Sanokaa miten jaksan tota ukkoa vielä!??!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uuaahh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

uuaahh

Vieras
Me nykyään ihan koko ajan riidellään. Ennenki ollaan riidelty, mutta sillon mies pysy kutakuinkin rauhallisempana. Nykyään se aukoo päätä ihan jokaisesta asiasta!! Siis en pysty puhumaan ja tekemään ihan mitään, ku tuo alkaa jo raivoaa. Esim. uhmis oli koko päivän mua rasittanu kysymyksillään, enkä väsyneenä kertakaikkiaan jaksanu enää vastata. Sanoin sitte että "äiti ei nyt jaksa vastata, mee kysymään isiltä", siis sellasella ärtyneellä ja erittäin väsyneellä äänellä, mutta en tosiaankaan huutanut. Niin suunnilleen heti ku alotin puhumisen ja ton lauseen sanomisen, niin mies ärähti: "Nyt hiljaa!! Noin et puhu lapselle!"

Tai esim. lapsi aivasti ja nenästä lensi ihan armoton räkävana suoraan kauppapussiin, jossa oli ostokset ja lisää räkää virtas nenästä. Olin ite vessassa istunnolla (ovi auki), joten huusin miehelle, että "käy äkkiä pyyhkii ton lapsen nenä." Mies siinä tapansa mukaan hyvin verkkaisesti vitkasteli, joten tapani mukaan nappasin vessapaperia muutaman palaisen aika miehekkäästi ja annoin miehelle. Mies sen näki ja samantien alko huutamaan: "No mitä säki siinä hermoat! Ei se paperi oo sulle mitään pahaa tehny, ei sitä noin tarvi repiä jne..."

Uaagh! En voi sille mitään, että vessapaperin otto tapani ei oo mitenkään naisellinen... Ja pitäs ton ukon se jo tietää viiden vuoden kokemuksella. Meillä siis kaks pientä lasta, jotka sairastaa ihan koko ajan. Ja minä valvon heidän kans öisin ja oon siis TODELLA väsynyt. Tuo ukko ei yhtään ymmärrä, että miten voin olla väsynyt, kun oon kotiäiti, enkä sentään joudu lähtemään töihin. Tää elämä on nykyään niin syvältä! Ihan koko ajan vaan raivotaan ja riidellään.

Äskenki tuo ukko lähti töihin, niin ei mitään muuta ku huutoa karjumista puolin ja toisin ja ovet paukku. KRAAH!! En jaksa enää!!

Mitä ton kans voi tehä?
 
ehkäpä sun kannattas kysyä, mitä voisit tehdä itsellesi?!

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan..

Tää on kyllä sinänsä ihan totta, mutta mä en kertakaikkiaan tiedä miten mä jaksaisin tässä tilanteessa muuten toimia. Siis oon yrittäny! Oon tosissaan yrittäny olla hyvä jne, mutta joku niin pieni juttu katkasee mun hyvän olon ja se on sillä sinetöity... Mulla on siis niin raskas vuosi takana, minä ja toinen lapsista ollaan sairastuttu vakavasti elinikäisesti, on ollu koliikit, on ollu kaikki mahdolliset. Yritän käydä terapiassa läpi kaikkea paskaa menneestä ja nykypäivästä, enkä kertakaikkiaan jaksais enää mitään ylimääräistä. Nyt kun nuo lapsetkin on koko ajan sairaana, en jaksais yhtään vielä palvoa tota ukkoaki. Oon yrittäny sanoa sille, että jos koitettais olla vähän mukavempia toisillemme, niin mies aina: "miks mun pitäis olla sulle parempi, ku et sinäkään oo mulle?" Ja mä vastaan samallai... Ääh. Ja sitten ollaan tässä kierteeessä. Toki miehellä on töissä raskasta, mutta jotenki tuntuu, että kun mun harteilla on oma ja lasten sairastelu ja lääkitys ym, niin ei jaksais enää tota ukkoa siihen päälle palvella....
 
Voisitko ehdottaa miehellesi, että hän olisi esim. kuukauden ajan erityisen kiltti sulle? Siis ihan vain ylimääräisenä ja ilman, että "ansaitset" sitä. Se voisi olla vaikkapa joululahja :) .
 
Jotkut miehet on kotona totutettu siihen, ettei minkäänlainen negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksyttyä. Heidän mielestään tulisi aina olla hillitty. Kyse on siis käytöskulttuurien eroista.

Mielestäni tänne kirjoittelu ei edistä ap sinun asiaasi, vaan keskustele miehesi kanssa asiasta ja vaadi, että sinulla on oikeus näyttää normaalisti myös negatiivisia tunteita. Sinulla on oikeus olla vihainen ja väsynyt! Miehesi ei saa pomottaa sinua, vaikka joskus näytät niitä tunteita, eikä normaali suuttumus ole mitään väkivaltaisuutta tms. liiallisuutta.
 
Jotkut miehet on kotona totutettu siihen, ettei minkäänlainen negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksyttyä. Heidän mielestään tulisi aina olla hillitty. Kyse on siis käytöskulttuurien eroista.

Mielestäni tänne kirjoittelu ei edistä ap sinun asiaasi, vaan keskustele miehesi kanssa asiasta ja vaadi, että sinulla on oikeus näyttää normaalisti myös negatiivisia tunteita. Sinulla on oikeus olla vihainen ja väsynyt! Miehesi ei saa pomottaa sinua, vaikka joskus näytät niitä tunteita, eikä normaali suuttumus ole mitään väkivaltaisuutta tms. liiallisuutta.

Ollaan keskusteltu kaikista asioista niiiin monta kertaa, mutta se on lopulta sitä, että minä puhun ja mies on hiljaa. Eikä mies lopulta seuraavana päivänä edes muista, mitä ollaan puhuttu...
 
ei muuta kuin joku pieni lepohetki itelle, lapset isän hoitoon ja nukut ton extra väsymyksen pois. ei ne ihmissuhteet kestä tollasta valvomista ja tappelua kovin kauaa. ei oo vika mkiehessääs eikä sussa eikä varsinkaan lapsessa, olosuhteet vaan on nyt liian rankat teille kaikille!
 
"Tiedäthän ja muistathan, että rakastan sinua? Vaikka olenkin tällainen rähjääjä väsyneenä. Jaksetaanko vielä yhtä matkaa kaikesta huolimatta?"

Suunnilleen tuota lausetta käytin, kun meillä oli samantyyppinen, väsyttävä tilanne kuin ap:llä. Se upposi mieheen ja päästiin keskusteluun kiinni, sellaiseen vastavuoroiseen, eikä siihen, että minä pauhaan ja mies jöröttää. Aika äkkiä se tilanne sitten kohenikin.
 
Jotkut miehet on kotona totutettu siihen, ettei minkäänlainen negatiivisten tunteiden näyttäminen ole hyväksyttyä. Heidän mielestään tulisi aina olla hillitty. Kyse on siis käytöskulttuurien eroista.

Mielestäni tänne kirjoittelu ei edistä ap sinun asiaasi, vaan keskustele miehesi kanssa asiasta ja vaadi, että sinulla on oikeus näyttää normaalisti myös negatiivisia tunteita. Sinulla on oikeus olla vihainen ja väsynyt! Miehesi ei saa pomottaa sinua, vaikka joskus näytät niitä tunteita, eikä normaali suuttumus ole mitään väkivaltaisuutta tms. liiallisuutta.

Sen verran otan tuohon kantaa, että saattaa tänne kirjoittamisesta olla apua. Joskus on hyvä nähdä ihan itse "paperilla" omat ongelmat, jolloin niistä muodostuu itselleenkin selkeämmät näkemyksets. Toisekseen, joskus tarvitsee ulkopuolisten kommentteja, ja ehkä vertaistukeakin.

Itse ongelmaan ehdotan, että ainakin seuraavan viikon purisit hamasta kaikissa kohdin, joissa tekisi mieli ärähtää, ja katso mitkä on seuraukset. Joskus nimittäin saattaa olla, ettei toinenkaan viitsi enää yksin äristä, ja seuraa perässä samoille linjoille. Muutenkin voisi olla hyvä, jos kummatkin pitäisitte päälimmäiset ajatuksenne hetken omien päidenne sisällä, niin saattaisi selvitä sekin, että kuinka paljon niistä oikeasti on sanomisen arvoisia.
Parempia neuvoja en itse nyt pysty ehdottamaan.
 

Yhteistyössä