Saanko avautua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana

Vieras
:ashamed:

Alan tulla itseni kanssa siihen pisteeseen että jotain tarttis tehdä.... en ole tyytyväinen ollenkaan itseeni. En ulkonäöllisesti, enkä muutenkaan.

Minulla on iso nenä, suhteettoman iso omasta mielestäni, ja tuntuu että meikkaaminen ym. on ihan turhaa kun nenä pilaa koko kasvot. Lisäksi koen että ison nenäni takia silmäni ja huuleni näyttävät pieniltä viiruilta.
Olen vaalea joten kulmakarvojani ei näy ollenkaan joten olen lähes kulmaton. Leukani on pieni ja ai kun kirpaisee kun lukee kommentteja tästä "Leuja-Hennasta" kun huomaan mitä ihmiset tällaisesta ajattelee.
Kaiken lisäksi olen päästänyt itseni lihomaan viimeisen vuoden aikana noin 15kg. Vajaa 160cm:n varteen ei 70kg meinaa jakautua hyvin vaan keskivartaloltani olen kuin keski-ikäinen kaljamahainen mies.

Tunnen olevani laiska ja mitäänsaamaton vaikka joka päivä yritän jotain tehdä. Suunnittelen ja teen jopa listoja mitä teen huomenna, ym.mutta jostain syystä en osaa niitä toteuttaa.
Laihdutuksen olen päättänyt aloittaa miljoona kertaa, sitten sorrun johonkin herkkuun ja tunnen itseni jälleen luuseriksi. Josta hyvästä alan taas vetämään herkkuja kaksin käsin.
Haluaisin alkaa harrastamaan jotain mutta mitään en saa aloitettua. Olen päättänyt alkaa lasten kanssa käymään säännöllisesti jossain, vaikkapa uimassa, mutta sekin jää aina todella suuren innostuksen asteelle. En saa aikaiseksi toteuttaa.

Aina kun viikko vaihtuu uuteen, tuntuu todella inhottavalta, kun huomaan että jälleen viikko meni ja mitään suunniteltua en saanut tehtyä. Vaikka edellisenä sunnuntaina olisin päättänyt tulevalle viikolle vaikka ja mitä.

Tuntuu ettei mieskään varmaan rakasta kun olen tällainen ruma, itsensä lihottanut ihrakasa joka vaan illat istuu koneella. Ja pelkään ettei lapsemmekaan ole onnellisia kun en vaan saa toteutettua kaikkea mitä olen suunnitellut. Lisäksi kun on paha olla omassa kropassa, oman päänsä sisällä, heijastuu se toki ulospäinkin. Ja olen sitten koko ajan kiukkuinen, pienistä pillastuva, inhottava äiti. :ashamed: Vaikka rakastankin lapsiani yli kaiken.

On säälittävää huomata että minusta on tullut tällainen; illat istun koneella, ainoana seuranani herkut ja netti. En ole luonteeltani valittajaihminen ollenkaan joten kaiken tämän kannan sisälläni. Tämänkin vuodatin tänne kun vaan jonnekin teki mieli saada ajatuksenkulku purkaa. Saankin varmaan kommentteja että minusta itsestäni on kiinni, ota vaan niskasta kunnon ote, ym. Tiedänhän minä sen mutta miksi en saa mitään kuitenkaan toteutuksen asteelle vaikka pää on täynnä vaikka mitä suunnitelmia? :ashamed: Ja millä ihmeellä pääsen sinuiksi oman ulkonäköni kanssa? Olen alle kolmikymppinen joten elämänhän pitäisi olla vielä edessäpäin....
 
Lähde ulos sieltä sohvalta.Mene liikkumaan johki joko niitten lasten kans tai itsekses.Liikunnasta saat parempaa itsetuntoa iteles ja hyvän mielen muutenki.Lapsetki tykkää.

Mee juttelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa.

Päätä tehdä muutos syömiseesi ja liikkumisesi suhteen..Ota iso lautanen,johon puolet salaattia,reilukin ja neljännes kanaa tai kalaa ja loput sit pastaa,perunaa tai riisiä (täysjyvää)

Rupea rakastamaan itseäsi
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lähde ulos sieltä sohvalta.Mene liikkumaan johki joko niitten lasten kans tai itsekses.Liikunnasta saat parempaa itsetuntoa iteles ja hyvän mielen muutenki.Lapsetki tykkää.

Mee juttelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa.

Päätä tehdä muutos syömiseesi ja liikkumisesi suhteen..Ota iso lautanen,johon puolet salaattia,reilukin ja neljännes kanaa tai kalaa ja loput sit pastaa,perunaa tai riisiä (täysjyvää)

Rupea rakastamaan itseäsi

Tässä oli hyviä ideoita kun vaan saisin toteutettua. Tiedän terveellisestä ruuokavaliosta lähes kaiken, olen myös entinen urheilija joten sitäkin myötä terveellinen ruoka ja liikunta on minulle tuttua asiaa.

Kaikkein vaikein vaikkakin merkitsevin on tuo itsensä rakastaminen. Luulenpa että moni asia ratkeaisi tuolla kun vaan oppisin rakastamaan itseäni. Sitä kautta saisin hyvän olon ja energian moneen muuhun asiaan.
Nyt tämä on tällainen jatkuva oravanpyörä; lihomalla, laiskistumalla, itsetuntoni menettämällä, menen vaan syvemmälle itseinhon syövereihin. Ja se ei ole hyvä se.... :ashamed:

 
Et varmasti ole ainoa, joka ei saa kunnolla otetta tekemisistä!

Kuulostaa siltä, että sulla on liikaakin suunnitelmia. Mulla ainakin menee motivaatio aloittaa tehtävien tekoa, jos listassa on sata ja kymmenen asiaa. Entäpä, jos kirjaisitkin siis ensi viikon listaan vain YHDEN asian? Esimerkiksi sen, että käyt lasten kanssa uimassa. Vaikkapa maanantaina pakkaat kamat kasaan ja tiistaina menette uimaan. Sovi yhdessä lasten kanssa, mikä olisi hyvä uimapäivä. Näin lapsetkin tsemppaavat lähtemään. Muista asioista sun ei tarvitse ensi viikolla huolehtia! Musta tuntuu, että nyt kannattaa ottaa tosiaan pieni askel kerrallaan, eikä haalia maailmoja. :)

Ulkonäöstä sen verran, että kilot ei varmasti tee sinusta rumaa (vaikka itsestä usein niin tuntuukin). Katsopa jokin jakso Nätti nakuna -ohjelmaa! Seuraava askel voisi olla vaikkapa se, että jonakin iltana lähdet 10 minuutin lenkille sen sijaan, että istahdat tietokoneelle. Kohta voit käydäkin jo muutaman kilometrin lenkillä muutaman kerran viikossa. Tämmöisellä pienellä asialla olisi varmasti suuri vaikutus itsetuntoosi ja ruumiinkuvaasi.

Tsemppiä kovasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katziina:
Et varmasti ole ainoa, joka ei saa kunnolla otetta tekemisistä!

Kuulostaa siltä, että sulla on liikaakin suunnitelmia. Mulla ainakin menee motivaatio aloittaa tehtävien tekoa, jos listassa on sata ja kymmenen asiaa. Entäpä, jos kirjaisitkin siis ensi viikon listaan vain YHDEN asian? Esimerkiksi sen, että käyt lasten kanssa uimassa. Vaikkapa maanantaina pakkaat kamat kasaan ja tiistaina menette uimaan. Sovi yhdessä lasten kanssa, mikä olisi hyvä uimapäivä. Näin lapsetkin tsemppaavat lähtemään. Muista asioista sun ei tarvitse ensi viikolla huolehtia! Musta tuntuu, että nyt kannattaa ottaa tosiaan pieni askel kerrallaan, eikä haalia maailmoja. :)

Ulkonäöstä sen verran, että kilot ei varmasti tee sinusta rumaa (vaikka itsestä usein niin tuntuukin). Katsopa jokin jakso Nätti nakuna -ohjelmaa! Seuraava askel voisi olla vaikkapa se, että jonakin iltana lähdet 10 minuutin lenkille sen sijaan, että istahdat tietokoneelle. Kohta voit käydäkin jo muutaman kilometrin lenkillä muutaman kerran viikossa. Tämmöisellä pienellä asialla olisi varmasti suuri vaikutus itsetuntoosi ja ruumiinkuvaasi.

Tsemppiä kovasti!

:heart:

Tuota voisin kokeilla että oten alussa vaan yhden suunnitelman vaikkapa juuri ensiviikolle. Minä kun suunnittelen aina monta asiaa yhtä aikaa ja sitten kun en saa yhtäkään kunnolla toteutettua, iskee syyllisyys, saamaton fiilis ja ihan luuseriolo. Kiitos vinkistä. :wave:

Olen katsonut tuota Nätti nakuna- ohjelmaa ja minusta joka kerta siinä on ollut kauniita naisia joilla naisellinen kroppa. Miksihän sitä ei osaa omaansa katsoa samalla tyylillä? Minulle on ystäväni joskus sanonut että olen liian armoton itseäno kohtaan. :ashamed:

 
Älä yritä haukata liian isoa palaa kerrallaan. Valitse jokin yksi pieni asia, jonka haluat muuttuvan ja muuta se. Sitten kun tuo pieni asia on jo rutiinia, siirry seuraavaan. Ei kannata yrittää muuttaa koko elämää kertaheitolla.

Kokeile itsetunnon kohotukseen tällaista. Valitse itsellesi jokin voimalause (vaikka "elämäni on hyvä ja kaunis" tai mikä nyt itsestäsi tuntuu sopivalta). Kun on sopiva hetki, vaikka illalla juuri ennen nukkumaanmenoa ota rento asento, hengitä syvään nenän kautta sisään ja puhalla ilma rauhallisesti suun kautta ulos. Toista rauhallisesti mielessäsi voimalausettasi. Toista niin monesti kuin tuntuu hyvältä. Joka ilta samaa, vähitellen alat uskomaan lauseeseen ja samalla se muuttaa ajatusmaailmaasi positiivisempaan suuntaan.
 
Ja koska olet entinen urheilija, miksi et palaisi lajin pariin ihan harrastusmielessä? Voisitko lähteä jonakin iltana kokeilemaan tosiaan vaikka vartiksi, miltä liikunta taas tuntuu. Viisikin minuuttia on parempi kuin ei mitään! Taidat vaatia itseltäsi ihan liikaa... Mulla oli aikoinaan korkeita vaatimuksia omaa itseä ja tekemisiäni kohtaan. Päätin esimerkiksi uimahalliin lähtiessäni, että en nouse altaasta ennen kuin olen uinut 2 km. Kävin kyllä uimassa säännöllisesti, mutta tekemisestä katosi pikkuhiljaa ilo ja uintiharrastus jäikin kokonaan joksikin aikaa. Nyt saatan lähteä uimahalliin, uida 20 minuuttia ja nauttia saunomisesta ja kylmästä juomasta. Ja uimaan on ihan aina kiva lähteä! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja emm:
Älä yritä haukata liian isoa palaa kerrallaan. Valitse jokin yksi pieni asia, jonka haluat muuttuvan ja muuta se. Sitten kun tuo pieni asia on jo rutiinia, siirry seuraavaan. Ei kannata yrittää muuttaa koko elämää kertaheitolla.

Kokeile itsetunnon kohotukseen tällaista. Valitse itsellesi jokin voimalause (vaikka "elämäni on hyvä ja kaunis" tai mikä nyt itsestäsi tuntuu sopivalta). Kun on sopiva hetki, vaikka illalla juuri ennen nukkumaanmenoa ota rento asento, hengitä syvään nenän kautta sisään ja puhalla ilma rauhallisesti suun kautta ulos. Toista rauhallisesti mielessäsi voimalausettasi. Toista niin monesti kuin tuntuu hyvältä. Joka ilta samaa, vähitellen alat uskomaan lauseeseen ja samalla se muuttaa ajatusmaailmaasi positiivisempaan suuntaan.

Juu, tuolla aiemmin joku muukin kehotti tuohon etten liikaa yrittäisi kerralla. Tätä täytyy yrittää koettaa.

Tuota voimalause-juttua kokeilen takulla. :heart:

 

:heart:

Tuota voisin kokeilla että oten alussa vaan yhden suunnitelman vaikkapa juuri ensiviikolle. Minä kun suunnittelen aina monta asiaa yhtä aikaa ja sitten kun en saa yhtäkään kunnolla toteutettua, iskee syyllisyys, saamaton fiilis ja ihan luuseriolo. Kiitos vinkistä. :wave:

Ollos hyvä! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katziina jatkaa vielä:
Ja koska olet entinen urheilija, miksi et palaisi lajin pariin ihan harrastusmielessä? Voisitko lähteä jonakin iltana kokeilemaan tosiaan vaikka vartiksi, miltä liikunta taas tuntuu. Viisikin minuuttia on parempi kuin ei mitään! Taidat vaatia itseltäsi ihan liikaa...

Niin. On varmaankin totta että vaadin itseltäni liikaa. Nautin liikunnasta kun vaan saan aikaiseksi lähteä. Nykyään on kyllä kunto heikentynyt niin etten paöjoa edes jaksa kerralla liikkua. Mutta tuo että jos olen päättänyt vaikka että huomenna menen ja käyn reippaan 5km:n lenkin.... seuraavana päivänä jos koenkin ettei olisi energiaa kuin ehkä kilometrin pituiseen lenkkiin, tulen pahalla mielelle, ajattelen että "nonnih, tässä se taas nähtiin, en saa edes 5km:n lenkkiä tehtyä vaikka niin suunnittelin", enkä lähde ollenkaan. :ashamed: Väärä ajattelutapa, tiedän, mutta niin hemmetin hankala päästä irti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja storm:
hei minusta tuntuu välillä ihan samalta!! Onneksi parempiakin päiviä tulee, minulla tuo on ainakin ajoittaista :hug:

:hug:

Juu, ei minullakaan ihan joka päivä tällaiset fiilikset ole. Välillä olen jopa suht tyytyväinen itseeni. Mutta enenevässä määrin näitä tällaisia fiiliksiä on ollut ja niistä haluaisin eroon.

 
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
nukutko tarpeeksi? 6 tuntia yössä niin, että heräät kahdesti ei ole tarpeeksi... sen verran mä yleensä saan nukkua ja siitä on seurannut samanmoinen "kooma".

Saan unenpäästä kiinni yleensä kahden aikoihin ja herään aamulla noin puol kahdeksan aikaan. Tuossa välissä herään ehkä yhden kerran kun lapset heräilee.

 
:hug:

hyvin samankaltaisia ajatuksia on myös mulla, ja itseasiassa niistä tänään myös kirjoittelin täällä.
Tiedän tuon tunteen, kun suunnittelee tekevänsä jotain, ja huomaa ettei tehnytkään :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
:hug:

hyvin samankaltaisia ajatuksia on myös mulla, ja itseasiassa niistä tänään myös kirjoittelin täällä.
Tiedän tuon tunteen, kun suunnittelee tekevänsä jotain, ja huomaa ettei tehnytkään :hug:

:hug: Ei kovin mieltä kohottavaa tämä tällainen. Tsemppiä sinullekin. :heart:

 
Hyviä vinkkejä olet jo saanut. Tuo uni on kyllä aika tärkeä eli yritä edes nukkua.

Itselläni auttaa muut mammakaverit. Aina löytyy seuraan lenkille ja lapset viihtyvät keskenään. Ulkoillaan ja juodaan kahvia, juorutaan ja kerrotaan surut ja murheet. Yhdessä on laihdutettukin kilotolkulla. Mistä päin olet? Näiltä sivuilta voisit löytää vaikka lenkkikaverin.
 
Nuo lärvin ongelmat on sellasia, sttä ne saa korjattua helposti. Kestovärjäys kulmiin, varjostamalla noukka pienemmäksi jne. Mene vaikka kosmetologille, joka neuvoo kädestä pitäen. Kukaan ei ole täydellinen ja helpoimmalla pääsee, kun opettelee hyväksymään itsensä. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla, hoida vaikka ensin jotain pieniä juttuja. Tsemppiä!
 
Hyi helvetti. Voin kertoa, että vaikka palstamammat sanoisivat mitä, niin kyllä se miestäsi vituttaa, josn muija on lösö-vetelys. Voin kertoa, meillä on 3 lasta, joista pienin vasta 2kk ja olen omissa mitoissani, treenaan paljon, käyn kampaajalla, nypityttämässä kulmiani, iltaisin syön vain maustamatonta jukurttia ja hedelmiä.

Mies 15 kiloa kolmesta raskaudestani lihonneena mussuttaa illat sohvalla pizzaa, eineksiä, suklaata, jätskiä. Oma häpeä, kun menen vieraisiin. Sinulla on kiltti mies, jos ei ole edes sinulle asiasta huomauttanut, minä olen pyytänyt, rukoillut, anellut ja mitä vielä! Toi läskimaha vaan lihoaa entisestään. Sori ettei sympatioita heru.
 

Yhteistyössä