Toggle sidebar

Ristiriitainen olo! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ahdistunut äiti

Vieras
En tiedä kannattaako tänne kirjottaa,mutta jotenkin sitä kaipaisi toisten ajatuksia ja kokemuksia erityisesti. Olen marraskuussa synnyttänyt neljännen lapsen ja nyt tein viime viikolla raskaustestin. Olemme käyttäneet miehen kanssa ehkäisynä kortsuja ja täysimetän...-eli raskauden ei pitänyt olla mahdollista! (ainakaan periaatteessa). Ekoja menkkojakaan ei ole ollut... Tieto raskaudesta oli shokki ja mietin,onko raskaudenkeskeytys ainoa ratkaisu. Nyt olen tullut toisenlaisiin ajatuksiin ja mietin vain selviäisinkö silti uudesta raskaudesta ja vauvasta. Raskaudenkeskeytys ei kuulu arvomaailmaani millään tavalla ja siksi sen ajatteleminenkin tuntuu kamalalta,mutta silti ahdistaa myös uusi raskaus. Mitä teen??? Miten olette selvinneet uuden vauvan kanssa jos ikäeroa on vajaa vuosi? Parisuhde meillä on vakaa, mutta surettaa tän kuopuksen takia, kun ei saisikaan rauhallista,yksilöllistä vauva-aikaa/varhaislapsuutta. Kolme muuta lasta ovat jo suurempia. Murehdinko turhaan? Entä onko kellään kokemusta, miten raskaus on sujunut näin pian synnytyksen jälkeen?
 
Ihan varmasti pärjäätte, vaikka välillä raskasta saattaa ollakin. Mieluummin pari vuotta kestät sitä hulinaa kahden pienen kanssa kuin mietit aborttia koko lopunikääsi!
 
Meillä on kolme lasta, ikäerot 1v2kk ja 10kk. Jos raskaus on helppo, niin eihän siinä mitään. Mutta jos tulee kaikki mahdolliset kivut ja vaivat, niin en väitä ettei raskasta olisi. Mulla siis sattui tuo kolmas raskaus olemaan ihan kauhea, silti kaksi pientä lasta oli hoidettava.
Jaksamista ja voimia sinulle! :hug:
 
Raskaus ei ole toivottu, mutta emme olleet lukkoon lyöneet etteikö joskus voitaisi vielä vauvaa vastaanottaa jos se olisi muuten mahdollista. Murehdin että en selviä henkisesti tuosta keskeytyksestä...
Kiitos "sama takana"; just tuollaista tsemppausta varmaan eniten tarvitsenkin. Olo on niin ahdistunut ja sekaisin. Kiitos. <3
 
Niin ja lisään että vaikka kaikki vauvaa lukuunottamatta ovat astmaatikkoja ja pahasti allergisia, ja vanhin on viisi vuotias ja meillä siis viisi lasta EN KETÄÄN ANTAISI POIS. Alussa kun teki testin viidennestä ajattelin samoin kuin sinä, mutta onneksi en tehnyt mitään!Kun menin hänestä ultraan toivoin jopa kaksosia =) Ja nyt ajattelen että iltatähtikin olisi kiva!

Niin ja varmasti tulet kuulemaan typeriä kommentteja kuten ettekö jo ymmärrä lopettaa, niin ota huumorilla ja sano että ei nyt kun just alkuun päästiin! Saat hyviä ilmeitä ihmisille! ja eniten kantaa tuntuivat ottavan ihmiset jotka ei millään tapaa ole koskaan auttaneet...

OLE ONNELLINEN! niin minäkin olen ja en voi väittää että aina olisi helppoa ja kivaa mutta joka ilta kun lapset nukkuvat niin ajattelen että ihanaa kun minulla on ne kaikki viisi..
 
Sinä pärjäät!! Vähän myöhemmin olet onnellinen kun sisarukset ovat noin peräkkäin. Koskaan ei ole kaveripulaa. Abortista ei toivu koskaan. Oman lapsen tappaminen on aina tunnolla ja moní abortoija kärsii myöhemmin mielenterveysongelmista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Kannattaa tehdä se keskeytys lapsille tulisi liian pieni ikäero itselleni on tehty keskeytys enkä ole asiaa surrut.
Click to expand...

No täähän se kannattaakin yleistää. Se oli SINUN valintasi, jokainen kuitenkin päättää näin tärkeistä asioista ihan itse, omat voimavaransa tuntien.

Tsemppiä ap:lle, jotenkin kuitenkin rivien välistä luettavissa ratkaisusi.. ;) Tosiaan pari vuottahan sitä pahimpaa hulabaloota kestää. Ja varmaan et jokusen vuoden päästä kysyttäessä ketään antaisi pois?

Sen saanko vielä kysyä, että miten ihmeessä raskaus on mahdollinen, melkein tuplaehkäisy kuitenkin päällä..? Rikkinäinen kondomi ??
 
Oon kyllä tosiaan "kallellaan" tuonne vauvan pitämisen suhteen,koska olen luonteeltani äidillinen ja rakastava, myös herkkä, joten oikeasti luulen että tuo keskeytys vaikuttaisi muhun lopun elämääni, en pystyisi unohtaa.. Ja sitten ajattelen niitä jotka eivät saa lasta millään vaikka yrittävät ja käyvät lapsettomuushoidoissa. Onko mulla oikeutta ottaa elämä pois? Luottaisinko kuitenkin nyt vain siihen, että kyllä meistä huolta pidetään ja ei meille anneta suurempaa taakkaa kuin jaksamme kantaa? Enkä tarkoita että lapset ovat taakka, tämä tilanne on vain kuormittava. Ihanaa kun olette olemassa; että on muitakin samassa tilanteessa eläneitä!
 
Älä tee aborttia. Vauva on tarkoitettu teille. Jos hän noin ihmeellisesti sai alkunsa, niin siinä on jotain erityistä. Anna vauvallesi mahdollisuus tähän elämään. Jos tekisit abortin, katuisit sitä loppu elämäsi. Hänellä on oikeus syntyä. Te pärjäätte aivan varmasti!!!!
 
Niin mikä tosiaan on se liian pieni ikäero, jonka perusteella joku on päätytnyt aborttiin??? En ymmärrä, kun meillä nimenomaan on ihan tarkoituksella lähdetty yrittämään toista lasta vaikka esikoinen on vielä reippaasti alle vuoden ikäinen. Mikäs sen ihanampaa kun on lapsilla aina seuraa toisistaan ja kotona elämää!
 
Typerää sanoa, mutta Enni, kortsu tuli rikkinäisenä pois sisältä... :( (en tiä itkisinkö vai nauraisinko) ja luotettiin sit tuohon imetyksen tehoon enkä panikoinut asiasta. Miten selvisi että olen raskaana? Aloin sanomaan miehelleni että mulla on outo olo, kuin ei olisi hormonit balanssissa tai jotain, ja lisäksi näin kaksi unta jossa olin raskaana!! Mies haki mulle töitten jälkeen testin että "saan mielenrauhan, kun kaikki onkin normaalisti." Ja mitä vielä! :) Plussaahan se näytti. En tiedä mitä vaistoja mulla on mutta jokaisen raskauden olen ennalta tiennyt ennenkö menkat ovat jääneet pois. Ja nythän niitä ei edes ehtinyt tulla.
 
Älä tee aborttia!!!

Olen äitisi, olit hetken vain minun,
tyttö.
Tuletko luokseni siellä missä aurinko laskee,
kun aikani on,
odotatko minua.
Kun minä tulen.

Olet toinen lapseni,
en sinua
ikinä unhoita.
En sinua unohtaa voi,
annatko minulle sen anteeksi,
että tein sen,
abortin?
Tunne että olit lähellä mutta niin kaukana,
niin saavuttamattomissani,
etten mistään kiinni saanut,
silloin kun täällä olit,
minun kohdussa, suojassa ja siellä minne vain hetkeks päädyit
rakastavan äitisi kohtuun.
Äitisi joka sinut kuitenkin lopulta murhasi,
en sitä ikinä anteeksi itselleni voi antaa.
Kuolen.
Tuska ja ikävä on sanalla kuvaamatonta.
Jumala, auttaa jos joku vielä voi...
Rakastin sinua hetken,
ikinä sinua saanut syliini en.
Anna anteeksi, lapseni,
pienoinen.



 
Alkuperäinen kirjoittaja pidä:
joo pidä vaa..kuule hyvin pärjäät!!!!

mitäs mies sanoo??
Click to expand...

Mies on yhtä hämillään kuin minäkin. Mies on sanonut tukevansa mua, miltä sitten minusta tuntuukin tai mitä asian kanssa haluan tehdä. Mies sanoo,että mitä enemmän hän asiaa ajattelee sen vaikeampaa on ajatella raskaudenkeskeytystä. Mies murehtii tietysti enemmän raha-asioita yms. Se on ihanaa kun tuntee ettei ole yksin tämän asian kanssa,vaan toinen on siinä rinnalla ja kaikista tunteista/ajatuksista voi puhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älä tee aborttia!!!

Olen äitisi, olit hetken vain minun,
tyttö.
Tuletko luokseni siellä missä aurinko laskee,
kun aikani on,
odotatko minua.
Kun minä tulen.

Olet toinen lapseni,
en sinua
ikinä unhoita.
En sinua unohtaa voi,
annatko minulle sen anteeksi,
että tein sen,
abortin?
Tunne että olit lähellä mutta niin kaukana,
niin saavuttamattomissani,
etten mistään kiinni saanut,
silloin kun täällä olit,
minun kohdussa, suojassa ja siellä minne vain hetkeks päädyit
rakastavan äitisi kohtuun.
Äitisi joka sinut kuitenkin lopulta murhasi,
en sitä ikinä anteeksi itselleni voi antaa.
Kuolen.
Tuska ja ikävä on sanalla kuvaamatonta.
Jumala, auttaa jos joku vielä voi...
Rakastin sinua hetken,
ikinä sinua saanut syliini en.
Anna anteeksi, lapseni,
pienoinen.
Click to expand...

*itkee...*
 
Sinuna pitäisin lapsen. Kyllä sinä siitä selviät kun päätät että on selvittävä. Itse olen 6 viikoa vanhan pojan äiti ja en vaihtaisi hetkeäkään pois. Kaikki ei aina mene helpoimmalla tavalla mutta jostain niitä voimia aina tulee lisää. Itse olen myös vähän sitä mieltä että ei meille anneta enempää kuin mitä me jaksetaan kantaa. Jos sinulle annetaan viides lapsi niin kyllä sinä siitä selviät! Niitä ihania ihmeitä kun ei kaikki saa.
 
jooo IHANAAAAA!! no hei jos sul on noin ihana mies rinnalla jnenje ni AIVAN varmasti parjaatte!! ja eipahan mee vaatteisiin rahaa ku toinen voi sit kayttaa toisen vanhoja...ja jos imetat ni ei sillai mee kuitenkaa rahaa vahan aikaa vauvoihin!! njenjenje!!! teet ite ruoat njejnejn ni siinki saastaa ...IHAN varmaa pärjääääääääääääääääääääääääät!!!
 
Meille tulee kaikille neljälle muksulle ikäeroä se 1v5kk ja hienosti ollaan pärjätty! Nyt neidit 4v ja 3v leikkivät keskenään ja ottavat jopa tuota pikkuveljeä mukaan leikkeiihin vaikka herralla on ikää vain 1v4kk. Tiedän että ensi kevät/kesä tulee olemaan rankkaa kun on kaksi vaipoissa, mut olenhan tähänkin asti pärjännyt niin miksi en nytkin..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa