En liioin ymmärrä tätä vaahtoamista HERKUTTELUSTA, kun puhutaan lasten lihavuudesta. Tietysti, jos makeita ja rasvaisia herkkuja syödään usein ja runsaasti kerralla, se vaikuttaa painoon, mutta satunnainen herkuttelu ei lihota ketään. Tavallisen ruoan laatu on se, joka ratkaisee.
Ajatellaanpa vaikka, että perheessä A syödään aamupalaksi vaaleaa leipää, kermajuustoa, meetvurstia ja kaupan maustettua jogurttia, lounaaksi kaupan eineslihapullia ja ranskalaisia, välipalaksi lisää voileipiä, maustettua jogurttia tai vanukasta tai lihapiirakkaa, päivälliseksi eineskiusausta ja valmismajoneesisalaattia, ja iltapalaksi mikropizzaa. Perheessä B taas syödään aamulla täysjyväpuuroa ja maustamatonta jogurttia pakastemarjojen kanssa, lounaaksi kasviskeittoa ja ruisleipää, välipalaksi hedelmiä ja itsetehtyä marjarahkaa, päivälliseksi kuoriperunoita ja vähärasvaisesta jauhelihasta tehtyjä lihapullia salaatin ja lämpimien kasvisten kanssa, ja iltapalaksi ruisleipää kalkkunaleikkeleen ja kasvisten kanssa, sekä lisäksi jokaiselle pieni pulla tai jopa - herranjestas - suklaapatukka, uskallan väittää, että perheen A lapset ovat kyllä suuremmassa vaarassa lihoa. Rehelliset herkut mielletään herkuiksi, mutta jos perus-arkiruoka on pääosin rasvaista, hiilihydraateiltaan höttöä ja lisäaineilla houkuttelevaksi tehtyä, se muovaa makutottumuksia ja lihottaa paljon salakavalammin kuin pieni herkku vaikka joka päivä terveellisen ruokavalion lisänä.
Varsinkin niillä jotka siellä kaupassa syövät...hmmm...
Jotenkin tuntuu, että antaisivat ottaa muutakin, kun kaikki toiset syö. Tai sitten sellaiset tarjoomukset, että lapsikin saa ottaa. Tosi kiva syödä siinä täytekakkua, kun lapselle sanotaan suoraan, että "sinä et kuule voi tätä ottaa, ota tuo omena vaan." Lapsen itkuun päättyy aina nämä visiitit...
