Sain facebookiin viestin entiseltä koulukiusaajaltani

[vieras]

Tai, ei tilanne ollut ihan noin yksiselitteinen. Me oltiin ihan hyviä kavereita (hän oli itse asiassa yksi harvoja kavereitani pitkään), mutta lopulta aloin kuulla kaikesta, mitä hän oli selkäni takana puhunut minusta. Ennen pitkää hän oli avoimesti yksi pahimmista kiusaajistani. Mua ei kiusattu fyysisesti, vaan se oli sellaista tyypillistä tyttöjen kiusaamista: porukasta eristämistä, haukkumista yms.

Onneksi mä pääsin tuosta lapsuuden kaupungista nuorena pois ja mun elämä muuttui täysin. Sain kavereita jne. Podin toki heikosta itsetunnosta vielä pitkään ja vasta nyt aikuisiällä musta on tuntunut, että kaikki on taaksejäänyttä ja käsiteltyä.

Nyt sain sitten tuon viestin. Siinä ei sanallakaan viitattu kiusaamiseen, vaan se oli tyyliin "Oon monesti miettinyt, mitä sulle nykyään kuuluu". Ja sitten pitkä sepostus oman elämän eri vaiheista, pintapuolisesti ainakin.

Ja nyt mä en sitten oikein tiedä, miten mä reagoisin. Mä en oikein haluaisi alkaa setviä mitään vanhoja, mutta en kyllä tiedä, onko mun mahdollista olla tekemisissä tän ihmisen kanssa ilman setvimistä. Ainakin tuntuisi jotenkin luonnottomalta sivuuttaa koko asia. Ja tästä kiusaamisestahan on jo parikymmentä vuotta..

Huh, kiitos että sain purkaa ajatuksia täällä. Mä en ole "uudessa" elämässäni oikeastaan kenellekään kertonut noista ajoista, niin ei ole ketään, jolle puhua tästä. Saa kommentoida, jos tulee jotain mieleen, mutta mua auttoi jo tämä, että sain vähän ajatuksia selväksi.

 

[vv]

olin jo valmis sanomaan että anna anteeksi mutta kun luin sun viestisi niin jättäisin vastaamatta jos ei anteeksi pyytänyt.

 

[*]

mun mielestä sulla ei oo mitään velvoitetta vastata hänelle. mä en ainakaan vastais. tai sit vastaisin hyvin lyhyesti ja pintapuolisesti tyyliin "piste". eli en halua olla enempää tekemisissä kanssasi enkä ole unohtanut sinun tekojasi.

 

[minä]

En tiedä halusitko tähän vastauksia, mutta kerronpa silti mielipiteeni.
Minä vastaisin että en halua setviä menneitä ne oli vaikeaa aikaa. Minulla on uusi elämä enkä halua palata vanhaan. Tai jotain vastaavaa.

 

[Pesky Pixie]

Mä sanoisin, että kiitos, mulla menee nyt aivan loistavasti,mutta kyllä sinä mun elämästäni aikamoista helvettiä aikanaan teit.

 

[Wanhatar]

Mä varmaan haistattaisin vitut kiusaajille jos joku niistä ottais muhun yhteyttä.

 

[noh]

Jos et halua olla tekemisissä ihmisen kanssa etkä halua setviä vanhoja, älä vastaa tai sit vastaa jotain tosi lyhyttä ja pintapuolista. Tein itse tuon viimeisemmän mukaan.
Nyt tosin on tullut uudeksi pulmaksi, että pitäisköhän ne tyypit kuitenkinn poistaa mun facebook-kavereista, ei ne mitään kavereita mulle vuosiin (jos koskaan) ole ollut.

Jos vanhat asiat painaa ja haluaisit selvittää niin tietty siihenkin tarjoutuisi nyt mahdollisuus.

Mut älä tee mitään, mitä et halua. Ei ole mikään pakko.

 

[Sprite]

Mä sanoisin, että kiitos, mulla menee nyt aivan loistavasti,mutta kyllä sinä mun elämästäni aikamoista helvettiä aikanaan teit.

Näin mäkin varmaan vastaisin.

Vaikkakin, voihan se katua tekojaan, onhan niistä jo pitkä aika ja voi tuntua omat teot pahaltakin näin aikuisena.
Mutta jos ei kerta edes anteekspyyntöä tullut, vastaisin, etten ole halukas pitämään yhteyttä menneistä johtuen.

 

[ap]

Kiitos mielipiteistänne. Mun pitää miettiä tätä vielä.

 

[hh]

Ymmärrän sinua täysin. Minulla oli myös yksi kaveri, itse asiassa paras ystäväni, josta tuli ajan mittaan kiusaaja. En varmaan pystyisi olemaan hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Tai ainakin olisi pakko ensin selvitellä välejä.

 

[ei kannata]

äl vastaa mitään. jos alat vastaamaan joudut tekemään "kompromisseja" eikä se viesteily siihen lopu. Pahimmassa tapauksessa kiusaaminen voi jatkua jollain tasolla tai ainakin vaikuttaa sinun elämään vaikka hän ei tietäisi/ymmärtäisi sellaisesta. Tsemppiä! Et ole tilivelvollinen kenellekään!

 

[PauhaavaSydän]

Kyllä nyt jotain sentään kannattaa vastata! Eihän se asia sillä muutu, että sen lakaisee maton alle. Musta tuntuu, että hän kokeilee kepillä jäätä, eli että mikä sun suhtautuminen häneen nykyään on. Kerro, että hänen yhteydenottonsa tuntui hämmentävältä, sillä pääsee jo alkuun ja tietää varmasti mistä on kyse. Voithan sä sitten myöhemmin katkaista yhteydenpidon, jos siltä tuntuu.

 

[The Urpoileva Helmi]

Mä sanoisin, että kiitos, mulla menee nyt aivan loistavasti,mutta kyllä sinä mun elämästäni aikamoista helvettiä aikanaan teit.

iso peesi =)

 

[Niisks]

Mua kyllä kiinnostais tietää, mitä tämä kiusaaja asioista ajattelee nykyisin. Häpeääkö hän ja ikään kuin tunnusteli kepillä jäätä? Jos olisin sinä, kertoisin elämästäni lyhyesti ja jollain tavalla mainitsisin, että hän sai paljon pahaa mieltä aikaan. Ehkäpä jopa kysyisin, mitä tämä kiusaaja asioista nyt ajattelee..
Tulethan kertomaan, mitä teit ja mitä "kaveri" vastasi!

 

[Kowalski]

Mua kyllä kiinnostais tietää, mitä tämä kiusaaja asioista ajattelee nykyisin. Häpeääkö hän ja ikään kuin tunnusteli kepillä jäätä? Jos olisin sinä, kertoisin elämästäni lyhyesti ja jollain tavalla mainitsisin, että hän sai paljon pahaa mieltä aikaan. Ehkäpä jopa kysyisin, mitä tämä kiusaaja asioista nyt ajattelee..
Tulethan kertomaan, mitä teit ja mitä "kaveri" vastasi!

Minua kiinnostaisi tietää myös se, tajuaako hän edes että oli kiusaaja? Ts. kokeeko kiusanneensa?

(minua ja paria luokkakaveria kun syytettiin yläasteen lopussa kiusaajiksi ihan syyttä...)

 

[omituisia]

Ystävälle kävi just noin äsken: entinen kiusaaja pyysi fb-kaveriksi, kirjoitteli niitä-näitä eikä sanallakaan maininnut kiusaamista. Voisko olla, ettei ne idiootit kiusaajat edes tajua, mitä pahaa ne on aikoinaan tehneet? Kyllä sä voisit sen sille ihan suoraan sanoa. Miksi pitäis kaarrellen kysellä tms? Joko sanot suoraan tai et vastaa mitään, on mun neuvoni. Kiusaaminen on NIIIIN perseestä.

 

[vieras]

Mä jättäisin kanssa kokonaan vastaamatta. Eri asia jos tää kiusaaja ottaa myöhemmin uudelleen yhteyttä ja pyytää anteeksi.

Samoin.

 

[Jotain]

Minäkin koin aikanani olevani kiusattu, kun paras kaverini tavallaan hylkäsi minut.
Siis serkkunsa kanssa haukkui minua ja puhuivat selän takana. Kuulin niistä puheista vahingossa. Tai nyt kun mietin, niin kuulinko sittenkään vahingossa. Kyseessä oli aika mustasukkainen serkku. Ehkäpä hän vain halusi kylvää jotain mun ja kaverin välille.

Tiedä tuota, mutta paras kaverini alkoi liikkumaan yläasteella toisessa porukassa. Se oli mulle kova pala. Mä olin yksin, paitsi olihan mulla poikaystäväni, mutta ei se ole sama asia.

No, tähän liittyy niin paljon juttua, että menisi koko yö selitykseen. Mutta ap:n jutusta tuli mieleen, että ap on myös (ainakin minun lisäkseni) hyvin kiltti ihminen (mikä ei tietenkään ole paha asia, mutta saa aikaan tällaisia mietteitä)

Tekikö se kaverisi sun elämästä todellakin ihan helvettiä?

 

[Kowalski]

Voisko olla, ettei ne idiootit kiusaajat edes tajua, mitä pahaa ne on aikoinaan tehneet?

No tää idiootti ei ainakaan tajua vieläkään eikä idiootin idiootit kaveritkaan.

Yläasteella luokkakaveri jäi pois koulusta ja itki äidilleen että häntä kiusataan. Perusteena se, että kun hän pyysi mua koulun jälkeen kanssaan jonnekin niin sanoin että muuten tulisin mutta lupasin jo "Kaisalle" että menen elokuviin. Kävin kyllä hänen kanssaankin keskustassa, leffassa, yms mutta ilmeisesti ei olisi saanut muita kavereita olla. Ja kun hän astui luokkakaverin jalan päälle niin että sattui, ja jalkansa loukannut totesi että voisit edes anteeksi pyytää sen sijaan että vaan nauraisit, niin sekin oli kamalaa kiusaamista. Hän siis nauraa räkätti kun toiselta meni akillesjänne tms. Puhumattakaan siitä, että muutama meidänluokkalainen oli uskaltanut nähdä koulun jälkeen ilmoittamatta hänelle kun hän oli sairaana. Vaikkei muillekaan vastaavissa tilanteissa soiteltu ja lupia kyselty. Hirveetä kiusaamista joo...

Eli on paitsi oikeaa kiusaamista, myös pahoja tulkintavirheitä.

Ja mä en todellakaan pyytäisi anteeksi sitä, etten ole edes kiusannut, vaan toinen on ollut ihan liian hemmoteltu tms eikä tajunnut ettei koko maailma pörrää juuri hänen ympärillään.

Sellainen kokemus mulla.

 

[xc]

Elä vastaa mitään, äläkä ainakaan ala kamuksi sille. Paha lienee saanut palkkansa..

 

[omituisia]

Voisko olla, ettei ne idiootit kiusaajat edes tajua, mitä pahaa ne on aikoinaan tehneet?

No tää idiootti ei ainakaan tajua vieläkään eikä idiootin idiootit kaveritkaan.

Yläasteella luokkakaveri jäi pois koulusta ja itki äidilleen että häntä kiusataan. Perusteena se, että kun hän pyysi mua koulun jälkeen kanssaan jonnekin niin sanoin että muuten tulisin mutta lupasin jo "Kaisalle" että menen elokuviin. Kävin kyllä hänen kanssaankin keskustassa, leffassa, yms mutta ilmeisesti ei olisi saanut muita kavereita olla. Ja kun hän astui luokkakaverin jalan päälle niin että sattui, ja jalkansa loukannut totesi että voisit edes anteeksi pyytää sen sijaan että vaan nauraisit, niin sekin oli kamalaa kiusaamista. Hän siis nauraa räkätti kun toiselta meni akillesjänne tms. Puhumattakaan siitä, että muutama meidänluokkalainen oli uskaltanut nähdä koulun jälkeen ilmoittamatta hänelle kun hän oli sairaana. Vaikkei muillekaan vastaavissa tilanteissa soiteltu ja lupia kyselty. Hirveetä kiusaamista joo...

Eli on paitsi oikeaa kiusaamista, myös pahoja tulkintavirheitä.

Ja mä en todellakaan pyytäisi anteeksi sitä, etten ole edes kiusannut, vaan toinen on ollut ihan liian hemmoteltu tms eikä tajunnut ettei koko maailma pörrää juuri hänen ympärillään.

Sellainen kokemus mulla.

Oukki. Mutta luulisin, että useimmat ovat kokeneet ihan oikeaa kiusaamista eikä tuollaista mitä-lienee-hässäkkää.

 

[ap]

Kiitos taas mielipiteistänne. Mä en aio mitään päätöksiä tänään tehdä, aion ainakin yhden yön yli nukkua.

Niin, kyllä se oli kiusaamista. Ei sitä voinut väärin tulkita. Mut jätettiin täysin ulos kaikista porukoista. Jos mä tulin paikalle, kaikki lähti pois. Jos mä yritin roikkua joittenkin mukana, ne teki kaikkensa eksyttääkseen mut. Mä myönnän, että minussa oli vikaa: olin kovin kömpelö sosiaalisesti. Mua matkittiin ja mulle naurettiin. Mä löysin lappuja pulpetistani, joissa mua haukuttiin: ulkonäköä, käyttäytymistä, jopa sitä, miten mä istun.

Enempää mä en jaksa edes miettiä. Kaikkea tällaista.

 

[peesi]

Mä sanoisin, että kiitos, mulla menee nyt aivan loistavasti,mutta kyllä sinä mun elämästäni aikamoista helvettiä aikanaan teit.

Tähän.

 

[Kowalski]

Kiitos taas mielipiteistänne. Mä en aio mitään päätöksiä tänään tehdä, aion ainakin yhden yön yli nukkua.

Niin, kyllä se oli kiusaamista. Ei sitä voinut väärin tulkita. Mut jätettiin täysin ulos kaikista porukoista. Jos mä tulin paikalle, kaikki lähti pois. Jos mä yritin roikkua joittenkin mukana, ne teki kaikkensa eksyttääkseen mut. Mä myönnän, että minussa oli vikaa: olin kovin kömpelö sosiaalisesti. Mua matkittiin ja mulle naurettiin. Mä löysin lappuja pulpetistani, joissa mua haukuttiin: ulkonäköä, käyttäytymistä, jopa sitä, miten mä istun.

Enempää mä en jaksa edes miettiä. Kaikkea tällaista.

Siinä tapauksessa vastaat sille ja toteat, että sua ei kiinnosta hänen kuulumisensa, ja kyllä hän varmaan itse tietää miksi.

Perseestä tuollainen! |O

Jos avaudut siitä, mitä tuskaa hän aiheutti yms, niin tyyppi ehkä vain nauttii siitä.

 

[Kovajänis]

En tiedä halusitko tähän vastauksia, mutta kerronpa silti mielipiteeni.
Minä vastaisin että en halua setviä menneitä ne oli vaikeaa aikaa. Minulla on uusi elämä enkä halua palata vanhaan. Tai jotain vastaavaa.

Peesi, vastaisin etten halua palata vanhoihin asioihin, oon onnellinen nykyelämässä. Pärjäilehän sinäkin.

Tähän tyyliin.