saako parisuhteessa lihoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja justiina x
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Western:
Nimittäin Saksassa tehtiin muutama vuos takaperin tutkimus avioeroista. Ja yllätys yllätys, noin 40 prosenttia eroista johtui siitä että kumppanin ulkoinen olemus oli muuttunut joksikin muuksi mitä oli ollut suhteen alussa.
Että silleen....

Mistähän syystä sakemannit ovat niin ylipainoisia? Ainakin aikaisemmin olivat.
 
Mieheni on lihonut 80 kg -> 94 kg suhteemme aikana. Samoin hänen hiuksensa ovat harmaantuneet ja silmäkulmiin on tullut ryppyjä. Nämä eivät haittaa minua, mieheni on edelleen sama ihana ihminen, johon aikanaa rakastuin.

Sen sijaan minua haittaisi, jos mies olisi alkanut väkivaltaiseksi, juopoksi, työnvieroksujaksi tai pettäjäksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja teinirouva:
eli sitten ei kannata ruveta seurustelemaan vakavasti vielä nuorena vaan vasta vanhemmalla iällä, kun ei KUKAAN pysy samoissa mitoissa kuin nuorena teinityttönä/poikana. se on ihan varma!
itsekin olen lihonut jokaisesta raskaudesta ja nyt painoa on 15kg enemmän kuin seurustelun alussa, MUTTA olinkin silloin 15-vuotias ja nyt jo yli kolmekymppinen.
voiko ihmiseltä oikeasti vaatia pysymään vuosivuodelta 50kiloisena hamaan hautaan asti?

Tilanne nyt vaan on niin ettei voi yleistää mitään, ei edes ihmisten painon nousua. Nimittäin vaimoni on synnyttänyt kolme lasta, vanhin 13v. Ja hänen mittansa ovat aivan samat mitkä oli silloin parikymppisenä, 50 kiloa. Mutta hän tarttuukin heti tilanteen herrattareksi jos paino alkaa nousta. Ilmeisesti, ja mitä suuremmalla syyllä kaikki johtuu ruokavaliosta. Hän on nimittäin Thaimaalainen ja ruokatavat sen mukaiset. Tietysti geeneissäkin voi olla jotain........kuka ties.
 
Aika usein puhutaan siitä, että masennus aiheuttaa lihomista. Mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että myös lihominen aiheuttaa masennusta? Ns. metaboliseen oireyhtymään kuuluu myös mielialan vaihtelut. Moni on masentunut koska ei huolehdi painostaan ja fyysisestä kunnostaan. Kroppa menee huonoon kuntoon ja tämän myötä myös psyyke. Eihän se lihominen tietysti itsetuntoa vahvista, päinvastoin.
Ja sitten selitellään sitä lihomista masennuksella... Mikä on muna ja mikä kana?
 
Hehheh mitä moralisointia... "Jos ulkonäöstä välittää, ei ole kypsä parisuhteeseen". "Lihominen ja rupsahtaminen on ihmisoikeus". Siis tää on niin suomalaista!

Kysytäänpä sama kysymys Ranskassa, Brasiliassa, Italiassa, Thaimaassa tai Venäjällä, niin olisikohan ihan sama vastaus? Ja väitättekö, että kaikki muut maailman kansat on kypsymättömiä ja kykenemättömiä siksi parisuhteeseen? Aika laajan skaalan perustelua olette lähteneet hakemaan omalle mielipiteellenne.

Hei, sehän on hieno juttu, jos omat tai kumppanin ulkonäön muutokset ei haittaa. Se on yksi mielipide. Sekin on mielipide, jos nuo muutokset - erityisesti radikaalit ja pitkälle menneet - haittaavat. Toisin sanoen moni täällä sietäisi kumppaninaan vaikka minkälaista rupsahtajaa, muttei sietäisikään sitä samaa ihmistä enää, jos tämä alkaisi laittautua ja odottaa jotain laittautumista myös puolisolta vastavuoroisesti....? Missäs silloin se sisäinen rakkaus? Miksi sisäinen rakkaus merkitsee vain rumien ihmisten kohdalla, mutta ulkonäöstään huolta pitävässä ihmisessä ei teidän mukaanne voi olla sisäistä rakastettavaa?

Ja myönnytyksenä sen verran, että ketjun nimi kuuluisi olla "saako parisuhteessa rupsahtaa?"

Lihominen ja rupsahtaminenhan eivät ole samoja asioita, vaan lihoneenakin voi olla ihan yhtä vetävä - ellei jopa parempikin - kuin aiemmin.
 
Parisuhde on sopimus. Ja minun mielestäni siihen liittyy lihomattomuus.

Jos puolisoni lihoisi merkittävästi, se olisi samaa kuin pettäminen.

Ollaan oltu yhdessä 30 v ja yhtä hoikkia ollaan kuin mennessämme naimisiin. Itse olen joutunut tekemään kovaa työtä hoikkuuteni eteen. Mies ehkä hieman vähemmän. Yhteinen ajatuksemme on ollut, ettei ulkomitat muutu.

Monia muita vastoinkäymisiä olemme käyneet läpi. Silti tuo hoikkuus on pitänyt seksin aina hyvänä, joten muut on anteeksiannettu. Pettäneet toisiamme emme ole koskaan. Vastoinkäymiset ovat olleet muuta, selvitettäviä ja anteeksiannettavia.

Hyvä kroppa pitää seksin hyvänä ja suhde kestää ! Uskokaa jo ihmeessä se !
 
Alkuperäinen kirjoittaja *ap*:
Kysytäänpä sama kysymys Ranskassa, Brasiliassa, Italiassa, Thaimaassa tai Venäjällä, niin olisikohan ihan sama vastaus? Ja väitättekö, että kaikki muut maailman kansat on kypsymättömiä ja kykenemättömiä siksi parisuhteeseen? Aika laajan skaalan perustelua olette lähteneet hakemaan omalle mielipiteellenne.

No mieti minkänäköistä rupsahtanutta mammaa ja pappaa noissakin maissa liikkuu ja ihan ovat naimisissa. Usein vielä keskenään :-) Eipä tule baabuskoista ja italialaisista mammoista heti ensinksi mieleen säihkyvät sääret ja häikäisevä ulkomuoto.

Mutta kuten todettu, jokainen laittaa asiat parisuhteessaan omaan tärkeysjärjestykseensä. Jos tärkeimmällä sijalla on kumppanin ulkomuoto, niin sitten asia on vaan näin.

Eipä ole ihme, että nuoruuden ja kauneuden palvonta on vallalla nykyaikana, kun rakkauden määrän parisuhteessakin tuntuu määrittelevän ulkoisen rupsahtaneisuuden aste.

I

 
Kyynistä ehkä, mutta kyllä minusta parisuhde on tavallaan kauppa. Siinä antaa jotain ja saa jotain. Näiden asioiden pitäisi olla tasapainossa.

Pyyteetön ja ehdoton rakkaus kuuluu lapsille. Aikuiset eivät ole lapsia, joita läheisten pitää rakastaa uhrautuvasti kaikesta sikailusta huolimatta.
Tuskin kukaan kehottaisi alkoholistin vaimoakaan pysymään suhteessa, vain siksi että on luvattu rakastaa myötä- ja vastamäessä.

Alkoholismi on dealbraker. Huumeidenkäyttö on dealbraker. Vakavat mielenterevysongelmat ovat dealbraker. Väkivaltaisuus on dealbraker. Pettäminen on dealbraker. Ryhävalaaksi lihominen, itsestään huolta pitämättömyys ja tästä vääjäämättä johtuvat seksiongelmat ovat dealbraker.

Näin minulla. Mutta jokainen päättää toki itse, mitä on valmis sietämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Alkuperäinen kirjoittaja *ap*:
Eipä ole ihme, että nuoruuden ja kauneuden palvonta on vallalla nykyaikana, kun rakkauden määrän parisuhteessakin tuntuu määrittelevän ulkoisen rupsahtaneisuuden aste.

Ei näin mustavalkoisesti, vaikka useimmat ketjuun kirjoittavat näin ovatkin provosoituneina tulkinneet.

Onko se ihan oikeasti mahdoton yhtälö, että rakastaa puolisonsa sisintä, mutta ihailee myös puolison ulkomuotoa? Miksi ei saisi toivoa, että oma kumppani myös näyttää (omissa silmissä) hyvältä ja herättää edes jonkinlaisia intohimoja? Miksi ei vastavuoroisesti haluaisi antaa omalle puolisolleen myös silmänruokaa - tällä en tarkoita kauneusleikkauksia tai epätoivoista pynttäytymistä, vaan tavallista itsestään huolehtimista, hygieniaa, kuntoilua aktiivisuustason ylläpitäjänä ja vaatekaapin päivitystä joskus - edes kerran vuosikymmenessä.

Ihanko tosiaan nuo yllämainitut kriteerini kuulostavat Hollywood-tyylin kauneudenpalvonnalle ja kohtuuttomuuksille? Jos näin on, emme selvästikään tule koskaan olemaan samalla sivulla ja that's it. Onpa hyvä, ettemme ole toistemme puolisoita - tästä lienemme yhtä mieltä ;-j

Vappuja kaikille!
 
^oho, koko viesti meni lainaukseksi, vaikka lainausta on vain eka kappale
"Eipä ole ihme, että nuoruuden ja kauneuden palvonta on vallalla nykyaikana, kun rakkauden määrän parisuhteessakin tuntuu määrittelevän ulkoisen rupsahtaneisuuden aste." Loppu siis vastausta tähän...
 
Tässä on ainokaiselta hyviä pointteja, joita liian harvoin kuulee näissä läskikeskusteluissa:

"Aika usein puhutaan siitä, että masennus aiheuttaa lihomista. Mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että myös lihominen aiheuttaa masennusta? Ns. metaboliseen oireyhtymään kuuluu myös mielialan vaihtelut. Moni on masentunut koska ei huolehdi painostaan ja fyysisestä kunnostaan. Kroppa menee huonoon kuntoon ja tämän myötä myös psyyke. Eihän se lihominen tietysti itsetuntoa vahvista, päinvastoin.
Ja sitten selitellään sitä lihomista masennuksella... Mikä on muna ja mikä kana?"

Tosellakin, lihominen yli normaalipainon ja siitä seuraava kunnon heikentyminen, vireystilan lasku sekä ulkomuodon rumeneminen ihan aidosti masentavat! Usein lihominen ja masentuminen ikään kuin ruokkivat toisiaan: esim.

1. Parisuhteen alkutaipaleella yhteisestä herkuttelusta lihonnut ihminen huomaa ensin lihonneensa hiukan, mutta kun kumppanikaan ei asiasta huomauta, ei sillä niin väliä ole...
2. Lihonnut puoliso lihoaa hiljalleen lisää ja huomaa yhä useammin jättävänsä liikunnan väliin ja jää sohvalle nettiin ja katsomaan telkkua - ja mutustelemaan "vähän" karkkia, sukulaatia ja pullaa.
3. Toinen puoliso on jatkanut liikuntaharrastuksiaan ja alkaa näyttää hiljalleen huomattavasti paremmalta kuin lössähtänyt kumppaninsa
4. Lihonnut osapuoli tulee epävarmaksi, vaikka hoikempi puoliso ei huomauta mitään; lihomisenhan huomaa parhaiten juuri itse (varsinkin naiset). Oma pulska ulkomuoto alkaa masentaa.
5. Masentunut olo korjautuu lohduttavalla syöpöttelyllä. Ikävä kyllä se myös lihottaa lisää. Joka taas masentaa, mikä pistää syömään vielä lisää...
6. Liikunnallinen puoliso alkaa hiljalleen kyrsiintyä sohvalla leviävään massaan ja pyytää puolisoa mukaansa lenkille ja ehdottaa mässyttämisen vähentämistä.
7. Läskiintynyt puolisko loukkaantuu, koska arvaa kumppaninsa huomanneen lisäkilot. Läski ei halua liikkumaan eikä vähentää syömisiään - sehän on hänen oikeutensa.
8. Läski alkaa pukeutua peittävämmin, on yhä masentuneempi ja syyllistää puolisoa siitä, että hän pitää läskiä läskinä, vaikkei puoliso ole koskaan huomauttanutkaan mitään ulkomuodosta.
9. Läski alkaa pihtaamaan seksiä (jos siis hoikemman tekee sitä enää mieli). Pihtaaminen ja haluttomuus tuovat suhteeseen kireyttä ja hoikempi osapuoli alkaa katsella ympärilleen...
10. Aikojen saatossa hoikempi osapuoli jättää vihdoin läskin, joka katkeroituu ja alkaa haukkumaan ex:äänsä pinnalliseksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ainokainen:
Alkoholismi on dealbraker. Huumeidenkäyttö on dealbraker. Vakavat mielenterevysongelmat ovat dealbraker. Väkivaltaisuus on dealbraker. Pettäminen on dealbraker. Ryhävalaaksi lihominen, itsestään huolta pitämättömyys ja tästä vääjäämättä johtuvat seksiongelmat ovat dealbraker.

Jos välttämättä haluat sotkea suomenkieliseen tekstiin englantia, niin voisitko edes tarkistaa että osaat kirjoittaa ne sanat oikein?


 
Joo, sorry, olit ihan oikeassa eli noinhan se kirjoitetaan.
Minusta tuo termi on hyvä, nappasin sen Sinkkuelämää -sarjasta. En ole keksinyt mitään hyvää vastinetta suomen kielestä tuolle sanalle.
 
No yhtään ottamatta kantaa siihen mistä lihominen johtuu ja vain OMA mielipiteeni:
Mä ihastuin miehessäni kokonaisuuteen, siis myös vartaloon. Jos mies nyt tai 10 vuoden päästä lihoisi paljon, eipä olisi enää sama ihminen...mua ei lihava mies kiinnosta seksuaalisesti, piste. Vaikka olisi muuten kuinka ihana ja mukava ja hellä jne., niin seksi kyllä jäisi. Ja sittenhän me oltaisiin vain ystäviä.
Kyllä seksuaalinen kiinnostus/vetovoima/halukkuus kuuluu parisuhteeseen, se kai sen kumppanin erottaakin "tavallisista" ystävistä.
 
Jotenkin mietityttää, että minkäköhänlainen haloo nousisi, jos joku mies dumppaisi vaimonsa koska tälle on tullut selluliittiä ja 10 kiloa lisää sitten seurusteluaikojen..

Tämän ketjun perusteella naiset ovat varsin armottomia puolisoilleen.

Mikäköhän on ääni kellossa, kun rouvat ovat viisikymppisiä.. siloin viimeistään maan vetovoima alkaa tehdä tehtävänsä ja jonkinasteista rupsahtamista tapahtuu. Veikkaan että jos mies vaihtaa nuorempaan ja hehkeämpään, se ei enää olekaan sopivaa :-)
 
^Ihanko luulet, ettei tuollaista ole koskaan tapahtunut?

"Prosessin kulku" kuvasi tosi hyvin sen, millainen tapahtumaketju tyypillisesti on. Eli kyse ei ole mustavalkoisesta pinnallisuudesta tai ääliömäisestä bimboilusta, vaan monisyisestä asiasta. Turha mielestäni pelata tuota "olen hyvä ihminen koska en välitä ulkomuodosta" korttia jatkuvasti... se on vain tekopyhää.

Moniko ihan oikeasti on valinnut kumppaninsa alun perin täysin ulkonäöstä piittaamatta, käsi ylös? Minkä ihmeen takia ulkonäkö saa merkitä jotain tapaamisvaiheessa, mutta vuoden päästä - saati kymmenen vuoden päästä - onkin pinnallinen, jos ulkonäöstä välittää? Vähän perustellumpaa argumenttia kehiin kuin tuota "buhuu miten pinnallisia te muut olette"-heittoa, pliis...
 
Alkuperäinen kirjoittaja *ap*:
...a "olen hyvä ihminen koska en välitä ulkomuodosta" korttia jatkuvasti... se on vain tekopyhää.

No niin. Selitetään nyt toivottavasti ymmärrettävällä tavalla :-)

Kyse ei ole siitä ettei välitä ulkomuodosta ollenkaan. Kyse on, kuten totesitkin, paljon monisyisemmästä asiasta. Ulkomuoto on vain yksi ominaisuus joka vaikuttaa seksikkyyteen, haluttavuuteen ja puoleensavetävyyteen. Se on ollut vain yksi vaikuttava asia muiden joukossa, jo tavattaessa.

Pitkässä parisuhteessa ulkomuodon merkitys vähenee ja muut ominaisuudet korostuvat. Pitkässä parisuhteessa puolisoaan katselee aika armeliaasti. Seksin määrään ja toisen seksikkäänä kokemiseen liittyvät niinkin tylsät asiat kuin arjen sujuvuus, puolison panos isänä/äitinä, yhteinen huumori, jaetut asiat yms positiivinen energia joka suhteessa koetaan.

Hyvällä ulkonäöllä on aika vähän käytönnön merkitystä parisuhteen onnistumisen kannalta. Jos puoliso lihoo 200 kiloiseksi möykyksi ja laiminlyö henkilökohtaisen hygieniansa säännöllisesti, aletaan vasta olla tasolla jolla toisen ulkomuoto häiritsee ja koetaan vastenmielisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ainokainen:
Joo, sorry, olit ihan oikeassa eli noinhan se kirjoitetaan.
Minusta tuo termi on hyvä, nappasin sen Sinkkuelämää -sarjasta. En ole keksinyt mitään hyvää vastinetta suomen kielestä tuolle sanalle.

Sana jota haet ja jota suomen kielessä yleisesti käytetään on sopimusrikko. Sinkkuelämää sarja ei ehkä ole paras väline itsensä sivistämiseen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja *ap*:
Turha mielestäni pelata tuota "olen hyvä ihminen koska en välitä ulkomuodosta" korttia jatkuvasti... se on vain tekopyhää.

Ulkonäön miellyttävyys ja houkuttelevuus on niin laaja-alainen käsite, varsinkin jos ulkonäöllä on muitakin kriteereitä kuin televisio-ohjelmien ja mainosmaailman tarjoamat mallit.

Ulkomuoto ei kannattele kovin pitkälle, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen mitattuna millä tahansa asteikolla, mutta suunsa avatessaan tuottaa pelkkää ääntä ilman ajatusta, loppuu se ensi kiinnostuskin siihen.

Minusta taas on surkeaa, että ihmisten ajatukset kulkevat pitkässäkin parisuhteessa yhä pintaa pitkin, että kumppanin on vuosien saatossa mahduttava johonkin asteikkoon pysyäkseen viehättävänä toisen silmissä.
Tietysti sairaalloinen ylipaino on asia, joka suhteeseen väistämättä vaikuttaa; ihan sen arjen pyörittämiseen. Ja sairaalloinen ylipaino on tila, joka on useimmiten itse aiheutettu, ihan kuten päihdeongelmatkin.

 
Kiitos eräs peräs ja btdt hyvistä kommenteista, todella hyvin kirjoitettu ja perusteltu.

Myönnän että aloitus on ollut provosoiva ja väärin muotoiltu, koska alunperin olen tarkoittanut kysellä mielipiteitä siitä, "sietävätkö" ihmiset parisuhteessaan puolisolta täydellistä ulkomuodon laiminlyöntiä (epähygienia, täydellinen rupsahtaneisuus, velttous ja passiivisuus) - ja pitäisikö tätä siis sietää vai ei? Kukin tietenkin itse päättää mitä kestää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Jotenkin mietityttää, että minkäköhänlainen haloo nousisi, jos joku mies dumppaisi vaimonsa koska tälle on tullut selluliittiä ja 10 kiloa lisää sitten seurusteluaikojen..

Tämän ketjun perusteella naiset ovat varsin armottomia puolisoilleen.

Mikäköhän on ääni kellossa, kun rouvat ovat viisikymppisiä.. siloin viimeistään maan vetovoima alkaa tehdä tehtävänsä ja jonkinasteista rupsahtamista tapahtuu. Veikkaan että jos mies vaihtaa nuorempaan ja hehkeämpään, se ei enää olekaan sopivaa :-)

Kymmenen kiloa ei ole kovin paljoa, se tulee varmaan kaikille jos verrataan painoa 20-vuotiaana ja 60-vuotiaana. Ei tikkulaiha vanhus ole mielestäni kaikkein kaunein. Vanhukselle sopii PIENI pyöreys. Ei tässäkään ketjussa kukaan taida olla puolisoaan heivaamassa pienen lihomisen vuoksi. Tässä puhuttiin selkeästä lihomisesta tyyliin että normaalipainoiselle (jolla siis jo alunperinkin on vähän rasvaa) tulee 30 kiloa lisämassaa ja se kaikki tai lähes kaikki on rasvaa. 10 kiloa ihminen muuttuu helposti suuntaan tai toiseen, ei siinä mitään. Miehille tulee melkeen se 10 kiloa lisää lihasta lähes itsekseen, jos verrataan 18-vuotiasta ja 30-vuotiasta. 18-vuotias mies on yleensä melko poikamainen vartaloltaan ja lihas ja rintakarvat tulee vasta myöhemmin.

Lähes kaikille tulee iän myötä vähän lisää kiloja, se on ok. Mutta jos laiminlyö itsestään huolehtimisen, se ei ole enää ok. Siis jos alat olemaan itsestään huolehtivan hoikan henkilön kanssa, joka viihtyy lenkkipolulla jne., mutta yhtäkkiä vierelläsi onkin parikymmentä kiloa lihonut sohvaperuna, joka mättää makkaraa naamaansa, ei käy suihkussa eikä pese hampaitaan, niin ei se kyllä enää paljoa kiihota. Yleensä, jos pitkään hoikkana pysynyt ihminen alkaa yhtäkkiä lihomaan, se vaatii myös muutoksia elämäntavoissa siihen huonompaan suuntaan.

Kyllähän hoikkana pysyminen vaatii työtä varmaan keneltä tahansa kolmenkympin rajapyykin ohittaneelta. Jos ei puolisonsa tai edes oman terveytensä vuoksi viitsi tehdä tuota työtä, siis liikkua ja vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa, on se minusta jo parisuhteen laiminlyömistä. Ehkä se osapuoli, joka ei jaksa katsoa toista sellaisena, ei olekaan se pinnallisempi... Hoikkana pysytteleminenhän on lähinnä kiinni viitseliäisyydestä ja itsekurista. Siis jos puhutaan terveistä ihmisistä, joiden lihavuus ei johdu jostain sairaudesta. Ja suurimmalla osalla se lihavuus ei ole mistään sairaudesta johtuvaa, vaikka moni haluaakin niin itselleen uskotella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja amaretto.:
Kyllähän hoikkana pysyminen vaatii työtä varmaan keneltä tahansa kolmenkympin rajapyykin ohittaneelta. Jos ei puolisonsa tai edes oman terveytensä vuoksi viitsi tehdä tuota työtä, siis liikkua ja vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa, on se minusta jo parisuhteen laiminlyömistä. Ehkä se osapuoli, joka ei jaksa katsoa toista sellaisena, ei olekaan se pinnallisempi... Hoikkana pysytteleminenhän on lähinnä kiinni viitseliäisyydestä ja itsekurista. Siis jos puhutaan terveistä ihmisistä, joiden lihavuus ei johdu jostain sairaudesta. Ja suurimmalla osalla se lihavuus ei ole mistään sairaudesta johtuvaa, vaikka moni haluaakin niin itselleen uskotella.

Itse asiassa normaalipainoisena pysyminen ei ole ikään sidottua, vaan nimenomaan elintapoihin. Hyvin harva sairaus tai lääkitys aiheuttaa täysin hallitsematonta lihomista, varsinkaan sellaista, johon liittyy kaikenlainen itsensä laiminlyönti. Depressiota sairastavat oireilevat toisinaan rajusti lihomalla tai laihtumalla, mutta muutokset eivät ole peruuttamattomia, kunhan oireilu saadaan hallintaan ja sairautta aletaan hoitaa.

Ikävä tosiasia, jonka monet suomalaiset haluavat sivuuttaa, on se että yhä useamman kuin yhden lihomisen takana on lähinnä juomapuoli, ei välttämättä niinkään ruokailu. Alkoholi on painonlisääjänä yhtä tehokas kuin kippailla pullosta suoraan ruokaöljyä. Vaikka kokonaiskulutus olisikin vielä 'turvallisella' tasolla alkoholisairauksien suhteen, energiamäärän suhteen ne ovat katastrofi.

Siksi puolison 'menetetty' ulkonäkö voi harmittaa, koska taustalla on usein paljon muutakin kuin pelkkä ulkonäkö; rajusti muuttuneet elämäntavat ja varsinkin alkoholin kulutuksessa tapahtuneet muutokset.


 
Suomessa kärsivät sadattuhannet ihmiset kakkostyypin diabeteksesta, monet heistä jopa tietämättään. Ylipaino on yksi merkittävin syy tähän. Mielestäni ei missään iässä tulisi hyväksyä ylipainoa oman terveytensä vuoksi.
Vähentääkö ylipaino rakkautta; sitä sen ei tulisi tehdä.
 
Minäkin lihoin avioliitoovuosina aika reilusti muttei se kyllä miestä haitannut yhtään, paremminkin se haittasi minua itseäni.
Kaikki sujui muitta mutkitta, jopa seksikin vaikka painoinkin yli 90 kg jossain vaiheessa, taisi mennä jopa 95 kg.
sitä ei vaan välittänyt mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon. Tuli syötyä makeaa aika paljon. Leivoin kerran kuukaudessa pullaa ja muitakin herkkuja tuli tehtyä. Karkkihyllystä ei useinkaan ohi päässyt etteikö jotain tarttunut käteen. Vaatekoko senkun vaan kasvoi.
Sitten tuli stoppi kun polvet pettivät.
Ensimmäisen kerran kun polvilumpio meni kokonaan pois paikaltaan en ollut yhtään ylipainoinen, täysin normaalipainoinen.
Ne polvet sitten kuitenkin tulivat vuosi vuodelta pahemmiksi ja painon nouseminen tietenkin siihenkin syynä.
Kolmisen vuotta sitten kyllästyin ja alkoi armoton painon pudottaminen ja kattominen mitä syöt ja kuinka paljon.
Vuodessa ei paino paljon tippunut. Lääkäriltäkään ei tullut kehotusta pudottaa painoa ennen polvileikkuksia.
Nyt kahden tekoniveleikkusen jälkeen ja kolmen vuoden uurastuksen tuloksena painan reilut 73 kg eli hitaasti se lähti ja vielä on se 10 kg jälellä.
Vaatekoko on pienentynyt paljon ja on ilo liikkua kun ei polviin enään koske.

Mulla painonpudotukessa oli mies koko ajan tukena ja hän oli mun kan usein lenkilläkin vaikkei hän itse on yhtään ylipainoine, täysin normaali vartaloinen. Muuten en olisi ehkä onnistunutkaan.
On ilo ostaa kauniita vaatteita ja ennenkaikkea pienempiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja ainokainen:
Joo, sorry, olit ihan oikeassa eli noinhan se kirjoitetaan.
Minusta tuo termi on hyvä, nappasin sen Sinkkuelämää -sarjasta. En ole keksinyt mitään hyvää vastinetta suomen kielestä tuolle sanalle.

Sana jota haet ja jota suomen kielessä yleisesti käytetään on sopimusrikko. Sinkkuelämää sarja ei ehkä ole paras väline itsensä sivistämiseen.

Ok, kiitos vinkistä. En ole tuollaista termiä aiemmin kuullutkaan mutta nyt otan sen käyttöön.

Olet oikeassa siinä että Sinkkuelämää ei ehkä ole itsensä sivistämiseen paras väline, mutta eihän se siihen ole tarkoitettukaan, vaan viihteeksi.

Minusta kyseinen sarja on hyvää viihdettä ja välillä siinä on ihan hyviä oivalluksia ihmissuhteista.
Varmaan syvällisempiä oivalluksia kokisi vaikkapa laatukirjallisuuden parissa, mutta en usko että moni arvostettu kirjailija on käsitellyt aihetta "saako parisuhteessa lihoa".
Joudumme siis turvautumaan Sinkkuelämän auktoriteettiin tässä vaikeassa kysymyksessä ;)
 

Yhteistyössä