H
harmaana
Vieras
:ashamed:
Alan tulla itseni kanssa siihen pisteeseen että jotain tarttis tehdä.... en ole tyytyväinen ollenkaan itseeni. En ulkonäöllisesti, enkä muutenkaan.
Minulla on iso nenä, suhteettoman iso omasta mielestäni, ja tuntuu että meikkaaminen ym. on ihan turhaa kun nenä pilaa koko kasvot. Lisäksi koen että ison nenäni takia silmäni ja huuleni näyttävät pieniltä viiruilta.
Olen vaalea joten kulmakarvojani ei näy ollenkaan joten olen lähes kulmaton. Leukani on pieni ja ai kun kirpaisee kun lukee kommentteja tästä "Leuja-Hennasta" kun huomaan mitä ihmiset tällaisesta ajattelee.
Kaiken lisäksi olen päästänyt itseni lihomaan viimeisen vuoden aikana noin 15kg. Vajaa 160cm:n varteen ei 70kg meinaa jakautua hyvin vaan keskivartaloltani olen kuin keski-ikäinen kaljamahainen mies.
Tunnen olevani laiska ja mitäänsaamaton vaikka joka päivä yritän jotain tehdä. Suunnittelen ja teen jopa listoja mitä teen huomenna, ym.mutta jostain syystä en osaa niitä toteuttaa.
Laihdutuksen olen päättänyt aloittaa miljoona kertaa, sitten sorrun johonkin herkkuun ja tunnen itseni jälleen luuseriksi. Josta hyvästä alan taas vetämään herkkuja kaksin käsin.
Haluaisin alkaa harrastamaan jotain mutta mitään en saa aloitettua. Olen päättänyt alkaa lasten kanssa käymään säännöllisesti jossain, vaikkapa uimassa, mutta sekin jää aina todella suuren innostuksen asteelle. En saa aikaiseksi toteuttaa.
Aina kun viikko vaihtuu uuteen, tuntuu todella inhottavalta, kun huomaan että jälleen viikko meni ja mitään suunniteltua en saanut tehtyä. Vaikka edellisenä sunnuntaina olisin päättänyt tulevalle viikolle vaikka ja mitä.
Tuntuu ettei mieskään varmaan rakasta kun olen tällainen ruma, itsensä lihottanut ihrakasa joka vaan illat istuu koneella. Ja pelkään ettei lapsemmekaan ole onnellisia kun en vaan saa toteutettua kaikkea mitä olen suunnitellut. Lisäksi kun on paha olla omassa kropassa, oman päänsä sisällä, heijastuu se toki ulospäinkin. Ja olen sitten koko ajan kiukkuinen, pienistä pillastuva, inhottava äiti. :ashamed: Vaikka rakastankin lapsiani yli kaiken.
On säälittävää huomata että minusta on tullut tällainen; illat istun koneella, ainoana seuranani herkut ja netti. En ole luonteeltani valittajaihminen ollenkaan joten kaiken tämän kannan sisälläni. Tämänkin vuodatin tänne kun vaan jonnekin teki mieli saada ajatuksenkulku purkaa. Saankin varmaan kommentteja että minusta itsestäni on kiinni, ota vaan niskasta kunnon ote, ym. Tiedänhän minä sen mutta miksi en saa mitään kuitenkaan toteutuksen asteelle vaikka pää on täynnä vaikka mitä suunnitelmia? :ashamed: Ja millä ihmeellä pääsen sinuiksi oman ulkonäköni kanssa? Olen alle kolmikymppinen joten elämänhän pitäisi olla vielä edessäpäin....
Alan tulla itseni kanssa siihen pisteeseen että jotain tarttis tehdä.... en ole tyytyväinen ollenkaan itseeni. En ulkonäöllisesti, enkä muutenkaan.
Minulla on iso nenä, suhteettoman iso omasta mielestäni, ja tuntuu että meikkaaminen ym. on ihan turhaa kun nenä pilaa koko kasvot. Lisäksi koen että ison nenäni takia silmäni ja huuleni näyttävät pieniltä viiruilta.
Olen vaalea joten kulmakarvojani ei näy ollenkaan joten olen lähes kulmaton. Leukani on pieni ja ai kun kirpaisee kun lukee kommentteja tästä "Leuja-Hennasta" kun huomaan mitä ihmiset tällaisesta ajattelee.
Kaiken lisäksi olen päästänyt itseni lihomaan viimeisen vuoden aikana noin 15kg. Vajaa 160cm:n varteen ei 70kg meinaa jakautua hyvin vaan keskivartaloltani olen kuin keski-ikäinen kaljamahainen mies.
Tunnen olevani laiska ja mitäänsaamaton vaikka joka päivä yritän jotain tehdä. Suunnittelen ja teen jopa listoja mitä teen huomenna, ym.mutta jostain syystä en osaa niitä toteuttaa.
Laihdutuksen olen päättänyt aloittaa miljoona kertaa, sitten sorrun johonkin herkkuun ja tunnen itseni jälleen luuseriksi. Josta hyvästä alan taas vetämään herkkuja kaksin käsin.
Haluaisin alkaa harrastamaan jotain mutta mitään en saa aloitettua. Olen päättänyt alkaa lasten kanssa käymään säännöllisesti jossain, vaikkapa uimassa, mutta sekin jää aina todella suuren innostuksen asteelle. En saa aikaiseksi toteuttaa.
Aina kun viikko vaihtuu uuteen, tuntuu todella inhottavalta, kun huomaan että jälleen viikko meni ja mitään suunniteltua en saanut tehtyä. Vaikka edellisenä sunnuntaina olisin päättänyt tulevalle viikolle vaikka ja mitä.
Tuntuu ettei mieskään varmaan rakasta kun olen tällainen ruma, itsensä lihottanut ihrakasa joka vaan illat istuu koneella. Ja pelkään ettei lapsemmekaan ole onnellisia kun en vaan saa toteutettua kaikkea mitä olen suunnitellut. Lisäksi kun on paha olla omassa kropassa, oman päänsä sisällä, heijastuu se toki ulospäinkin. Ja olen sitten koko ajan kiukkuinen, pienistä pillastuva, inhottava äiti. :ashamed: Vaikka rakastankin lapsiani yli kaiken.
On säälittävää huomata että minusta on tullut tällainen; illat istun koneella, ainoana seuranani herkut ja netti. En ole luonteeltani valittajaihminen ollenkaan joten kaiken tämän kannan sisälläni. Tämänkin vuodatin tänne kun vaan jonnekin teki mieli saada ajatuksenkulku purkaa. Saankin varmaan kommentteja että minusta itsestäni on kiinni, ota vaan niskasta kunnon ote, ym. Tiedänhän minä sen mutta miksi en saa mitään kuitenkaan toteutuksen asteelle vaikka pää on täynnä vaikka mitä suunnitelmia? :ashamed: Ja millä ihmeellä pääsen sinuiksi oman ulkonäköni kanssa? Olen alle kolmikymppinen joten elämänhän pitäisi olla vielä edessäpäin....
Nyt luota itseesi nainen!