Riidoissa vika aina minussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
En nyt tiedä mihin voisin asian purkaa, tai mistä saada neuvoa. Jos joku tietää jonkin asiantuntevan avun johon voi soittaa/ kirjoittaa asian tiimoilta niin vinkatkaa ihmeessä.


Mutta pulmana siis seuraava; usein (ei kuitenkaan aina) mies kääntää riitamme tavalla tai toisella minun syykseni tai marttyyri maisesti toteaa "olin sitten ihan paska, täytyy ens kerralla harjoitella"

Ja riitojen jälkeen jos yritän sovitella (lähestyä tai hymyillä sille) niin hän mulkoilee mua vihaisesti ja vetäytyy kauemmaksi. Välillä tuntuu, että tekee sen muka leikillään, mutta kuitenkin tälläinen saattaa jatkua lähes päivänkin.

Tänään sitten toimin hänen tavallaan. Kun soitin hänelle, mutta hän jutelikin vieressä olevan kanssa niin tästä närkästyin. Siitä mies sitten suuttui takaisin ja kun hän yritti selvittää myöhemmin asiaa kanssani, niin totesin, että mieti miten olet itse aiemmin käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa.
No siitäkös hän hermostui ja alkoi huutamaan. Lopulta en mitään enään sanonut (lapsikin jo rupesi itkemään huudon takia) Tässä lyhennetty versio..

Hetken kuluttua hän tuli minua halaamaan, ja itse olin jokseenkin järkyttynyt ja itku kurkussa, sillä yleensä emme huuda toisillemme. Mies kysyi sopiiko halata, ja vastasin, että ei nyt ja vetäydyin pois. Mies sitten pakkasi jotain tavaroita ja lähti ovi paukahtaen perässään. Lapselle sanoi moikka ja minulle sanoi menevänsä ulos.

Mä en vaan voi käsittää tällaista, enkä kykene näkemän kummassa vika oikeasti on. Mies saa tuntemaan, että vika on minussa, mutta kun ajattelen järjellä niin hän toimii todella lapsellisesti.

Tuntuu, että jos asialle ei tee mitään niin se syö suhteemme mielekkyyttä..

Kiva jos joku jaksoi lukea ja kertoa vinkkejä, mitä tehdä?
 
Tänään sitten toimin hänen tavallaan. Kun soitin hänelle, mutta hän jutelikin vieressä olevan kanssa niin tästä närkästyin. Siitä mies sitten suuttui takaisin ja kun hän yritti selvittää myöhemmin asiaa kanssani, niin totesin, että mieti miten olet itse aiemmin käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa.
No siitäkös hän hermostui ja alkoi huutamaan. Lopulta en mitään enään sanonut (lapsikin jo rupesi itkemään huudon takia) Tässä lyhennetty versio..

Hetken kuluttua hän tuli minua halaamaan, ja itse olin jokseenkin järkyttynyt ja itku kurkussa, sillä yleensä emme huuda toisillemme. Mies kysyi sopiiko halata, ja vastasin, että ei nyt ja vetäydyin pois. Mies sitten pakkasi jotain tavaroita ja lähti ovi paukahtaen perässään. Lapselle sanoi moikka ja minulle sanoi menevänsä ulos.

Kuusi vuotta yhdessä asumista ei ole karkottanut sisäistä pissisteiniäsi. Loukkaannut siitä, että et ole kaikki muut huomion etuajo-oikeudella ohittava prinsessa miehesi ajatuksissa. Kun mies yrittää ensin selvittää asiaa ja sitten pyytää anteeksi hermostumistaan, torjut hänet diivailemalla. Aikuistu, et ole maailman napa.
 
Tulit oikealle palstalle ulisemaan. Täällä mies on aina väärässä ja vaikkei olisikaan, niin hänestä tehdään arvoton syyllinen ja luuseri alta aikayksikön.
 
En nyt tiedä mihin voisin asian purkaa, tai mistä saada neuvoa. Jos joku tietää jonkin asiantuntevan avun johon voi soittaa/ kirjoittaa asian tiimoilta niin vinkatkaa ihmeessä.


Mutta pulmana siis seuraava; usein (ei kuitenkaan aina) mies kääntää riitamme tavalla tai toisella minun syykseni tai marttyyri maisesti toteaa "olin sitten ihan paska, täytyy ens kerralla harjoitella"

Ja riitojen jälkeen jos yritän sovitella (lähestyä tai hymyillä sille) niin hän mulkoilee mua vihaisesti ja vetäytyy kauemmaksi. Välillä tuntuu, että tekee sen muka leikillään, mutta kuitenkin tälläinen saattaa jatkua lähes päivänkin.

Tänään sitten toimin hänen tavallaan. Kun soitin hänelle, mutta hän jutelikin vieressä olevan kanssa niin tästä närkästyin. Siitä mies sitten suuttui takaisin ja kun hän yritti selvittää myöhemmin asiaa kanssani, niin totesin, että mieti miten olet itse aiemmin käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa.
No siitäkös hän hermostui ja alkoi huutamaan. Lopulta en mitään enään sanonut (lapsikin jo rupesi itkemään huudon takia) Tässä lyhennetty versio..

Hetken kuluttua hän tuli minua halaamaan, ja itse olin jokseenkin järkyttynyt ja itku kurkussa, sillä yleensä emme huuda toisillemme. Mies kysyi sopiiko halata, ja vastasin, että ei nyt ja vetäydyin pois. Mies sitten pakkasi jotain tavaroita ja lähti ovi paukahtaen perässään. Lapselle sanoi moikka ja minulle sanoi menevänsä ulos.

Mä en vaan voi käsittää tällaista, enkä kykene näkemän kummassa vika oikeasti on. Mies saa tuntemaan, että vika on minussa, mutta kun ajattelen järjellä niin hän toimii todella lapsellisesti.

Tuntuu, että jos asialle ei tee mitään niin se syö suhteemme mielekkyyttä..

Kiva jos joku jaksoi lukea ja kertoa vinkkejä, mitä tehdä?
Oletko 15-vuotias?
 
Molemmat käyttäytyy typerästi. Varatkaa aika sexpoon pari/seksuaaliterapiaan (sieltä saa 3 ilmaista käyntiä jos ei oo varaa).
Oikeasti teidän pitäisi jutella tunteista
 
Mies on narsisti. Olin samassa tilassa. Tilanne kärjistyi siihen että mies kiristi ym sairasta. Piti panttivankina ym. Ja teki tota samaa. Suuttui kun en halunnut juoda ja sain turpaan sen takia. Jätin ja alkoi vainoaminen ja kaikki mahdollinen. Lähestymiskielto auttoi. Mutta älä jää tuollaiseen suhteeseen varsinkaan kun lapsi kärsii. Mies nauttii selvästi tuosta ja toistelee siksi. Itsesi ja lapsesi takia lähde pois.
 
Eikä ole vaan molemmilla on vaikeuksia kommunikoinnissa

Mies on narsisti. Olin samassa tilassa. Tilanne kärjistyi siihen että mies kiristi ym sairasta. Piti panttivankina ym. Ja teki tota samaa. Suuttui kun en halunnut juoda ja sain turpaan sen takia. Jätin ja alkoi vainoaminen ja kaikki mahdollinen. Lähestymiskielto auttoi. Mutta älä jää tuollaiseen suhteeseen varsinkaan kun lapsi kärsii. Mies nauttii selvästi tuosta ja toistelee siksi. Itsesi ja lapsesi takia lähde pois.
 
Musta vaan on ärsyttävää odotella luurinpäässä, vois vaikka sanoa, että soittaa kohta jos on muuta hoidettavanaa, ja ei, en ole 15 vuotias.

Tunteiden käsitelyssä ja esilletuomisessa on varmasti parantamisen varaa. Aiemmin en kyennyt lainkaan riitelemään, vaan lähdin aina tilanteesta pois. Etenpäin siitä on menty, mutta varmasti on asioita joita täytyy työstäää..

Tuota terapia asiaa joskus mietin, ihan ennaltaehkäisevänä asiana, ettei sinne tarvitse välttäämättä mennä vain silloin kun ollaan jo eron partaalla. Jotenkin kynnys vaan tuntuu suurelta.

Kiitos kommenteista, lisääkin saa toki laittaa.

-ap
 

Yhteistyössä