Ei ole noin mustavalkoista suuntaan, taikka toiseen.
Meidän lapsi on jos ei nyt lihava, niin melko pullea kuitenki. Eikä tasan ole opetettu syömään siten, miten lapsi syö.
Jos lapsi söisi sen, mitä hälle annettaisiin, ei lhän todennäköisesti lihoisi. Mutta kun sen lisäksi lapsi varastaa ruokaa muilta ssarukisltaan, kun silmä välttää. Lapsi varastaa ruokaa myös kaapista ja pöydältä, jos sitä on sinne jättänyt.
Eilen annoin lapselle aamiaiseksi vastaleivotun sämpylän. Samankoikoisen söi myös perheen toinen (laiha) lapsi. Tai siis samankokoisen hälle annoin, mutta sisko varasti siitä puolet.
Kun tuosta episodista päästiin ja lähdimme pukemaan ulkovaatteita, kävi tuo pullea lapsi varastamassa hellalta sämpylän, jota salaa sitten söi posket pullollaan. Ja väitti kivenkovaa, ettei muka syönyt. Vaikka leipää oli edelleen suussa.
Mummolaan mennessä lapsen ensimmäinen kysymys sekä tänään, että eilen oli "mitä ruokaa mummolassa on". Ja tämän kysymyksen lapsi esittää silloin, kun aamiaisesta on kulunut tunti. Hän kun kokee jo tuolloin tarvetta seuraavaan ruokaluun. Olen kuitenkin sinänsä joustamaton, että ruokailukerrat pysyvät siinä iidessä.
Karkkia tai leivonnaisia meillä näkyy hyvin harvoin. Viimeisen 4,5 kk aikana olen ostanut vissiin yhden pussin karkkia. Ja senkin söin lähes kokonaan itse. Muutaman omenapiirakan olen leiponut, mutta keskimäärin kerran kuussa on meillä herkuteltu hyvyydellä.
Pillimehuja lapsi saa harvemmin kuin kerran kuussa, eikä meillä juoda muutoinkaan mehuja. Maustettuja jogurttejakaan emme juuri käytä.
Olen miettonyt pääni puhki ja koittanut pohtia sitä, että missä on vika. Miksi tuo yksi lapsi on niin perso ruoalle ja pullea, kun muut lapset ovat tikkulaihoja, eivätkä juuri sapuskasta välitä.
Mielelläni kuulisin, että vika on siinä että syötän lasta vahingossa liikaa. Mutta ainakaan itse en millään ilveelläkään keksi, missä se vika on. Kun muut lapset tosiaan syövät ihan samaa sapustaa.
Lapsen liikuntaa on tuettu liikunnallisen harrastuksen muodossa, joten siitäkään ei pitäisi olla kyse.
Mene ja tiedä, mutta toivottavasti tilanne normalisoituu ajan kanssa.
Meidän lapsi on jos ei nyt lihava, niin melko pullea kuitenki. Eikä tasan ole opetettu syömään siten, miten lapsi syö.
Jos lapsi söisi sen, mitä hälle annettaisiin, ei lhän todennäköisesti lihoisi. Mutta kun sen lisäksi lapsi varastaa ruokaa muilta ssarukisltaan, kun silmä välttää. Lapsi varastaa ruokaa myös kaapista ja pöydältä, jos sitä on sinne jättänyt.
Eilen annoin lapselle aamiaiseksi vastaleivotun sämpylän. Samankoikoisen söi myös perheen toinen (laiha) lapsi. Tai siis samankokoisen hälle annoin, mutta sisko varasti siitä puolet.
Kun tuosta episodista päästiin ja lähdimme pukemaan ulkovaatteita, kävi tuo pullea lapsi varastamassa hellalta sämpylän, jota salaa sitten söi posket pullollaan. Ja väitti kivenkovaa, ettei muka syönyt. Vaikka leipää oli edelleen suussa.
Mummolaan mennessä lapsen ensimmäinen kysymys sekä tänään, että eilen oli "mitä ruokaa mummolassa on". Ja tämän kysymyksen lapsi esittää silloin, kun aamiaisesta on kulunut tunti. Hän kun kokee jo tuolloin tarvetta seuraavaan ruokaluun. Olen kuitenkin sinänsä joustamaton, että ruokailukerrat pysyvät siinä iidessä.
Karkkia tai leivonnaisia meillä näkyy hyvin harvoin. Viimeisen 4,5 kk aikana olen ostanut vissiin yhden pussin karkkia. Ja senkin söin lähes kokonaan itse. Muutaman omenapiirakan olen leiponut, mutta keskimäärin kerran kuussa on meillä herkuteltu hyvyydellä.
Pillimehuja lapsi saa harvemmin kuin kerran kuussa, eikä meillä juoda muutoinkaan mehuja. Maustettuja jogurttejakaan emme juuri käytä.
Olen miettonyt pääni puhki ja koittanut pohtia sitä, että missä on vika. Miksi tuo yksi lapsi on niin perso ruoalle ja pullea, kun muut lapset ovat tikkulaihoja, eivätkä juuri sapuskasta välitä.
Mielelläni kuulisin, että vika on siinä että syötän lasta vahingossa liikaa. Mutta ainakaan itse en millään ilveelläkään keksi, missä se vika on. Kun muut lapset tosiaan syövät ihan samaa sapustaa.
Lapsen liikuntaa on tuettu liikunnallisen harrastuksen muodossa, joten siitäkään ei pitäisi olla kyse.
Mene ja tiedä, mutta toivottavasti tilanne normalisoituu ajan kanssa.