Lama-ajan lapsena en osaa vastata tähän kuin omalta osaltani. Mä olen 4-lapsisesta perheestä josta en nuorena kotoa lähtiessäni saanut mukaan kuin joitain käytettyjä tavaroita, käytännönjutuissa apua ja sen tunteen että vanhemmat välittää. Lapsuus oli ihan ok ja omillani sain aloittaa elämän.
Mä päädyin heti lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi joten turhat opiskelut jäi ja työssä olen kerennyt olemaan. Mies on muulla alalla, saa aavistuksen isompaa palkkaa kuin mä, ei siis mikään isotuloinen hänkään.
Meillä on oma talo, ei mikään luksuskoti mutta meille ihan riittävä ja viihtyisä. Kohta kokonaan maksettu. Autoja on ollut 1-2 tilanteen mukaan. Kaksi kouluikäistä lasta, nyt mietitään uskallettaisiko vielä yrittää iltatähteä.
Meillä on ollut aina varaa ostaa lapsille vaatteet vaikka kierrätystä suosivana iso osa niistä on hankittu käytettyinä. Ei mitään lumppuja silti vaan ihan hyvin puettuja ollaan, halutessamme on voitu ostaa joitain merkkivaatteitakin. Ruokakaupassa ei tarvi rahaa laskea, mutta ihan omasta halustani olen aina hyödyntänyt tarjouksia enkä mielelläni tuhlaa ylimääräistä vaikka tykkään laittaa ruokaa ja syödä hyvin.
Koti meillä on kivasti laitettu. Monet tavarat ostettu tai saatu käytettyinä ja harrastan tuunaamista. Vastapainona sitten löytyy kalliimpaa elektroniikkaa ja niihin juttuihin mihin on haluttu panostaa ollaan voitu ostaa laadukkaina ja hintavampinakin.
Kun lapset oli pieniä, iso osa vauvatarvikkeista ja -vaatteista saatiin tai ostettiin käytettyinä. Vaunut halusin uudet ja hienommat joten ne hankittiin, hyvin palvelivat kahdella lapsella ja lähtivät sitten vielä kiertoon.
Me on aina käyty ruotsinristeilyillä ja muilla pienillä reissuilla. Nuorempina varsin pienellä budjetilla, nyttemmin on tehty esim etelänreissuja ja kaupunkilomia 1-2/vuosi. Meistä jokaisella on joitain harrastuksia ja välillä syödään ulkonakin.
En mä tiedä miten tämä on mahdollista, mun mielestä ihan normaalia elämää ihan syntyperäisille suomalaisille. Toisaalta tunnen myös ulkomaalaistaustaisia jotka ovat eläneet suurinpiirtein vastaavasti; opiskelleet, käyneet töissä, hankkineet perheen, asunnon, autot ja ne tavarat mitä kokevat tärkeiksi. Vaikeampaa varmasti jos joutuu vasta nuorena aikuisena opettelemaan uuden kielen ja kulttuurin mutta kiva että on silti onnistunut.
