raskaudenkeskeytys

[mimminen86]

En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tästä aiheesta tänne, mutta olen pakon edessä ja elämäni kauheimmassa tilanteessa. Eli: Erosin avomiehestäni kuukausi sitten ja muutimme erilleen yli viiden vuoden suhteen jälkeen. Ero oli järkevä ratkaisu, sillä mies oli ollut jo pitkään uskoton. :/ nyt kävi kuitenkin niin, että hairahduimme humaltuneina sänkyyn, enkä ollut muistanut aloittaa hormonaalista ehkäisyä. Tajusin tilanteen vasta tutkittuani kuukautiskirto kalenteria ja pelkäsi raskautta. Tein viikko sitten raskaustestin, joka oli negatiivinen, mutta mennoja ei silti kuulunut. Tein eilen illalla uuden testin ja tänään toisen, jotka molemmat olivat positiivisia.

Olen aivan shokissa tilanteen vuoksi ja olen varaamassa huomiselle lääkäriaikaa. Onko kenelläkään kokemuksia lääkkeellisestä raskaudenkeskeytyksestä? Luulisin, että se on kohdallani vaihtoehto, koska raskaus on kestänyt vasta kaksi viikkoa. En näe vaihtoehtona sitä, että jatkaisin raskautta, koska mies ei halua lasta kanssani, enkä itsekään koe olevani valmis nyt äidiksi tai käytännössä lähes yksinhuoltajaksi. En ole enää mikään nuorikaan, ikää on 26 vuotta, mutta silti uskon että raskauden keskeytys on ainoa järkevä vaihtoehto nyt. Kuinka olette selvinneet raskauden keskeytyksestä ja kuinka henkinen puoli korjaantui? Olen aivan rikki asian takia, mutta en voi syyttää oikeastaan kuin itseäni tästä.

apua!

-mimmi-

 

[mimminen86]

En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tästä aiheesta tänne, mutta olen pakon edessä ja elämäni kauheimmassa tilanteessa. Eli: Erosin avomiehestäni kuukausi sitten ja muutimme erilleen yli viiden vuoden suhteen jälkeen. Ero oli järkevä ratkaisu, sillä mies oli ollut jo pitkään uskoton. :/ nyt kävi kuitenkin niin, että hairahduimme humaltuneina sänkyyn, enkä ollut muistanut aloittaa hormonaalista ehkäisyä. Tajusin tilanteen vasta tutkittuani kuukautiskirto kalenteria ja pelkäsin raskautta. Tein viikko sitten raskaustestin, joka oli negatiivinen, mutta menkkoja ei silti kuulunut. Tein eilen illalla uuden testin ja tänään toisen, jotka molemmat olivat positiivisia.

Olen aivan shokissa tilanteen vuoksi ja olen varaamassa huomiselle lääkäriaikaa. Onko kenelläkään kokemuksia lääkkeellisestä raskaudenkeskeytyksestä? Luulisin, että se on kohdallani vaihtoehto, koska raskaus on kestänyt vasta kaksi viikkoa. En näe vaihtoehtona sitä, että jatkaisin raskautta, koska mies ei halua lasta kanssani, enkä itsekään koe olevani valmis nyt äidiksi tai käytännössä lähes yksinhuoltajaksi. En ole enää mikään nuorikaan, ikää on 26 vuotta, mutta silti uskon että raskauden keskeytys on ainoa järkevä vaihtoehto nyt. Kuinka olette selvinneet raskauden keskeytyksestä ja kuinka henkinen puoli korjaantui? Olen aivan rikki asian takia, mutta en voi syyttää oikeastaan kuin itseäni tästä.

apua! (korjattu teksti, kirjoitusvirheiden vuoksi...)

-mimmi-

 

[irina]

Hei!

Minulla oli vähän samankaltainen tilanne kuin sinulla, ja päädyin keskeytykseen.

Haluan varoittaa sinua, että jos sinulla on yhtään sellainen tunnesidos alkavaan elämään, että asia tuntuu jollain tasolla sinusta kammottavalta, tulee keskeytyksestä selviytyminen olemana todella raskasta.

Minä pohdin asian aivan läpikotaisin, ja koin keskeytyksen ainoaksi hyväksi vaihtoehdoksi. Siitä seurannut kriisi oli kuitenkin niin paljon isompi kuin osasin koskaan odottaa. Eihän sinulle ehkä tule niitä katumuksen, ikävän ja surun tunteita, mutta silti on hyvä varautua siihen, että samalla lailla kuin itse lapsi, saattaa keskeytyspäätöskin seurata sinua ikävällä tavalla pitkään.

Tosin, jos teet sen nyt heti, on alkio vasta niin pieni, että se helpottanee asiaa.

Mutta asiasta suunnatonta tuskaa kärsineenä, haluan että sinua on varoitettu. Voithan kokea asian aivan erilailla kuin minä, mutta asia ei ole yleensä henkisesti kovin helppo.

Tsemppiä sinulle, teet varmasti itsellesi oikean ratkaisun!

 

[Jessika]

itsellä on abortti edessä ja kukaan ei kerro mitään mitä tapahtuu.
En tunne olevani raskaana vaan aivan kuin minulla olisi kasvain tai syöpä. itsellä jo puolitoista kuukautta on mennyt ja olo on sairas. Tahdon vain parantua.