Saako kaveri olla vihainen minulle?

["eräs"]

Kesällä oli keskustelu kavereiden kanssa, jos lähtisi marras-joulukuussa Ruotsiin. Sanoin vaan silloin jo etten ole varma pääsenkö mukaan. Pari päivä sitten yksi kavereista soittii ja sanoi että keskusteli muiden kanssa ja varasi matkan ensi viikonlopulle (minun kanssa ei keskusteltu). Vastasin vaan että en pääse mukaan, ei ole varaa eikä ole hoitopaikka lapsille.
1. Mies vaan työssä ja rahat muutenkin tiukalla, valitettavasti en pystynyt kerätä niitä rahoja matkaa varten. 2. Mies vuorotyössä ja en saa lapsia hoittoon.
Kaverin sanoi vaan, että laina vanhemmilta rahaa ja mies voisi jäädä kotiin "sairaslomalle" lasten kanssa.
Valitettavati en lainaa keneltäkään rahaa.

Kaveri suuttui minulle. Nyt muut joutuvat maksaamaan minun osuuteni matkasta.

 

[maissihiiri]

Tosi typeräähän tuo on kaverilta varata matka sun selkäs takana Ennemmin sulla on oikeus suuttua kuin kaverillasi.

 

["hep"]

Ei saa ja miksei joku muu lähde sun sijastas?

 

["vieras"]

erikoinen kysymyksen asettelu "saako".
saahan sitä olla kuka vaan kenelle vaan ja minkä tahansa vuoksi vihainen ja vaikkei aihettakaan olisi.
eri asia onko aiheellista olla vihainen.
no, eiköhän se ole persoonasta kiinni...

 

[No ei]

Jos olet silloin sanonut, ettet ole varma, pääsetkö mukaan, kavereidesi olisi tietenkin pitänyt varmistaa sinulta, oletko lähdössä, ennen matkan varaamista. Ja muutenkin, jos on puhuttu tolleen epämääräisesti "marras-joulukuusta", pitäisi kaikilta matkalle lähtöijöiltä varmistaa ennen varaamista, sopiiko juuri se nimenomainen ajankohta.

Äh, ärsyttää ihmiset, jotka ottavat epävarmat puheet lupauksena ja vetävät sitten herneen nenään, kun ei onnistukaan.

 

[Minustakin]

Kaveris teki väärin.

 

[,,,,]

Ilmeisesti lapseton kaveri, kun ei ymmärrä että perheenäiti ei noin vaan pääse lähtemään. Ja aika älytön idea, että mies hakisi saikkua ollakseen lasten kanssa kotona...

 

[Anatolia]

Aina saa suuttua, mutta eipä tuossa mun mielestä siihen syytä ole.

Ellei sitten ole kyse siitä, että kaverit alkaa turhautua kun et koskaan lähde mihinkään mukaan? Sekin voi olla suuttumuksen taustalla.

 

["eräs"]

Aina saa suuttua, mutta eipä tuossa mun mielestä siihen syytä ole.

Ellei sitten ole kyse siitä, että kaverit alkaa turhautua kun et koskaan lähde mihinkään mukaan? Sekin voi olla suuttumuksen taustalla.

Kyllä lähden mukaan jos on mahdollista. Mutta tää puoli vuotta oli aika tiukka rahojen kanssa kun jäin työttömäksi.

 

[Anatolia]

[QUOTE="eräs";22411703]Kyllä lähden mukaan jos on mahdollista. Mutta tää puoli vuotta oli aika tiukka rahojen kanssa kun jäin työttömäksi.[/QUOTE]

Ok, sitten ei varmaan ole kyse siitä.

Meillä meni kavereiden kanssa hermot, vaikkei varmaan saisi, kun yksi meistä oli aina innokkaana lähdössä mukaan kaikkialle tyyliin joo, mennään, kivaa, mäkin tuun, ihanaa päästä porukalla elokuviin/risteilylle/ulos syömään/festareille/bilettämään! - ja joka kerta, joka ikinen kerta, hän perui vedoten lastenhoito-ongelmiin tai rahapulaan. Sitten kerran meni kuppi nurin ja tuli sanottua vähän ikävästi, kun hän taas perui yhteiset menot lapsen sairastamiseen sillä kertaa vedoten :|

Mutta sun tilanteessa ei minusta pitäisi olla mitään epäselvää. Olet sanonut, että tulet mukaan jos pääset. Et pääse, ikävä kyllä.
Ja mitä rahan lainaamiseen tulee, niin olet fiksu kun et lainaa & lähde reissuun vaikkei oikeasti ole varaa

 

[h5gtrewf]

Ei heillä tietenkään ole oikeutta olla sinulle vihaisia. Vaikka olisi kesällä luvannut, että marras-joulukussa voit lähteä, niin kyllähän nyt jokainen täysijärkinen varmistaa toisilta, että käykö se kyseinen ajankohta kaikille sitten kuitenkaan, tai mikä viikonloppu käy! & aina voi tulla yllättäviä esteitä, joille ei vain voi mitään. Harmillista, mutta niin se vain on. Ei kukaan voi varmistamatta mennä tilaamaan toiselle matkaa, niin ettei sitä voi enää perua. Tyhmäähän se vain on.

 

[No ei]

Niin ja siis ihanko oikeasti kaverisi oletti(vat), että pidät vapaana kaksi kuukautta, ja että sinulle kävisi mikä tahansa ajankohta, kun kerran matkan uskalsivat varata? Mielestäni sellaista ei voi odottaa keneltäkään, ei perheelliseltä eikä lapsettomalta. Vai pitäisikö kieltäytyä kaikista menoista, koska "saatetaan ehkä joskus silloin kahden kuukauden sisään lähteä reissuun".