Toggle sidebar

Sanoin eilen miehelle, etten ole rakastanut häntä enää kolmeen vuoteen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Höh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="a p";24427291]Olemme olleet kyllä aiempina vuosina kovia keskustelemaan, syvällisesti, kohdanneet todella toisemme, mutta tätä viime vuosien muuttunut tilanne on saanut aikaan sen ettei aikaa keskustelulle edes ole. Ei ole aikaa olla kahden (eikä siihen ole ollut kiinnostustakaan, koska sellaista ei ole järjestetty) ja lasten korvien ei le syytä kuunnella vakavia parisuhdekeskusteluja.

Olen miettinyt samaa, että mahd. eron tullessa pystyisin vielä vähemmän kontrolloimaan millainen isä hän olisi ja ajatus siitä ei tunnu kyllä hyvältä. Mutta totta puhuen en haluaisin joutua kontrolloimaan yhtään, alkuaikoina luotin täysin, oli hienoa lähteä pois kotona kun tiesi että siellä on kaikki hyvin. Nykyään saa aina ihmetellä kodin tapahtumia poissa ollessani.[/QUOTE]
Päälystämätön kirja ja lasten aikaan juotu olutko nyt on sitten niiiiin maan kamalia asioita?
 
[QUOTE="niin";24427327]Nyt sitten ap sun omat viat kanssa kehiin. Koska tuskin itsekään olet täydellinen miehesi silmissä. Eli reilusti kysymään mieheltä, hällä saattaa olla vastaavan tapainen ärsytys jostain sun tavasta kuin sulla ärsytys tuosta yhdetä kaljasta. Sinä et rakasta, mies ei ole sama johon rakatuin, mies ei ole SINUN mielestä hyvä lapselle... Sinä, sinun, sinun mielestä. Peiliivilkaisu voisi myös tehdä terää. It takes two to tango[/QUOTE]

Kyllä, tottakai. En ole mikään lapsi enää, joten ei minulle niin tarvitse puhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tarkennus:
Päälystämätön kirja ja lasten aikaan juotu olutko nyt on sitten niiiiin maan kamalia asioita?
Click to expand...

Hmm, huomaan kyllä tehneeni väärin, kun kuvittelin täältä palstalla jotain vertaistukea saavani tai yleensäkään edes uutta näkökantaa. Mutta, vaikka tämä vastaaminenkin onkin jo turhaa kanssanne niin, tiedätkö, enhän täällä toki asioitamme revittele. Rivien välistä saatoit tai olisit saattanut lukea, ettei tuo kuvaus kattanut koko arkeamme, koko elämäämme. En toki halua kaikkien meitä tunnistavan. Mutta antaa olla. Tämä palsta oli jotain muuta kuin oletin.
 
[QUOTE="a p";24427385]Kyllä, tottakai. En ole mikään lapsi enää, joten ei minulle niin tarvitse puhua.[/QUOTE]

Jotenkin vaan kuulostaa siltä että miehesi on se kun on muuttunut, et sinä. Vaikka todellisuus voipi kuule olla toista, kuten sanoit esmes että olet keskittynyt lapsiin. Niinpä. Silloin kun rakastuitte/olitte onnellisia saatoitki olla keskittynyt enemmän mieheesi. Ehäpä hän on jäänyt varjoon - ja löytänyt työstä tarkoituksen elämälleen. Sie olit sitä ennen, silloin kun hänkin oli sitä sinulle. Tuli lapset - ainoa tarkoitus sinun elämässä, nehän menee kaiken yli. Miehet ei vaan ajattele ihan noin. He haluavat ennemmin molemmat, vaimon ja lapset. Mutta kun hänelle ei kotona ole tarvetta, se haetaan sitten työstä. Kyllähän te ilman häntäkin pärjäätte.

Raflaavaa tekstiä varmaan, mutta ei tuulesta temmattua.
 
[QUOTE="a p";24427404]Hmm, huomaan kyllä tehneeni väärin, kun kuvittelin täältä palstalla jotain vertaistukea saavani tai yleensäkään edes uutta näkökantaa. Mutta, vaikka tämä vastaaminenkin onkin jo turhaa kanssanne niin, tiedätkö, enhän täällä toki asioitamme revittele. Rivien välistä saatoit tai olisit saattanut lukea, ettei tuo kuvaus kattanut koko arkeamme, koko elämäämme. En toki halua kaikkien meitä tunnistavan. Mutta antaa olla. Tämä palsta oli jotain muuta kuin oletin.[/QUOTE]

Eihän sulle kelpaa eri näkökannat, odotat vaan vertaistukea joka yhdessä ääneen haukkuu miehesi paskaksi ja ylistää sun "oikeassa oloa". Tottuus sattuu ja uudet näkökannat, vallankin silloin kun ne eroavat sun urautuneisuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja herätysa;24427429:
Jotenkin vaan kuulostaa siltä että miehesi on se kun on muuttunut, et sinä. Vaikka todellisuus voipi kuule olla toista, kuten sanoit esmes että olet keskittynyt lapsiin. Niinpä. Silloin kun rakastuitte/olitte onnellisia saatoitki olla keskittynyt enemmän mieheesi. Ehäpä hän on jäänyt varjoon - ja löytänyt työstä tarkoituksen elämälleen. Sie olit sitä ennen, silloin kun hänkin oli sitä sinulle. Tuli lapset - ainoa tarkoitus sinun elämässä, nehän menee kaiken yli. Miehet ei vaan ajattele ihan noin. He haluavat ennemmin molemmat, vaimon ja lapset. Mutta kun hänelle ei kotona ole tarvetta, se haetaan sitten työstä. Kyllähän te ilman häntäkin pärjäätte.

Raflaavaa tekstiä varmaan, mutta ei tuulesta temmattua.
Click to expand...

Ei ollenkaan raflaavaa, eikä tuulesta temmattua. Tosin meillä ei ollut aikaa ennen lapsia.
 
Tuon on harmillista kyllä ehkä pahinta mitä voi puolisolleen sanoa. Vie pohjan teidän koko edelliseltä kolmen vuoden elämältä. Tottakai pitää puhua totta, mutta tuo on jo tahallista toisen loukkaamista.

Ja siis oikeasti, ymmärrän sun ongelmia, mutta ajattele jos sulle sanottais noin. Keskustelkaa, lähtekää lomalle, menkää terapiaan. Uskon siihen, että uudelleen rakastuminen on mahdollista!
 
[QUOTE="a p";24427404]Hmm, huomaan kyllä tehneeni väärin, kun kuvittelin täältä palstalla jotain vertaistukea saavani tai yleensäkään edes uutta näkökantaa. Mutta, vaikka tämä vastaaminenkin onkin jo turhaa kanssanne niin, tiedätkö, enhän täällä toki asioitamme revittele. Rivien välistä saatoit tai olisit saattanut lukea, ettei tuo kuvaus kattanut koko arkeamme, koko elämäämme. En toki halua kaikkien meitä tunnistavan. Mutta antaa olla. Tämä palsta oli jotain muuta kuin oletin.[/QUOTE]

Lukeminen tai siitten se parisuhdeterapia/-kurssi voisi olla parempi ratkaisu.
 
[QUOTE="a p";24427456]Ei ollenkaan raflaavaa, eikä tuulesta temmattua. Tosin meillä ei ollut aikaa ennen lapsia.[/QUOTE]

Niin, eli lapsi tuli heti? Vai onko nämä edellisten liitojen lapsia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja niiin:
Eihän sulle kelpaa eri näkökannat, odotat vaan vertaistukea joka yhdessä ääneen haukkuu miehesi paskaksi ja ylistää sun "oikeassa oloa". Tottuus sattuu ja uudet näkökannat, vallankin silloin kun ne eroavat sun urautuneisuudesta.
Click to expand...

Mitä? Mitä sä mahdat nyt horista? Ihan totta? Oletko lukenut edes koko ketjua?
Älä vaivaa enää itseäsi vaan hae tasoisesi ketju, kuten sanoin, en ole lapsi enää. En harrasta kenenkään haukkumista paskaksi ja itsetuntoni on rakennettu jo ihan muualle kuin ylistyksiin.
 
[QUOTE="a p";24427404]Hmm, huomaan kyllä tehneeni väärin, kun kuvittelin täältä palstalla jotain vertaistukea saavani tai yleensäkään edes uutta näkökantaa. Mutta, vaikka tämä vastaaminenkin onkin jo turhaa kanssanne niin, tiedätkö, enhän täällä toki asioitamme revittele. Rivien välistä saatoit tai olisit saattanut lukea, ettei tuo kuvaus kattanut koko arkeamme, koko elämäämme. En toki halua kaikkien meitä tunnistavan. Mutta antaa olla. Tämä palsta oli jotain muuta kuin oletin.[/QUOTE]

Heitä nyt kehiin omia virheitäsi, niistä kukaan ei sinua tunnista. Mutta oleellinen osa parisuhde kriisissä ei ole toisen virheiden osoittaminen vaan itsensä tutkiskelu myös. Mehän toimimme kuin peilit,ihmiset siis. Sitä saat vastaan mitä annat. Kun mennään turtumukseen, jomman kumman on rikottava ensin sitä peilikuvaa, muutettava käytöstään, jotta voi vastapallona odottaa toiselta jotain. Ja kuten tiedetään, toista et voi muuttaa ellei hän itse huomaa omia virheitä.

Siispä pystyisitkö miettimään niin että muutaisit jotain omaa virhettäsi ja katsomaan josko se tuottaisi tulosta miehessäsi? Positiivisuuden kierteen voi aloittaa pienellä asiallla. Järjestä kahdenkeskinen hetki vaikka vaan... riko negatiivisuus ja ylläri ylläri, saatat saada vastapallona positiivisuuta.

Nyt kun jankkaat että et rakasta enää - niin mitä kuvittelet sen tuovan mukanaan? Parempaa?
 
[QUOTE="a p";24427539]Ei ole edellisten liittojen lapsia, mutta muutimme yhteen vasta esikoisen synnyttyä 12-vuotta sitten. Siihen saakka asuimme eri puolilla maata. Sitten koitti ensi huuman rakkausvuodet, avioiduimme ja syntyi 2 pienempää.[/QUOTE]

Lapsetko teidät erotti toisistanne?
 
Mitä tässä tarkoitetaan rakastumisella? Alussa ihastuksen pitkittyessä, tilaa kutsutaan rakastumiseksi. Sitä ei aiheuta itse rakastumisen kohde, vaan omat aivosolut ja alitajunnassa ihminen siirtää kuvitelmia ja toiveita onnellisuudesta tämän toisen ihmisen kanssa. Se on tietysti tarpeellinen tunne, jotta ihmiset pariutuisivat ja hankkisivat lapsia ja rakastuminen kestää sen parisen vuotta.

Avioliitossa puhutaan rakkaudesta, mutta se ei ole samanlainen tunne, vaan ihan perusolo kun on mukavaa. Mukavaa tottumusta. Siihen ei vaadita ihmeitä, rakkaus lapsiinkaan ei ole mikään itsestäänselvyys vaan sekin vaatii sitoutumista ja työtä. Olen vaan sitä mieltä, että jos sanot miehellesi ettet rakasta häntä, yrität loukata häntä sanomalla ettei hän ole rakastamisen arvoinen. Pötyä. Joku toinen ihminen voisi hyvinkin rakastaa häntä samassa tilanteessa. Sinun pitää yrittää saada niitä hyviä tunteita voittopuolelle jälleen. Olet ainoa kuka sen pystyy tekemään ja vastuu tunteistasi on sinun. Nyt ei ole ainakaan oikea aika ylitöille, uusille omille harrastuksille tai ulkopuolisille suhteille, vaan nyt on aika rakkaudentyölle.

Rakkaudentyö... miten niin ihanan romanttinen sana (suhteen alussa) saakin niin vaikean ja vastenmielisen merkityksen ongelmien kohdatessa? Vähän niinkuin ojankaivuu kivikossa sateella väsyneenä, nälkäisenä ja pissahätäisenä...pohdin tässä vaan...
 
Jos mies muuten on hyvä isä, niin kyllä miettisin, onko 1-2 kaljaa rähjäämisen arvoinen asia. Juu, toki tässä oli muutakin taustalla, ja paljon. Mun mielestä pitäisi keksittyä niihin isompiin asioihin ja uudelleen rakastumiseen, kuin niinkin pieneen yksityiskohtaan kuin pariin olueen.
 
Olet kyllästynyt mieheesi. Sitä sattuu, varmasti kaikille, jotka elävät toisen kanssa riittävän kauan. Yksittäiset syyt, jotka tässä esitit (kirjan päällystys, iltakalja) eivät minusta kuulosta maatakaatavilta tai sellaisilta, että niiden pitäisi johtaa mihinkään toimenpiteisiin. Sen ymmärrän, että miehen liika työnteko voi olla ihan oikea ongelmakin. Valitettavasti miehet vain ovat sellaisia, että omalla tahollaan pakenevat mielellään niitä suhteen ongelmia vaikkapa työntekoon. Varmasti siis molemmat omalla tavallaan ongelmia näkevät, mutta ovatko ne teidän tapauksessanne ylitsepääsemättömiä?
 
[QUOTE="eee";24427679]Jos mies muuten on hyvä isä, niin kyllä miettisin, onko 1-2 kaljaa rähjäämisen arvoinen asia. Juu, toki tässä oli muutakin taustalla, ja paljon. Mun mielestä pitäisi keksittyä niihin isompiin asioihin ja uudelleen rakastumiseen, kuin niinkin pieneen yksityiskohtaan kuin pariin olueen.[/QUOTE]

Entä se, että seksiä on n. 3 kertaa vuodessa.
 
[QUOTE="vieras";24427637]Mitä tässä tarkoitetaan rakastumisella? Alussa ihastuksen pitkittyessä, tilaa kutsutaan rakastumiseksi. Sitä ei aiheuta itse rakastumisen kohde, vaan omat aivosolut ja alitajunnassa ihminen siirtää kuvitelmia ja toiveita onnellisuudesta tämän toisen ihmisen kanssa. Se on tietysti tarpeellinen tunne, jotta ihmiset pariutuisivat ja hankkisivat lapsia ja rakastuminen kestää sen parisen vuotta.

Avioliitossa puhutaan rakkaudesta, mutta se ei ole samanlainen tunne, vaan ihan perusolo kun on mukavaa. Mukavaa tottumusta. Siihen ei vaadita ihmeitä, rakkaus lapsiinkaan ei ole mikään itsestäänselvyys vaan sekin vaatii sitoutumista ja työtä. Olen vaan sitä mieltä, että jos sanot miehellesi ettet rakasta häntä, yrität loukata häntä sanomalla ettei hän ole rakastamisen arvoinen. Pötyä. Joku toinen ihminen voisi hyvinkin rakastaa häntä samassa tilanteessa. Sinun pitää yrittää saada niitä hyviä tunteita voittopuolelle jälleen. Olet ainoa kuka sen pystyy tekemään ja vastuu tunteistasi on sinun. Nyt ei ole ainakaan oikea aika ylitöille, uusille omille harrastuksille tai ulkopuolisille suhteille, vaan nyt on aika rakkaudentyölle.

Rakkaudentyö... miten niin ihanan romanttinen sana (suhteen alussa) saakin niin vaikean ja vastenmielisen merkityksen ongelmien kohdatessa? Vähän niinkuin ojankaivuu kivikossa sateella väsyneenä, nälkäisenä ja pissahätäisenä...pohdin tässä vaan...[/QUOTE]

Mies on varmasti rakastamisen arvoinen ja uskon, että hänestä saisi joku unelmapuolison itselleen.
Minua ei kiinnosta ulkopuoliset suhteet eikä hakea mitään muuta, en ole sellainen ihminen joka hakisi nyt jotain pika apua hetken huumasta toiseen. Tiedän ettei elo voi olla sitä yhtä alkuhuumaa, mutta mitä tarkoitan sitten sillä etten rakasta.
Sitä, ette halua miestä, vaikka hän on komein ja hyväkroppaisin näkemistäni miehistä, ulkonäössä tai hänen olemuksessaan ei ole mitään vastenmielistä mutta en vain halua. En tunne mustasukkaisuutta, e ole vuosiin tuntenut, edes pientä. Ymmärrän että pitkässä suhteessa mustasukkaisuus laimenee eikä ole tervettäkään elää jatkuvassa epävarmuudessa toisesta, mutta itselle on ihan sama, ihan sama missä mies on tai vaikka olisi jonkun naisen kanssa. Ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Ei sillä että olisi tuollainen epäilys, se ei nyt ole "kriisimme" taustalla, mutta kunhan toin asian esiin.
Hyvä päivä muuttuu huonoksi kun näen mieheni, kai se on sitten kyllästymistä.
 
Mä en ole kyllä mikään neuvomaan. Mutta voisitkohan vähän tinkiä arvoistasi ja ihanteistasi. Iän myötä muutenkin varmaan kaikki voi tuntua epätäydellisemmältä ..tms,..saatkohan ajatuksestani kiinni :whistle:
 
Ethän nyt vaan syytä miestäsi, ethän? Kun alkaa kuulostaa hyvinkin selkeesti siltä että sie itse olet ongelmien juuri. Tuskin auttaa vaikka mies seisoisi päällää sinun tahtosi mukaan - lopettaisi ilta-kaljat ja päälystäisi kirjat. Silti olisit tyytymätön.

Mitä haluat elämältä? Jäikö jotain tekemättä nuoruudessa? Ikä-kriisi?
 
Siis apua, kolme kertaa vuodessa, kertoo kyllä muunkin lämmön puutteesta. Ja olet jo yrittänytkin kovasti tyytyä tuohon ja muuhun. Huh, hanki rakastaja, joka sua hellii ja odota, että lapset kasvaa tai suhteenne rupeaa vielä joskus toimimaan. Tämä oli puoliksi leikillään.
 
[QUOTE="kuha";24427871]Ethän nyt vaan syytä miestäsi, ethän? Kun alkaa kuulostaa hyvinkin selkeesti siltä että sie itse olet ongelmien juuri. Tuskin auttaa vaikka mies seisoisi päällää sinun tahtosi mukaan - lopettaisi ilta-kaljat ja päälystäisi kirjat. Silti olisit tyytymätön.

Mitä haluat elämältä? Jäikö jotain tekemättä nuoruudessa? Ikä-kriisi?[/QUOTE]

En kyllä tunnista ihan tota, mä olen muuten ihan onnellinen elämässäni kyllä. Tätä parisuhde asiaa olen koittanut pitää taka-alalla ja keskittyä kaikkeea hyvään mitä mulla on. Ei jäänyt nuoruudessa mitään tekemättä, huh, onneksi ne vuodet ovat ohi ;). Ei ikäkriisiä... miksi kysyt? Eikö voi vaan lakata rakastamasta tai olla ongelmia parisuhteessa ilman jotain muuta kriisiä?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa