Riittämätön olo...

[vieras]

Onko teillä koskaan sellainen olo, että mitä teettekin, ette koskaan riitä kenellekään?

Olen yleensä aina iloinen ja onnellinen, mutta joskus vaan tulee olo, ettei jaksa, eikä riitä kenellekään, vaikka mitä tekisi. Ja tulee ajatelleeksi että miksi edes jaksan yrittää kun se on kuitenkin ihan turhaa, vaikka tiedän että asiat vain pahenisivat jos lopettaisin yrittämisen. Enkä edes laita itselleni suuria tavoitteita. Motivaatio on ihan hukassa.

Tällä hetkellä tuntuu että kaikkea näitä pitäisi pyörittää yhtä aikaa, eikä jaksa/kerkeä/pysty tekemään mitään näistä kunnolla (mies auttaa paljossa, mutta hänelläkin on rankka vuorotyö tässä sivussa):

-Hoitaa lapsia (3 ja 1v) ja viettää aikaa heidän kanssaan, ulkoilla ja leikkiä, nukuttaa, syöttää, potattaa ja vaihtaa vaippoja, katsoa perään koko ajan ja uhmat päälle...
-Pitää koti suht kunnossa ja siistinä ja perhe (suht terveellisesti) ruoassa (mies auttaa usein ruoanlaitossa ja välillä syödään myös valmisruokia arkea helpottamaan)
-Hoitaa suht helppohoitoiset lemmikit.
-Opiskella, usein 8h päiviä +paljon tunteja kotitehtäviä ja itsenäistä opiskelua viikossa, opintojen lykkääminen myöhemmäksi ei talouden kannalta ollut meillä mahdollista.
-Hoitaa taloutta, raha-asioita ja lähiaikoina on ollut paljon paperihommaa ja soittamista eri virastoihin yms.. homma sekin puhelinjonoineen ja soittoaikoineen
-Viettää edes hiukan aikaa myös miehen kanssa, ylläpitää parisuhdetta ja romantiikkaa.
-Tavata jotain kaveria ja sukulaisia edes kerran kuussa
-Liikkua ja harrastaa, minkä joudun melkein ana jättämään pois....
-Huolehtia itsestään nukkumalla, syömällä hyvin ja hoitamalla ulkonäköä edes hiukan..


Mutta tuntuu että lasten kanssa on yhtä tappelua ja aika menee pakollisiin pukemisiin, syömisiin nukkumisiin ja perään katsomiseen...
Miehen kanssa yhteistä aikaa on lähinnä nukkuminen, ruoan laittaminen yms. Illat menee opiskeluun jos lasten nukuttamisessa en itse nukahda.
Lemmikitkin tuntuu nykyään pakkopullalta, eikä kivalta niinkuin ennen..
Opiskelusta ei tunnu tulevan sitten yhtään mitään, hommia jää roikkumaan ja koulu vaatii lisää ja lisää...
-Laskujen maksut ja asiat on koko ajan myöhässä ja hoitamatta ajoissa kun ei jaksa, muista, ehdi..
-Koti on koko ajan sotkussa. Keittiö aina täynnä tiskiä ja ruokasotkua, vaikka tuntuu että koko ajan teen siellä... yks veen syöttötuolin ympärys ei ole siistiä nähnytkään varmaan kuukausiin, vaikka monta kertaa päivässä senkin putsaan.
-Parisuhde on yhtä riitelyä jaksamisesta ja ehtimisestä, vaikka rakkaus on tallella, mutta yhteinen aika kortilla.
-Omat harrastukset ja liikunta jää aina pois kun on pakko uhrata omasta ajasta ja sit tuntuu et jaksaa vielä vähemmän.
-Alan tuntea huonoa omaatuntoa jo kavereiden tapaamisesta kun sekin on pois omasta ja lasten ja miehen ajasta usein.... Vaikka auttaa jaksamaan..

Mietin vaan että onko tää tätä kun aina puhutaan ruuhkavuosista... ehkä pientä kaamosmasennusta päällä...

Tuntuu ettei jaksaisi mitään, tekisi vaan mieli olla eikä thdä mitään.. Olen laihtunutkin kun syöminenkin on ollut vähän huonoa.. Ja univelkaa on vaikka muille jakaa... Ja tää pimeys ei yhtään auta asiaa...

Valitankohan turhasta vai pitäisikö olla vaan tyytyväinen että asutaan hyvinvointivaltiossa... :/

 

[vieras]

elämässä ei ole mitään muuta pakkoa ku kuolla.
karsi turhat pois kalenterista.
lapsille on muuten ihan turhaa uhrata elämääsä, lapset kohtelee itseään just niinku sinä kohtelet itseäsi, ei todellakaan niin kuin sinä kohtelet heitä. joten näytä esimerkkiä hyvä nainen!
miksi ei vois siis muka mennä urkkaan. lapsethan pakottavat aikuisen huolehtimaan itsestään ja luulen sun tunteiden häviävän kun alat huolehtimaan itsestäsi.

 

[-Jonttu-]

Joo!!

Tuntuu, ettei kukaan huoli mua töihin Haluaisin kokopäiväisen työn, mutta aina joku muu pääsee minun sijastani. Se pistää surulliseksi.

 

[-Jonttu-]

Joo!!

Tuntuu, ettei kukaan huoli mua töihin Haluaisin kokopäiväisen työn, mutta aina joku muu pääsee minun sijastani. Se pistää surulliseksi.

Luulin, etten paljon piittaa siitä, jos nyt en saa haluamaani työpaikkaa.

Kerran kuitenkin laitoin itseni 110 % likoon työhakemusta tehdessäni. Olin aivan naatti, kun sain portfolioni ja hakemuksen valmiiksi. Kiitos tästä kaikesta oli vain kylmä sähköposti: Kiitos mielenkiinnostasi...

No pienet on murheet mulla, mutta ilman rahaa on paha elää.

 

[vieras ap]

Ei meilläkään mitenkään liikaa rahaa ole ja sekin vaikuttaa tosia paljon asioihin ja jaksamiseen kun saa koko ajan kituuttaa..

 

[Sheepy]

:hug:

1. Alenna vaatimustasoasi. Sinun EI tarvitse revetä joka paikkaan.
2. Kodin siisteys ei ole maailman tärkein juttu. Tee vain välttämättömät hommat, eikä niilläkään OIKEASTI ole kiire. Tai palkkaa siivooja.
3. Karsi jostain muualta kuin omasta ajasta. Eikä tarvitse yhtään tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa olla yksin. Tuntisit mielummin huonoa omaatuntoa siitä, että laiminlyöt itsesi täysin.
4. Irtiotto. Lähde vaikka viikonlopuksi jonnekin reissuun yksin. Tai lähetä mies lasten kanssa jonnekkin ja sinä aikana et tee MITÄÄN muuta kuin sellaista mitä haluat.
5. Mieti vielä sitä opintojen lykkäämistä. Se voisi olla parempi vaihtoehto oman jaksamisesi kannalta. Vuoden päästä kuopuksesi on jo isompi eikä tarvitse yhtä paljon hoivaa ja vahtimista kuin nyt.

 

[vieras ap]

:hug:

1. Alenna vaatimustasoasi. Sinun EI tarvitse revetä joka paikkaan.
2. Kodin siisteys ei ole maailman tärkein juttu. Tee vain välttämättömät hommat, eikä niilläkään OIKEASTI ole kiire. Tai palkkaa siivooja.
3. Karsi jostain muualta kuin omasta ajasta. Eikä tarvitse yhtään tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa olla yksin. Tuntisit mielummin huonoa omaatuntoa siitä, että laiminlyöt itsesi täysin.
4. Irtiotto. Lähde vaikka viikonlopuksi jonnekin reissuun yksin. Tai lähetä mies lasten kanssa jonnekkin ja sinä aikana et tee MITÄÄN muuta kuin sellaista mitä haluat.
5. Mieti vielä sitä opintojen lykkäämistä. Se voisi olla parempi vaihtoehto oman jaksamisesi kannalta. Vuoden päästä kuopuksesi on jo isompi eikä tarvitse yhtä paljon hoivaa ja vahtimista kuin nyt.

Kiitos!!

No se opintojen lykkääminen ei ole vaihtoehto, mutta oma aika tietty olisi hyväksi.... ja koti tietty voi aina odottaa... jotenkin koko ajan ajattelen ettät iedän miten tää menis paremmin, mutta en van osaa tehdä muutosta.. pitää varmaan yrittää kovemmin.. Keväällä varmaan tuntuu jo hurjasti helpommalta...

 

[Sheepy]

Tuli mieleen vielä sellainen, että eikö miehesi voi laittaa lapset nukkumaan? Säästäisit siinä edes vähän aikaa opiskeluun. Tai otat vain rennosti sen ajan.

 

[vieras]

Ollaan sitä kokeiltu ja itseasiassa hän laittaa 3vn nukkumaan mutta 1v on niin vaikea nukutettava tällä hetkellä että mullakin menee siinä hurjasti aikaa.. ai ole monta viikkoa siitä kun nukkui itse sänkyynsä yksin, mutta jostain syystä on taas vaikeutunut nukahtaminen hurjasti ja mies ei ole onnistunut häntä saamaan kertaakaan nukkumaan. Olen kokoillut kaikkia ihme unikouluja ja tassuhoitoja mutta nousee seisomaan pinniksessä ja huutaa kunnes pääsee mun viereen.. siinä sit aikansa oltuaan rauhottuu.. Tuntuu että imetyksen loppuminen (vauvan kieltäytyessä) vaikutti tähän nukkumiseen samoihin aikoihin.. itellänikin on kai hormonit vähän pihalla. Siltit tiedän että masentunut en ole. (ainakaan vielä)

 

[vieras]

jimida, kiitos vastauksesta.. sekin auttaa hurjasti kun tietää että on saanut puhuttua asiasta jollekin

 

[Sheepy]

Ollaan sitä kokeiltu ja itseasiassa hän laittaa 3vn nukkumaan mutta 1v on niin vaikea nukutettava tällä hetkellä että mullakin menee siinä hurjasti aikaa.. ai ole monta viikkoa siitä kun nukkui itse sänkyynsä yksin, mutta jostain syystä on taas vaikeutunut nukahtaminen hurjasti ja mies ei ole onnistunut häntä saamaan kertaakaan nukkumaan. Olen kokoillut kaikkia ihme unikouluja ja tassuhoitoja mutta nousee seisomaan pinniksessä ja huutaa kunnes pääsee mun viereen.. siinä sit aikansa oltuaan rauhottuu.. Tuntuu että imetyksen loppuminen (vauvan kieltäytyessä) vaikutti tähän nukkumiseen samoihin aikoihin.. itellänikin on kai hormonit vähän pihalla. Siltit tiedän että masentunut en ole. (ainakaan vielä)

Voisko olla, että hakee sun huomiota? Ehkä et nyt jaksa huomioida häntä niin paljon kuin tarvitsisi. Kirjoitit, "Mutta tuntuu että lasten kanssa on yhtä tappelua ja aika menee pakollisiin pukemisiin, syömisiin nukkumisiin ja perään katsomiseen... ". Siinä unohtuu helposti halimiset ja sylittelyt, kun oikeasti haluaa vain olla rauhassa. Tiedän mistä puhun. Yritä tosiaan saada sitä omaa aikaa, edes vähän, se helpottaa huomattavasti omaa oloa.

Muoks. Ole hyvä vain. Kiva jos voi olla avuksi.

 

[vieras]

Ollaan sitä kokeiltu ja itseasiassa hän laittaa 3vn nukkumaan mutta 1v on niin vaikea nukutettava tällä hetkellä että mullakin menee siinä hurjasti aikaa.. ai ole monta viikkoa siitä kun nukkui itse sänkyynsä yksin, mutta jostain syystä on taas vaikeutunut nukahtaminen hurjasti ja mies ei ole onnistunut häntä saamaan kertaakaan nukkumaan. Olen kokoillut kaikkia ihme unikouluja ja tassuhoitoja mutta nousee seisomaan pinniksessä ja huutaa kunnes pääsee mun viereen.. siinä sit aikansa oltuaan rauhottuu.. Tuntuu että imetyksen loppuminen (vauvan kieltäytyessä) vaikutti tähän nukkumiseen samoihin aikoihin.. itellänikin on kai hormonit vähän pihalla. Siltit tiedän että masentunut en ole. (ainakaan vielä)

miksi suostutte siihen, että nukutatte? meillä lapset opetettu ihan vastasyntyneistä asti nukahtamaan itse. alappa opettaan heti sitä lasta siihen. huutaa joo voi pari iltaa, mutta se on sille ja koko perheelle vaan parhaaksi. ei tuu pullamössösukupolvea hänestä ku piät kuria.
ja masennuksen yksi oire on just sun otsikko!

 

[vieras ap]

Ollaan sitä kokeiltu ja itseasiassa hän laittaa 3vn nukkumaan mutta 1v on niin vaikea nukutettava tällä hetkellä että mullakin menee siinä hurjasti aikaa.. ai ole monta viikkoa siitä kun nukkui itse sänkyynsä yksin, mutta jostain syystä on taas vaikeutunut nukahtaminen hurjasti ja mies ei ole onnistunut häntä saamaan kertaakaan nukkumaan. Olen kokoillut kaikkia ihme unikouluja ja tassuhoitoja mutta nousee seisomaan pinniksessä ja huutaa kunnes pääsee mun viereen.. siinä sit aikansa oltuaan rauhottuu.. Tuntuu että imetyksen loppuminen (vauvan kieltäytyessä) vaikutti tähän nukkumiseen samoihin aikoihin.. itellänikin on kai hormonit vähän pihalla. Siltit tiedän että masentunut en ole. (ainakaan vielä)

Voisko olla, että hakee sun huomiota? Ehkä et nyt jaksa huomioida häntä niin paljon kuin tarvitsisi. Kirjoitit, "Mutta tuntuu että lasten kanssa on yhtä tappelua ja aika menee pakollisiin pukemisiin, syömisiin nukkumisiin ja perään katsomiseen... ". Siinä unohtuu helposti halimiset ja sylittelyt, kun oikeasti haluaa vain olla rauhassa. Tiedän mistä puhun. Yritä tosiaan saada sitä omaa aikaa, edes vähän, se helpottaa huomattavasti omaa oloa.

Muoks. Ole hyvä vain. Kiva jos voi olla avuksi.

Uskon että siitä on kyse. Ehkä viikonloppuna pitää koittaa saada jotain omaa aikaa... ja silloin kun mulla on jotain omaa aikaa tai aikaa miehen kanssa, niin olen ihan hyväntuulinen ja huoleton, masunteena en osaisi nauttia niistäkään hetkistä. Ehkä stressi ja tää kaamosaika on vaan paha yhdistelmä...

Ja sille toiselle vastaajalle voin asnoa että mulla ei vaan ole sydäntä huudatta reppanaa, just ehkä sen takia että uskon että hän kaipaa huomiota ja tuntuisi aika pahalta antaa hänen huutaa. Esikoinen oli perhepedissä puolitoistavuotiaaksi ja olin todella tyytyväinen siihen päätökseen edelleen ja siirto omaan sänkyyn ja huoneeseen oli helppoa silloin, mutta tää toinen lapsi ei oo ihan valmis siihen ja hän on muutenkin vaikeammin nukahtava vaikka on omassa sängyssä.. onneksi ei pahemmin heräile yöllä... Ja kyllä meillä kuri on muuten ihan hyvässä jamassa, ettei he nyt ihan mitä vaan saa läpi jos haluavat.

 

[vieras ap]

ja tietty yritän koittaa antaa enemmän huomiota kuopukselle josko sitten illat olisi helpompia

 

[vieras2]

Kuulostaa mun tilanteelta. Se on väliin oikeasti aivan kaaosmaista tämä elämä mutta pitäis jaksaa ja lähteä latautuun väliin että taas jaksaisi ottaa erilailla asiat.

 

[eräs]

Entäs sinun ja miehesi välit? Onko suhde kunnossa? Se vaikuttaa paljon jos jokin mättää!

 

[vieras]

Mun mielestä 2 pientä lasta on jo kokopäivätyö. Sulla siihen vielä opiskelut päälle. On kai ne tosin muualla sotkemassa ja syömässäpäivät, mutta kai siinä silti tekemistä on.

 

[vieras]

Mun mielestä 2 pientä lasta on jo kokopäivätyö. Sulla siihen vielä opiskelut päälle. On kai ne tosin muualla sotkemassa ja syömässäpäivät, mutta kai siinä silti tekemistä on.

 

[vieras]

Mun mielestä 2 pientä lasta on jo kokopäivätyö. Sulla siihen vielä opiskelut päälle. On kai ne tosin muualla sotkemassa ja syömässäpäivät, mutta kai siinä silti tekemistä on.

Kyllä se helpottaa muutaman vuoden päästä,, mutta on teillä aika paljon kaikkea, jos on toisella vuorotyö ja toisella opiskelu ja vielä lemmikit.

Eikö opiskeluja ole mahdollista siirtää?tai miehen jäädä kotiin?