No meillä nyt siis tällainen tilanne. Edellä alussa jo nuo perustiedot. Sen lisäksi meillä on ollut todella hiljaista seksin saralla jo vuosi kausia, ehkä jotain on tapahtunut vällyjen alla 4 kertaa vuodessa ja minä olen kärsinyt siitä jo silloin. Nyt viimeisen vuoden, puolentoista aikana ollaan harrastettu seksiä ehkä kerran puolessa vuodessa.
Minä olen lähes aina se joka teen aloitteen 9 kertaa kymmenestä. Usein edes ei onnista. Lopulta minäkin tajusin olla vonkaamatta kun tunnen ettei mies halua minua.
Olen puhunut miehelleni tästä lukemattomia kertoja, kuinka kärsin tästä ja tunnen itseni vastenmieliseksi (varsinkin kun on se pettäminen taustalla, sitähän mies kyllä jyysti...)
Mies on aina sanonut ymmärtävänsä minua ja vakuuttaa että olen haluttava, ettei se johdu minusta. Silti hänellä on oltava haluja kun pornofilmejäkin katselee. Eli vetää mieluummiin omaan käteensä kun rakastelee kanssani

Silti mikään ei ole muuttunut.
Minä olen kuvitellut pystyväni elämään näin, rakensimme talon ja saimme lapsia. Halut haudattiin jonnekkin. Pakottavaan tykytykseen haettiin apua oman käden kautta. Sillä pysyy hengissä, tosiaan, mutta kun eteen astuu mies joka himoitsee sinua ja sinä häntä, se on kuulkaa vientiä ja sydäntä raastaa niin että rintaa puristaa ;(
En haluaisi erota, koska mies on muuten hyvä, kunnollinen jne. Jos eroaisin, en saisi seksiä senkään vertaa enkä halua hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa, lisäksi olisin yksinäisempi, menettäisin talon, lapset väistämättä kärsisivät jne. Joten ei se ero aina ole se oikea vaihtoehto.
Jos tapaisin jonkun (ehkä tämän nykyisen ihastuksen) ja meidän välille syttyisi todellinen ihastuminen ja sitoutumisenhalu molemmin puolin, saattaisin eroa harkitakin.