa edes mitään elämää.
Miehenkin voisin heivata jonnekkin missä ei aurinko paista. Se tukee ja olevinaan ymmärtää kun lukee jotain artikkeleita netistä, mutta ei se mitään tajua!!
Ärsyttää suunnattomasti. Kiitos että sain avautua!
kenelläkään kokemuksia raskaudenaikaisesta masennuksesta? Kuinka oirehdit? Kysyitkö/saitko apua?
Olen raskaana vko 19+3. Raskaus oli myönteinen yllätys, eikä plussan jälkeen käynyt mielessäkään abortoida lasta.
Nyt kaduttaa. Kaikki. Ja tiedän että on liian myöhäistä katua. Haluan vain nukkua, useimmiten nukunkin suurimman osan päivästä,ja olen hereillä öisin. Mikään ei kiinnosta,enkä keksi mitään mistä voisin innostua. Pitkään ajattelin,että tämä on vain hormoneista johtuvaa ja ohi menevää, mutta nyt olen jollain tapaa luopunut toivosta,parempaa päivää ei tule huomenna. Kaupassa käyntiä olen suunnitellut jo kolmatta päivää, eikä sekään ole onnistunut.
Mitä vauvaan tulee, koko raskauden ajan olen kärsinyt erilaisista peloista,että kaikki ei mene hyvin. Ja nyt alan toivomaan, ettei menisikään. En saa muodostettua yhteyttä vauvaan, ja se ahdistaa kovin. En tunne vielä liikkeitäkään, mikä lisää epävarmuutta siitä, onko tuolla vatsassa edes mitään elämää.
Miehenkin voisin heivata jonnekkin missä ei aurinko paista. Se tukee ja olevinaan ymmärtää kun lukee jotain artikkeleita netistä, mutta ei se mitään tajua!!
Ärsyttää suunnattomasti. Kiitos että sain avautua!
jollain tapaa huojentavaakin kuulla, että saattaa olla ihan normaaleja raskauden aikaisia pohdintoja ja myllerryksiä.. Esikon syntymästä 9 vuotta, ja muistan että raskaus oli äärimmäisen raastavaa aikaa, mutta enää en muista mitä kaikkea sitä tuli päänsä sisällä pyöriteltyä...