Sain facebookiin viestin entiseltä koulukiusaajaltani

[pikkuinen tyttö]

Mä sanoisin, että kiitos, mulla menee nyt aivan loistavasti,mutta kyllä sinä mun elämästäni aikamoista helvettiä aikanaan teit.

Tuo oli hyvä!

 

[viksi]

Minusta tuntuu, että kiusaajasi kokeilee kepillä jäätä. Minä vastaisin niin, että sanoisin yllättyneeni ystäväpyynnöstä, kun ethän ole minua aiemminkaan ystävänäsi pitänyt. Sittens anoisin aivan suorin sanoin mitä ajattelen siitä, miten hän sinua kiusasi ja agitoi muitakin kiusaamaan. En pehmittelisi yhtään.

Kiusaajaa ei kiusatun tarvite aikuisena enää sääliä eikä pelätäkään. Ole oma arvokas itsesi ja vaadi se typerys tilille. Älä hyväksy mitään "emmä tollasta muista" selittelyä.

 

[m]

Mä sanoisin, että kiitos, mulla menee nyt aivan loistavasti,mutta kyllä sinä mun elämästäni aikamoista helvettiä aikanaan teit.

PEESI

 

[Diipa]

Vastaisin ja kirjottaisin että et halua olla tekemissä hänen kanssaan ja hän varmaan ymmärtää syyt kun hiukan miettii.
En hyväksyisi kaveriksi.

 

[vieras]

(minua ja paria luokkakaveria kun syytettiin yläasteen lopussa kiusaajiksi ihan syyttä...)

miksihän mua ei yllätä yhtään että åbo on ollut koulukiusaaja itse edes sitä tajuamatta...

 

[Raivotar]

Oletko varma, että kiusaajasi tietää kiusannensa sinua? Ehkä hän ei kokenut sitä kiusaamiseksi.

Joka tapauksessa itse vastaisin hänelle vain todella lyhyesti ja ytimekkäästi. Esim. tyyliin "Kiitos kysymästä. Hyvin menee!"

 

[hmm]

(minua ja paria luokkakaveria kun syytettiin yläasteen lopussa kiusaajiksi ihan syyttä...)

miksihän mua ei yllätä yhtään että åbo on ollut koulukiusaaja itse edes sitä tajuamatta...

peesi

 

[vieras]

siis oletko kuitenkin hyväksynyt kaveriksi ton kiusaajan? jos oot niin sitten ois musta aika töykeetä olla vastaamatta mitään.

 

[vieras]

siis oletko kuitenkin hyväksynyt kaveriksi ton kiusaajan? jos oot niin sitten ois musta aika töykeetä olla vastaamatta mitään.

Aika töykeetä on myös kiusata toista. Mä poistaisin tuollaisen "kaverin" kokonaan ja vastaisin jotain siihen tyyliin, että hyvin menee enkä halua olla yhteyksissä tuollaisen kanssa.

Viitisen vuotta sitten exäni soitti mulle, pahoitellakseen kun meillä aikoinaan meni vähän huonosti.. Joo, jos mä sain turpaani joka jumalan päivä hänen kanssaan ollessani, niin "vähän" huonosti tosiaan meni. En voinut uskoa korviani, kuuntelin hänen asiansa ja sanoin, ettei tarvitse soittaa enää. Että mulla on hyvä mies ja perhe ja elämä mallillaan. Anteeksi en hänelle aio antaa, enkä halua kuulla hänestä enää koskaan mitään.

Ei tosiaan tarvitse antaa anteeksi kaikille.

 

[ap]

En ole hyväksynyt häntä kaverikseni, vaan hän lähetti mulle viestin sitä kautta. Ja kyllä mun on vaikea ymmärtää, miten hän ei tajuaisi kiusanneensa mua.

Mä olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä voisi tosiaan olla joku tunnustelu, että miten mä asiaan ja häneen suhtaudun. En ole vielä päättänyt, mitä vastaan. Mutta jotain tulen vastaamaan hänelle joka tapauksessa.

 

[hmm]

En ole hyväksynyt häntä kaverikseni, vaan hän lähetti mulle viestin sitä kautta. Ja kyllä mun on vaikea ymmärtää, miten hän ei tajuaisi kiusanneensa mua.

Mä olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä voisi tosiaan olla joku tunnustelu, että miten mä asiaan ja häneen suhtaudun. En ole vielä päättänyt, mitä vastaan. Mutta jotain tulen vastaamaan hänelle joka tapauksessa.

varmaan saattaakin katua tekojaan, mutta ehkä ajattelee vain helposti sivuuttavansa asian noin.

jos sulla ei ole halua tehdä sovintoa tms, niin mä vastaisin jotenkin tähän tyyliin, että "kiitos kysymästä, mulla menee elämä oikein hyvin, toivottavasti sullakin nykyään paremmin "

 

[§]

joko ap vastasit? vai aiotko vastatakaan viestiin?

 

[ap]

joko ap vastasit? vai aiotko vastatakaan viestiin?

Aion vastata, mutta en tiedä vielä mitä vastaukseeni laitan. Mietinnässä.

 

[mari]

Minä vastaisin juurikin niinkuin asiat ovat olleet ja ovat. Olen sen koulukunnan kannattaja, joka pitää avoimuutta peittelyä parempana ja sisällä painavien asioiden ulkoistamista niiden hautomista järkevämpänä. Olen omassa elämässäni havainnut, että ne taakat vähenevät vasta sitten, kun ne saa purettua pois omasta systeemistä.

Olen esimerkiksi kantanut vuosikausia kaunaa omalle äidilleni hänen käsittämättömän tökeröstä käytöksestään sekä karmeista kasvatusratkaisuista ja tämä kauna poistui vasta sitten, kun tyhjensin kaiken sisällä kalvavan hänelle itselleen, meilin muodossa. Olen myös havainnut, että pelien pelaaminen ja laskelmoiminen ei yleensä kanna hedelmää, ihmiset ovat tietyssä mielessä simppeleitä eläimiä ja pelien pelaaminen ajanhukkaa.

Minä en siis lähtisi laskelmoimaan jotain valheellisen neutraalia tai vastaanottavaa vastausta, vaan lataisin asiat pöytään niinkuin ne ovat. Olet itsellesi rehellisyyden velkaa, minun mielestäni. Ja melkeinpä menen takuuseen siitä, että kun saat tuutattua kritiikin oikeaan luukkuun, voit itse paremmin.

 

[jepu]

Mä ignooraisin koko tyypin (siis jos se pyysi kaveriksi) tai korkeintaan voisin vastata lyhyesti että "minulle kuuluu hyvää sinusta huolimatta".

 

[kiusattu myös]

Mä en kyllä vastaisi mitään, mutta jos vastaat, niin älä viittaa siihen kiusaamiseen. Jos kyseinen henkilö käyttäytyi aikoinaan niin, että puhui paskaa selän takana, niin varmaan sama meininki jatkuu nytkin. Eli jos hän on tekemisissä muiden senaikaisten tuttujenne kanssa, niin varmaan päivittelee, että voitko kuvitella, se X. X. on sitä mieltä, että kiusasin sitä ja tein sen elämästä helvettiä.

Eli kirjoittaisin lyhyen viestin, kiitos yhteydenotosta, mullakin menee ihan hyvin nykyään. En ole hyväksynyt Fb-kavereiksi kuin sellaiset, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä (näin voit vastata jos sun kaverilista ei oo julkinen tai jos siinä ei oo paljon nimiä).

 

[ap]

Päivitystä... Vastasin (en hyväksynyt kaveriksi) melko lyhyesti, mutta kohteliaasti. En viitsi kovin tarkkaan kertoa, mitä kirjoitin, mutta selkeästi viittasin kuitenkin kiusaamiseen viestissäni.

En ole saanut vastausta, enkä enää edes odota sitä. En tiedä, mitä tämän henkilön päässä liikkui. Case closed minun puolestani!

 

[Mina]

Minä laittaisin hänelle viestin, että en halua olla missään tekemisissä menneisyyteni kanssa, johon myös sinä kuulut, eli ole ystävällinen, äläkä ota minuun yhteyttä enää.

 

[?????]

Mua kyllä kiinnostais tietää, mitä tämä kiusaaja asioista ajattelee nykyisin. Häpeääkö hän ja ikään kuin tunnusteli kepillä jäätä? Jos olisin sinä, kertoisin elämästäni lyhyesti ja jollain tavalla mainitsisin, että hän sai paljon pahaa mieltä aikaan. Ehkäpä jopa kysyisin, mitä tämä kiusaaja asioista nyt ajattelee..
Tulethan kertomaan, mitä teit ja mitä "kaveri" vastasi!

Minua kiinnostaisi tietää myös se, tajuaako hän edes että oli kiusaaja? Ts. kokeeko kiusanneensa?

(minua ja paria luokkakaveria kun syytettiin yläasteen lopussa kiusaajiksi ihan syyttä...)

no kyllä sun tekstejä aina välillä lukeneena saa käsityksen että olet ollut hyvä suustasi jo yläasteikäisenäkin. ja moni kokee sanavalmiuden kiusaamisena. ehkä siinä olikin jotian perää.

 

[Rytkäätys]

Minua kiusattiin kanssa yläasteella. Tulin pienestä maalaiskoulusta ja en ollut mikään kaunotar. Olin kovin kokematon seiskalle mennessäni ja olin ihastunut yhteen minua vanhempaan poikaan naapuristani. En voinut tietää että pojalla oli sutinaa minua vanhemman tytön kanssa, joka kuului koulun suosikkeihin. Pidin ihastumiseni salassa muilta, mutta kaverini kanssa kirjoittelimme (toisillemme!) jotain kirjeitä joissa oli ihastuksiemme nimiä ja sydämiä. Luokkamme pojat varastivat kirjeet ja toimittivat ne ihastukselleni jonka "tyttöystävä" näki ne. En ikimaailmassa olisi siis itse uskaltanut poikaa lähestyä, bussissa ja pysäkillä oli vain leikkimielistä sanailua.
Mutta tämä tyttö sai kuta kuinkin koko koulun minua vastaan. Ulkonäköni haukuttiin niin lyttyyn kun ihmisen ulkonäköä voi ylipäätään haukkua, olin lehmä ja huora (jännä, mulla neitsyys meni vasta ylä-asteen jälkeen) ja minua uhkailtiin joka ikinen päivä tappamisella ja hakkaamisella. Ysillä nousin sitten kiusaajiani vastaan ja panin niille luut kurkkuun, mutta sen kahden vuoden helvetin jälkeen mulla sitten meni elämä väärille raiteille muutenkin.

Tänä päivänä ne koulun kaunottaret jotka elämästäni tekivät helvettiä, eivät ulkonäöllään mairittele enää ketään. Ja mitä heitä olen baarissa ja muualla nähnyt niin yksinäisiä sinkkuja ovat lähes kaikki. Ei mitään elämässä menestyjiä. Ja joku vuosi sitten jouduin eräässä tilanteessa muutaman kanssa puheikkainkin niin he käyttäytyivät kuin olisimme jotain kavereita olleet koulussa! Jeesus! Montako kertaa itku kurkussa soitin äidin hakemaan minut kotiin kun luulin pääseväni hengestäni?! Tein kyllä viileällä käytökselläni selväksi etten halua heidän kanssaan missään tapauksessa kaveerata ja että en ole antanut anteeksi.