I
ihmeissään12323445
Vieras
Minulle tuli vastaan omituisesti suhtautuva lähihoitajakoulutuksen saanut ja sosionomiksi opiskellut henkilö. Kerran tuli ohimennen puhetta vauvoista ja niiden hoitamisesta ja kun minä kerroin joskus hoitaneeni vauvaa, niin hän oli tosi iloinen ja sanoi, että ihanaa kun olen hoitanut. Mutta sitten kun hän kysyi, että missä olen hoitanut vauvaa, niin kun kerroin hoitaneeni ystävän tai sukulaisen vauvaa ystävän tai sukulaisen kanssa yhdessä, niin hän sitten yllättäin oli kauhuissaan. Hänen mielestään olisin kuulemma hyvä äiti tai lastenhoitaja, mutta siihen kun oman sukulaisen tai ystävän vauvan hoidossa auttelen, hän suhtautuu noin kauhuissaan.
Minulla on diagnosoitu Asperger joskus lapsena enkä voi saada omaa lasta koska olen fyysisesti sairas sillä tavoin ettei lapsen saanti onnistu. Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ääniyliherkkyyttä, joten päiväkodin hälisevän lapsilauman keskellä työskentely ei sovi minulle ollenkaan.
Mutta oman sukulaisen tai ystävän vauvoja kun olen jo varhaisnuoresta saakka hoitanut, niin tilanteet on menneet hyvin ja on olleet mukavia niin vauvalle kuin minullekin.
Ja eikö se ole ihsn normaalia ja tavallista, että jos on ystävällä tai sukulaisella vauva, niin monet ihmiset joilla ei omiakaan lapsia ole, ovat saaneet sitä hoitaa, jos ei yksin niin vauvan oman äidin kanssa yhdessä. Mitä pahaa ja väärää siinä muka on, jos saan pidellä vauvaa sylissä? Aina olen saanut ystävän tai sukulaisen vauvaa sylissä pitää eikä se minulta ole pudonnut eikä vauva minua pelännyt ole. Joskus olen saanut tuttipullosta juottaa ja lusikalla syöttää ja sekin on hyvin mennyt. Olen jopa vaipatkin saanut vaihtaa ja vaunuissa työnnellä jne. Hyvin on mennyt.
En ymmärrä, että mikä tässä asiassa tuolle ihmiselle on ongelma? Millaiseen henkilöön itse suhtautuisitte noin, että "saa hoitaa päiväkodissa lapsia tai omaa lastaan mutta ei MISSÄÄN NIMESSÄ sukulaisen tai ystävän vauvaa tai lasta."
Tuo henkilö vetosi asiassa muun muassa siihen, että minusta voi levitä bakteereita lapseen. Miten näkee ihmisestä päällepäin että ihmisestä leviää bakteereita? Minulla on hygieniapassi suoritettuna ja sain silloin kun sitä suoritin, sen läpi siten että terveellä järjellä ajattelin miten joku hygienia-asia voisi olla ja miten ei voi olla ja tervettä järkeä ei minulta puutu kun sain sen erinomaisesti läpi sen testin ja menestyin siinä paremmin kuin ihmiset keskinmäärin.
Lisäksi vauvat joita olen hoitanut, on olleet hyvin iloisia ja tyytyväisiä hoidettavia minun hoidossani.
Mikä tuossa VOI OLLA ongelma?
En hoitaisi lapsia TYÖKSENI kun en koe että lapset edes olisi minun alaani. Lisäksi en halua vielä tässä vaiheessa lasta kun on omakin elämä ja kokisin että lapsi olisi minun elämässä vain tiellä. Mutta ystävien ja sukulaisten vauvojen hoitaminen on ollut ihanaa ja antanut minulle sisältöä elämään silloin kun on ollut vauvoja ystävillä tai sukulaisilla. Jos ei olisi vauvanhoito mennyt hyvin, niin EN HOITAISI.
Työkseni haluan tehdä ihan muita asioita kuin lastenhoito. En todellakaan jaksa sitä hirveää hälinää mitä lastentarhoissa on ja se työ on raskasta ja likaista ja inhottavaa. En halua hoitaa ventovieraita lapsia vaan tuttuja. Lisäksi omaa lasta en nyt vaan voi saada enkä välttämättä tässä vaiheessa edes halua. En halua alkaa valvoa yöllä enkä suunnitella että voiko sinne tai tänne tai tuonne minne menen, ottaa lasta mukaan. Haluan keskittyä mieluummin muitten asioitten opiskeluun tai jonkun muun työn tekoon kuin lastenhoitoon.
Tuo ihminen oli minulle vieläpä tukihenkilö! Miten voi tukihenkilö olla noin hävytön ja kiusata sekä ruumiiltaan että mieleltään sairasta ihmistä, vaikka tietää etten voi saada lasta enkä työskennellä päiväkodilla, mutta tuttujen lasten hoivaaminen on antanut jotenkin iloa ja voimia arkeen silloin kun on ollu tutuilla lapsia? miksi tuo lastenhoito minun omien edellytysteni mukaisin tavoin koetetaan minulta evätä vaikka on ollut niin kivaa, helppoa ja mukavaa?
Minulla on diagnosoitu Asperger joskus lapsena enkä voi saada omaa lasta koska olen fyysisesti sairas sillä tavoin ettei lapsen saanti onnistu. Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ääniyliherkkyyttä, joten päiväkodin hälisevän lapsilauman keskellä työskentely ei sovi minulle ollenkaan.
Mutta oman sukulaisen tai ystävän vauvoja kun olen jo varhaisnuoresta saakka hoitanut, niin tilanteet on menneet hyvin ja on olleet mukavia niin vauvalle kuin minullekin.
Ja eikö se ole ihsn normaalia ja tavallista, että jos on ystävällä tai sukulaisella vauva, niin monet ihmiset joilla ei omiakaan lapsia ole, ovat saaneet sitä hoitaa, jos ei yksin niin vauvan oman äidin kanssa yhdessä. Mitä pahaa ja väärää siinä muka on, jos saan pidellä vauvaa sylissä? Aina olen saanut ystävän tai sukulaisen vauvaa sylissä pitää eikä se minulta ole pudonnut eikä vauva minua pelännyt ole. Joskus olen saanut tuttipullosta juottaa ja lusikalla syöttää ja sekin on hyvin mennyt. Olen jopa vaipatkin saanut vaihtaa ja vaunuissa työnnellä jne. Hyvin on mennyt.
En ymmärrä, että mikä tässä asiassa tuolle ihmiselle on ongelma? Millaiseen henkilöön itse suhtautuisitte noin, että "saa hoitaa päiväkodissa lapsia tai omaa lastaan mutta ei MISSÄÄN NIMESSÄ sukulaisen tai ystävän vauvaa tai lasta."
Tuo henkilö vetosi asiassa muun muassa siihen, että minusta voi levitä bakteereita lapseen. Miten näkee ihmisestä päällepäin että ihmisestä leviää bakteereita? Minulla on hygieniapassi suoritettuna ja sain silloin kun sitä suoritin, sen läpi siten että terveellä järjellä ajattelin miten joku hygienia-asia voisi olla ja miten ei voi olla ja tervettä järkeä ei minulta puutu kun sain sen erinomaisesti läpi sen testin ja menestyin siinä paremmin kuin ihmiset keskinmäärin.
Lisäksi vauvat joita olen hoitanut, on olleet hyvin iloisia ja tyytyväisiä hoidettavia minun hoidossani.
Mikä tuossa VOI OLLA ongelma?
En hoitaisi lapsia TYÖKSENI kun en koe että lapset edes olisi minun alaani. Lisäksi en halua vielä tässä vaiheessa lasta kun on omakin elämä ja kokisin että lapsi olisi minun elämässä vain tiellä. Mutta ystävien ja sukulaisten vauvojen hoitaminen on ollut ihanaa ja antanut minulle sisältöä elämään silloin kun on ollut vauvoja ystävillä tai sukulaisilla. Jos ei olisi vauvanhoito mennyt hyvin, niin EN HOITAISI.
Työkseni haluan tehdä ihan muita asioita kuin lastenhoito. En todellakaan jaksa sitä hirveää hälinää mitä lastentarhoissa on ja se työ on raskasta ja likaista ja inhottavaa. En halua hoitaa ventovieraita lapsia vaan tuttuja. Lisäksi omaa lasta en nyt vaan voi saada enkä välttämättä tässä vaiheessa edes halua. En halua alkaa valvoa yöllä enkä suunnitella että voiko sinne tai tänne tai tuonne minne menen, ottaa lasta mukaan. Haluan keskittyä mieluummin muitten asioitten opiskeluun tai jonkun muun työn tekoon kuin lastenhoitoon.
Tuo ihminen oli minulle vieläpä tukihenkilö! Miten voi tukihenkilö olla noin hävytön ja kiusata sekä ruumiiltaan että mieleltään sairasta ihmistä, vaikka tietää etten voi saada lasta enkä työskennellä päiväkodilla, mutta tuttujen lasten hoivaaminen on antanut jotenkin iloa ja voimia arkeen silloin kun on ollu tutuilla lapsia? miksi tuo lastenhoito minun omien edellytysteni mukaisin tavoin koetetaan minulta evätä vaikka on ollut niin kivaa, helppoa ja mukavaa?
