Raskaus ahdistaa

["SuRu"]

Onko kellään jakaa kokemusta, kun raskaana olo ei tunnukaan miltään? Olen raskaana (yllätysraskaus) ja aluksi tietysti luonnollista tuntea epävarmuutta ja ahdistusta suunnittelematonta raskautta kohtaan. Viikkoja kasassa jo reilusti, mutta siltikään ajatukset tulevasta vauvasta ei meinaa muuttua positiiviseksi. Pelkään etten pysty nauttimaan raskausajasta lainkaan, kun mikään ei tunnu miltään.. Koko ajan on pakokauhuun tunne siitä että entä sitten kun vauva syntyy, jos mulla onkin edelleen tällainen olo.. Raskaus ei ole ensimmäinen ja aikaisempien lasten raskausajat ovat sujuneet ongelmitta, heti olen heihin saanut erilaisen kiintymyksen tunteen jo raskauden alusta saakka.

Raskauttani varjostaa myös häpeä, sillä lähelläni on ihminen joka menetti oman lapsensa ja minusta tuntuu koko ajan että miksi minulle suodaan tällainen yllätysraskaus ja toisilta otetaan onni pois. Olen hankalassa tilanteessa kun en voi läheisimmälle ystävälleni edes puhua omasta raskaudesta ja näistä tunteista, kun se kaikki tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta..

Varasin ajan perheneuvolaan, kun äitiysneuvolasta ei tunnu apua löytyvän. Tosin aika menee pitkälle loppu syksyyn, joten joudun jatkamaan yksin asioiden vatvomista.

 

[Phoebsi]

Ei siitä raskausajasta mikään pakko ole nauttia. Ei siis todellakaan kannata tuntea stressiä siitä, ettei ole nauttinut olostaan. Sinun raskautesi ei myöskään ole mikään häpeä yllätyksestä huolimatta, eikä sinun missään nimessä pidä tuntea huonoa omaatuntoa omasta raskaudestasi. Nyt vähän itsekyyttä peliin.

Sopisiko tähän kohtaan se kehoitus, että lakkaa stressaamasta kaikesta, niin kyllä se siitä?

 

[:-)]

Mä olin koko raskauden ajan masentunut, en tykänny yhtää. Helpotti, kun sai vauvan maailmaan ja olin taas oman kroppani herra.