Sanokaa miten tästä tilanteesta selviää!!

[vierailija]

En jaksa enää... Ahistaa tää perhe-elämä ja avioelämä... Naimisissa n. 10v, lapsia muutama. Mies ja minä lievästi masentuneita. Ei keskusteluyhteyttä enää, ennen oltiin todella läheisiä ystäviä. Jos yritetään keskustella tai puhua ihan mukaviakin, keskustelu yltyy kohta ilmiriitaan. Minä siis lopulta "riitelen", kun loukkaannun miehen sanoista ja mies vetäytyy kuoreen ja nukahtaa.

Itse saan apua ongelmiini, mies ei. En tiedä aikooko hakea edes apua. Sekin sapettaa, ettei hän tee ittensä ja hyvinvointimme eteen mitään.

Ahdistaa, puristaa ja tuntuu tukehduttavalta olla ja elää täällä kotona... Pääsisipä vaikka yksin viikoksi tai kahdeksi ulkomaille tai saisipa miehen lähetettyä jonnekin ugandaan...

Mutta miten tästä selviää!? Pelkästään mun saama apu ei riitä...

 

[-tibis]

"Pääsisipä vaikka yksin viikoksi tai kahdeksi ulkomaille tai saisipa miehen lähetettyä jonnekin ugandaan..."

Suunnilleen noin mä ajattelin, tosin ulkomaita en ois kaivannut vaan vaikka vaan ikioman äänieristetyn huoneen, ja sit päätin erota.

 

[epek]

Menkää parisuhdeterapiaan.
Voi auttaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Eise paikalta pakeneminen mitään auta, menkää parisuhdeterapiaan. Kerta ette kykene asioista ahdenkesken riitelemättä puhumaan

 

[vierailija]

Ei se erossa oleminen ja muualla matkustelu aina pahaakaan tee. Kannattaa. Teillä on vaan keski-iän kriisi. Silloin tarttis saada vähän muutosta ja UUTTA sisältöä elämään.