N
Nyt harmaana
Vieras
Mulla ja miehelläni ei mee nyt hyvin. kaikki alko viimekesästä kun jostain syystä mieheni tunteet mua kohtaan oli viilentynyt, vaikka itse ajattelin silloin että elämme nyt parasta aikaa, itse olin umpirakastunut. Synnytin heinäkuussa esikoisemme ja ajattelin, että nyt meillä menee täydellisesti. Mutta mitä tekee mieheni. ensimmäiset 2 viikkoa kun olisin tarvinnut kotona tukea mieheltäni, hän käyttää kaiken aikansa harrastamiseen, vaikka oli isyyslomalla, siis oikeesti aamulla lähti ja illalla tuli. Ja yks yö tuli kotiin vasta neljältä ja oli laittanut puhelimensa kiinni. Ku se sit tuli kotiin, ni sano et oli tutustunut mukavaan tyttöön, ja ei huomannutkaan kuinka aika riensi jutellessa niitänäitä. Eivät siis kuitenkaan sen pitemmälle menneet. No kuitenki se nainen jäi pyöriin mieheni päähän, ja hän oli siihen ihastunut, omien sanojensa mukaan. Kun kysyin häneltä, rakastaako se mua vielä, ni vastaus oli "en tiedä" . Mä olin ihan rikki. Mä olin valmis jättään sen mut ei hän halunnut lapsemmekaan takia lähtä, joten päätettiin vielä yrittää. Mä oon nyt anteeksi hänelle antanut, mut en voi mitään kun se aina sillointällöin tulee mun mieleen. Mua ei kiinnosta ryhtyä sänkyhommiin sen kanssa, (joskus ihan vaan sen takia kuitenki annan), ja on vaikeaa olla hänelle ystävällinen, vaikka tosissaan sitä yritän. Mut nykyään, aina kun mä yritän jutella sen kans ihan tavallisista asioista, ni mä saan aina tosi törkeän tai vihaisen vastauksen, jos se vastaa ollenkaan. En ymmärrä miksi se on aina niin huonolla tuulella! yks esim. äsken kysyin siltä, kun olin 1,5h kurssilla, et oliko syöttäny lapsen ja mitä anto, minkä verran. Nii ihan raivona vastas vaa että RUOKAA!!! Mää oon ihan äimänä??? mikä oikeus sillä on mulle aina raivota, niinku oisin joku roskalaatikko jonne vois kaikki jätteet tyhjentää??
Mä halusin vaan purkautua, kun en kellekkään viitsi kertoa. En tiiä.Elämä on joskus niin vaikiaa.
Mä halusin vaan purkautua, kun en kellekkään viitsi kertoa. En tiiä.Elämä on joskus niin vaikiaa.