V
vierailija
Vieras
En nyt tiedä mihin voisin asian purkaa, tai mistä saada neuvoa. Jos joku tietää jonkin asiantuntevan avun johon voi soittaa/ kirjoittaa asian tiimoilta niin vinkatkaa ihmeessä.
Mutta pulmana siis seuraava; usein (ei kuitenkaan aina) mies kääntää riitamme tavalla tai toisella minun syykseni tai marttyyri maisesti toteaa "olin sitten ihan paska, täytyy ens kerralla harjoitella"
Ja riitojen jälkeen jos yritän sovitella (lähestyä tai hymyillä sille) niin hän mulkoilee mua vihaisesti ja vetäytyy kauemmaksi. Välillä tuntuu, että tekee sen muka leikillään, mutta kuitenkin tälläinen saattaa jatkua lähes päivänkin.
Tänään sitten toimin hänen tavallaan. Kun soitin hänelle, mutta hän jutelikin vieressä olevan kanssa niin tästä närkästyin. Siitä mies sitten suuttui takaisin ja kun hän yritti selvittää myöhemmin asiaa kanssani, niin totesin, että mieti miten olet itse aiemmin käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa.
No siitäkös hän hermostui ja alkoi huutamaan. Lopulta en mitään enään sanonut (lapsikin jo rupesi itkemään huudon takia) Tässä lyhennetty versio..
Hetken kuluttua hän tuli minua halaamaan, ja itse olin jokseenkin järkyttynyt ja itku kurkussa, sillä yleensä emme huuda toisillemme. Mies kysyi sopiiko halata, ja vastasin, että ei nyt ja vetäydyin pois. Mies sitten pakkasi jotain tavaroita ja lähti ovi paukahtaen perässään. Lapselle sanoi moikka ja minulle sanoi menevänsä ulos.
Mä en vaan voi käsittää tällaista, enkä kykene näkemän kummassa vika oikeasti on. Mies saa tuntemaan, että vika on minussa, mutta kun ajattelen järjellä niin hän toimii todella lapsellisesti.
Tuntuu, että jos asialle ei tee mitään niin se syö suhteemme mielekkyyttä..
Kiva jos joku jaksoi lukea ja kertoa vinkkejä, mitä tehdä?
Mutta pulmana siis seuraava; usein (ei kuitenkaan aina) mies kääntää riitamme tavalla tai toisella minun syykseni tai marttyyri maisesti toteaa "olin sitten ihan paska, täytyy ens kerralla harjoitella"
Ja riitojen jälkeen jos yritän sovitella (lähestyä tai hymyillä sille) niin hän mulkoilee mua vihaisesti ja vetäytyy kauemmaksi. Välillä tuntuu, että tekee sen muka leikillään, mutta kuitenkin tälläinen saattaa jatkua lähes päivänkin.
Tänään sitten toimin hänen tavallaan. Kun soitin hänelle, mutta hän jutelikin vieressä olevan kanssa niin tästä närkästyin. Siitä mies sitten suuttui takaisin ja kun hän yritti selvittää myöhemmin asiaa kanssani, niin totesin, että mieti miten olet itse aiemmin käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa.
No siitäkös hän hermostui ja alkoi huutamaan. Lopulta en mitään enään sanonut (lapsikin jo rupesi itkemään huudon takia) Tässä lyhennetty versio..
Hetken kuluttua hän tuli minua halaamaan, ja itse olin jokseenkin järkyttynyt ja itku kurkussa, sillä yleensä emme huuda toisillemme. Mies kysyi sopiiko halata, ja vastasin, että ei nyt ja vetäydyin pois. Mies sitten pakkasi jotain tavaroita ja lähti ovi paukahtaen perässään. Lapselle sanoi moikka ja minulle sanoi menevänsä ulos.
Mä en vaan voi käsittää tällaista, enkä kykene näkemän kummassa vika oikeasti on. Mies saa tuntemaan, että vika on minussa, mutta kun ajattelen järjellä niin hän toimii todella lapsellisesti.
Tuntuu, että jos asialle ei tee mitään niin se syö suhteemme mielekkyyttä..
Kiva jos joku jaksoi lukea ja kertoa vinkkejä, mitä tehdä?
